Äkkiseltään helposti ajattelisi, että symboli saa lisää voimaa sen käytön yleistyessä, tai asiat, joita se edustaa alkaisivat jollain tavalla vaikuttaa ihmisiin enemmän. Omalla tavallaan siinä on pointtinsa, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen.
Olen huomannut omalla kohdallani, että jos törmään johonkin symboliin hirveän usein joko maallisemmassa tai vähemmän toivotussa yhteydessä, omat, alkuperäiset assosiaatiot siitä voivat hieman löyhtyä ja pahimmassa tapauksessa symboli menettää jonkinlaista pyhyyttään.
Otetaan esimerkiksi Mjölnir, Thorin vasara. Se on varmasti yksi tunnetuimmista pohjoimaisista pakanasymboleista. Kaikki symbolin käyttö ei liity henkisyyteen, vaan muun muassa monet metallibändit käyttävät sitä logoissaan ja useilla metallimusiikin kuuntelijoilla se sitä kautta komeilee bändipaidassa. Jotkut myös käyttävät vasaraa esimerkiksi koruna esteettisessä mielessä. Ei ole myöskään mikään ihme, jos vasara myös yhdistyy jonkun mielessä sellaisiin hassunhauskoihin viikinkijuttuihin, joissa viikinkisedällä on sarvikypärä, iso maha ja mursunviikset. Erilaisia käyttöyhteyksiä alkaa olla niin paljon, ettei symboli enää automaattisesti yhdisty sen henkiseen merkitykseen.
Ilmiö on sen vuoksi tavallaan valitettava, mutta en myöskään haluaisi alkaa rajoittaa sitä, miten symboleita käytetään. Se tuntuisi jollain tapaa aika tiukkapipoiselta, ja siinä samalla nostaisi oman tulkintansa muiden yläpuolelle. En ole mikään auktoriteetti sanomaan, mihin yhtään mitkään symbolit kuuluvat tai eivät kuulu. Toki voin olla omasta puolestani närkästynyt siitä, että symboli on alkanut yhdistyä omassa mielessäni yllättäen asioihin, joihin se ehkä ennen ei ole yhdistynyt.
Symboleista muodissa
Kuten jo alussa mainitsin, henkisiä ja uskonnollisia symboleita on enenevissä määrin alettu painaa esimerkiksi ketjuliikkeiden vaatteisiin. Ristisymbolin käytön kohdalla kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että kyseessä on tuttu symboli. On kaivattu jotain kuviota vaatteeseen ja risti on niin yleinen symboli, että valtaväestö länsimaissa kokee sen suhteellisen neutraalina. Omalla tavallaan risti on jo menettänyt merkitystään hyvin suurissa määrin, sillä kuinka moni nykyään oikeasti suuntaa ajatuksensa Jeesuksen ristinkuolemaan tai syntien anteeksiantamiseen nähdessään sen?
Goottikulttuuri ja muutenkin synkemmät alakulttuurit taas ovat aina flirttailleet okkultismin kanssa, joten goottimuodissa taustalla voi olla sekä niiden henkisempää käyttöä että jonkinlaista imagon rakentamista. Monesti symboleihin yhdistetään salaperäisyyttä ja salattua tietoa, joten ehkä niillä joskus tavoitellaan myös sellaista vibaa omaan olemukseen. Tietty mystisyys kyllä ironisesti hälvenee, kun symbolia aletaan käyttää maallisemmin.
Mystiikka ei ole symbolin tarkoitus yksinään, vaikka sen hälveneminen voi henkisissä harjoitteissa vaikeuttaa tietynlaisiin tiloihin sukeltamista. Mystiikan katoamisen ei kuitenkaan pitäisi poistaa symbolin varsinaista merkitystä, mutta nimenomaan rajusti muuttuvien assosiaatioiden kautta merkityskin voi muuttua.
Olisin kuitenkin varovainen arvostelemaan kenenkään yksityishenkilön tapaa käyttää jotain symbolia. Jonkin verran henkisiä symboleita on näkynyt esimerkiksi bileissä ihmisten ihoilla erilaisissa kertakäyttötatuoinneissa, ja äkkiseltään hopeaglitterisenä välkkyvä, Cybershopista ostettu all-seeing eye voi vaikuttaa lähinnä koristeelta. Koska näitä tatuointeja myydään yleisessä nuorten ketjuliikkeessä, varmasti sitä päätyy käyttämään moni sellainenkin, jolle symbolin merkitys ei ole tuttu. Mutta jollekin se voi merkitä paljon, ja henkilö on voinut somistaa itsensä tuolla tatuoinnilla juuri sen vuoksi, että haluaa viestittää itsestään jotain olennaista. (Nimin. olen joskus itse tehnyt näin.) Olen aina tykännyt siitä, että ihmiset ilmaisevat syvimpiä tuntojaan myös ulkoisella olemuksellaan.
Sekään ei ole varsinaisesti loukkaus, että joku käyttää symbolia vain, koska se on hieno. Minun silmiini se on ehkä vähän kummallinen lähestymistapa, mutta kenties jollekin se voi olla myös reitti tutustua symboliin tarkemmin.
Äärioikeisto, natsismi ja riimut
On sitten jo vaikeampi asia, jos symboli esitetäänkin loukkaavassa valossa. Jotkut ovat kokeneet esimerkiksi riimujen käytön uusnatsistisissa tai äärioikeistolaisissa yhteyksissä loukkaavaksi. Mediassakin on ollut jonkin verran keskustelua aiheesta etenkin Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kohdalla, sillä heidän logossaan esiintyy Tiwaz-riimu.
Joskus olen kuullut ihmisten puhuvan siitä, etteivät nämä henkilöt oikeasti ole pakanoita ja he käyttävät riimua väärään tarkoitukseen. Olen esimerkiksi somessa seurannut hyvin erilaisilla poliittisilla näkemyksillä varustettuja pakanoita ja vakuuttunut siitä, että myös jotkut äärioikeistolaiset, uusnatsit ja vastaavat olla voivat pakanuutensa kanssa aivan tosissaan, ja heille nämä symbolit voivat olla aivan yhtä tärkeitä ja pyhiä kuin muillekin. Tämä ei tarkoita sitä, että sen paremmin uusnatsismi kuin äärioikeistolaisuuskaan olisi minusta erityisen hieno juttu. Lähinnä tarkoitukseni on sanoa, että eiköhän näitä symboleita ole ennenkin käytetty toisiaan vastaan taistelleiden tahojen toimesta aivan ristikkäisten päämäärien ajamiseksi.
Luultavasti joidenkin ihmisten tarve kieltää esimerkiksi äärioikeistolaisten pakanuuden aitous, ja sen myötä esimerkiksi riimujen käyttö, juontaa juurensa ainakin osin siihen, että uusnatsien poliittiset mielipiteet koetaan niin vastenmielisinä, ettei haluta ajatella heidän kanssaan olevan mitään muutakaan yhteistä. Aina poliittiset mielipiteet eivät kuitenkaan ole kovinkaan relevantteja mietittäessä sitä, edustaako joku jotain uskontokuntaa vai ei. Toki, koska sekä henkisyydessä/uskonnossa että politiikassa on kyse arvoista, voi uusnatsipakanan ja vihervasemmistolaisen pakanan henkisyyskin näyttää aika erilaiselta. En sinänsä siis ihmettele, jos toisen tapa harjoittaa sitä näyttäytyy epäaitona ja jonain sellaisena, johon ei itse halua tulla yhdistetyksi.
Vastarintaliikkeen käyttämä Tiwaz on kiistämättä jossain määrin aggressiivinen riimu, joka symboloi menestystä, voittoa ja tietynlaista soturimentaliteettia. Ei ole siten mikään ihme, että se on valittu logoksi radikaalille Vastarintaliikkeelle. Toisaalta riimuun yhdistyy myös oikeudenmukaisuus, jolloin mennään jo etiikan puolelle, ja näkemyserotkin tuntuvat enemmän. Varmasti Vastarintaliikkeen jäsenet ajattelevat itse taistelevansa oikeuden puolesta, kun taas monet muut näkevät heidän toimintansa epäinhimillisenä ja sen myötä kaikkea muuta kuin oikeudenmukaisena.
Riimujen merkitykset nähdään pakanapiireissä monesti asioina, jotka pitää sisäisesti oivaltaa, ja joita ei voi täysin selittää. Jos asia on näin subjektiivinen, ei riimun oikeaa käyttöä voi määrittää. Varmasti itsekin näen Tiwazin varsin eri tapaan kuin Vastarintaliikessä se nähdään, mutta koen sen vain ilmenevän eri ihmisille eri tavoilla. Monissa traditioissa on monikasvoisia jumaluuksia ja samalla tapaa riimutkin näyttäytyvät eri tavoin maailman näkeville ihmisille eri lailla. Tiwazinkin kohdalla oikeamielisen soturin jonkinlainen arkkityyppi, voima tai energia voi olla kaikille yhteinen, mutta kaikki muu onkin tulkintaa ja soveltamista.
Tietenkin riimut voivat olla joillekin noissa ryhmittymissä yksinkertaisesti tietynlainen propagandan väline ilman mitään sen suurempaa yhteyttä niihin. Etenkin siinä tapauksessa on yksinkertaisesti typerää, että jotkut tahot haluavat kieltää riimujen käytön kokonaan. Sillä tavalla symbolit nimenomaan assosioituvat yhä enemmän noihin ryhmittymiin. Esimerkiksi tuhansia vuosia vanhasta hakaristisymbolistakin saatiin aika äkkiä kavahdettu symboli toisen maailmansodan jälkeisen natsismin pelon vuoksi. En katso myöskään sitä hyvällä, että aina silloin tällöin törmää sivustoihin, joilla esimerkiksi Othala-riimusta puhutaan uusnatsisymbolina. Uusnatsit voivat käyttää sitä, mutta se ei ole uusnatsisymboli. Symboli on paljon uusnatseja ja alkuperäisiäkin natseja vanhempi.
Kuinka säilyttää symbolien pyhyys?
Olen miettinyt paljon sitä, miten saisin ylläpidettyä niitä merkityksiä, joita tietyt symbolit itselle edustavat, vaikka niitä alkaisi ja on alkanut näkyä maallisemmissa tai muuten epämiellyttävissä yhteyksissä. Ennen kaikkea tällaisessa tilanteessa kannattaa pyrkiä vahvistamaan omia assosiaatioitaan, esimerkiksi kantaa symbolia mukana, ottaa se mukaan erilaisiin henkisiin harjotteisiin ja välttää niiden yhteyksien kohtaamista, joissa symbolia käytetään itselle vastenmielisesti. Mikäli jokin ryhmittynä luo symbolista toisenlaista kuvaa, kuin miten sen itse kokee, voi pyrkiä lisäämään oman näkemyksensä tunnettavuutta yksinkertaisesti puhumalla symbolista ja sen merkityksestä itselle.
Toisaalta, joskus symbolin todellinen ymmärtäminen jonkun toisen silmin voi myös olla valaiseva kokemus. Etenkin silloin, jos epämiellyttäviä tuntemuksia herää yksittäisten henkilöiden, eikä esimerkiksi jonkun vaatemerkin tavasta käyttää symbolia, voi ratkaisuna joskus toimia oikeasti tutustuminen siihen, mitä on symbolin käytön taustalla.
Riimujen suhteen toki voi myös hyödyntää sitä, että ne ovat myös äänteitä, eivätkä pelkästään kuvallisia symboleita. Jos yhteys kuvalliseen symboliin on kadoksissa, voi kokeilla, miltä ääni tuntuu. Moni itse asiassa tuntuukin saavan enemmän irti nimenomaan ääneen lausutuista riimuista.
Itse vahvistan henkisiä assosioitiota myös musiikin kautta, sillä se luo minulle vahvoja tunnemuistoja. Esimerkiksi Wardrunan riimuihin keskittyvät kappaleet ovat paitsi avanneet minulle paremmin riimujen merkityksiä, myös liittäneet niihin vahvoja tunnekokemuksia.
Kieltämättä joskus pelkään, että esimerkiksi itselle tärkeiden asioiden kaupallistuminen vääristää ne kummalliseen muotoon ja jopa turmalee ne, mutta se on ennen kaikkea kiinni itsestä, minkälaisille tulkinnoille antaa mielessään tilaa. Uskaltaisin loppupeleissä myös väittää, että jos joku symboli todella puhuttelee minua syvästi, ei kokemus tahriinnu siitä, että joku muu käyttää sitä vähän eri tavalla.
Kuva: Pinterest
