Se tarkoitti ristiriitoja. Vaikka olin jättänyt asioita taakseni, en ollut vapaa niistä. Ennen kaikkea en ollut vapaa omista vahingollisista käytösmalleistani, jotka hyppäsivät tanssahtelemaan pöydille, kun aikaa ja tilaa maadoittumiseen oli vähemmän. Asioita kasautui sillä tavalla varkain, että kesti huomata, että olin ajanut itseni umpikujaan. Se oli hyvin raskasta, sillä jouduin kohtaamaan siinä prosessissa useita omia kipupisteitäni sekä myöntämään, etten voisi jatkaa valitsemallani tiellä, sillä pahimmillaan se oli ristiriidassa oikeastaan kokonaisuudessaan sen kanssa, kuka olen. Nyt minun on saatava ennen kaikkea olla minä. Muuten rikon paitsi itseni, myös muut ihmiset ympärilläni.
Se on ollut kammottavan kivulias valinta kuten tällaiset yleensä ovat. Se tarkoittaa siitä, että olen luopunut sellaisistakin asioista, joista on ehtinyt tulla minulle jo hyvin rakkaita. Tietenkin myös se tuntuu hyvin väärältä, että niin kauniisti alkanut aika elämästäni tulikin niin nopeasti päätökseen. Samaan aikaan tuntuu kuin se olisi alkanut vasta eilen, mutta toisaalta pieni ikuisuus sitten. Toisaalta, tämä on nyt puhdasta surua - ja se on arvokasta. Olen tuntenut vuosien aikana niin paljon likaisia, sekavia ja kestokyvyn rajoilla tanssivia tunteita, että tällainen suru tuntuu helpottavalta ja vapauttavalta. Tuntuu tavallaan hyvältä, kun voi vain kuunnella musiikkia ja itkeä.
Ehkä ennen kaikkea suren sitä, miten armottomalta elämä välillä tuntuu. Monessa kohtaa olen toivonut, että rakkaus ja valo painaisivat enemmän kuin pelko ja kipu, mutta maailmamme ei taida olla ihan vielä valmis siihen. Yritän itse tehdä parhaani sen suhteen, että tekisin valintani ennen kaikkea rakkaudesta. Se hyöty kaikesta elämäni varrella kokemasta pimeydestä on ollut, että olen ymmärtänyt, että rakkaus on yksi niistä harvoista asioista, jotka pysyvät ja jolla on väliä. Mikään pimeys mahda sille mitään, vaan ainoastaan kirkastaa sitä.
Mietin tässä kirjoittaessani, miten tulla onnelliseksi tässä maailmassa, joka on niin kovin pelokas ja kivun kyllästämä, että siitä on tullut itsetuhoinen? Miten selvittää omat solmunsa, kun jokaisen avatun oven takaa löytyy jälleen uusia lukkoja? Kuinka näyttää toisille ihmisille, miten loputon oma kiintymys on, vaikka joutuisi kävelemään pois tai vaikka omat tunteet eivät kenties sopisi siihen muottiin, joka yhteiskunnassamme on vallitseva? Kuinka näyttää ihmisille heidän erityisyytensä silloin, kun he eivät edes kykene nostamaan katsettaan maasta? Kuinka opettaa itselleen, että paras tapa suojella itseään on olla rakentamatta muureja?
Ja kun mietin näitä, ystäväni viestitti minulle toiseen asiaan liittyen, mutta kumman merkityksellisesti:
"Kaikki on mahdollista."
Into the void I breathe
life as it swallows me
sinking into the hollow Tree of Eternity
as winter buries her seed
Time – another inevitable lie
Taken in the undertow of life
We gravitate to annihilate
The coals of our fire
sinking into the hollow Tree of Eternity
as winter buries her seed
Time – another inevitable lie
Taken in the undertow of life
We gravitate to annihilate
The coals of our fire
Trees Of Eternity - The Passage
https://lyricstranslate.com/en/ison-portals-lyrics.html
Into darkness
Into the parallel
Through the portal
Into another realm
https://lyricstranslate.com/en/ison-portals-lyrics.html
Into darkness
Into the parallel
Through the portal
Into another realm
Horizon to horizon
Life begins where a journey ends
Trees Of Eternity - Gallow's Bird
Kaukaa jostain kuulen sen
Liiraansa soittavan miehen
Lämmön tuo laulus rinnallein
Etten jää yksin matkallein
Järvenkään jää ei kanna ain
Seisahdu en tai vajoaa tyhjiin kajosi
Ohimenevää sävelmää
Hetken soi liira
Sinäkin
Niin maalaa laulus maisemaa
Karttaan kaunista planeettaa
Suhteiltaan yhdentekevää
On taival kerran käytetty elämä
Kuin kajosi
Riisun mustan puvun juhlavan
Kiitän seurasta
Nukahdan
Liiraansa soittavan miehen
Lämmön tuo laulus rinnallein
Etten jää yksin matkallein
Järvenkään jää ei kanna ain
Seisahdu en tai vajoaa tyhjiin kajosi
Ohimenevää sävelmää
Hetken soi liira
Sinäkin
Niin maalaa laulus maisemaa
Karttaan kaunista planeettaa
Suhteiltaan yhdentekevää
On taival kerran käytetty elämä
Kuin kajosi
Riisun mustan puvun juhlavan
Kiitän seurasta
Nukahdan
Stam1na - Kajo
