Aleah Stanbridge, jonka musiikki vei minut tummimpien varjojeni ja kirkkaimman valoni äärelle

Kesästä alkaen Spotify yritti itsepäisesti ehdottaa minulle kuunneltavaksi yhtyettä nimeltä Trees Of Eternity. Muistan silloin ajattelleeni, että naislaulajan ääni on hirvittävän kaunis, ja kokoonpano tutustumisen arvoinen, mutta palaisin sen pariin myöhemmin. Oikea hetki sattui kohdalle lopulta vasta joulukuun puolella.

Törmäsin Facebook-feedissäni muistaakseni Infernon juttuun Swallow The Sunin uudesta, koskettavasta videosta nimeltä Lumina Aurea. Koska Swallow The Sun on myös ollut kokoonpano, johon minun on pitänyt jo pidemmän aikaa paneutua tarkemmin, klikkasin videon auki.

Lumina Aurea oli kuitenkin jotain sellaista, mitä en olisi odannut odottaa. Siitä välittyi hyvin riisuttu, puhdas tuska. Jonkinlainen kammottavan kivualias matka. Koska video teki minuun suuren vaikutuksen, halusin tietää, mistä siinä oikein oli kyse. Ei kestänyt kuin hetki selvittää, että kappale oli syntynyt yhtyeen kitaristi Juha Raivion menetettyä elämänsä rakkauden, Aleah Stanbridgen (taiteilijanimenä myös Starbridge), syövälle. Hetken selailun jälkeen tuli vastaan tutun yhtyeen nimi - Trees Of Eternity oli ollut Raivion ja Stanbridgen yhteinen projekti.

Joulun alla olin aivan palasina monen tekijän summasta. Olin eksyksissä, loppuunpalanut ja tuskainen. Kaikki oli epämääräistä mössöä. Musiikki on aina vaikuttanut minuun syvästi, mutta en edes osaa kuvailla, miten suuri vaikutus Trees Of Eternityllä oli olotilaani tuolloin. Oli melkein kuin Aleahin eteerinen, herkkä ja äärimmäisen kaunis ääni olisi kutsunut takaisin henkiseen kotiin. Toisaalta musiikki tuntui tuovan pintaan myös asioita, jotka olivat rankkoja käsitellä. Jouduin itse asiassa pitämään siitä pienen tauon sen vuoksi.

Palasin kuitenkin sen pariin takaisin heti pystyttäni, sillä kovin moni asia ei ole puhutellut minua niin syvästi kuin kyseisen yhtyeen musiikki. Aleahin lyriikoista sain samaistumisen kokemuksia sellaisiin asioihin, joiden kanssa olen tuntenut olevani hyvin yksin. Musiikki kokonaisuudessaan tuntui tulevan jostain sellaisesta paikasta, joka samaan aikaan on hyvin kaukana, mutta toisaalta kovin lähellä. Jollain tavalla olen myös Treesin musiikin kautta oppinut kohtaamaan tiettyjä olemassaolon synkkiä puolia ja tiedostamaan niidenkin keskellä valon olemassaolon. Sitä löytyy, kun osaa katsoa. Joskus se täytyy tehdä intuitiota seuraten, arkijärjen tuolta puolen.

Kaikkea tätä on hivenen vaikea sanoittaa. Olen käynyt Hour Of The Nightingale-albumin kanssa läpi sellaisen matkan, että tuntuu kuin aikaa sen löytämisestä olisi kulunut paljon pidemmän aikaa kuin vain joitakin viikkoja.

The future stands veiled in opaque lace
A figure without form
That changes with every fear you face
And every dawn

No faith to hold on to
Let seasons evolve through the night
The all-waking eye
Is your rising sun
No truth to hold you
Let peace enfold you, it's alright
To rely on light
From the eye of night

Trees on auttanut käsittelemään kauhua, tuskaa ja epätoivoa herättäviä asioita turvallisesti - sillä tavoin, etten tipahda mustaan kuiluun, vaan pystyn tarkastelemaan sitä reunalta. Aleahin musiikki hehkuu sellaista valoa, jota tämä maailma kaipaisi lisää. Olen surullinen siitä, ettei hän ehtinyt tehdä enempää musiikkia kuin teki, mutta jo se on tehnyt hirvittävän paljon monelle ihmiselle - lukemani mukaan en nimittäin ole suinkaan ainoa, johon Aleahin musiikki on vaikuttanut syvästi.

Jollain tapaa uskon, että jokaisessa meissä on oma valomme, jota voimme tuoda tähän maailmaan, jos niin valitsemme. Maailma osaa kieltämättä olla julma ja kammottava paikka, ja valitettavasti me ihmiset olemme vastuussa monesta kamaluudesta. Me voimme kuitenkin valita myös toisin. Olemme ihmisinä epätäydellisiä, mutta joskus meidän on mahdollista ylittää itsemme ja tuoda tähän maailmaan sanoinkuvaamatonta kauneutta. Juuri niin kuin Aleah teki musiikkinsa kautta.

 Reach through your mind, internal sky
Endless glide into the I
Soul encaged, trapped behind your eyes
Until it’s saved, by sharing its light
and darkness

Save my immortal soul
From its own chains
From a fate worse than death
Condemned to silence
To turn away
Implode and fade

Koettuani Aleahin musiikin niin vahvasti, tulin siihen tulokseen, etten ainakaan itse halua itse asettua itseni tielle asioissa, jotka koen tärkeiksi. Oman kutsumuksen vähättely on tehnyt elämästäni tuskaista, ja tulin todenneeksi, että nyt olisi aika antaa sille mahdollisuus. Aleahin tarina sai minussa aikaan myös sen, että totesin itselleni, ettei minulla olisi varaa heittää unelmiani hukkaan tai lykätä niiden toteuttamista loputtomiin. Huomista ei välttämättä koskaan tule.

Mutta takaisin musiikkiin. Treesistä on sanottava vielä sen verran, että se liikkuu hyvin monilla tasoilla. Toisaalta se on täynnä teemoja liittyen nimenomaan ihmisen olemiseen ja tähän elämään, mutta on samalla kuitenkin ikkuna toiseen maailmaan, hämärään, mutta äärimmäisen kauniiseen. Vaikka se käsitteleekin hyvin kipeitä asioita, on siinä myös tietynlaista rauhaa ja toivoa.

There's an ocean of despair
Where the road must end
All souls must pass there
For what is broken to mend
On an island I will wait
For you to raise again

Embrace this
As a nightingale in song
In the darkest hour of shadows she belongs
Her voice reflects the colours of dawn

  

Trees Of Eternity kolahti kenties voimakkaimmin projekteista, joissa Aleah on ollut mukana. Muitakin kuitenkin on, ja niidenkin merkitys on ollut kaikkea muuta kuin vähäinen. Hallatar syntyi Aleahin kuoleman jälkeen Juha Raivion, Tomi Joutsenen ja Gas Lipstickin yhdistäessä voimassa. Kappaleiden lyriikat ovat Aleahin tekstejä ja myös Aleahin ääntä kuullaan yhdessä kappaleessa No Stars Upon The Bridge-levyllä. Albumilla laulaa myös Heike Langhans, muun muassa Draconianissa vaikuttava upea laulajatar ja Aleahin ystävä. Myös hänen ISON-projektinsa on ollut minulle viime aikoina tärkeä juttu. Löysin sen itse asiassa Hallattaresta lukiessani.

Myös Hallattaren kappaleet puhuttelevat minua voimakkaasti ja ovat inspiroineet esimerkiksi maalaamaan. Jos Trees on eteeristä ja surumielistä pienillä valonsäteillä koristettuna, on Hallatar enemmän viiltävää ja repivää, mutta siinäkin on oma mystiikkansa.

Fall into the dream
Through the open door
It breaks your heart to free you
The life inside your core

To bleed is to feel

Myös Aleahin soolotuotantoa olen kuunnellut jonkin verran. Se poikkeaa siinä mielessä paljon edellisistä, ettei se ole metallia nähnytkään. Se ei myöskään ole aivan yhtä tummasävyistä kuin edelliset. Huolimatta siitä, että se on sävyiltään hyvin erilaista kuin Trees Of Eternity, se on myös muodostunut minulle hirvittävän tärkeäksi yksinkertaisessa kauneudessaan ja painokkuudessaan. 

Rehellisesti sanottuna en tiedä, onko yksikään artisti koskaan onnistunut koskettamaan minua yhtä syvästi kuin Aleah. Minulla ei ole mitään halua laittaa suosikkiartistejani tärkeysjärjestykseen, mutta Aleahin musiikki on ollut minulle todella erityistä, ja sattui tulemaan elämääni juuri sinä hetkenä, kun sitä eniten tarvitsin. Juha Raivio on sanonut Infernolle antamassaan haastattelussa arvelevansa avovaimonsa lyriikoiden pohjimmaisen sanoman olevan itsensä kohtaaminen ja puhdistaminen totaalisen pimeyden kautta. Jotain sellaista koen itse käyneeni läpi viime vuosina - joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Juuri sellaista prosessia kävin läpi silloinkin, kun löysin Treesin. Ehkä se on yksi suurimmista syistä, minkä vuoksi se resonoi niin kovaa.

Tietysti tunsin myös surua lukiessani, että tämä kaunis sielu, joka auttoi minua löytämään tieni kurimuksen keskeltä, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Monen tuntemattomankin ihmisen kuolema on laittanut ajatuksiani liikkelle ja koskettanut, mutta Aleahin poismenoa olen oikeasti voinut sanoa surreeni. On surullista, etten voi koskaan kertoa hänelle, miten hän on musiikillaan elämääni vaikuttanut. Onneksi voin tehdä sen verran, että kerron siitä muille ihmisille. Uskon, että moni muukin on saanut ja tulee saamaan Aleahin musiikista sitä samaistumista, lohtua ja valoa, jota minä olen siitä saanut.

Jos olet jostain kummallisesta syystä päätynyt tämän tekstin pariin ilman, että olet koskaan kuullutkaan Trees Of Eternitystä, niin anna sillä mahdollisuus. Etenkin, jos satut elämään rankempaa aikaa elämässäsi. Se saattaa tehdä ihmeitä.