Satakielen tunti

Hei pitkästä aikaa ja hyvää vuotta 2019! Minulla oli alunperin ajatuksena kirjoittaa kooste vuodesta 2018, mutta hylkäsin ajatuksen. Vuosi on ollut äärimmäisen antoisa, mutta myös niin raskas, että hirveän syvällinen tapahtumien kertaaminen juuri nyt ei tunnu parhaalta mahdolliselta ajatukselta. Keskitytään siis menneisyyden sijaan enemmän nykyhetkeen.

Olen viime aikoina tullut miettineeksi tosissani sitä, mitä haluan elämältäni. Olen elänyt kompromissielämää niin kauan, että hajosin syksyn aikana aivan totaalisesti. Olen ollut sairaslomalla joulukuun loppupuolelta lähtien. Sen aikana olen pikkuhiljaa alkanut saada kiinni itsestäni - ja luovaa energiaa on tullut käyttöön vaikka millä mitalla. Se on ollut jokseenkin omituista, koska kaiken muun suhteen jaksamiseni on ollut nollilla.

Tällä hetkellä elän hieman utuisessa maailmassa monella tapaa. Kuulokkeistani on pauhannut Trees Of Eternity, Hallatar ja Swallow The Sunin uusi albumi, jotka kaikki käsittelevät melko isoja teemoja. Kirjoitan varmaan melko pian enemmän siitä, mitä edellisissä vaikuttaneen, edesmenneen Aleah Stanbridgen musiikin ilmestyminen elämääni on merkinnyt minulle. Tulen tässä postauksessa sivuamaan sitä hieman, mutta kirjoitan aiheesta myös oman, laajemman postauksensa.

Jollain tapaa tuo musiikki sai minut kosketuksiin jonkin sellaisen puoleni kanssa, joka on ollut haudattuna liian pitkään. Se jollain tapaa hajotti sellaisen ehkä jossain määrin valheellisenkin arkikuoren, mikä minulla on ollut. Samoin kuin kaikkien muiden ihmisten toiveiden perusteella itselleni rakentamani vaatimukset.

Joulun alla tulin hakeneeksi itselleni akryylimaalaustarvikkeet. Olin jo pitkään miettinyt maalaamisen aloittamista, mutta nyt siihen syntyi suorastaan pakottava tarve. Kirjoittaminen vaatii niin paljon järjestelmällistä ajattelua, että se tuntui syvän uupuksen keskellä liian kuormittavalta tavalta ilmaista itseä. Laulaminen puolestaan on vähän erilaista luovaa työskentelyä, sillä siinä kuitenkin aina kulkee biisintekijän muovaamaa polkua. Siveltimiin tartuttua kuvia alkoikin tulla suorastaan hirmuisella vauhdilla. Hämmennyin siitä, miten ne ikään kuin vain ilmestyivät paperille. Ne kuvasivat nimenomaan jotain sellaista, jonka sanoittaminen on ollut hyvin haastavalta. Minussa tuntui tämän kaiken vaikutuksia avatuvan kanavia, jotka olivat olleet kiinni - tai vähintäänkin tukossa - jo pidemmän aikaa.

Nyt kun olen jo hieman toipunut burn outista, ovat myös muut itseilmaisun muodot kuin maalaminen tulleet ajankohtaiseksi. Olen kirjoitellut kaunokirjallista tarinaa melkoisella tahdilla ja laulanut kokonaisia päiviä putkeen. Kaunokirjallisesta projektistani en puhu vielä enempää, laulamisen suhteen taas on ollut tekeillä vähän kaikenlaista. Syksyllä vierailin kaverini Juha Jyrkkään pakanallisella heavy metal-albumilla, jonka lisäksi on ollut pari tummempaa metalliprojektia vireillä. Katsotaan, mitä näistä syntyy.


Tämän kaiken avautumisen keskellä olen kohdannut myös hämmentäviä yhteyksiä ja yhteensattumia elämässäni. Tietty kuvasto on toistunut niin usein, että alitajuntani selvästikin kirkuu minulle jotain sellaista viestiä, jota en vielä täysin ymmärrä. Tunnetta on paljon. Osittain hieman selittämätöntäkin.

Sisäinen maailmani on ollut minulle läheisempi kuin ulkoinen, vaikka sosiaalinen elämäni onkin ollut suhteellisen vilkasta. Yhteys ihmisiin on ollut vähän kadoksissa, mutten ole varma haittaako se minua nyt, kun yhteyteni itseeni on vahvempi kuin ikuisuuksiin. Olen viimeisen vuoden aikana ollut niin palavasti innostunut muista ihmisistä, että ehkä nyt on jo korkea aika keskittyä itseen.

Jollain tapaa vuoden 2018 loppu oli jälleen päätös yhdelle aikakaudelle. Elämä tuntuu heittelevän minua kummallisiin suuntiin, mutta luulen silti osaavani sanoa, ettei tämä itseen uppoutumisen kausi ole päättymässä ihan äkkiä. Mihin tämä tie sitten vie, sitä en vielä tiedä.

Kuvissa sekä muutama uudempi otos, että vanhoja uusillä editeillä. Kuvaaminen on jäänyt valitettavan vähille viime aikoina.

 A piece of me in your eyes
Reminds me of what's forgotten
I need to get closer to the fire
And feel my own reflection

A piece of me needs to die

Trees Of Eternity - Broken Mirror

A red sun on the horizon
marks the hour of your call
Somber is the one whose eyes are still veiled
Watching your departure
as mine watch you arrive

Trees Of Eternity - Gallow's Bird

Ensimmäinen akryylityöni meni Villelle joululahjaksi.

 Tässä jotain alitajuntani syövereistä. Puutyöllä on itse asiassa nimikin - "Sydänjuuret".

 Tällä työllä on selkein tarina. Jätän kuvan lukijan tulkittavaksi, mutta Hallattaren Dreams Burn Downilla on jotain tekemistä tämän kanssa. Noista lyriikoista on sen nimikin: "For centuries it has walked with me".