Se-jokin-ei-mikään osaa olla melkoisen ahdistavaa toisinaan. Olen vähän kummallisessa välitilassa, kun elämä ei ole vielä ehtinyt lähteä täysillä uusiutumaan. Toisaalta nimenomaan hiljaisuus on sitä, mitä nyt kaipaisin. Olen melko väsynyt. Mieleni tekee oikeastaan ennen kaikkea laittaa villasukat jalkaan, keittää jumalaton kuppi teetä, ja lukea vanhoja suosikkikirjoja. Olen kaivanut esimerkiksi vanhat Harry Potterit ja suosikki fanfiction-tarinat esiin. Niistä tulee ihan mielettömän kotoisa ja lämmin olo. Vielä, kun saisin sen tupakaulaliinan hankittua. (Tosin minulle on ikuinen identiteettikriisi sen suhteen, kuulunko Luihuiseen vai Korpinkynteen. Tämä tuottanee hieman ongelmia.)
Kotoisuus on jotain sellaista, mitä olen kaivannut. Uudet kokemukset ovat toki aina myös tervetulleita, mutta ennen kaikkea kaipaan nyt jotain tuttua ja lämmintä. Toisaalta sellaista arkisen kotoista, kuten villapaitoja, polvisukkia ja kaakaota. Jotain sellaista, millä saa yhteyden sisäiseen teini-ikäiseen runotyttöönsä. Sitten taas jotain vähän sellaista syvemmälle vetoavaa kuten sumumaisemia, kanervikkoja ja kuulokkeisiin Forndomia. Tiettyä Pohjoismaista jylhyyttä, ehkä jopa vähän talven armottomuutta. Jotain iätöntä ja sanatonta. Kumpaakin kotoisuuden tapaa koen nyt tarvitsevani. Ne ovat jollain hassulla tapaa toisiaan täydentäviä, ja siten kokonaisvointia tasapainottavia. Aiemmin kuvaamani ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteet ovat läsnä yhä, osittain ehkä jopa vähän syventyneetkin, mutta jostain kumman syystä minun on nyt helpompi syleillä niitä. Niin raskasta kuin se onkin, ne tuntuvat myös parantavan ja kasvattavan pikkuhiljaa.
Vaikka rakastan kesän ja syksyn väriloistoa ihan mielettömästi, koen tarvitsevani myös tätä pimeää talviaikaa. Välillä se on rankkaa, mutta toisaalta siitä voi löytää sellasta uniikkia rauhaa ja syvyyttä, jota ei kenties kesän runsaudesta voi. Tänä vuonna kekrikin taitanee olla minulle hyvin hiljainen juhla. On vielä mahdollista, että lähden jonnekin juhlimaan, mutta toisaalta tekee kyllä mieli ajan hengelle uskollisesti vähän kääntyä sisäänpäin, polttaa kynttilöitä ja leipoa kenties jokin herkullinen piirakka.
Myös Mikkeliin tekisi mieli taas, vaikka koulukiireiden ja larppien vuoksi paria päivää pidemmän reissun toteuttamiseen voi mennä vielä melkoisesti aikaa. Blogiin pyrin postailemaan silloin tällöin, mutta jonkin aikaa voi nyt olla hiljaisempaa, sillä kiireet ja niistä toipuminen sekä muu itsetutkiskelu vievät nyt melkoisesti aikaa.
Loppuun muutamia kuvia syksyn varrelta, alkupuolelta tosin enemmänkin.
Pukkisaaren muinaismarkkinat
Mökkimaisemia
