Kielen merkitys ihmiselle ei ole mikään uusi oivallus.
Suomalainenkin kansanperinne käsittää suuren kokoelman vanhoja loitsurunoja,
joilla on pyritty manipuloimaan todellisuutta. Vaikka käsityksemme siitä, millä tavoin kieli vaikuttaa todellisuuteen on muuttunut, ei ajatus kielen mahdista ole kadonnut mihinkään.
Kieli on tapa selittää todellisuutta ja tärkeä
ajattelumme väline. Kielenkäyttö on myös valintoja, vaikkemme aina sitä tiedostaisikaan.
Esimerkiksi sanan terapeutti
käyttäminen luo hieman erilaisen kuvan asiasta kuin kallonkutistaja. Jossain törmäsin myös esimerkkiin talousmetsästä ja vihreästä kullasta, mikä on myös erinomainen tätä havainnollistamaan.
Se, mitä sanoja käytämme puhuessamme tai ajatellessamme vaikuttaa siihen, miten
näemme ne. Ilmaisuja valitessamme rajaamme muunlaisia selitystapoja pois tai
ainakin jätämme ne vähemmälle huomiolle.
Äskettäin Aamulehti kuumensi monen tunteita muuttamalla
kielenkäyttöään sukupuolineutraalimmaksi. Joidenkin silmiin tämä oli
liioiteltua ja palveli lähinnä ammattiloukkaantujia. Jokaisen sanavalinnan
syynääminen voi tuntua ärsyttävältä, mutta toisaalta esimerkiksi sana palomies
todella muokkaa käsitystämme siitä, millaisena näemme kyseisen ammatin
edustajan. Tuleeko jollekin muullekin mieleen sammutusletkun kanssa hääräävä
mies? Minulle ainakin. Mielikuvamme ammatin edustajasta taas saattaa vaikuttaa
siihen, minkälaisia ominaisuuksia heiltä yleisesti odotetaan, ja sitä kautta
millaiset henkilöt ammattiin hakeutuvat ja pääsevät. (Yle sattui itse asiassa sattumalta julkaisemaan artikkelin samasta aiheesta äskettäin.)
Kieli siis vaikuttaa ajatuksien kautta myös ulkoiseen
todellisuuteen. Tätä kautta taitavalla kielenkäyttäjällä on siis periaatteessa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen kuin heikommalla. Hän kykenee helpommin ja taitavammin muotoilemaan asiansa
helposti ymmärrettävään, selkeään ja mielenkiintoiseen muotoon. Hän on mitä
todennäköisimmin vakuuttavampi, järkeenkäyvämpi ja miellyttävämpi kuunnella
kuin taitamattomampi kielenkäyttäjä. Tätä kautta hänen kuulijansa
todennäköisemmin myös omaksuvat hänen ajatuksensa. Ilmiöstä on oltu esimerkiksi mediamaailmassa myös huolestuneita, sillä tiedotusvälineissäkin voidaan helposti tulla suosineeksi esimerkiksi haastateltavia, jotka ovat karismaattisia mediapersoonia - mutta joiden asiasisältö ei välttämättä ole kovin kummoinen. Samoin esimerkiksi poliittisessa väittelyssä voi retorisesti taitavampi poliitikko päihittää toisen, jolla kenties asiatasolla olisi järkevämpää sanottavaa.
Jotta ymmärtäsimme toisten ihmisten viestejä ja niiden vaikuttimia paremmin, on myös meidän tärkeä hallita kieltä. Mitä paremmin hallitsemme erilaiset kielenkäytön
mahdollisuudet, sitä helpommin pistämme ne merkille myös toisten
kielenkäytössä. Samalla näemme kenties sen, mitä näillä kielenkäyttötavoilla
koitetaan peitellä. Esimeriksi toisen sanavalinnoista voi päätellä paljon. Jos
poliitikko toteaa mediassa vaikka, että: ”Ei sossupummeilu toki aina ole oma vika” puhuttaessa toimeentulotuen
varassa elävistä ihmisistä, on melko selvää, että hänellä on kuitenkin
tietynlainen mielikuva näistä ihmisistä.
Kielellä on yleensäkin suuri merkitys tarkasteltaessa
yhteiskunnallisen vallan jakautumista. Voidaan tarkastella millainen on eliitin kieli ja ymmärtääkö
tavallinen kansalainen sitä? Jos kansalainen ei ymmärrä vallanpitäjien
käyttämää kieltä, ovat hänen vaikutusmahdollisuutensa heikot. Tällainen tilanne
oli esimerkiksi Suomessa, jossa eliitti oli ruotsinkielinen, kun
talonpoikaisväestö taas suomenkielistä. Kyseessä ei kuitenkaan tarvitse olla
kaksi erillistä kieltä, vaan kyse voi olla vähän huomaamattomammistakin
asioita. Onko eliitin kieli sillä tavalla ymmärrettävää, että tavallinen
ihminen voi sisäistää kuulemansa tai lukemansa? Onko yhteiskunnassa
järjestelmiä, jotka kääntäisivät tätä kieltä kansalaiselle (media), ja
millaisia ne ovat? Koulutetaanko ihmisiä ymmärtämään vallanpitäjien kieltä?
Kieli on upea asia. Se mahdollistaa meille lajina paljon sellaisia asioita, mihin yksikään muu laji ei yllä. Toisaalta kieli on myös väline, jolla voimme myös saada todella ikäviä asioita aikaan, jos niin valitsemme. Siksi meidän tulisi kunnioittaa ja vaalia sitä, sekä pyrkiä aktiivisesti uudistamaan omaa ilmaisuamme. Niin ärsyttävältä kuin se joskus voi tuntuakin, niin sanavalintojen syynääminen voi joskus olla ihan paikallaan.