Rakastun larppaamiseen kerta kerralta enemmän. On ihan mieletön tunne, kun jossain vaiheessa unohtaa itsensä ja on ihan sataprosenttisesti hahmon töppösissä. (Viimeisimmässä pelissä en tosin käyttänyt kenkiä kuin murto-osan ajasta. Haltiani oli nimittäin paljasjalkainen. Luulen, ettei hoiperteluni varvikossa paljain ja naarmuisin jaloin ollut aina hirveän uskottavaa, mutta kyllä paljasjalkaisuus ehdottomasti toi kokemukseen jotain jännää!) Äskettäin pelaamassani Voldemortin sota-larpissa immersio oli toisinaan niin täydellinen, että huomasin oikeasti täriseväni ja itkeväni hahmon päätyessä miltei ylitsepääsemättömältä tuntuvaan tilanteeseen. Se ei kuitenkaan ollut niin epämiellyttävää, kuin miltä kuulostaa - enemmänkin kokemus oli puhdistava. Larpatessa onkin mahdollisuus kohdata myös omia kipukohtiaan turvallisesti. Se on terapeuttista, mutta toisaalta tykkään myös välillä ihan vain hassutella hahmossani. Bardin perinnön Aerendyl esimerkiksi silitteli kasveja ja meditoi erikoisissa paikoissa rauhallisina hetkinään.
Minusta on myös ihan mahtavaa katsoa muiden eläytymistä. Välillä näkee niin huikeita pelaajia, että ihmettelee, miksi ihmeessä nuo eivät ole ammattinäyttelijöitä. Kuitenkin kaikista upeinta on nähdä miten hauskaa ihmisillä on ja miten he ovat ihan sisällä hahmoissaan.
Tapaamani ihmiset ovatkin olleet aivan fantastisia. Monia tuntuu yhdistävän se, että he ovat hyvin aidosti juuri sitä mitä ovat ja elävät elämäänsä juuri omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Se on jotain sellaista, mitä arvostan ja johon voin samaistua.
Larppaamisen lisäksi olen ollut ihan uskomattoman innoissani saduista, joita olen ideoinut ja kirjoittanut. Minusta tuntuu, että nimenomaan larppaaminen on avannut joitain hanoja ja siksi pystyn nyt eläytymään kirjoittamiini teksteihin ihan eri tavalla kuin aiemmin. Minulla on pitkään ollut ongelmana se, etten oikein osannut kiintyä kirjoittamiini hahmoihin ja he tuntuivat aina jäävän jotenkin kummallisen tyhjiksi - huolimatta siitä, miten paljon kaikkea mahdollista heihin yritin sisällyttää. Larpeissa olen eläytynyt erilaisiin fiktiivisiin hahmoihin ja yllättäen se tuntuu nyt kovin luontevalta kirjoittaessa. Myös musiikilla on ollut jotain vaikutusta asiaan. Näen yleensä mielessäni kappaleet tai niiden osat kohtauksina, joista sitten alkaa pikkuhiljaa kehkeytyä tarina. Luulen, että vahva siteeni tällä hetkellä kirjoittamaani tekstiin johtuu myös siitä, että se käsittelee minulle tärkeitä ja jopa sellaista perimmäistä laatua olevia teemoja ja arvoja. Kieltämättä tuo taitaa olla vähän sellaista kyynelkanavia avaavaa matskua.
Kaiken tämän sisältä tulvivan inspiksen keskellä on ollut ehkä vähän hermoja raastavaa yrittää keskittyä media-analyysin tenttiin. Välillä se on ollut yksinomaan tylsää, mutta toisaalta nuokin kirjat ovat inspiroineet minua jonkin verran - erilaisissa jutuissa tosin. Ajatus on lentänyt välillä siihen malliin, että itse lukeminen on meinannut jäädä ihan toissijaiseksi. Tuon aineston inpiroimana julkaisen varmaan jossain vaiheessa blogitekstin sanojen tai oikeastaan ihan kokonaisuudessaan kielen magiasta. Aihe on ihan uskomattoman mielenkiintoinen ja voisin hölistä siitä loputtomiin. Vähän epäilen, että minulle tulee vielä ikävä metafora-, dramaturgia- ja diskurssianalyysejä, kun ensi kuussa pääsen lukemaan työoikeuden tenttiin. (Ja joskus vielä halusin juristiksi, mitä ihmettä minä olen ajatellut?)
Heinäkuussa tulen viettämään paljon aikaa Mikkelissä ja ainakin toivottavasti käytän sen kirjoittamiseen. Postausideoitakin on kunnon jono eli mitä todennäköisimmin tulette kuulemaan minusta melko pian.

So live your dream beneath the northern horizon
Be at peace, set your heart in flight again
For the light is truth
The light is you
Be at peace, set your heart in flight again
For the light is truth
The light is you
Anathema- Dreaming Light

Aina niin tyylikäs Hannabella kävi kylässä! Tästä pääsette kurkkaamaan Hannabellan lifestyleblogia, tästä kaunokirjallisia tekstejä ja tästä ihan supermielenkiintoista historiablogia!



Jos on yhtään enempää blogiani seuraillut, niin ei varmasti ole jäänyt huomaamatta, kuka tämä daami on, mutta linkataanpa nyt tasapuolisuuden nimissä myös Suvin blogi.