Tämän halloweenin teema tuntuu ehdottomasti olevan vampyyrit. Koko homma lähti siitä, että tässä eräänä syysiltana tuli hirveä hinku ostaa punaviiniä ja katsoa joku romanttisen kaikuinen ja hämyinen elokuva. Punaviiniä en loppujen lopuksi ostanut, mutta pistin illalla vanhan tutun Only Lovers Left Aliven pyörimään. Silloin tuntui, että olin löytänyt jonkun kadonneen inspiksen palasen. Vampyyrit pääsivät vähän tarkoituksellakin unohtumaan muutama vuosi sitten vallinneen buumin vuoksi. Silloin verenimijöistä kuuli joka puolella, suorastaan ähkyyn asti. Pienoisen tauon jälkeen olen kuitenkin ilokseni löytänyt uudelleen nämä kiehtovat olennot.
Vampyyrikronikoiden ja Only Lovers Left Aliven vampyyrit ovat hyviä esimerkkejä siitä, minkälaiset verenimijät minua kiehtovat. Sekä Anne Ricen kirjoissa, että Jim Jarmunschin leffassa käsitellään runsaasti vampyyrien sielunmaisemaa ja eettisiä teemoja. Vampyyrien ravinnonhankintanta on toki miltei kaikissa genren teoksissa vahvasti esillä, joten se on melko yleinen teema. Jotkut vampyyrit imevät mielellään kuiviin entisiä lajitovereitaan, kun toisille asiasta kehittyy ongelma. Mainitsemissani teoksissa ratkaisuja löydetään sairaaloiden veripusseista paatuneiden rikollisten puremiseen.
Myös ikuisen elämän kauneus ja kamaluus kiehtoo. Monissa kirjoissa ja elokuvissa kuvataan nuoria vampyyreja, jotka ovat suorastaan innoissaan loputtomasta nuoruudestaan ja päättymättömistä elinvuosistaan. Ikuisuus nähdään upeana mahdollisuutena seurata ihmiskunnan kehitystä, kerryttää loputon omaisuus ja kehittää omia taitotaan huippuunsa. Jossain vaiheessa todellisuus iskee vasten kasvoja: kuolemattoman elämä on melko yksinäistä. Yhteiskuntaan on vähän hankala kuulua, jos pystyt nousemaan haudastasi vain yöaikaan. Puhumattakaan siitä, kuinka helppoa paljastuminen ihmisille voi olla. On vaikea kuulua mihinkään, jos suuren osan itsestä joutuu salaamaan koko ajan. Puhumattakaan siitä, että vain harvat pysyvät ihmiskunnan kehityksessä mukana. Oma aikaa kuolee ympäriltä ja uusi on aivan vierasta, joskus jopa vastenmielistä. Toisaalta voi käydä myös toisin päin - jonkun ajan päästä voi alkaa tuntua siltä, että kaikki on nähty ja vampyyri voi yksinkertaisesti kyllästyä. Toki tässäkin on poikkeuksia. Jotkut surffaavat ajassa ongelmitta kuten vaikkapa esimerkiksi Anne Ricen Kadotettujen kuningattaren Maharet, joka loi sukunsa suojelemisesta merkityksen elämälleen. Yksinäisyyttä voi toki helpottaa myös luomalla lisää vampyyreja, mutta siinäkin tulee jälleen vastaan omat ristiriitansa. Ricen kirjoissa on hyvin kuvattu, miten vampyyriksi muuttaminen voi vaikuttaa persoonaan ja miten kaikki eivät yksinkertaisesti kestä sitä. Tämä voi pahimmillaan johtaa jopa muutetun ennenaikaiseen kuolemaan. Vaikkei kävisi näin huonosti, voi muutettu silti tulla katumapäälle - eikä silloin ole oikein enää mitään tehtävissä.
Minua henkilökohtaisesti häiritsisi vampyyrina melkoisesti se, etten enää koskaan ei tulisi nähneeksi päivänvaloa. Vaikka pidänkin vähän tummanpuhuvasta estetiikasta, on myös väreillä ja valolla paikka sydämessäni. Minusta varmaan tulisi melko synkkä vampyyri, sillä mielelläni on taipumus vähän synkistyä syksyn pimeiden iltojen saapuessa. Sopiikohan kirkasvalohoito vampyyreille?
Pakko myös myöntää, että kyllähän ne vampyyrit pistävät sukat pyörimään jaloissa noin niin kuin esteettisestikin. Kalpeus, historiasta vaikutteita ottava pukeutumistyyli, eteerinen ja mystinen olemus, sekä tietty arvokkuus vievät jalat alta. Tulimme itse asiassa joskus todenneeksi ystäväni Outin kanssa myös, ettei vähän kuollut olemus ainakaan vie pojoja pois ihmisen ulkonäköä rankattaessa. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole vampyyreissa yleensä se kaikkein vetovoimaisin puoli - se on heidän yliluonnollinen charminsa. Toki ulkonäkö on osa eroottista voimaa, mutta tuo tietty karisma tuntuu myös olevan heille jokin olemuksessa oleva, lajityypillinen ominaisuus. Niin ja no, vanhemmilla vampyyreilla on kyllä ollut jo melkoisesti aikaakin hioa sosiaalisia taitojaan.
Tällaiseen muottiin yritän siis tänä halloweenina ahtautua - varmaankin useammankin kerran. Ainakin yksi asu on tullut jo koeajettua kuvauksissa Ossi Lehtosen kanssa - tulokset näette alta. Syksyni jatkuu varmasti vampirismia fiilistellyn - mielessä on muutama kirja, jotka pitäisi lukea ja kirjoitanpa juuri Mikkeliin vampyyriaiheista larppiakin. Minäpä siirryn siis luonnostelemaan kuumaa vampyyriklubia ja kiinnittelemään hampaita iltaa varten. Hyvää halloweenia! Tapaamme luultavasti melko pian melko lailla samojen teemojen parissa.
Malleilussa naaman kurtistelu on aina tuottanut minulle melkoisesti vaikeuksia. Päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja kokeilla sitä tänä Halloweenina - ihan hyvin tuloksin! Ehkä tästä eteenpäin uskaltaa sitten enemmän irvistelläkin.
Koska vampyyrileffoja ja -kirjoja listataan aina, niin minäpä listaan vampyyribiisejä! Eivät nyt mene mitenkään järkässä. Musiikkia on yleensäkin vähän hankala välillä rankata, koska eri jutut toimivat eri hetkinä.
- Inkubus Sukkubus - Vampyre Erotica
- Hannah Fury - The Vampire Waltz
- Theatres des Vampires - Carmilla
- Theatres des Vampires - Moonlight Waltz
- Blutengel - The Children Of The Night (Tanssibiisiksi!)
- Bonnie Tyler - Total Eclipse Of The Heart (Onhan sitä käytetty Vampyyrien tanssi-musikaalissa!)
- Jozef Van Wissem - The Taste Of Blood
- Kamelot - Elizabeth (kaikki kolme osaa)
