Viimeinen kuukausi on ollut niin kiireinen, että aikaa ei ole meinannut riittää oikeastaan mihinkään. Koulu on ylityöllistänyt minua, mutta onneksi minulla on nyt vapaata tammikuun 18. päivään asti. On siis runsaasti aikaa levätä. Ajattelikin, että tähän väliin voisi olla ihan kiva kertoa jotain talvikuulumisia koulun ulkopuolelta.
Järkkäsimme minun luonani jälleen bileet Suvin ja Jennin kanssa, tällä kertaa pikkujoulut. Kutsuimme jälleen n. 40 henkilöä, joista kutakuinkin puolet pääsivät paikalle. Minun oli vähän vaikea nauttia juhlista täysillä stressin takia, mutta kyllä minullakin silti aika mukavaa oli. Lisäksi vieraat näyttivät viihtyvän varsin hyvin. Puhumattakaan siitä, että kämppä oli aivan mahtavan näköinen! (Kiitos Jenni siitä, minun olemattomilla koristeillani ja sisustustaidoillani täällä ei olisi näyttänyt läheskään yhtä upealta!) Syömisiin ei viitsitty panostaa ihan yhtä paljon kuin aiemmin, koska niissä on kamala työ ja me järjestäjät olimme jo tarpeeksi uupuneita muutenkin. Kuviakaan ei valitettavasti tullut otettua hirveästi, mitä nyt jotain yksittäisiä räpsyjä, jotka tuppasivat heilahtamaan. Mutta ainakin niissä on tunnelmaa!
Mahtavasta boolistamme voin itse ottaa kunnian. Se ei ole kuvassa ihan edukseen, mutta siihen oli käytetty kaikenlaisia kivoja joulumausteita ja -koristeita. Lisäksi se nousi päähän hyvin kohtalokkaasti. Ajattelin kuitenkin, että parempi tehdä vahva booli kuin liian laimea. Edellisissä bileissä kun nuo ovat tupanneet loppumaan kesken. Tällä kertaa booli taisi riittää nipin napin loppuun asti, mutta ihmisten humalatilasta päätellen sitä oli kuitenkin aivan tarpeeksi!
Jenni tuunaamassa kämppääni.
Fuskasin muuten tukkani kanssa vähän. Se oli superhaalistunut, joten iskin päähän peruukin!
Ensimmäiset tontut mestoilla.
Myös pukki kävi vierailulla.
Ennen varsinaista joulua olin aivan kiinni koulujutuissa, joten siltä ajalta ei ole suuremmin kerrottavaa. Torstain 18.12 otin kuitenkin suunnakseni Mikkeliin, jossa minun oli määrä rentoutua ennen matkaani Jönköpingiin. Mikkelissäkin tuli vähän lunta, vaikka sää ei kyllä pääasiassa ollut ollenkaan talvinen. Tässä muutama puhelinkuva havainnollistamaan maisemia:
Mikkelissä morjenstin Outia, kävin Jessen kanssa hänen porukoillaan sekä näin sukulaisia. Se oli ehkä vähän kaihoisaakin jopa, koska minun oli määrä mennä viettämään joulua muualle. Piti siis tehdä se näiden ihmisten kanssa etukäteen. Ruotsiin päädyin, sillä siellä asuu äitini puolen sukulaisia. Lähdimme matkaan maanantaiaamuna enkä voi väittää, etteivätkö tunnelmani olisi olleet vähän ristiriitaiset. Pääasiassa tykkään viettää jouluni perinteisesti suomalaisittain, hiljentyen ja mielellään vähän eristäytyenkin. Minusta oli kurjaa jättää taakseni suuri osa läheisistäni ja suomalainen jouluperinne. Toisaalta oli kyllä jo aika nähdä Ruotsin sukulaisia, joten en viitsinyt skipata reissua. (Ei sen puoleen, että äitini olisi ottanut sitä mahdollisuutta kuuleviin korviinsa.)
Eniten minua pelotti oman rauhan puute ja matkan kesto. Tykkään olla ihmisten parissa, mutten liian pitkiä aikoja kerrallaan. En tiennyt, kuinka paljon minun seuraani kaivattasiin, mutta matka kesti kokonaisuudessaan viikon. Loppujen lopuksi huolehdin kuitenkin aika turhaan. Omaa rauhaa oli mukavasti, sillä majoittauduimme sukulaisteni hotellissa, jossa minulle ja serkulleni Hennalle oli oma huone. Sain viettää aikaa siellä juuri sen verran kun tahdoin ja sosialisoida sitten, kun siltä tuntui. Valitettavasti olin silti aika ahdistunut ja yhä stressaantunut. Henkilökohtaisessa elämässäni oli joitakin stressaavia asioita ja sen lisäksi koulustressi ei ollut oikein ehtinyt vielä asettua. Mutta pärjäsin kuitenkin aika hyvin lukuunottamatta ajoittaista komeroitumistani. Ahdistuksen takia myös vieraan kielen puhuminen oli vaikeampaa, koska minusta tulee aika paranoidinen sen suhteen, mitä muut minusta ajattelevat ja ylipäänsä altis turhalle häpeälle. Siitä jäi vähän kurja olo, koska olisi ollut kiva jutella enemmän suomea puhumattomien sukulaisteni ja myös tätini miehen sukulaisten kanssa.
Meitä oli joulua viettämässä parhaimmillaan 26 henkilöä. Minä olen tottunut pieniin perhejouluihin ja ravaamiseen kahden kodin välillä, joten se oli ihan uutta. Lisäksi ruotsalaiset tuntuivat olevan joulun vietossaan vähän ulospäinsuuntautuneempia ja aktiivisempia kuin minä. Pojille oli rakennettu lanitusnurkkaus ja sen lisäksi meillä oli myös bändinurkkaus, jossa saattoi soittaa joulumusiikkia. Lautapelejä ja vastaavia pelattiin paljon ja yhdessäolo oli muutenkin paljon tiiviimpää. Varsinaisten lahjojen jaon kukin perhe hoiti kotonaan, mutta meillä oli myös yksi yhteinen lahjoihin liittyvä ohjelmanumero. Meidän kaikkien oli pitänyt tehdä itse yksi lahja ja lisäksi ostaa viidellä eurolla jotain. Itse tehdyt lahjat sitten arvottiin. Me suomalaiset tosin olimme suoriutuneet itse tehtävästä lahjasta hävettävän huonosti, joten päädyimme sitten lopulta erääseen oliviöljyä myyvään liikkeeseen ostamaan maustettuja öljyjä niiden tilalle. Idea oli kuitenkin aivan mahtava, joten mielelläni lähtisin tuollaiseen mukaan uudestaankin ja ihan ajatuksen kanssa. Nyt oli vaan koulun kanssa sellaisia kiireitä, että olin unohtanut koko jutun.
Viiden euron lahjoista heitettiin noppaa. Kutosella sai itselleen lahjan. Kun lahjat loppuivat, oli varastelukierros. Tällöin kutosella sai viedä haluamansa lahjan keltä tahansa. Minä jäin tässä pelissä täysin tyhjin käsin. Tyypillisen tuurini mukaisesti sain heitettyä lähinnä ykkösiä ja kakkosia. En kuitenkaan loppujen lopuksi jäänyt lahjoitta, sillä mummoni lahjoitti omansa minulle. Sain siis häneltä suihkusaippuan + geelin ja ihanat neulotut tohvelit. Itse tehdyistä lahjoista sain tätini ompeleman tyynyn. (Mikä oli muuten aivan mahtavaa, sillä minun oli juuri pitänyt ostaa itselleni uusi tyyny!) Hauskin oli ehkä lahja, jonka serkkuni sai, sillä hänelle päätyi loppujen lopuksi Samarinia, tuoksukynttilöitä ja vessapaperia.
Ai niin, ruokapuoli oli muuten aivan mahtava! Eikä pelkästään ruokien osalta vaan muutenkin. Meillä oli yhtenä päivänä aivan mahtavaa thaimaalaista ja mummon synttäreillä oikein paksut pihvit punaviinikastikkeella ja kermaperunoilla. Viiniä riitti koko reissuksi ja snapesejakin tuli juotua silloin tällöin. (Toki joululauluja laulaen!) Joulutortuille olen hyvin perso, joten nekin jäivät mieleeni. Puhumattakaan jätskikakusta.
Parhaisiin asioihin reissussani kuuluvat fantasiakirjat, joita luin. (Itse asiassa luen kumpaakin vieläkin.) Ensimmäisessä kuvassa esiintyvä Brandon Sandersonin Way Of Kings on tyyliltään eeppisempi kuin alempi Patrick Rothfussin Viisaan miehen pelko, mutta toka on ehkä kuitenkin enemmän minun makuuni. Olen rakastunut Rothfussin kirjasarjaan hyvin palavasti (Puhumattakaan päähenkilöstä, ei kun mitä?) ja se on noussut yhdeksi suosikeistani. Yritän tahallani vähän säästellä Viisaan miehen pelkoa, koska melkein pelkään sen loppumista. Hyvien fantsukirjojen lukemisen jälkeen tulee monesti vähän alakuloiseksi, koska tarinan mukana on elänyt niin vahvasti. Mielelläni kulkisin Kvothen kanssa vielä hetkisen. Onneksi minulla on kuitenkin myös Way Of Kings, joten saan sitten hieman lohtua elämääni siitä.
Hui, melkein unohdin puhua katkaravuista! Enkä puhu nyt mistään surkeista pakasteista vaan tuoreista sellaisista! Ai että, ne olivat aivan mahtavia tässä alkuruoassa sekä toki myös leivissä runsaan majoneesin ja kananmunan kera.
Hotelliaamiaiset olivat myös yksi siisteimpiä juttuja reissuillani. Rakastuin eritysesti ihanaan mangoteehen.
Spa oli erinomainen tapa aloittaa aamu. Vähän hierontatuolia, poreammetta ja infrapunasaunaa niin kyllähän siinä pakosti pikkuisen rentoutuu!
Tämä on toki paras ikinä.
Ai niin, melkein unohdin. Kävin joulukuussa larppaamassa lapsuuteni suosikkifandomia eli Harry Potteria! Kyseessä oli Weasleyn ja Potterin perheisiin keskittyvä Next Generation-larppi, jossa olin salaliitteorioihin hurahtanut ja itsensä aika isoihin bestishuoliin ajanut Dominique Weasley eli tuttavallisemmin Dom. Lähdin ihan toiseen kaupunkiin ja täysin tuntemattomaan porukkaan, joten olin aika jännittynyt alkuun, mutta kokemus oli ihan mahtava! Pääsin ratkomaan salaliittoteoriaa, draamailemaan bestiksen kanssa, ihmettelemään koiraksi muuttunutta siskoani ja syömään ehkä maailman parasta pannaria.
Dom-lookini
Perhepotretti
Koko suku + Scorpius
Olin ehtinyt ajatella, että tämä talvi on ollut aika ahdistava ja stressintäyteinen, mutta tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että osittainhan tämä on ollut ihan mahtava. Jälleen yksi hyvä syy lisää blogata!
