sunnuntai 8. marraskuuta 2015
maanantai 2. marraskuuta 2015
Mahtava päätös syksylle
Minua on vaivannut useamman vuoden ajan epäonnistuneiden Halloweenien
kirous. Yhtenäkään vuonna ei ole ollut varsinaisesti kamalaa, mutta
jokin on tuntunut varjostavat juhlimistani, on se sitten ollut jokin
henkilökohtaisen elämäni kriisi tai yksinkertaisesti väärällä jalalla
herääminen.
Tänä vuonna oli viimeinkin aivan täydellisen kivaa. Ehkä sain kärsiä tarpeeksi edellisellä viikolla, joka oli aivan mielettömän stressaava. Mielialat olivat vähän mitä sattuu, koulujutut painoivat ja arjessa tapahtui hyvin paljon kaikkea pientä ärsyttävää. Minun, Suvin ja Jennin bileiden juhlavalmistelut eivät varsinaisesti vähentäneet tätä taakkaa. Olin pariin otteeseen jo vähän skeptinen sen suhteen, että miten selviän viikosta. Lauantain bileet kuitenkin pelastivat sen. Niitä ennen kerkesin jopa rauhoittua hetken kuunnellen Damh The Bardin ja Loreena McKennittin Samhain-kappaleita.
Pk-seudulla Halloweenina on todella, todella paljon kaikenlaista verrattuna Mikkeliin. En ole aivan varma, ollaanko siellä järjestetty edes missään baareissa mitään kekkereitä. Jos emme Suvin ja Jennin kanssa olisi järjestäneet bileitä, olisin mennyt varmaankin Viaporin Kekri-tapahtumaan. Se vaikutti äärimmäisen mielenkiintoselta. Samana päivänä olisi ollut myös ainejärjestömme pirskeet. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että järjestimme omat bileet! Porukkaa tuli mukavasti ja tunnelma oli katossa. Vaikka paikalla oli kolmen eri ihmisen kavereita, ei porukka jakautunut pahasti kuppikuntiin. Minusta oli ihana nähdä, miten ihmiset tutustuivat toisiinsa ja viihtyivät. Teimme porukalla kaikenlaista kivaa ja hölmöä. Järjestimme muun muassa saatanallisen kolmoisavioliittoon vihkimisen keskellä olohuonettani, tanssimme pohkeemme kipeiksi ja keskustelimme kaikenlaista henkevää ja vähemmän henkevää. Tuli sellainen mukavan yhteisöllinen fiilis. Samhainhan oli kelttien (ja nykyään monien uuspakanoiden) uusivuosi ja noista bileistä tuli todellakin sellainen fiilis, että elämässäni on alkamassa entistä ihmisläheisempi ja kenties positiivisempikin kausi. Enää ei ole niin yksinäinen olo. Kiitos rakkaat vieraat ja kanssajärjestäjät, olette parhaita!
Minun piti tänä vuonna vastata syömispuolelta lähinnä naposteltavista sekä juomista, mutta päätin kuitenkin kyhätä vähän muutakin syömistä kokoon. Olen aika ylpeä itsestäni, kun sain tehtyä kelvollisen makuisen kurpitsapiirakan. (Se olisi nimittäin voinut olla jotain ihan muuta, etenkin kun sovelsin ohjetta jonkin verran.) Tein bailuihin myös suklaaomenoita. Päätin yrittää nyt suklaan kanssa, kun karamelliversiot epäonnistuivat viime vuonna. Kyllähän ne sitten onnistuivat paljon paremmin, vaikkei noitakaan kyllä kauneimmiksi mahdollisiksi versioiksi voinut nimittää. Uuniin laittaminen suklaan kuorruttamisen jälkeen oli maun kannalta hyvä asia, ulkonäön kannalta huono. Makuhan se kuitenkin loppupeleissä vie voiton. Tarjosimme myös Jennin tekemää, ihanaa paprika-purjo-kinkkupiirakkaa ja Suvin hautakakkuja. Syötävää ja juotavaakin siis riitti mukavasti.
Tällaisten bileiden jälkeen tuntuu, että voi hyvin mielin alkaa valmistautua talveen. Niin ja seuraaviin bileisiin. Minulta on jo kovasti kyselty seuraavista juhlista ja olemmekin itse asiassa Suvin ja Jennin kanssa alkaneet puhua pikkujouluista. Syksy oli oikein mukava, toivottavasti talvi seuraa sen jalanjälkiä. Olen jopa väsäillyt tänään talvisoittolistaa tunnelmointia varten. (Minulla oli syksyllekin oma.) Tällä hetkellä on yllättävän levollinen olo, vaikka koulujutuista stressaamista on edessä ehkä vielä aikaisempaakin enemmän. Mutta ehkä tämä tästä, olo on loppujen lopuksi aika toiveikas.
Tänä vuonna oli viimeinkin aivan täydellisen kivaa. Ehkä sain kärsiä tarpeeksi edellisellä viikolla, joka oli aivan mielettömän stressaava. Mielialat olivat vähän mitä sattuu, koulujutut painoivat ja arjessa tapahtui hyvin paljon kaikkea pientä ärsyttävää. Minun, Suvin ja Jennin bileiden juhlavalmistelut eivät varsinaisesti vähentäneet tätä taakkaa. Olin pariin otteeseen jo vähän skeptinen sen suhteen, että miten selviän viikosta. Lauantain bileet kuitenkin pelastivat sen. Niitä ennen kerkesin jopa rauhoittua hetken kuunnellen Damh The Bardin ja Loreena McKennittin Samhain-kappaleita.
Pk-seudulla Halloweenina on todella, todella paljon kaikenlaista verrattuna Mikkeliin. En ole aivan varma, ollaanko siellä järjestetty edes missään baareissa mitään kekkereitä. Jos emme Suvin ja Jennin kanssa olisi järjestäneet bileitä, olisin mennyt varmaankin Viaporin Kekri-tapahtumaan. Se vaikutti äärimmäisen mielenkiintoselta. Samana päivänä olisi ollut myös ainejärjestömme pirskeet. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että järjestimme omat bileet! Porukkaa tuli mukavasti ja tunnelma oli katossa. Vaikka paikalla oli kolmen eri ihmisen kavereita, ei porukka jakautunut pahasti kuppikuntiin. Minusta oli ihana nähdä, miten ihmiset tutustuivat toisiinsa ja viihtyivät. Teimme porukalla kaikenlaista kivaa ja hölmöä. Järjestimme muun muassa saatanallisen kolmoisavioliittoon vihkimisen keskellä olohuonettani, tanssimme pohkeemme kipeiksi ja keskustelimme kaikenlaista henkevää ja vähemmän henkevää. Tuli sellainen mukavan yhteisöllinen fiilis. Samhainhan oli kelttien (ja nykyään monien uuspakanoiden) uusivuosi ja noista bileistä tuli todellakin sellainen fiilis, että elämässäni on alkamassa entistä ihmisläheisempi ja kenties positiivisempikin kausi. Enää ei ole niin yksinäinen olo. Kiitos rakkaat vieraat ja kanssajärjestäjät, olette parhaita!
Minun piti tänä vuonna vastata syömispuolelta lähinnä naposteltavista sekä juomista, mutta päätin kuitenkin kyhätä vähän muutakin syömistä kokoon. Olen aika ylpeä itsestäni, kun sain tehtyä kelvollisen makuisen kurpitsapiirakan. (Se olisi nimittäin voinut olla jotain ihan muuta, etenkin kun sovelsin ohjetta jonkin verran.) Tein bailuihin myös suklaaomenoita. Päätin yrittää nyt suklaan kanssa, kun karamelliversiot epäonnistuivat viime vuonna. Kyllähän ne sitten onnistuivat paljon paremmin, vaikkei noitakaan kyllä kauneimmiksi mahdollisiksi versioiksi voinut nimittää. Uuniin laittaminen suklaan kuorruttamisen jälkeen oli maun kannalta hyvä asia, ulkonäön kannalta huono. Makuhan se kuitenkin loppupeleissä vie voiton. Tarjosimme myös Jennin tekemää, ihanaa paprika-purjo-kinkkupiirakkaa ja Suvin hautakakkuja. Syötävää ja juotavaakin siis riitti mukavasti.
Tällaisten bileiden jälkeen tuntuu, että voi hyvin mielin alkaa valmistautua talveen. Niin ja seuraaviin bileisiin. Minulta on jo kovasti kyselty seuraavista juhlista ja olemmekin itse asiassa Suvin ja Jennin kanssa alkaneet puhua pikkujouluista. Syksy oli oikein mukava, toivottavasti talvi seuraa sen jalanjälkiä. Olen jopa väsäillyt tänään talvisoittolistaa tunnelmointia varten. (Minulla oli syksyllekin oma.) Tällä hetkellä on yllättävän levollinen olo, vaikka koulujutuista stressaamista on edessä ehkä vielä aikaisempaakin enemmän. Mutta ehkä tämä tästä, olo on loppujen lopuksi aika toiveikas.
Hepa, Mikko, Jesse, minä, Oopee, Päivi, Toni
Hannabella, Satu, Susanna
Jennin upea asu. Näissä bileissä harvinaisen monella tytöllä oli peruukki, useimmilla vaalea. Jennille käy tuollainen hopea/tuhkanvaalea mielestäni erittäin loistavasti!
Rosa ja minä, taustalla Toni.
Noora ja valloittava hymy. Tykästyin myös Nooran asuun!
Hepa, Jesse, Mikko
Tia, Rosa, Oopee, Toni, Hannabella, Satu, Susanna
minä, Jenni, Suvi
Hepa, Jesse ja Oopee vaihtavat sormuksia. (Pojat joutuivat muuten itse keksimään jostain itselleen sormukset. Ne eivät saaneet olla valmiita sormuksia, vaan heidän piti kehittää ne jostain aineksista, mitä nyt sattuivat kämpästä löytämään.)
Koskettava hääseremonia, herkistyin ihan kyyneliin mustia valoja vannottaessa.
Hannabella, minä, Jenni, Suvi, Noora
Suvin asua täytyy vielä hehkuttaa. Rakastuin tuohon raidalliseen korsetti/hamesysteemiin. Olen itse asiassa etsiskellyt vastaavaa huonolla menestyksellä. Mutta Suvipa tekikin omansa itse! Jos joku päivä voitan lotossa tai rikastun muuten, niin Suvistaa tulee hoviompelijani!
Halloween-heilani. No commets.
Oma harlekiinimainen asuni.
Lähikuvaa meikistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)