Minun juhannuksillani on ollut tapana vähän lässähtää.
Teininä ärsytti, kun piti jumittaa porukoiden kanssa mökillä kavereiden
juhliessa kaupungissa. Sitten kun onnistuin jonakin juhannuksena jäämään
kaupunkiin, niin monet kavereistani olivat lähteneet muualle. Muutenkin tulin
todenneeksi, että juhannuksen yöelämä on aika tunnelmatonta, eikä kaupungin
keskusta millään tavalla ihanteellinen ympäristö viettää juhlaa.
Omaan unelmajuhannukseeni tarvittaisiin mesta luonnon
keskeltä, paljon hyvää ruokaa, musiikkia ja täydellinen porukka. (Myös omaa
rauhaa tarvittaessa.) Tunnelma on minulle todella tärkeää ja haluaisinkin
tavoittaa omaan juhannukseeni piirteitä vanhasta suomalaisesta/ja tai
kelttiläisestä keskikesän juhlasta. Kaikki hauskat juhannustaiat ja perinteet
ovat aina plussaa. Myös saunominen ja uiminen on pakollista. Parhaimmillaan
juhannussaunaan sisältyy myös kunnon vihdat ja saunakalja.
Juhannuksella on minulle toki syvempikin merkitys. Suoraan
sanoen olen pikkuisen huolissani suomalaisten juhlapäivien maallistumisesta. Lisäksi
toisinaan tuntuu, että tyypillinen suomalainen ei edes ehdi oikeasti juhlia,
kun on niin kiire stressata kaikesta: jopa itse juhlapäivästä. Tapakristityillä
ei ihan hirveästi edes ole juhlia, joita he todella viettäisivät. Uskonnollisista lähinnä joulu, pääsiäinen ja
juhannus joiden lisäksi vappu ja uusivuosi. Joulu ja uusivuosi vietetään miltei
samalla kertaa eivätkä pääsiäinen, vappu ja juhannuskaan ole kaukana
toisistaan. Monissa pakanauskonnoissa vuosi on rytmitetty säännöllisesti, (Esim
wicca: Yule 21.12., Imbolc 2.2., Ostara 21.3., Beltane 1.5., Litha 21.6.,
Lugnasadh 1.8., Mabon 21.9., Samhain 1.11.) mikä jaksottaa vuotta mukavasti.
Juhlapäivät antavat mahdollisuuden hengähtää, pohtia tapahtuneita asioita ja
valmistautua tulevaan ajanjaksoon. Tietenkin pausseja pystyy pitämään ilman
vuodenympyrän noudattamistakin, mutta se ei mielestäni tuo elämään samanlaista
jatkuvuuden tunnetta ja turvaa. Juhlien kautta on helppo tuntea konkreettisesti
ajan kulku. Ne ovat samanaikaisesti rauhoittumisen ja pienen itsearvioinnin päiviä.
Erityisen tärkeäksi minulle itselleni on muodostunut omien onnistumisten ja
virheiden läpikäyminen, niistä kehittyminen ja lopulta irti päästäminen.
Helpottunut olo on omalla kohdallani ehkä kaikkein eniten
läsnä juuri juhannuksena. Luonto on silloin puhjennut kukkaan ja voi todeta,
että talvi todellakin on takanapäin. Olen itse yleensä rutkasti masentuneempi
talvella kuin kesällä, joten juhannuksen edustamaa aikaa voi minun kohdallani
pitää kirjaimellisesti hengähdystaukona. Vaikka muutkin vuodenajat voivat
parhaimmillaan olla todella kauniita, on kaikkialta tulvivassa vihreydessä,
runsaassa valon määrässä ja lämpimässä kesäkelissä jotain maagista. Luonnon
helmaan astuminen tuntuu melkein kuin toiseen todellisuuteen tipahtamiselta.
Siispä nautitaan siitä. Ikävä muistuttaa, mutta kesä kuluu
ihan hirveää vauhtia, minkä vuoksi jokaisesta päivästä kannattaa repiä irti
kaikki mahdollinen. Minä olen ottanut tavoitteekseni yrittää liikkua (luonnossa)
enemmän ja käyttää ylimääräistä energiaa kaikkeen luovaan. Elojuhlana nähdään,
miten olen tavoitteeni onnistunut pitämään!

Tässä on mun itikankarkoitusspell. Olisin ottanut metsästä enemmänkin kuvia, mutta kimppuun hyökkäsi hyttyslauma, joten kuvailu ja kameran edessä oleminen osoittautuivat kummatkin yhtä mahdottomiksi tehtäviksi.