perjantai 27. helmikuuta 2015
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Sopeutumisesta pk-seudulle, blogimiitistä ja muusta arkisesta
Nyt on aikaa viimeinkin vähän päivitellä blogia. Elämässäni on siis tapahtunut suuria muutoksia, kuten aiempia postauksia lukeneet tietävätkin: muutto pk-seudulle ja opiskelujen aloittaminen. Olo on ollut jokseenkin kiireinen ja väsynyt, mutta se on varmaan ihan luonnollista. Onhan päivärytmini nyt täysin erilainen kuin aiemmin.
Lähdin Haaga-Helian journalismilinjalle lähinnä kokeilumielessä. Toimittajan ammatti on ollut minulle aina vaihtoehto, mutta miksikään kutsumukseksi sitä ei voi väittää. Lisäksi opiskelupaikka toimi minulle pääsylippuna Helsinkiin, sillä kämpän saanti helpottui sen kautta huomattavasti. Alunperin ajattelin hakea folkloristiikkaan kevään yhteishaussa, mutta olen oikeastaan tullut toisiin ajatuksiin. Haluan ensin rauhassa kokeilla, mitä tällä linjalla on minulle tarjottavanaan. Mikäli opiskelut eivät lähde luistamaan, niin haen vuoden päästä jonnekin muualle. (Olen harkinnut myös joitakin muita aloja folkoristiikan lisäksi.)
Pk-seudulle muuttaminen on tehnyt minulle hyvää. Viimeisten Mikkeli-kuukausien aikana aloin päästä enemmän sinuiksi sinne sijoittuvien ikävien muistojeni kanssa, mutta se ei muuttanut sitä asiaa, ettei kaupungilla ollut minulle enää suuremmin tarjottavaa. Lähdön jälkeen fiilis siitä on yllättäen muuttunut täysin aikaisemmasta. Ennen harmaana ja synkkänä paikkana kokemani kaupunki edustaa nykyisin turvallista lintukotoa. Siellä on yllättävän mukavaa käydä välillä pistäytymissä. Seuraava reissu on itse asiassa jo ensi viikonloppuna, kun menen hoitamaan isäni ihanaa Sara-hauvaa!
Alunperin olisin halunnut muuttaa Helsingin keskustaan, mutta luojan kiitos en päässyt sinne! Sen sijaan sain ihan kivan pienkaksion täysin omaan käyttööni Vantaan Jokiniemestä. Vuokrakin on halpa, koska kyseessä on HOAS-kämppä. Mikkelissä asuessa Helsingin keskusta tuntui mukavan vilkkaalta ja värikkäältä, mitä se toki on yhäkin. Vierailu siellä pari kertaa viikossa riittää minulle kuitenkin vallan mainiosti. Etenkin koulupäivän jälkeen hälinä voi olla enemmänkin kuormittavaa kuin virkistävää.
On tapahtunut paljon, mutta siltikin tuntuu, etten ole täysin päässyt uuden elämäni alkuun. Tämä reilu kuukausi kun on mennyt lähes kokonaan pelkkiin asumis- ja koulujärjestelyihin. Itse asiassa minulta puuttuu asunnostani vielä aika paljon kalusteitakin. Kaikki välttämätön kyllä löytyy, mutta esimerkiksi matot ja mikro on vielä ostamatta. Nyt kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kiireet alkavat helpottaa. Olen ehtinyt jo vähän nähdä pk-seutulaisia kavereitanikin ja meillä oli itse asiassa blogimiittikin! Parissa kuvauksissa on kanssa tultu käytyä.
Miitistä on kyllä sanottava pari sanaa, sillä minulla oli todella hauskaa. Porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin kesällä, mutta pienemmällä porukalla oli myös erittäin mukavaa. Toki olisi ollut mukava saada uusia ihmisiä mukaan, mutta toisaalta nyt sai tilaisuuden tutustua vanhoihin tuttuihin syvällisemmin. Isoissa miiteissä voi olla hyvin hauskaa, mutta yksittäisten ihmisten kanssa tulee juteltua huomattavasti vähemmän kuin pienessä porukassa. Nyt juttua riitti vaikka kuinka ja puheenaiheet olivat todella mielenkiintoisia. Miittejen kaltaisissa tapahtumissa pelkään aina vähän sitä, että keskustelut jäävät pintapuoliseksi small talkiksi, sillä en oikein välitä sellaisesta. Tuolla porukalla ei onneksi ollut siitä pelkoa, vaan aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja vähän aremmistakin asioista pystyttiin puhumaan ääneen.
Vanhojen tuttujen lisäksi olen päässyt tapaamaan myös aivan uusia ihmisiä. Tietenkin jo ihan koulun puolesta on tullut tutustuttua vaikka kuinka moneen tyyppiin ja meillä onkin JOURA-lössin kanssa todella hyvä henki! En ole koskaan oikein tuntenut oloani kotoisaksi missään koululuokassa ja pelkäsin vähän, että olisiko asia niin uudessakin koulussa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan olen ollut ryhmäämme todella tyytyväinen. Tuntuu hassulta, että on melkein aina joku, jonka kanssa lähteä vaikka lasilliselle. Aiemmilla luokillani kun en ole ollut suuremmin tekemisissä kuin muutaman ihmisen kanssa. Tähänhän voisi vaikka tottua!
Muutto on myös antanut mahdollisuuden uudistaa vähän elämäntapoja. Jo äitini luona söin aika terveellisesti, mutta nyt yksin asuessa on jälleen mahdollisuus muuttaa ruokavaliota. Olen tarkkaillut elimistöni reaktioita erilaisiin ruoka-aineisiin nyt noin vuoden ajan ja alan olla aika hyvin perillä siitä, mikä minulle sopii ja mikä ei. Aiemmin kokeiltu viljattomuus oli askel oikeaan suuntaan ja olenkin muuttanut ruokavalioni jälleen vähäviljaisemmaksi. Maitotuotteita ja hirveitä lisäainemääriä pyrin myös välttämään. (Maittotuotteista poikkeusena maustamon kreikkalainen jogurtti!) Joitakin superfoodeja olen kaavaillut myös ottavani käyttöön. Oikeastaan kaapista löytyy jo yksi mix kuivattuja marjoja (goji, mulperi, inka). Kavissyöjää minusta tuskin koskaan tulee, mutta lihan vähentämistä olen kyllä kaavaillut.
Ruokavalion lisäksi olen pyrkinyt myös lisäämään liikkumista ihan jo hyötyliikunnan muodossa, mutta myös joogaamalla. Aiemmat joogakokeiluni menivät vähän metsään tappopituisten tuntien vuoksi, mutta nyt olen nauttinut lajista suuresti. Lisäksi olen tehnyt satunnaisesta meditoinnistani säännöllistä. Olen yllättynyt siitä, miten suuri vaikutus niillä oikeasti on psyykkiseen vointiin! Eivät ne pahan olon syitä leikkaa pois, mutta saattavat tehdä paskasti alkaneesta päivästä siedettävämmän. Niistä saa voimaa taistelussa huonoja fiiliksiä vastaan.
Huonommista fiiliksistä tuli mieleen: Helsingin ihmispaljoudessa sosiaalinen ahdistukseni on ollut kasvamaan päin ja toisinaan koen myös aikamoisia masennuspuuskia. On ollut omituista huomata, että jollain kummallisella tavalla koen nyt olevani sisäisesti syrjäytyneempi kuin ollessani työttömänä. Toki olen iloinen lisääntyneistä sosiaalisista kontakteista, mutta toisaalta saan useammin muistutuksia kuulumattomuuden tunteestani. Oman polkunsa kulkemisessa on se varjopuoli, että matkaseuraa ei ole hirveästi. Esimerkiksi monet yleisesti puhuttavat asiat eivät oikein jaksa kiinnostaa minua. Kyllähän niistä jaksaa aikansa puhua, mutta tunnen oloni erittäin tyhjäksi, jos kaikki vuorovaikutus perustuu vain niihin. En oikein viitsi omiakaan mielenkiinnonkohteitani ihmisille tyrkyttää loputtomasti.
Jaksan kuitenkin uskoa siihen, että löydän täällä asuessani omanhenkistä seuraa. Erilaisiin järjestys- ja harrastustoimiin hakeutuminen varmaan voisi auttaa asiaan. Sen olen suunnitellutkin seuraavaksi tekeväni. Myös tapahtumakirjo on täällä valtava, joten onhan näitä väyliä.
Paisteleeko muuallakin jo aurinko? Kevät alkaa olla tuloillaan! Nauttikaa lisääntyneestä valosta, minä palaan ihan pikapuoliin uusien mallikuvien kanssa!
Lähdin Haaga-Helian journalismilinjalle lähinnä kokeilumielessä. Toimittajan ammatti on ollut minulle aina vaihtoehto, mutta miksikään kutsumukseksi sitä ei voi väittää. Lisäksi opiskelupaikka toimi minulle pääsylippuna Helsinkiin, sillä kämpän saanti helpottui sen kautta huomattavasti. Alunperin ajattelin hakea folkloristiikkaan kevään yhteishaussa, mutta olen oikeastaan tullut toisiin ajatuksiin. Haluan ensin rauhassa kokeilla, mitä tällä linjalla on minulle tarjottavanaan. Mikäli opiskelut eivät lähde luistamaan, niin haen vuoden päästä jonnekin muualle. (Olen harkinnut myös joitakin muita aloja folkoristiikan lisäksi.)
Pk-seudulle muuttaminen on tehnyt minulle hyvää. Viimeisten Mikkeli-kuukausien aikana aloin päästä enemmän sinuiksi sinne sijoittuvien ikävien muistojeni kanssa, mutta se ei muuttanut sitä asiaa, ettei kaupungilla ollut minulle enää suuremmin tarjottavaa. Lähdön jälkeen fiilis siitä on yllättäen muuttunut täysin aikaisemmasta. Ennen harmaana ja synkkänä paikkana kokemani kaupunki edustaa nykyisin turvallista lintukotoa. Siellä on yllättävän mukavaa käydä välillä pistäytymissä. Seuraava reissu on itse asiassa jo ensi viikonloppuna, kun menen hoitamaan isäni ihanaa Sara-hauvaa!
Alunperin olisin halunnut muuttaa Helsingin keskustaan, mutta luojan kiitos en päässyt sinne! Sen sijaan sain ihan kivan pienkaksion täysin omaan käyttööni Vantaan Jokiniemestä. Vuokrakin on halpa, koska kyseessä on HOAS-kämppä. Mikkelissä asuessa Helsingin keskusta tuntui mukavan vilkkaalta ja värikkäältä, mitä se toki on yhäkin. Vierailu siellä pari kertaa viikossa riittää minulle kuitenkin vallan mainiosti. Etenkin koulupäivän jälkeen hälinä voi olla enemmänkin kuormittavaa kuin virkistävää.
On tapahtunut paljon, mutta siltikin tuntuu, etten ole täysin päässyt uuden elämäni alkuun. Tämä reilu kuukausi kun on mennyt lähes kokonaan pelkkiin asumis- ja koulujärjestelyihin. Itse asiassa minulta puuttuu asunnostani vielä aika paljon kalusteitakin. Kaikki välttämätön kyllä löytyy, mutta esimerkiksi matot ja mikro on vielä ostamatta. Nyt kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kiireet alkavat helpottaa. Olen ehtinyt jo vähän nähdä pk-seutulaisia kavereitanikin ja meillä oli itse asiassa blogimiittikin! Parissa kuvauksissa on kanssa tultu käytyä.
Miitistä on kyllä sanottava pari sanaa, sillä minulla oli todella hauskaa. Porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin kesällä, mutta pienemmällä porukalla oli myös erittäin mukavaa. Toki olisi ollut mukava saada uusia ihmisiä mukaan, mutta toisaalta nyt sai tilaisuuden tutustua vanhoihin tuttuihin syvällisemmin. Isoissa miiteissä voi olla hyvin hauskaa, mutta yksittäisten ihmisten kanssa tulee juteltua huomattavasti vähemmän kuin pienessä porukassa. Nyt juttua riitti vaikka kuinka ja puheenaiheet olivat todella mielenkiintoisia. Miittejen kaltaisissa tapahtumissa pelkään aina vähän sitä, että keskustelut jäävät pintapuoliseksi small talkiksi, sillä en oikein välitä sellaisesta. Tuolla porukalla ei onneksi ollut siitä pelkoa, vaan aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja vähän aremmistakin asioista pystyttiin puhumaan ääneen.
Vanhojen tuttujen lisäksi olen päässyt tapaamaan myös aivan uusia ihmisiä. Tietenkin jo ihan koulun puolesta on tullut tutustuttua vaikka kuinka moneen tyyppiin ja meillä onkin JOURA-lössin kanssa todella hyvä henki! En ole koskaan oikein tuntenut oloani kotoisaksi missään koululuokassa ja pelkäsin vähän, että olisiko asia niin uudessakin koulussa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan olen ollut ryhmäämme todella tyytyväinen. Tuntuu hassulta, että on melkein aina joku, jonka kanssa lähteä vaikka lasilliselle. Aiemmilla luokillani kun en ole ollut suuremmin tekemisissä kuin muutaman ihmisen kanssa. Tähänhän voisi vaikka tottua!
Muutto on myös antanut mahdollisuuden uudistaa vähän elämäntapoja. Jo äitini luona söin aika terveellisesti, mutta nyt yksin asuessa on jälleen mahdollisuus muuttaa ruokavaliota. Olen tarkkaillut elimistöni reaktioita erilaisiin ruoka-aineisiin nyt noin vuoden ajan ja alan olla aika hyvin perillä siitä, mikä minulle sopii ja mikä ei. Aiemmin kokeiltu viljattomuus oli askel oikeaan suuntaan ja olenkin muuttanut ruokavalioni jälleen vähäviljaisemmaksi. Maitotuotteita ja hirveitä lisäainemääriä pyrin myös välttämään. (Maittotuotteista poikkeusena maustamon kreikkalainen jogurtti!) Joitakin superfoodeja olen kaavaillut myös ottavani käyttöön. Oikeastaan kaapista löytyy jo yksi mix kuivattuja marjoja (goji, mulperi, inka). Kavissyöjää minusta tuskin koskaan tulee, mutta lihan vähentämistä olen kyllä kaavaillut.
Ruokavalion lisäksi olen pyrkinyt myös lisäämään liikkumista ihan jo hyötyliikunnan muodossa, mutta myös joogaamalla. Aiemmat joogakokeiluni menivät vähän metsään tappopituisten tuntien vuoksi, mutta nyt olen nauttinut lajista suuresti. Lisäksi olen tehnyt satunnaisesta meditoinnistani säännöllistä. Olen yllättynyt siitä, miten suuri vaikutus niillä oikeasti on psyykkiseen vointiin! Eivät ne pahan olon syitä leikkaa pois, mutta saattavat tehdä paskasti alkaneesta päivästä siedettävämmän. Niistä saa voimaa taistelussa huonoja fiiliksiä vastaan.
Huonommista fiiliksistä tuli mieleen: Helsingin ihmispaljoudessa sosiaalinen ahdistukseni on ollut kasvamaan päin ja toisinaan koen myös aikamoisia masennuspuuskia. On ollut omituista huomata, että jollain kummallisella tavalla koen nyt olevani sisäisesti syrjäytyneempi kuin ollessani työttömänä. Toki olen iloinen lisääntyneistä sosiaalisista kontakteista, mutta toisaalta saan useammin muistutuksia kuulumattomuuden tunteestani. Oman polkunsa kulkemisessa on se varjopuoli, että matkaseuraa ei ole hirveästi. Esimerkiksi monet yleisesti puhuttavat asiat eivät oikein jaksa kiinnostaa minua. Kyllähän niistä jaksaa aikansa puhua, mutta tunnen oloni erittäin tyhjäksi, jos kaikki vuorovaikutus perustuu vain niihin. En oikein viitsi omiakaan mielenkiinnonkohteitani ihmisille tyrkyttää loputtomasti.
Jaksan kuitenkin uskoa siihen, että löydän täällä asuessani omanhenkistä seuraa. Erilaisiin järjestys- ja harrastustoimiin hakeutuminen varmaan voisi auttaa asiaan. Sen olen suunnitellutkin seuraavaksi tekeväni. Myös tapahtumakirjo on täällä valtava, joten onhan näitä väyliä.
Paisteleeko muuallakin jo aurinko? Kevät alkaa olla tuloillaan! Nauttikaa lisääntyneestä valosta, minä palaan ihan pikapuoliin uusien mallikuvien kanssa!
Lähikuvaa äskettäin ostamistani ältsin päheistä housuista! Olen ollut aina huono käyttämään housuja, mutta näiden kuosi oli niin ihana, että oli pakko ostaa!
Kuukauden luku-urakkani. Croninin kirja on isäni, mutta muut kävin lainaamassa Tikkurilan kirjastosta. Tuntui vähän hassulta, että jopa siellä oli parempi valikoima ainakin tietyn alan kirjallisuutta kuin Mikkelin pääkirjastossa!
Erään aamun meikitön räpsyni.
Mitä tykkäätte Nightwishin uudesta biisistä? Itse olen tavallaan vähän pettynyt. Floorista saisi lähtemään vaikka minkälaista jylinää, mutta tuo biisi oli enemmän anettemainen ja tavallaan kovin pliisu. Melodiakaan ei ole mitenkään erityisen kummoinen. Sanoma on kuitenkin todella hieno ja fiilis kappaleessa sen verran hyvä, että se vaikuttaa omaankin mielialaan! Video on myös ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Kielletty hedelmä ja pari muuta kuvaa
Olen ollut aikeissa tehdä teille tässä lähiaikoina muuton jälkeistä kuulumispostausta, mutta olen ollut hyvin kiireinen! Yritän kuitenkin saada mahdollisimman pian jotain aikaiseksi. Kämppäpostausta saatatte saada joutua odottamaan hetken, sillä sisustus tulee olemaan hyvin erilainen kuin vanhassa asunnossa ja sopivien kalusteiden metsästäminen on vienyt/vie paljon aikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)