Kannabiskeskustelu on viime vuosina käynyt kiivaana ja
samalla puheenaiheeksi ovat nousseet muutkin huumeiksi luokiteltavat aineet.
Monet varmasti muistavat kouluissa pidetyt huumevalistukset kauhutarinoineen,
näistä villeimpinä kertomukset ihmisistä, jotka ovat LSD-päissään luulleet
olevansa appelsiineja ja kuorineet itseään tai hypänneet ikkunasta
jonkinlaisessa teräsmiesharhassa. Toisaalta monet meistä ovat myös törmänneet
esimerkiksi kannabiksenkäyttäjään, jonka elämä vaikuttaa huomattavasti
terveellisemmältä kuin tavallisen alkoholinkäyttäjän. Samoin kuulemme tarinoita
ihmisistä, jotka eivät LSD:n tai jonkun muun psykedeelin käytön seurauksena
olekaan hypänneet katolta, vaan esimerkiksi parantuneet masennuksestaan. Vielä
kymmenen vuotta sitten suhtautuminen näihin aineisiin oli yleisellä tasolla
aika yksioikoista, mutta nykyään mediassakin tulee nähneeksi hyvin erilaisilta
näkökannoilta kirjoitettuja artikkeleita. Monen yllätykseksi näihin on kuulunut
jopa tieteellisiä tutkimuksia, jotka ovat paljastaneet, etteivät jotkut huumeiksi
luokiteltavista aineista olekaan niin vaarallisia kuin on luultu. Itse asiassa
jotkut niistä voivat olla jopa hyödyllisiä ihmiselle.
Huumeisiin lukeutuu lukuisia useita aineita, jotka
vaikuttavat monin eri tavoin. Useimmissa niissä on mahdollisuus sekä
positiivisiin että negatiivisiin vaikutuksiin. Vaikutukset ovat minkä tahansa
muun aineen tavoin yksilöllisiä ja vaihtelevat annostuksen mukaan. Tietenkin
osa niistä voi myös tappaa tai olla muuten vaarallisia. Pitäisikin muistaa,
että loppujen lopuksi huumeet ovat vain aineita muiden joukossa. Etenkin
huumevalistuksessa tullaan monesti sortuneeksi mustavalkoiseen ajatteluun tässä
asiassa. Moniin huumausaineisiin ei kuole pieniä annoksia käyttäessä, eikä
välttämättä suurempiinkaan. Toisaalta esimerkiksi kipulääkkeissä käytettävä
paracetamol voi suurina annoksina aiheuttaa hyvin kivuliaan kuoleman. Riittävän
suurella annoksella paracetamolia voit siis tehdä itsellesi tappavaa vahinkoa,
sen sijaan kannabiksella ei voi tappaa itseään.
Moni varmasti ihmettelee, miksi huumeilla on niin ikävä
maine, mikäli ne eivät olekaan niin haitallisia kuin ollaan luultu. Tahdon
korostaa, että toki näissäkin aineissa on omat vaaransa, eikä kaikki pelottelu
ole tuulesta temmattua. Kielteisen ilmapiirin syntymiseen ovat vaikuttaneet
kuitenkin myös muutamat muut tekijät. Käykäämme siis läpi hieman muutaman
aineen historiaa tilanteen valottamiseksi.
Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa esimerkiksi
psykedeeleiksi kutsuttuja aineita tutkittiin ensiksi tieteellisesti
laboratorioissa. Niistä odotettiin voivan olla apua esimerkiksi
mielisairauksien parantamisessa, sillä aineiden uskottiin aiheuttavan
esimerkiksi skitsofreniaa vastaavia olotiloja. Psykedeelien mystiset,
terapeuttiset ja myös viihteelliset vaikutukset kiehtoivat kuitenkin myös
tavallisia ihmisiä ja siten ne levisivät myös laboratorioiden ulkopuolelle.
Edes tutkijat eivät olleet vielä löytäneet aineille optimaalista
käyttötarkoitusta tai käyttöolosuhteita, joten voitte kuvitella miten perillä vailla
asiantuntemusta olevat ihmiset olivat niiden turvallisesta käytöstä. Tästä
seurasi se, että esimerkiksi suuret hippitapahtumat muuttuivat sekasortoisiksi.
Riski psykedeelisen kokemuksen negatiiviseksi kääntymiseen oli suuri ja se taas
aiheutti arvaamatonta ja pelottavaakin käytöstä käyttäjien toimesta. Vika ei
kuitenkaan ollut itse psykedeeleissä vaan nimenomaan tavassa käyttää niitä. Asiantunteva
ja riittävän terve ihminen turvallisissa olosuhteissa voi käyttäytyä aivan
toisenlaisella tavalla ja saada kokemuksesta irti uskomattoman paljon. 1960-luvulla
yhdisteitä kuitenkin nautittiin monesti ilman minkäänlaista kartoitusta
henkilön mielenterveydestä, mielialasta, eikä sekalainen ympäristökään varmasti
ollut kaikille ihanteellinen.
Tottumattomille, ulkopuolisille silmille meininki on varmasti
ollut pelottavaa. On ymmärrettävää, että monen ensimmäinen reaktio on ollut,
että nimenomaan nuo aineet ovat pahasta. Arjessa ihminen tekee helposti
mielivaltaisiakin päätelmiä ja eihän tutkimustietoa aiheesta ollut kovinkaan
paljoa. Lisäksi on myös väitetty, että itse Yhdysvaltain hallinto oli tahtonut
kieltää psykedeelit, sillä niillä oli osansa Vietnamin sotaa vastaan
kapinoinnissa. Kaikki tämä johti siihen, että lopulta Yhdysvallat julisti sodan
huumeita vastaan. Alkoi propagandan kausi, jolloin huumausaineiksi luokitellut
aineet mustamaalattiin täysin. Tutkijat ovat kertoneet, että kyseisiä aineita
on useiden vuosikymmenien ajan noiden tapahtumien jälkeen ollut miltei
mahdotonta edes tutkia. Syynä on ollut paitsi laittomuus, myös se, että niistä
kiinnostunutta pidettiin propagandan vuoksi täysin kajahtaneena.
Yhdysvaltojen asenne huumeita kohtaan on virrannut
tehokkaasti muuallekin maailmaan. Tämä on johtanut siihen, että niistä on
tullut eräänlainen tabu – moni ei tunnu edes kykenevän keskustelemaan aiheesta
objektiivisesti, vaikka heille olisi esittää tieteellistä todistusaineistoa
tueksi.
Kuten aiemmin jo mainitsin, yleinen asenne tuntuu kuitenkin
olevan muuttumassa. Vietnamin sota ja hippiliike sellaisenaan kuin se oli 60-luvulla
alkavat olla enää muistoja vanhemman ikäluokan takaraivossa. Propagandan
vaikutus tuntuu yhä, mutta nuorempi sukupolvi kykenee näkemään asian jo hieman
objektiivisemmassa valossa. 90-luvulla alettiin pikkuhiljaa antaa lupia tutkia
joitakin huumausaineita. Näissä tutkimuksissa on saatu positiivisia tuloksia
esimerkiksi LSD:n vaikutuksesta kuolemansairaiden kuolemanpelon
käsittelemiseen, MDMA-terapian käytöstä post-traumaattisen stressioireyhtymän
hoidossa, sekä psilosybiinin vaikutuksesta Hortonin syndroomaan. Nämä aineet
ovat siis antaneet uutta toivoa ihmisille, joiden kohdalla perinteiset
hoitomuodot eivät ole auttaneet. Lisäksi on huomattu, etteivät monet
huumausaineet itse asiassa olekaan niin vaarallisia kuin aiemmin ollaan
kuviteltu – kunhan niitä ottaa oikeanlaisissa olosuhteissa.
En kuitenkaan kannusta ihmisiä vetelemään hetken
mielijohteesta mitä sattuu. Sille on kuitenkin syynsä, että nämä aineet ovat
laittomia. Jo pelkästään psykedeelien viihdekäyttäjienkin keskuudessa tiedetään
yleisesti, etteivät ne sovi kaikille. Siksi esimerkiksi
mielenterveysongelmaisen on hyvin riskialtista alkaa niitä omin päin ottamaan.
Psykedeelien sanotaan olevan tajuntaa laajentavia aineita ja niiden käyttäjä
voi päästä/joutua tekemisiin monien tiedostamattomien, päänsisäisten asioidensa
kanssa. Jos asiat ovat vaikeita tai niitä on erityisen paljon, voi käyttökokemus
olla jopa traumatisoiva. Lisäksi on oikeastikin olemassa huumausaineita, joiden
positiiviset vaikutukset ovat mitättömiä verrattuna negatiivisiin –
googlailkaapa huviksenne vaikka sellainen kuin krokodil.
Riskialtista huumeiden käyttäminen nykytilanteessa on myös
sen vuoksi, että monesti et voi tietää, mitä loppupeleissä saat kauppaa
tehdessä. Jauhepussissa tai pillerissä voi olla jotakin ihan muuta kuin
annetaan ymmärtää – se voi olla buranaa tai sitten jotain oikeasti vaarallista.
Juuri äskettäin uutisoitiin ekstaasina myydyistä tableteista, jotka ovat
tappaneet ihmisiä ulkomailla. Todellisuudessa näitä pillereitä oli jatkettu
vaarallisilla määrillä metyyliamfetamiinia eli PMMA:ta. Pahimmillaan niiden
käyttö voi siis nykytilanteessa todella olla hengellään leikkimistä.
Minä en missään nimessä vapauttaisi kaikkia huumausaineita
vapaasti kaikkien käytettäviksi. Siitä seuraisi mitä todennäköisimmin
tragedioita niin yksilö- kuin yhteisötasollakin. Kannabiksen voisi kyllä
mielestäni sallia ihan viihdekäyttöönkin. Jos verrataan esimerkiksi sen ja
alkoholin haittoja, niin kannabis jää aika kesyksi päihteeksi. Positiivisia
vaikutuksia kannabiksella on monia, alkoholilla ne rajoittuvat lähinnä
mahdolliseen lisääntyneeseen sosiaalisuuteen, itsetunnon väliaikaiseen kasvuun
ja mielialan kohoamiseen. Toki voidaan kyseenalaistaa sekin, onko meidän
järkevää sallia enää enempää päihteitä alkoholin rinnalle ollenkaan. Kannabiksella
on todettu kuitenkin olevan myös lukuisia terveysvaikutuksia, joten
viihteellisyys ei ole ainoa syy laillistamiseen. Lisäksi meidän on ajateltava
realistisesti: päihteen käyttö tuskin on loppumassa. Voimme itsepäisesti
pitäytyä kiinni laeissamme, mutta ihmiset kyllä hankkivat huumeensa
laittomastikin. Etenkin nyt, kun asenteet kannabiksen suhteen ovat muuttuneet
sallivimmiksi. Laittomuudessa on vaan se huono puoli, että suuri osa huumekaupan
tuotoista menee silloin järjestäytyneelle rikollisuudelle. En usko, että kukaan
on tietämätön siitä, miten paljon kärsimystä sieltä kautta kulkee tähän
maailmaan. Mieluummin soisin ne rahat esimerkiksi rehellisille suomalaisille
yrittäjille.
Muut huumausaineet voisi sallia tutkimus- ja
lääkintäkäyttöön. Itse ottaisin mielelläni mielenterveyskuntoutujana muita
vaihtoehtoja perinteisten lääke- ja terapiahoitojen rinnalle. Tässä maassa on
lukuisia ihmisiä, jotka noita hoitoja käyttävät, mutta joutuvat silti käymään
kuolinkamppailua päivittäin. Jo nykyiset tutkimustulokset joiden aineiden
suhteen ovat lupaavia, joten mielestäni näihin tutkimuksiin kannattaisi todella
panostaa. Toki on sitten aivan toinen juttu, kuinka paljon lääkeyhtiöt kiinnostuvat
esimerkiksi LSD:stä, johon ei voi jäädä fyysisesti koukkuun ja henkinen koukkukaan
ei ole kovin tavanomainen. (Eikö olekin ironista?)
Psykedeelien on todettu myös antavan ihmiselle arvokkaita,
henkisiä kokemuksia. Tajunnanlaajentajina ne myös auttavat näkemään asiat erilaisessa
valossa ja voivat kehittää ajattelua. Monet tutkimuksiin osallistuneista ovat
rankanneet psykedeelisen kokemuksen kymmenen merkittävimmän elämänkokemuksensa
joukkoon. Mielestäni jokaisella riittävän terveellä ihmisellä pitäisi olla
oikeus myös tällaiseen kokemukseen – ei tietenkään missään itsemurhayksiössä kymmenen
muun ties mitä vedelleen ihmisen seurassa, vaan turvallisessa ja valvotussa
ympäristössä, asiantuntijoiden opastamana.
Tämän tekstin tarkoituksena on kannustaa teitä ottamaan itse
selvää näistä asioista. Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, mitä
substansseja kukakin käyttää tai jättää käyttämättä, kunhan ei vahingoita muita
eikä mielellään itseäänkään. Jokaisen olisi silti tärkeää antaa asialle mahdollisuus,
jos ei itsensä niin edes jonkun muun kohdalla. Asenteiden muutos avoimempaan
suuntaan voisi parhaimmillaan pelastaa jopa ihmishenkiä. Se ei ole asia, joka
kannattaa sivuttaa olankohautuksella vain pitääkseen kiinni jähmeistä
ajatusmalleistaan.
Muutama linkki aiheeseen liittyen:
Dokkareita liittyen asiaan (Löytyvät esimerkiksi Netflixistä.):
DMT – The Spirit
Molecule
Ayahuasca –
Vine Of Soul