Itse kuulin Ropeconista ensimmäisen kerran pari vuotta sitten kaverien kautta, mutta kynnys lähtemiseen oli korkea, koska en tuolloin ollut ollut minkäänlaisen pelaamisen kanssa suuremmin tekemisissä. Muu ohjelma olisi jo tuolloin kiinnostanut älyttömästi, mutta ajattelin olevani liian outsider pelaamisjuttujen osalta lähteäkseni tapahtumaan. Eniten minua kiinnosti tuolloin mahdollisuus japanijuttujen ulkopuoliseen cosplayhin. Monet kaverini vuosien varrella ovat juoksennelleet erilaisissa cosplay-tapahtumissa, mutta lähinnä animeen ja mangaan painottuvissa. Itse olen aina pikkuisen vierastanut ainakin joitakin osia kyseisestä alakulttuurista, jonka vuoksi en ole aikaisemmin käynyt missään conissa. Kun kuulin Ropeconista, ajattelin että sinne on kyllä joskus päästävä. Tänä vuonna uskaltauduin sitten todella suunnittelemaan itselleni asut, pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni ja lähtemään kohti Espoon Dipolia - itse asiassa osana Ropeconin mediatiimiä, sillä olin uskaltanut näpyttelemään tiedotukseen viestiä aikeistani kirjoittaa conista postausta!
Torstain ja perjantain välisenä yönä ei tullut hirveästi nukuttua, sillä bussimme lähti kohti Helsinkiä jo kello 02.30. Saavuimme Jessen kanssa Helsinkiin kutakuinkin puolen kuuden aikoihin, ja keskustassa oli tarkoitus pyöriä conin alkuun asti. Väsymys painoi kuitenkin sen verran päälle, että anelin vielä hereillä olleelta ystävältäni Heiniltä, että voisimme tulla pariksi tunniksi hänen luokseen nukkumaan. Muutaman tunnin unet tekivät todella terää, eikä asun pukeminen ja meikin tekeminen tuntunut niin tuskaiselta kuin olin pelännyt. Kehottaisin kuitenkin kaikkia ylipäänsäkin coneihin suuntaavia nukkumaan ja syömään hyvin ennen lähtöä. Heikko syöminen ja nukkuminen kun vaikuttaa merkittävästi jaksamiseen. Conissa itsessään voi uni jäädä vähemmälle, eikä ruokailupuolikaan välttämättä toteudu aivan samalla tavalla kuin kotopuolessa.
Ravinto- ja unipuolen lisäksi kannattaa miettiä mukavuuttaan muidenkin asioiden suhteen. Asu on yksi sellainen asia, jonka vääränlaisella toteutuksella voi onnistua pilaamaan coninsa aivan totaalisesti. Itse olin onneksi tajunnut tämän asian etukäteen ja varautunut useammalla asulla. Lisäksi olin koonnut ne niin, että tarvittaessa helteessä voisi vähentää vaatetta ilman, että asun esteettisyys hirveästi kärsisi. Pääasiallinen asuni ei siltikään ollut mikään hellepäivän unelma. En cossannut mitään tiettyä hahmoa, vaan olin jonkin sortin fantasiaprinsessa mm. pitkän hameen, pvc-korsetin ja paksun vihreän viitan voimin. Kuuma tuli, mutta onneksi olin ottanut sen etukäteen huomioon. Kannattaa siis ehdottomasti miettiä asunsa tarkkaan kaikki mahdolliset sääolosuhteet huomioon ottaen ja ottaa mukaan vaihtovaatteita.
Asuni pukemisen ja meikkaamisen jälkeen otimme Jessen kanssa suunnaksi Itäkeskuksen, josta Satiinitaivas - blogin Selena nouti meidät Dipoliin. Selena oli loihtinut itselleen parissa viikossa upean Cersei Lannister - asun, joka sopi hänelle erinomaisesti. Sitä alkoi itsekin haaveilemaan ompelijantaidoista ja niiden oppimiseen tarvittavasta kärsivällisyydestä.
Saimme kiittää Jessen kanssa onneamme siitä, että Selena omistaa auton. Tavarat saattoi kyllä jättää narikkaankin, mutta kieltämättä oma säilytystila oli aika kätevä, kun tavaroita tuli kuitenkin haettua ja vietyä takaisin tiuhaan tahtiin. Auto tai etenkin asuntoauto onkin erittäin hyödyllinen conissa, jos sattuu sellaisen omistamaan. Selvännän asiaa hieman myöhemmin kertoessani majoituspuolesta.
Dipolin edessä oli conin alkaessa massiivinen jono, jonka vuoksi olimme Selenan kanssa kiitollisia siitä, että saatoimme hakea median edustajina rannekkeemme eri ovilta. Jesse joutui jonottamaan muiden mukana, mutta yllätykseksemme lippujono eteni todella nopeasti ja pääsimme pian tutustumaan conialueeseen. Näimme pisteitä ja kojuja moneen junaan ja rakastuin erityisesti Kaubamajan kojuihin. Kyseessä oli siis Ropeconin kauppa-alue, jossa myytiin kaikenlaista lautapeleistä vaatteisiin ja tarot-kortteihin. Tämän vuoksi kannattaa mukaan varata riittävästi rahaa, sillä omalla kohdalla kyllä iski valinnanvaikeus. Myynnissä oli niin paljoa kaikkea ihanaa! Rahat kannattaa varata mukaan käteisenä, sillä kaikissa kojuissa ei kortti käy. Ostarilla on kuitenkin on onneksi automaatti, josta voi nostaa käteistä.
Perjantaina porukkaa ei tainnut olla aivan yhtä paljoa kuin lauantaina ja asujakaan ei ollut aivan vastaavanlaista kirjoa. Toki jo perjantaina tulin bonganneeksi oikein hienoja pukuja, joihin oli varmasti käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Moni kuitenkin tulee coniin ihan omissa vaatteissaan, joten asun suhteen ei kannata ottaa liikaa paineita. Jos cosplay ei innosta, niin se ei ole mitenkään pakollista, eikä todellakaan mikään tapahtuman pääpointti. Sanoisin kuitenkin, että hieno asu on helppo tie uusien sosiaalisten kontaktien luomiseen. Vaikka asuni ei omasta mielestäni ollut mitenkään hienoimmasta päästä, niin menin silti sekaisin laskuissa siitä, kuinka moni minua halusi kuvata. Lisäksi moni tuli ihan vain juttelemaan ja kyselemään asustani. Tapasin myös vanhoja blogituttuja, joihin kuului muun muassa Smoke And Mirros - blogin Nebula.
Perjantai meni pitkälti ihmetellessä ja kierrellessä. Aika tuntui menevän todella nopeasti ja tuntui, että päivä alkoi olla ohi siinä vaiheessa, kun aloin päästä kartalle siitä, mitä kaikkea tapahtumassa oikeastaan olikaan. Suosittelen siis katsomaan ohjelmaa jo etukäteen ja miettiimään minne haluaa suunnata. Ohjelma löytyy sellaisenaan netistä, joten tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin kotona. Larppeihin ja muuhun vastaavaan toimintaan ilmoittautuminen kannattaa myös tehdä heti kun siihen tulee mahdollisuus. Itseäni olisi kieltämättä kiinnostanut larppaaminen, mutta tällä kertaa en tullut sitä tehneeksi. Olen totta puhuen aika tarkka proppien suhteen, sillä tunnelma ei mielestäni ole larpissa sama, jos porukka on arkivaatteissa tai vaikka scifihahmossa keskiaikalarpissa. Varmasti en voi sanoa, koska en larpeissa tullut käyneeksi, mutta uskon että osa porukkaa on äkännyt larpit vasta paikan päällä, eivätkä siten ole varautuneet niihin esimerkiksi asunsa puolesta. Tästä huolimatta ajattelin kuitenkin ensi vuonna käydä tsekkaamassa jonkun larpin ja syventyä muutenkin pelipuoleen nyt kun pintaraapaisu ja muu ohjema on tsekattu.
Kiinnostavan ohjelman löytyessä kannattaa myös ilmaantua paikalle ajoissa. Minun ja Selenan oli tarkoitus mennä yritti- ja myrkkykasviluennolla, mutta saapuessamme paikalle viime minuuteilla oli jono niin massiivinen, että tulimme siihen tulokseen, ettei meillä olisi toivoakaan päästä sisään. Siispä myrkkykasvit jäivät tällä kertaa väliin ja suuntasimme sen sijaan Dipolin rantaan, missä porukka vietti iltaa. Ropeconin alueella alkoholi oli kielletty lukuunottamatta anniskelualuetta, mutta rannassa ja läheisen Alepan viereisellä nurmikkoalueella ihmisillä kului sitä enemmän tai vähemmän. Jo Ropeconissa itsessään tutustuminen ihmisiin oli helppoa asukuvailujen ja vaikkapa lautapelien kautta, mutta erityisesti näissä illanvietoissa tuli juteltua porukan kanssa. Rannassa meidät pyydettiin hyvin nopeasti eräälle pressulle istumaan, jossa viihdyimme vähän aikaa seuraten meininkiä, kuunnellen Juha Jyrkäksen show'ta sähkökanteleensa kanssa, sekä jutellen hieman uusien ihmisten kanssa. Päädyimme kuitenkin pian vaihtamaan paikkaa Alepan nurkille, sillä halusimme vielä tsekata, millainen meininki siellä olisi.
Loppuilta meni aika leppoisasti muutaman siiderin parissa, höpisten ja lauleskellen kaikkea mahdollista Nightwishista Manowariin. Päätimme lähtiä etsimään majapaikkaa jo kahdentoista aikoihin, sillä olin kuullut huhua siitä, että ne täyttyivät hyvin nopeasti. Emme lähteneet ollenkaan liian aikaisin, sillä vain yhdessä majoitustilassa oli enää paikkoja eikä niitäkään mitenkään runsaasti. Myös tämän vuoksi suosittelisin tulemaan paikalle autolla tai sitten suuntaamaan ajoissa majoituspaikoille. Niitä kun on rajoitetusti ja yökolmelta voi olla enää hyvin vaikea päästä mihinkään mökkiin. Mukavuuskaan ei salin lattialla ole juuri sen parempi kuin autossakaan, joten autossa nukkuminen ei ole välttämättä mikään huono vaihtoehto - ainut ikävämpi puoli on vessan puute, mutta sopivia puskia pitäisi kyllä löytyä kun hetkisen metsästää. Dipolistakin kuulema järjestetään tilaa, jos se loppuu kesken, mutta silloin mattimyöhäset saattavat joutua nousemaan ohjelman takia aikaisemmin.
Aivan festaritasoinen meininki Ropeconissa ei onneksi majoittamisen suhteen ollut, sillä mahdollisuus suihkussa käymiseen ja jopa saunomiseen oli. Dipolin alakerran naistenvessassa oli myös sopivasti tilaa, peilejä ja penkkejä pynttäytymiseen, joten peseytyminen ja meikkaaminen aamulla eivät olleet suinkaan niin epämukava toimenpide kun olin ajatellut. Aamiaistakin sai kätevästi viereisestä Alepasta. Se oli itse asiassa auki poikkeuksellisesti 24 h Ropeconin takia, mikä oli aivan mahtava juttu. Varsinaista lämmintä ruokaakin alueelta sai, mutta se oli suhteellisen hintavaa. Ei nyt mitenkään mahdottoman kallista, muttei mistään halvimmasta päästä todellakaan.
Lauantaina olimme jo paremmin perillä siitä, mitä kaikkea Ropecon tarjosi. Suuntasimme ensiksi aamulla Kaubamajalle, jossa pistin rahaa palamaan. Aivan ensiksi bongasin SirRoin kojusta ehkäpä maailman komeimman miehen - valitettavasti tosin koruna, joten Lucius Malfoy roikkui kaulassani seuraavat päivät. Ostin myös toisen korun, gebo-riimun ja Jesse itse asiassa osti minulle vielä säkillisen riimuja muuten vain. Tarkoitukseni oli tehdä riimut itse joku päivä, mutta ehkäpä näillä voisi ensin vähän harjoitella niiden käyttöä. Mukaan tarttui myös tarot-pakka, jollaisesta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Kaikki ostamani ei mennyt vain itselleni, sillä ostin vielä Jesselle syntymäpäivälahjaksi paidan, jossa komeili suuri mestari Pekka Siitoin. En kyllä olisi ikinä uskonut, että tuollaisenkin paidan tulisin Kaubamajasta löytämään, mutta siellä tosiaan myytiin vaikka mitä!
Shoppailun jälkeen siirryimme seuraamaan terästaistelutreenejä, jonne oli kerääntynyt ihan kohtuullisen paljon porukkaa katsomaan. Pikkupojat olivat selvästi aivan haltioituneita haarnisoista ja miekoista! Oli se meille vähän vanhemmillekin kieltämättä mielenkiintoista katsottavaa, etenkin kun olen itse tykännyt aina välillä käydä boffailemassa. Ropeconin alueen ulkopuolella ja sunnuntaina myös sisäpuolella järjestettiin itse asiassa boffaustakin, jota tulin myös hieman seuranneeksi. Lisäksi meitä olisi kiinnostanut lauantaina käydä parissakin puhetilaisuudessa, mutta jouduimme valitsemaan historian hämärimpien hallitsijoiden ja kuningas koleran väliltä, sillä ne järjestettiin samaan aikaan. Päädyimme menemään ensimmäiseen, emmekä pettyneet. Saimme kuulla Esa Riutan suusta paljon tietoa toinen toistaan kummallisimmista hallitsijoista rentoon ja leppoisaan tyyliin. Pikkuisen pintapuolinen esitelmä ehkä oli, mutta muuta ei oikeastaan voi odottaa, kun kyse on tunnin luennosta ja ajanjakso kattoi merkkimiehiä ja -naisia ajalta ennen ajanlaskun alkua aina 1900-luvun alkuun asti. Pääasiassa puhetilaisuus oli ehdottomasti erittäin viihdyttävä ja mielenkiintoinen.
Illalla kävimme vielä seuraamassa tanssiaisia, joihin Selena myös osallistui. Itse asiassa Ropeconin tanssiaiset ovat Suomen suurin historiallisen tanssin tapahtuma. Porukkaa olikin mukana melkoisesti ja osa oli varustautunut ihan kunnon tanssiaisasuin. Ensi vuonna voisin osallistua itsekin, mutta nyt jäivät tanssitreenit väliin, sillä flunssa alkoi jo lauantaina painamaan melkoisesti päälle, jonka vuoksi minun oli otettava vähän rauhallisemmin. Muiden tanssimista oli kuitenkin kivaa katsoa ja sain otetuksi pari kuvaakin!
Illasta suuntasimme jälleen Alepan viereisille nurmille, jossa tulimme tutustuneeksi moniin uusiin ihmisiin ja keskustelleeksi Ropeconin meiningistä. Jälleen törmäsin myös vanhoihin tuttuihin, kuten Mustetahroja - blogin Marjut M:ään. Lauantain ja sunnuntain välisen yön päädyimme nukkumaan autossa, sillä ilta meni aika pitkäksi.
Sunnuntai-aamuna heräsin kurkku tulessa, nenä tukossa ja ilmiselvästi kuumeessa. Olisin varmaan lähtenyt suoraan kotiin, mikäli minulla sellainen mahdollisuus olisi kyytieni puolesta ollut. Bussi oli kuitenkin lähdössä vasta klo 23.30 ja kyyti serkuilleni lepäämäänkin vasta Ropeconin päättäjäisten jälkeen. Niinpä minun ei auttanut kuin koomata pihamaalla napsien buranoita kuin karkkeja ja lukien Seikkailija-lehteä. Muistakaa siis kaiken varalta ottaa mukaan myös aimo annos särkylääkkeitä, sillä koskaan ei voi tietää milloin tappoflunssa tai muu ikävä vaiva yllättää. Myös muita ensiapuvälineitä kannattaa pitää mukana, vaikka tapahtumassa erinomainen ensiapupiste onkin. Itse vierailin siellä jalkojeni rakkojen takia ja voisin antaa saamastani avusta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Käteen ei suinkaan vain isketty paria rakkolaastaria, vaan jalat desinfioitiin ja tutkittiin perusteellisesti. En ollut varustautunut millään tappokengillä, mutta tulin silti huomanneeksi, että kannattaa oikeasti ottaa mukaan nen kaikista mukavimmat läpykkäät. Käveltyä tulee ja paljon.
Ropecon oli alun harhailusta ja lopun sairastelusta huolimatta hieno tapahtuma, johon aion ehdottomasti osallistua myös ensi vuonna. Minua vähän harmittaa, etten aikaisemmin ole uskaltanut lähteä paikalle, sillä vaikken mikään hc-peliharrastaja olekaan, niin tapahtumassa oli aivan huippua. Suosittelen ehdottomasti jokaista pistäytymään paikalla, jos vähänkin kiinnostaa. Tekemistä on paljon ja monipuolisesti, eikä ihmisiin tutustuminen ole vaikeaa, vaikket mikään sosiaalisen kanssakäymisen nero olisikaan. Ensi vuonna minun tavoitteeni on uskaltautua ainakin yhteen larppiin ja perinteisiin pen & paper - peleihin, tutustua siis ihan varsinaiseen pelipuoleenkin.
