Pakanallisia juhlapyhiä: Beltane

Lupailin teille postausta Beltanesta ennen juhlaa ja sen jälkeen. Tässä postauksessa valotan ennen kaikkea sitä, mistä koko touhussa on kyse. Juhlapäivän viettämisestä postaan erikseen sitten kun on sen aika. Mahdollisesti kirjoittelen sitä ennen vielä ihan vappuaaton menemisistä, riippuen vähän toki siitä millainen vapusta ylipäänsä tulee.

Beltane (tai Beltaine) on alunperin kelttiläinen juhla ja itse asiassa toinen heidän keskeisimmistä juhlapyhistään Samhainin ohella. Suomessa vastaava juhlana on toiminut hela- tai toukojuhla, jota tosin vietetään useimmiten myöhemmin toukokuussa. Se, miksi vietän kelttiläistä juhlaa johtuu oikeastaan aivan yksinkertaisesti siitä, että tunnen keltit jollain tapaa läheisiksi itselleni. Heidän kulttuurinsa on kiehtonut minua monen vuoden ajan hyvin paljon ja tunnen jonkinlaista yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Lisäksi Beltanen juhliminen on luonnollista minulle, sillä se kuuluu wiccalaiseen traditioon, joka oli oikeastaan ensimmäinen uuspakanuuden suunta, johon perehdyin. Samaistun kyllä myös muinaissuomalaiseen kulttuuriin ja olenkin pähkäillyt moneen otteeseen, kumpaa juhlaa sitä nyt oikein viettäisi. Sisällöt ovat niissä kuitenkin hyvin samanlaiset, joten kyse on oikeastaan lähinnä ajankohdasta. En halua toisaalta ottaa asiasta liikaa stressiä, kun en sen paremmin wiccan, suomalaisen muinaisuskon kuin minkään muunkaan pakanuuden suuntauksen sisälle itseäni luokittele.

Keskeistä Beltanessa on hedelmällisyys ja kesän saapuminen. Hedelmällisyyden juhlimisen yhteydessä myös seksuaalisuuden juhlistaminen on yleistä. Beltane onkin myös tyypillinen hääpäivä pakanoille. Itse asiassa luin Noidankoto; Valkosipulia ja Salviaa - blogin muun muassa Beltanea koskevasta postauksesta, että päivää juhlistettiin aiemmin muun muassa niin, että kokonaisia kyliä saattoi karata metsään harrastamaan umpimähkäistä seksiä. Kristinuskoa saatte kiittää siitä, ettei metsistä nykyisin löydy enää Beltanena upeita kelttiuroksia tai - naaraita valmiina tositoimiin. Mistään perjantain baari-illan miehen- tai naisenmetsästykseen verrattavasta tapahtumasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan toiminnan uskottiin edistävän maan hedelmällisyyttä, karjaa ja ihmisten välisiä suhteita. Hedelmällisyyden lisäksi myös korostetaan Beltanen juhlinnassa usein myös vaijania, sillä elävien ja kuolleiden valtakunnan rajan uskotaan olevan silloin erityisen häilyvä.

Toukokuun ensimmäisenä on tyypillistä myös polttaa kokkoa, sillä keltit uskoivat tulella olevan suojaavia voimia. Tulien läpi kuljetettiin myös muun muassa karjaa ja ihmiset itsekin olivat rituaaleissa monin tavoin kosketuksissa näiden pyhien tulien kanssa. Toivoin aiemmin, että pääsisin vappuaaton jälkeen porukoiden mökille, jolloin kokon tai nuotion pystyttäminen olisi ollut mahdollista. Mökillä tehdään kuitenkin remonttia, joten haaveeni kaatuivat. Lisäksi päivälle on luvattu sadetta, joten kokon polttaminen olisi voinut muutenkin jäädä pelkäksi haaveeksi.

Beltaneen kytkeytyy runsaasti muitakin perinteitä, mutten halua tehdä tästä postauksesta liian pitkää listaamalla niitä. Hyvin tyypillistä on kuitenkin esimerkiksi kodin koristelu kukin. Tyypillistä on ollut asetella niitä etenkin oviin ja ikkunoihin. Myös uhrit ovat yleisiä. Eläin- ja jopa ihmisuhreja suoritettiin aikanaan, mutta itse taidan jättää Jehovan todistajien puhtoiset neitsyet tänä vuonna rauhaan. Katsotaan sitten ensi vuonna sen mukaan, miten usein sattuvat tuossa ovella pistäytymään!

Nykyään on kuitenkin tyypillisempää uhrata ruokaa tai juomaa kuin eläviä eläin- tai etenkään ihmisuhreja. Mitään vauvantapporituaaleja ei siis pakanallisissa piireissä suoriteta, vaikka jotkut kiihkokristityt (ja joskus vähän muutkin) jostain tämän virheellisen käsityksen ovatkin saaneet. Henkilökohtaisesti tykkään uhrata jotain sellaista, jonka eteen olen itse nähnyt vaivaa, kuten esimerkiksi itse kirjoitettuja runoja tai vaikka itse leivottua leipää. Runot yleensä uhraan polttamalla ne ja olemalla käyttämättä niitä enää muissa yhteyksissä. Ruoan taas voi viedä luontoon eläimille toimituksen jälkeen.

Kelle sitten uhrataan? Sekin vaihtelee suuntauksen ja pakanan mukaan. Pakanuuden sisällä esiintyy hyvin erilaisia jumaluuskäsityksiä. Itse yleensä valikoin jumaluustarustoista läheiseltä ja juuri sen kertaiseen toimitukseen oikealta tuntuvan jumaluuden. En kuitenkaan ole varma näenkö nuo jumaluudet ennemminkin yhden voiman ja samalla maailman itsensä monina eri puolina kuin yksittäisinä jumaluuksina. Uhritoimitus on minulle myös symbolinen. Beltanen tapauksessa se kertoo tietyn aikakauden päättymisestä ja uuden alkamisesta. Itse toimituksesta en yleensä tee mitään hirveää numeroa. Toiset tykkävät mahtipontisuudesta, mutta henkilökohtaisesti minusta tuntuisi todella oudolta lausua kovaan ääneen jotakin loitsuntapaista runoa ynnä muuta vastaavaa. Hetkellinen rauhoittuminen tunnelmallisessa ympäristössä, asian pohdiskelu ja koruton toimitus itsessään riittävät minulle. - En toki siltikään sano, etteikö minusta olisi älyttömän hienoa olla joskus mukana suuressa ja mahtipontisessakin rituaalissa suuremmalla porukalla. Yksikseni vaan tykkään vähän maltillisemmasta.

Beltanen viettoon liittyisi vaikka mitä mainitsemisen arvoista, mutta eiköhän tässä tullut perusidea esille.
Tämän tekstin oli tarkoitus olla pieni yleiskatsaus, joka vähän pohjustaa varsinaista Beltanen viettämiseen liittyvää postaustani. Omia Beltaneen liittyviä postauksia saa ehdottomasti linkata kommenttiboksiin ja tuleviin postauksiin juhlan jälkeen. Luen niitä enemmän kuin mielelläni!

Kuvailua metsässä

Tänään oli sellainen olo, että halusin käydä metsässä kameran kanssa. Hetken suostuttelun jälkeen sain houkuteltua Jessenkin mukaan. (Vaikka pitikin vähän jankata ja hyödyntää koiranpentuilmettä.) Niinpä pääsin myös vähän harjoittelemaan malleilua. 

Läheinen Kalevankankaan metsä on enimmäkseen mäntymetsää, eikä siten suosikkini. Minä nimittäin rakastan vanhoja kuusimetsiä. Niissä on aivan oma taikansa. En kuitenkaan sanoisi, että Kalevankankaankaan ympäristö mitenkään ikävä olisi. Jotkut paikat siellä ovat hyvinkin kauniita. Metsään on lisäksi lyhyt kävelymatka, joten sinne oli helppo suunnata. Tänään oli aika ihanteellinen ilma, joten toisaalta olisin voinut kävellä pidemmänkin matkan. Etenkin kun kännykästä pauhasi Wardruna ja Cruachanin upea Ride on! (Olen kolunnut läpi varmaan jokaisen version tuosta biisistä. Cruachanin versio oli ensimmäinen kuulemani ja se on säilynyt suosikkinani.) 

Yritän saada teille kirjoitelluksi ensimmäistä Beltane-postausta ennen varsinaista juhlapäivää. Mieluiten nimittäin jakaisin juhlasta kertomisen niin, että kirjoittaisin ensin siitä, mistä päivässä ylipäänsä on kyse ja toisen postauksen siitä, kuinka oma juhlimiseni sujui. Sääennuste näyttää valitettavasti sen verran ikävältä, että saattaa mennä vappupäivä sisätiloissa! Aattokaan ei näytä järin lupaavalta, joten saa nähdä miten sen kanssa käy! 

 

Unien mystinen maailma

Minua jaksaa aina hämmästyttää se, miten nukkumaan mennessä ihminen pystyy astumaan aivan uudenlaiseen, mielensisäiseen maailmaan. Asian kiehtovuutta lisää se, ettemme ole vieläkään onnistuneet selvittämään, miksi oikeastaan näemme unia. Erilaisia näkemyksiä asiasta on kyllä esitetty pilvin pimein. Monissa uskonnoissa unet koetaan viesteinä jumalilta tai muuten vain enteinä. Psykodynaamisessa psykologiassa ne taas nähdään tiedostomattomien psyykkisten yllykkeiden ilmentyminä. Unien on myös katsottu voivan olla muun muassa satunnaisia osia säilömuistin sisällöstä tai harjoittelua valvetilan uhkaavia tilanteita varten.

Mielenkiintoista on se, miten erilaisia unia ihmiset näkevät. Joidenkin unet ovat melkein kuin yhtenäisiä tarinoita, toisten taas hajanaisempia. Joku voi nähdä lähes aina villejä seikkailu-unia, kun taas hänen ystävänsä joutuu tyytymään arkisista tilanteista uneksimiseen. Myös yksittäisen ihmisen unissa voi olla suuria eroja. Esimerkiksi minä itse uneksin sekä fantasiamaailmoista, että aivan arkisistakin askareista. Omalla kohdallani nämä tosin usein sekoittuvat niin, että tapahtumat alkavat aivan arkisesti ja yllättäen olenkin keskellä yliluonnollista seikkailua. Esimerkkinä voisin mainita unen, jossa olin kaveriporukalla viettämässä rauhallista mökki-iltaa. Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat tiputtelemaan tavaroitaan järveen, josta jouduin ne sukeltamaan. Samalla löysin pohjalta ruumiin, josta tapahtumat sitten lähtivät kunnolla käyntiin. Lopulta löysin itseni kantamasta lukuisia mökkiin ilmestyneitä karhunpentuja ulos ja seuraamasta, kun voodoo-nukkemaiset velhonvoimia omaavat oliot muuttivat samaisen rakennuksen keskitysleirimäiseksi paikaksi. Ihmisten eloonjäännin työleirillä ratkaisi se, minkä värisen kuulan he sattuivat olioiden kulhosta nostamaan aamulla. Painajaismaiset tapahtumat päättyivät lopulta siihen, kun ymmärsin niiden olevan unta. Niinpä käskin ihmisten vain kävellä pois mökiltä, sillä voodoo-nukkemaisilla otuksilla ei ollut enää mitään päätäntävaltaa minun unimaailmassani.

Mainitsin jo eräässä aiemmassa postauksessani taipumuksestani nähdä selkounia. Kyseessä ovat siis unet, joissa unennäkijä tiedostaa nukkuvansa. Wikipedian mukaan 60 % ihmisistä on joskus nähnyt selkounen. Toiset näkevät sellaisen kerran elämässään, mutta jotkut taas pääsevät nauttimaan niistä useamminkin. Halutessaan taidon voi myös opetella. Itse olen nähnyt näitä unia lapsesta saakka, enkä ole koskaan opetellut mitään erityistä kikkaa. Niitä vain tulee. Useimmiten asia kuitenkin nousee tietoisuuteni vasta unen keskivaiheilla. Se ei ole mikään varsinainen oivallus, vaan nousee mieleen pikemminkin kuin muistuksena tyyliin: ”Ethän nyt unohda, että kyse on vain unesta”. Yleensä asia muistuu mieleeni, kun tapahtumat alkavat mennä uhkaaviksi. Tällöin yritän yleensä joko keksiä tilanteeseen ratkaisun tai herättää itseni. Jälkimmäinen ei ole aina hirveän mukavaa. Sitä harvoin herää ensiyrittämällä ja monesti päähäni on iskostunut ajatus, että minun on tapatettava itseni päästäkseni pois unimaailmasta. Siksi mieluummin yleensä keksin jonkun ratkaisun, jos sellaiseen vain on mahdollisuus. Onhan se muutenkin mukavampi jäädä chillailemaan uneen, kun voi tehdä siinä mitä ikinä haluaa.

Selkounitaipumukseni vuoksi painajaiseni harvoin äityvät sietämättömiksi. Aivan jokaisessa painajaisessani en tiedosta nukkuvani, mutta väittäisin että ainakin suurimmassa osassa niistä, jotka jälkeenpäin muistan. Nuorempana näin jonkin verran kauhusävytteisiä painajaisia, joiden pelottavuus perustui oikeastaan enemmän tunnelmaan kuin varsinaisiin tapahtumiin. Viime vuosina niitä on näkynyt vain muutama. Minusta itse asiassa tuntuu, että nuo unet saattoivat olla minulle sen verran pelottava kokemus, että mieleni sensuroi ne suurimmaksi osaksi pois ja on ehkä valjastanut selkounet välineeksi tähän. Nykyään näen painajaisia lähinnä omaan elämääni liittyvistä asioista, lähinnä ehkä ihmissuhteista.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka uskovat unilla olevan jokin merkitys. Näin aloin ajatella yläasteella, jolloin huomasin unieni peilaavan varsin tehokkaasti elämäni tapahtumia. Siksipä aloin kaivelemaan uniani enemmänkin ja teen sitä yhä aina välillä. En usko, että aivan jokaisella unella on meille mitään tärkeää viestiä, mutta erityisen mieleenpainuvat unet pyrin kyllä tulkitsemaan. Esimerkkinä voisin käyttää erästä viimeviikkoista untani. Olin siinä menossa vakiobaariini Stoppariin. Baari oli pääpiirteittäin samanlainen kuin todellisuudessa, paitsi että tunnelma oli hämyisempi ja ympäristö aaltoili kummallisesti. Etsiessäni itselleni istumapaikkaa osui katseeni pikkupoikaan, joka tuijotti minua eräästä pöydästä. Päätin istua pojan viereen ja juttella hänen kanssaan hieman. Enää en tosin muista tarkkaan, mistä puhuimme. Muistan vain, että poika muutti jatkuvasti ulkomuotoaan tytöksi ja takaisin. Hetken juteltuamme hän kiipesi syliini istumaan ja alkoi näprätä hiuksiani. Jostain syystä tunsin todella syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta tämän lapsen kanssa. Oli melkein kuin hän olisi ollut oma lapseni tai ainakin jollain tapaa hyvin läheinen.

Poika alkoi kuitenkin käydä koko ajan aggressiivisemmaksi. Hiuksien silittely muuttui repimiseksi, kynnet upposivat lihaani ja taisinpa saada pari nyrkiniskuakin osakseni. Kun en saanut puhumalla poikaa rauhoittumaan, siirsin hänet pois sylistäni ja lähdin kävelemään ulos baarista. Rappusissa tunsin kuitenkin jonkun tuijottavan minua. Huomasin katselijan olevan noin seitsemissäkymmenissä oleva mies. Tarkasteltuani hetken miehen kasvoja, huomasin järkytyksekseni, että hänellä oli täysin samanlaiset silmät kuin äskettäin tapaamallani pojalla. Mies varmaankin huomasi kasvoiltani järkytykseni, sillä virnisti ja totesi vähän pilkalliseen sävyyn, että aika menee nopeasti.

Tuossa unessa oli hyvin selkeä viesti. Hämmästelimme sitä itse asiassa terapeuttini kanssa. Harvoin minun uneni antavat noin selkeää kuvaa mielenliikkeistäni ja vieläpä noin suoraan. Miten sitten tulkitsin unen? Käsitin lapsen kuvaavan omaa sisäistä lastani, jonka kanssa minulla juuri nyt on vähän hankaluuksia. Hänen äkkinäinen muuttumisensa vanhaksi mieheksi taas viestitti minun pelkäävän ajan kulumista. Tarkemmin sanottuna sitä, miten nopeasti se juoksee ohitseni. Nämä asiat oikeastaan tiedostin jo ennen untanikin, mutten niiden koko laajuutta. Uneni myötä ymmärsin, että tuohon asiaan minun olisi kiinnitettävä enemmän huomiota psyykkisessä työssäni. Se kun vaikuttaa mielialani lisäksi esimerkiksi luovuuteeni hyvin vahvasti.

Jos joku kysyisi minulta miten tulkita uniaan, niin kehottaisin ensiksi lainaamaan vaikka pari tulkintakirjaa. En kuitenkaan usko, että ne ovat mikään yleisavain jokaisen alitajunnan syövereihin. Kenenkään mieli ei ole samanlainen ja siten eivät ole unetkaan. Jokaisen symboliikka on ainakin osittain henkilökohtainen. Varmasti monelta kuitenkin löytyy joitakin yhteneväisyyksiä yleisiin symboleihin, sillä ulkoinen todellisuutemme on kuitenkin sama. Henkilökohtaisia symboleita kannattaa alkaa metsästää seurailemalla, mitkä niistä toistuvat erityisen usein ja millaisissa tilanteissa. Kannattaa myös miettiä, millaisia merkityksiä unessa esiintyneillä asioilla on todellisessa elämässä. Tietenkin unen tunnelmien tarkkailu on myös erittäin tärkeää.

Uskon, että näissäkin asioissa toiset ihmiset ovat parempia kuin toiset. Mitään meedioskillssejä unien tulkintaan ei tarvita, mutta symboleiden tulkintataidosta on paljon hyötyä. Itse olen aina ollut aika hyvä vähän kaikenlaisessa tulkinnassa ja kehittynyt siinä entisestään luku- ja kirjoitusharrastuksien tukemana. En kuitenkaan sano, etteikö joku vähän heikommilla tulkintataidoilla varustettukin pystyisi omia uniaan tulkitsemaan. Kyse on kuitenkin oman mielen sisällöistä, eikä kukaan muu tunne niitä paremmin kuin ihminen itse. Näin esimerkiksi hyvästä itsetuntemuksestakin voi olla apua.

Viimeisenä ajattelin puhua hieman unien mystisemmästä puolesta. Tarkoitan nyt unia enteinä. Jonkun silmiin puheeni unien merkityksellisyydestä saattoivat olla jo aika mystistä settiä, mutta nyt mennään vielä askel pidemmälle. Pienenä lapsena muistan nähneeni joitakin enneunia. En tosin muista niiden tarkkoja tapahtumia. Mieleeni tulee lähinnä hetkiä, jolloin olen ymmärtänyt nähneeni tapahtumat aiemmin unessa. Lapsuuden jälkeen en muista nähneeni enneunia kovinkaan montaa ennen kuin vasta vuoden 2013 loppupuolella. Suurin osa niistä on kuitenkin sen verran henkilökohtaisia, etten viitsi alkaa niistä tässä avautumaan. Yhden hauskan voin kuitenkin kertoa. 

Näin unta naapurissani asuvasta mummosta, joka on aika ahkerasti ojentanut minua ja Jessea milloin mistäkin. Ihan suoraan sanottuna luulin tämän mummon vihaavan meitä. Unessani mummo kuitenkin ilmestyi ovellemme kädessään tarjotin täynnä jouluherkkuja, samalla todeten, miten hän on vain halunnut neuvoa meitä hieman, muttei ole tarkoittanut mitään pahaa. Hymyillen hän sitten sysäsi herkut syliini ja toivotti hyvää joulua.

Naureskelin aamulla tälle unelleni ja siirryin datailemaan. Pari tuntia tapahtuneen jälkeen ovelta kuului koputus. Jesse meni avaamaan unen ja suuni loksahti apposen ammolleen kuullessani eteisessä käydyn keskustelun. Ovella oli samainen mummo, joka sanoi pitkälti samat asiat kuin unessakin. Pian Jesse sitten kiikuttikin pullatarjottimen olkkarin pöydälle. Tuolle sattumukselle tuli naurettua aika pitkään. Uutenavuotena hieman jännitimme kaveriporukalla sattuisiko eräs ystävämme heittämään henkensä, kun olin edellisenä yönä uneksinut hänen kuolemastaan tuona juhlapäivänä. Onneksi kaverimme päätyi kuitenkin vain juomaan överit ja sammumaan!

Olen kuullut juttuja enneunista suvustamme jonkin verran. Joku sukulainen kertoi joskus jonkun toisen sukulaisen uneksineen miehensä kuolemasta, joka sitten tapahtuikin. Samoin mummoni äiti kuulema näki aina unta jostain tietystä paikasta, kun jotain kamalaa tapahtui. Suoraan sanottuna en tiedä, haluaisinko itse nähdä tuollaisia unia. Aika karmivaa settiä. Toisaalta sitä tyytyisi mieluummin näkemään unia äksyistä mummoista, jotka tuovat pullaa ovelle.

Vaikka harrastankin vähän mystisempiä juttuja ja minulla on uskomuksia vähän laidasta laitaan, niin en hurahda vakavissani ihan kaikkiin kristalliparannusjuttuihin. Osittain minun on hyvin vaikea itsekin uskoa todella nähneeni enneunia. Huomaan välillä miettiväni, olisiko niille jokin järkevä selitys tai voisivatko ne olla sattumaa. Tuntuu kuitenkin, että nuo ovat olleet sen verran selkeitä, etten oikein kykene selittämään niitä muulla kuin sillä, että ne todella ovat jonkin sortin enneunia. Täytyy kyllä myöntää, että ne tuovat mukavasti väriä elämään. Yön jälkeen pääsee aina jännittämään, mitä unien tapahtumista tulee kokemaan uudestaan!

Omalla kohdallani uskonkin, että unet voivat olla viestejä paitsi itseltämme, niin mahdollisesti myös jostain muualta. Ehkä joltakin korkeammalta voimalta tai sitten kurkistuksia johonkin rinnakkaistodellisuuteen. Spekulaatioita voi esittää, mutta varmuutta niille on hankala saada. Itse en kuitenkaan ole tehnyt unien alkuperästä itselleni ongelmaa. Ne toimivat minulle hyvänä itsetutkiskelun välineenä, eikä minun oikeastaan tarvitse enempää tietääkään.

Unista muualla:

Dreammoods ja Dreamforth, hyviä työkaluja unien tulkintaan etenkin aloittelijalle.

Mielenkiintoinen artikkeli unista (Tiede.fi)

Selkouni.fi - Tietoa selkounista ja kattava opas niiden näkemisen opetteluun

Hei beibi, mä oon John Lennon!

Toisin sanoen sain vihdoinki Ebaysta tilaamani Lennon-lasit. Aah, olen aivan rakastunut niihin! Niiden lisäksi hymyn saa huulille myös yhä kirkkaammin porottava aurinko. Sen sijaan pääsykokeisiin lukeminen ei oikein nappaisi. Pakotan itseni silti opiskelemaan tunnollisesti. Yritän pitää mielessä sen, miten siistiä olisi löytää itsensä syksyllä Helsingistä tai Jyväskylästä opiskelemasta eikä vain jumittamasta jostain kaupan kassalta. Paljon mieluummin sitä vaan keksisi itselleen jotain tekemistä vaikka ulkoa. Lisäksi menin typeränä lainaamaan kirjastosta yhden kirjan riimuista ja toisen kädestä ennustamisesta. Lukiessani Johdatus kirjallisuusanalyysiin-opusta katseeni harhailee jatkuvasti noihin, eikä ajatus oikein meinaa pysyä kasassa.

Olen itse asiassa suunnitellut tekeväni itselleni riimut. En koskaan ole ollut mikään käsityömestari, joten siitä voi tulla haasteellista. Haluan kuitenkin tehdä ne itse, sillä en kokisi samanlaista yhteyttä johonkin Ebaysta ostettuun kivikasaan. Tarot-pakka on myös ollut pitkän hankintalistalla. Sellaisten tekemiseen minusta ei sentään taida olla, joten taidan ihan suosiolla ostaa korttini. Ensikuussa kukkaro varmaan sallii minulle taas pienen sijoituksen rakkaisiin hörhöilyihini.

Asiasta toiseen, päätin lopettaa e-pillerit. Mielialan lasku ja agressiiviset kohtaukset alkoivat suunnilleen samoihin aikoihin kuin aloitin pillerit, joten epäilen niiden vaikuttaneen oloihini. Olen syönyt Zoelyjä ennen Yasminellejä ja minipilleri Cerazettejä, eivätkä kummatkaan soveltuneet minulle. Noita aikaisempia merkkejä käyttäessä olot olivat kuitenkin aika erilaiset. Nämä nykyiset tuntuvat olevan syvempiä. Epäilen siis, ettei kyse ole pelkästään pillerien vaikutuksesta, mutta ne voivat voimistaa huonoja oloja. Ajattelin näiden nykyisten kohdalla, että olot tasoittuisivat käytön myötä, mutta taisikin mennä koko homma päinvastoin. Lähiaikoina hyvin pienet jutut ovat ajaneet minut todella syviin masennusoloihin ja aggressioon, etten voi mitenkään enää syödä noita enää yhtäkään. 

Netistä luin, että mielialojen tasoittumiseen on joillakin ihmisillä mennyt jopa kuukausia pillereiden lopettamisesta. Toisilla ero on näkynyt jo parin päivän jälkeen. Aion raportoida tilanteesta blogissa, kunhan aikaa on kulunut vaikka muutama viikko. Olisi aika huikeaa, jos noiden lopettaminen helpottasi oloa edes hiukan.

Onneksi piristäviä asioita kuitenkin riittää. Päivällä ei muutenkaan kamalasti masenna, joten pystyn silloin levähtämään. Lisäksi aktiivisena pysyminen helpottaa oloja jonkin verran. Onneksi vietän huomenna tyttöjen iltaa ystävieni Sannan ja Outin kanssa. Viikonloppuna taas on vuorossa lauantaireissu Helsinkiin sukuloimaan ja shoppailemaan äiskän kanssa. Suunnitelmissa on myös jatkaa The Walking Dead - maratonia Rosan kanssa. Loppuviikkoni ei siis kuullosta yhtään hullummalta! Postauksiakin viikonlopulta pitäisi tulla: illasta tyttöjen kanssa yksi, Helsingin reissusta jotain ja saatan sanoa muutamia sanoja jossain vaiheessa myös zombiesarjasta. Lisäksi suunnitelmissa on kirjoittaa lähiaikoina teksti unista! Aah ja ai niin, lupailin tänne myös meikkitutoriaalia. Bloggaaja voi nähtävästi olla kiireinen ilman töitä tai opiskelupaikkaakin!

Tähän loppuun sitten hieman asukuvia Lennon-lasien ja uuden lannehuivin kanssa!

Kuulumisia ja asukuvia

Ihanaa, ulkona paistaa kunnolla aurinko ja lämmintäkin on! Mieliala parantuu aina oitis aurinkoisten päivien koittaessa. Asioita hoitamaan lähtee iloisena ja jotenkin kummasti soittimestakin pauhaa hieman duurivoittoisempaa musiikkia. 

Olen aivan innoissani, sillä vappuun on enää reilut kolme viikkoa! Pukeutumissuunnitelmia minulla on, mutta en valota niitä tässä enempää. Näette sitten aaton jälkeen! Suurin osa asuun tarvittavasta vaatetuksesta ja asustuksesta löytyy jo omasta kaapistani, mutta olen tullut tilailleeksi myös vähän uusia juttuja. Myöskään vappupiknik ei ole ollenkaan poissuljettu ajatus. Meillähän on tuossa pari aivan ihanteellista piknik-mestaa vieressä: Kirkkopuisto ja Naisvuori. Vappupäivänä vietänkin sitten pakanallista kevätjuhlaa, Beltanea. Aion tehdä siitäkin aiheesta vielä erikseen postaukset tai pari. Varmaankin ennen juhlaa ja sen jälkeen. Mitenkään kauhean suurieleisesti en aio juhlia, mutta jotain pientä ehkä voisi keksiä. Noin suurta päivää en kuitenkaan haluaisi täysin ohittaa. 

Asiasta toiseen, mainitsin jokin aika sitten, että minulla oli aika ravitsemusterapeutille. Käynti meni ihan hyvin, mutta mitään uutta ei suuremmin selvinnyt. Verikokeiden perusteella kroppani voi erittäin hyvin, joten minun on vastaisuudessa varmaan vaan katsottava vähän tarkemmin mitä syön. Olen jo altistellut itseäni vähän kaikelle mahdolliselle syötävälle ja huomasin yllättäen, ettei vehnä olekaan minulle niin pahaksi kuin olin luullut. Hirveät määrät tekevät etovan olon ja vatsakipuja, mutta kohtuudessa kun pysyy niin suurempia oireita ei tule. En joudukaan siis elämään niin ruokavammaisesti kuin olin ajatellut! Olen kuitenkin jo sen verran tottunut esimerkiksi pastattomuuteen, että varmasti vastaisuudessakin joidenkin vehnää sisältävien ruoka-aineiden kulutus on vähäisempää. 

Stressistä ja muusta tuskaisuudesta en ole päässyt oikein vieläkään eroon. Olo on helpottunut aurinkoisten ilmojen myötä hieman, mutta pääsykokeisiin lukeminen painaa päälle. Suurin osa kirjoista on onneksi mielenkiintoisia, mutta minun on myönnettävä, että kirjallisuuteen luettava Romaanin historian ja teorian kytköksiä on aika raskasta luettavaa kamaline sivistyssanoineen. En ymmärrä miksi yksinkertaiset asiat on ilmaistava kauhean vaikeasti. Tämä pätee niin yksittäisten sanojen kuin isompienkin sisältöjen kohdalla. Sama asia saattaa tuntua tuosta kirjasta opiskeltuna vaikealta, mutta netistä luettuna miltei itsestäänselvyydeltä. No, eipä asia valittamalla parane. Ei auta kuin kahlata kunnialla tuo 400 sivua läpi. 

Jaksan kuitenkin toivoa, että hermoni kestävät, sillä keväällä on tulossa niin paljon kaikkea kivaakin! Kaikki huipentuukin sitten reiluun viikkoon Helsingissä, jolloin on toki pääsykokeet, mutta suunnittella on myös kaikenlaista muuta mukavaa. Nyt siis painan ahkerana tyttönä nenän takaisin kirjaan ja toivon, että minut vielä palkitaan siitä opiskelupaikalla. 

Loppuun vielä päivän lookkia!

Asentoni eivät toki ole kömpelöitä tai mitään! 

Sinkkuus, avioliitto vai avoin suhde - suhdestatuksien maailmassa

Vielä sata vuotta sitten ei tunnettu seurustelun käsitettä sellaisena kuin me sen tunnemme. Avioon mentiin suoraan ja monesti syyt liitolle olivat hyvin erilaisia kuin mitä ne ovat tänä päivänä. Asiat kuitenkin muuttuivat 1960-luvulla alkaneen seksuaalisen vallankumouksen myötä ja nykyään meillä onkin liuta erilaisia mahdollisia suhdestatuksia: on avioliittoa, avoliittoa, seurustelusuhdetta ja avointa suhdetta. Nykyihmistä voikin hämmentää, mihin näistä kategorioista hän haluiaisi itsensä asettaa ja missä vaiheessa elämäänsä? Erilaisten suhdestatusten kannattavuutta ja sopivuutta ihmisluonteelle onkin spekuloitu kiivaastikin. Tässä tekstissä selvennän omaa näkemystäni erilaisten muotojen kohdalla. Tarkoitus ei ole tuomita kenenkään valintoja, vaan nimenomaan tuoda esille omaa näkökulmaani. 

Nuorten aikuisten keskuudessa yleisimpiä suhdestatuksia tuntuvat olevan sinkkuus tai seurustelu. Avoimiin suhteisiin olen törmännyt jonkin verran, mutta esimerkiksi avioliittoa en tiedä kenenkään ikäiseni vielä solmineen. Lisäksi on toki olemassa myös avoliiton vaihtoehto, joka on kuin seurustelusuhde, mutta asutaan saman katon alla.

Monilla tuntuu olevan näkemys siitä, miten nuorena ensin sinkkuillaan ja sitten muutaman parisuhteen jälkeen löydetään ”se oikea”, jonka kanssa muutetaan yhteen ja lopulta astellaan alttarille. Tällainen elämä ei kuitenkaan ole ainut vaihtoehto, eikä kenenkään täytyisi joutua turhaan kokemaan paineita siitä, että haluaa elää toisin. Sukulaisten painostavat kysymykset sormuksien hankkimisesta ja lasten pullauttamisista maailmaan voi jättää täysin omaan arvoonsa. Sata vuotta sitten avioliitolla ja lapsilla vielä turvattiin oma taloudellinen asema, mutta nykyään sellaiselle ei enää ole tarvetta. Tokihan joku voi haluta mennä varakkaisiin naimisiin tai turvata hyvän vanhuuden suurella lapsikatraalla, mutta mikään pakollinen toimitus naimisiinmeno ei enää ole. Se pitäisi myös sukulaistätien ja -setien ymmärtää. Nykyään on täysin mahdollista elää vaikka koko elämänsä yksin, jos niin tahtoo. Kenelläkään ei pitäisi olla siihen mitään sanomista, sillä päätös on korkeintaan henkilöltä itseltään pois, mikäli hän myöhemmin tulee muuttaneeksi mieltään. Ei ole myöskään millään tavalla pakollista, että seurustelevat ihmiset etenisivät edes avoliittoon asti missään vaiheessa elämäänsä. Jos joku haluaa enemmän yksityisyyttä, niin mitä pahaa siinä on? Meillä jokaisella on omat, erilaiset rajamme eikä halu asua erikseen välttämättä kerro mitään suhteen laadusta tai sen tulevaisuudesta.

Toisaalta näen myös, että avioon on lupa astua heti kun laki sen salliin. En kuitenkaan itse menisi sellaista tekemään, sillä avioliitto ei ole pelkästään romanttinen osoitus suhteen vakavuudesta. Siihen liittyy esimerkiksi monia taloudellisia tekijöitä, joiden vuoksi liitto vaatii perinpohjaista harkintaa. Eivät varttuneemmatkaan toki aina ole mitään viisasten kiviä asian suhteen, mutta nuorena aiempaa kokemusta asian tiimoilta ei juuri ole. Nuori ei siis välttämättä edes tiedä mihin on ryhtymässä. En toki siltikään sano, etteivätkö juuri täysi-ikäisiksi tulleet saisi mennä naimisiin. Jos päätös on harkittu ja kaikki liittoon liittyvät faktat selvillä, niin miksi ei?

Todella harva juuri täysi-ikäistynyt nuori kuitenkaan tahtoo saman tien naimisiin. Monia kiehtoo enemmän seurustelu tai sinkkuus. Sinkkuudesta on viime vuosikymmenien aikana tullut trendi, jonka voi huomata nopeasti esimerkiksi naistenlehtiä selailemalla tai vaikkapa ihan vain valtavirtamusiikkia kuuntelemalla. Villiä elämää ei myöskään enää nähdä pelkästään miesten juttuna, vaan myös naisia on alettu jopa kannustaa vapaampaan seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Sinkkuus ei ole missään tapauksessa huono vaihtoehto. Omalla kohdallani olen monesti tullut miettineeksi, ettei minunkaan olisi ehkä pitänyt aloittaa ensimmäistä parisuhdettani heti lukioon päästyäni, saati sitten alkaa haaveilla ruusuisista kotileikeistä. En varsinasesti kadu mitään, mutta teinitytölle parisuhde voi olla hyvinkin kuormittava asia, etenkin jos homma menee hirveän vakavaksi. En näe ollenkaan huonona asiana sitä, että nuorena keskitytään muihin asioihin ja suhdemuotoja mietitään vasta vanhempana. Sinkkuudessakin on tosin omat varjopuolensa. Jos ihminen on joskus aikeissa perustaa perheen tai vaikka ruveta vakavaan seurustelusuhteeseen, niin jonkinlaisesta kokemuksesta on lähes aina hyötyä. Toiset ovat sen verran viisaita, että oppivat parisuhteen pelisäännöt töpeksimättäkin, mutta monet tulevat tehneeksi näissä asioissa virheitä. Mielestäni on parempi, että ne tapahtuvat nuorena, merkityksettömämmissä teinisuhteissa kuin täysin oikealta tuntuvan ihmisen kanssa vanhempana. Eikä välttämättä tarvitse olla kyse virheistäkään, vaan hyötyä on jo yksinkertaisesti siitä, että tietää miten parisuhde kutakuinkin toimii.

Sinkkuus ei kuitenkaan kaikkien kohdalla ole ohimenevää, vaan joku voi haluta olla yksin ihan koko elämänsäkin. Itseni kohdalle en tällaista elämäntyyliä voisi kuvitellakaan, sillä tulisin varmasti hyvin yksinäiseksi. Jotkut ovat kuitenkin mieluummin yksinään, joten suotakoon se heille. Sinkunkin olisi silti mielestäni hyvä miettiä muutamia asioita. Monet heistä kun haluavat varmasti tyydyttää tarpeitaan jotenkin. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät yhden illan jutut ja seksisuhteet.

Yhden illan jutuissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Jos ne tuntuvat hyvältä vaihtoehdolta, niin miksi ei? Ehkäisyjutut kannattaa kuitenkin pitää kunnossa, eikä pelkästään niillä pillereillä. Valitettavan usein kuulee tapauksista, jotka ovat ajatelleet e-pillereiden riittävän ja ovatkin sitten huomanneet kantavansa jotain sukupuolitautia. Osan niistä voi toki hoitaa pois, mutta jotkut voivat jäädä elinikäiseksi riesaksi. Itse en oikein lämpene yhden illan jutuille siltikään. Minulle itselleni seksi on hyvin henkilökohtainen asia, enkä halua sekoittaa siihen mitään yhden illan kännituttavuutta. Sen paremmin kuin en halua kertoa itsestäni kaikkea tuntemattomalle, niin en halua myöskään olla fyysisesti aivan alasti sellaisen edessä. Eikä seksi oikeastaan ole minulle vain fyysistä alastomuutta, vaan ilman rakkauttakin tuollaiseen kokemukseen sitoutuu hyvin paljon erilaisia tunteita. Tunneulottuvuuden vuoksi koen ikään kuin antavani toiselle ihmiselle jotain minusta, enkä missään tapauksessa halua jaella paloja itsestäni jokaiselle vastaantulijalle.

Lisäksi olen niin tautikammoinen, etten varmasti senkään vuoksi lähtisi yhden illan juttuun tuosta vain. Jotkut seksitaudithan voivat levitä myös kondomin kanssa, mikäli sattuu oikein huono tuuri käymään. Tauteja pelkäävälle, mutta sitoutumista karttavalle seksisuhde onkin parempi vaihtoehto. Tällöin ikävien yllätysten mahdollisuus voi olla huomattavasti pienempi.

Vaikka näenkin sinkkuuden ihan positiivisessa valossa, syötetään nuorille mielestäni aivan turhan paljon ihanteita sinkkuelämästä. Tällä tarkoitan juuri tätä ”villiä ja vapaata”-elämää. Ei siinä toki ole mitään pahaa niin kauan, kun se tuntuu asianomaisesta hyvältä. Valitettavasti media kuitenkin samalla myös painostaa ihmisiä. Poikien annetaan ymmärtää, että he ovat sitä arvostettavampia tyyppejä, mitä enemmän ovat kaataneet naisia. Myös nuorien tyttöjen käsitys omasta arvostaan tuntuu liian usein perustuvan sille, miten paljon toinen sukupuoli heihin kiinnittää huomiota. Millä tämä huomio sitten saadaan? Seksilläpä tietenkin. Korostan edelleen, että seksistä saa nauttia, eikä vilkkaassa seksielämässä sinänsä ole mitään pahaa, mutta sen pitää lähteä henkilön omasta tahdosta. Painostuksesta lähtenyt seksi kun harvoin johtaa mihinkään hyvään. Monet hakevat irtosuhteistaan apua muun muassa itsetunto-ongelmiinsa, mutta vaikutus voikin kääntyä täysin päinvastaiseksi. 

Seurustelu tai sinkkuus eivät tietenkään ole ainoita vaihtoehtoja suhdestatustaan miettivälle. Avoimen suhteen voisi sanoa sijoittuvan näiden kahden väliin. Niitäkin on toki erilaisia. Toisissa annetaan silloin tällöin lupa harrastaa seksiä muiden kanssa, toisissa taas saatetaan ikään kuin elää monessa suhteessa. Vaikka avoimet suhteetkin ovat lisääntyneet, katsotaan niitä yhä monesti hieman kieroon. Itse en kuitenkaan näe noita suhteita millään tapaa pahoina. Oikeastaan ne ovat loistava vaihtoehto sellaisille ihmisille, jotka kokevat tarvitsevansa seksiä tai romantiikkaa parisuhteen ulkopuoleltakin. Vaikka kukkahattutädit mitä väittäisivät, niin tällaisiakin ihmisiä on. Enkä minä ainakaan näe heitä sen pahempina kuin ketään muutakaan. Toisille ei perinteinen yksiavioisuus vain sovi. Avoin suhde on tällöin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin salakavalasti tapahtuva pettäminen. Silloin kumpikin tietää missä mennään ja lähtiessään juttuun mukaan hyväksyy sen. Ketään ei satuteta. Toki tällaiseen suhteeseen ryhdyttäessä on varmistettava, että kumpikin todella haluaa sitä, eikä toinen lähde mukaan vain, koska pelkää muuten menettävänsä kumppaninsa. Muutenkin on pyrittävä olemaan mahdollisimman hyvin kartalla siitä mitä kumpikin haluaa ja millaiset pelisäännöt suhteelle asetetaan. Väärinkäsitysten vaara on olemassa ja sellaiset on hyvä oikaista ennen kuin mitään ikävää tapahtuu.

Olen itsekin toisinaan miettinyt, onko romanttisten tunteiden rajoittaminen yhteen ihmiseen mielekästä. Kuten jo aiemmin toin ilmi, voi avioliiton ja parisuhteenkin nähdä jäänteinä historiasta, kun oma ja jälkeläisten hyvinvointi oli turvattava sitoutumisella. Nyky-yhteiskunnassa tällainen ei enää ole välttämätöntä, joten mitään pakottavaa tarvetta sitoutumiselle ei enää ole. Onko tavallaan itsekästä lukita toinen ihminen vain itseensä? Onko asetetuille rajoille kunnon perusteita?

Omalla kohdallani päädyin siihen ratkaisuun, että haluan kaikesta huolimatta perinteisen parisuhteen rajoineen päivineen. Koen itselleni etenkin nykyisessä elämäntilanteessani parhaaksi vakaan parisuhteen ilman häiriötekijöitä. Avoin suhde vaatii osapuoliltaan ehdottoman vakaan tunne-elämän, enkä voi sanoa että minulla sellaista olisi. Epävakaa mieleni kehittäisi tuollaisessa tilanteessa vaikka minkälaista stressitekijää ja olisin varmaan lopulta ihan räjähtämispisteessä. Toki tuollaisetkin asiat olisi osittain ajatustyöllä korjattavissa, mutta siihen menisi aikaa. Siinä vaiheessa olisi varmasti suhde jo paskottu niin totaalisesti, ettei siitä olisi enää juuri mitään jäljellä. Itsehän en muutenkaan hyötyisi suhteen ulkopuolisten paneskelun mahdollisuudesta juuri millään tapaa, sillä en yhden illan juttuja sinkkunakaan harrastaisi. Täysin vapaassa suhteessa taas saattaisin mennä aivan sekaisin, sillä romanttisten tunteiden kohdistaminen moneen ihmiseen ei ole koskaan tehnyt minulle mitään hyvää. Toki voidaan väittää, että tuossakin on kysymys vain opitusta tavasta hahmottaa rakkautta. Minulle rakkaudessa on kuitenkin kyse siitä, että miltei kaikki jaetaan. En halua edes näyttää itseni syvimpiä sopukoita kaikille, saati sitten jakaa niitä. Yksi ihminen riittää siihen varsin hyvin. Siksi koen, että kahden ihmisen välinen suhde on minulle paras mahdollinen. 

Mikä on minulle hyvä, saattaa olla toiselle äärimmäisen huono. Siksipä jokaisen on muodostettava oma näkemyksensä itse. Etenkään näin henkilökohtaisissa asioissa ei kukaan voi tulla sanomaan toiselle, mikä olisi paras vaihtoehto. Esimerkiksi avoimeen suhteeseen haluaminen ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä ja on suorastaan naurettavaa mennä moralisoimaan ketään sellaisesta. Jos toisen käsitys rakkaudesta ja sen jakamisesta ei vastaa omaa, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi automaattisesti huono. Ketään ei voi kahlita mihinkään suhdemuotoon, eikä toista ihmistä voi omistaa. Pitää myös kunnioittaa toisen ihmisen rajoja, eli jos joku ei vaikkapa siihen avoimeen suhteeseen halua, niin siihen ei voi pakottaa. Silloin on vain punnittava onko tärkeämpää nimenomaan tämän ihmisen kanssa oleminen vai haluamansa suhdemuodon toteuttaminen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole väärä, ellei sitä sellaiseksi tunne. Ainut yleispätevä ohjenuora näiden asioiden pähkäilemisessä pitäisikin olla pyrkimys siihen, että tekee itsensä mahdollisimman onnelliseksi satuttamatta muita. 

P.S. Inpiksen postaukseen sain ystäväni Hannabellan vastaavanlaisesta postauksesta. Käykää ihmeessä lukemassa sekin, jos tämä kiinnosti yhtään!