Nyt on Only Lovers Left Alive
katsottu enkä pettynyt! Menimme ystäväni Rosan kanssa jo hyvissä
ajoin leffateatterille odottamaan, vaikka loppujen lopuksi se oli
aika turhaa. Leffaa oli päätynyt katsomaan alle kaksikymmentä
ihmistä. Se ei sinänsä ollut ihme, sillä pätkää ei oltu
ainakaan täällä päin ihmeemmin mainostettu. Sinänsä tuo on ihan
ymmärrettävää, sillä elokuva ei ehkä ole aivan sellainen,
jollaista ihmiset saapuisivat sankkoina massoina katsomaan.
Lainasin eiliseen tekstiini pätkän
Episodin arvostelusta, jossa kävi ilmi elokuvan juoni. Voisin silti
muistuttaa ideasta pääpiirteittäin, ettei edellistä postausta
lukemattomien tarvitse pomppia postauksien välillä. Elokuva
keskittyy siis kahden vampyyrin, Adamin (Tom Hiddleston) ja Even
(Tilda Swinton), väliseen rakkaussuhteeseen. Kummatkin päähenkilöt
ovat hyvin vanhoja vampyyreitä ja eläneet vuosisadan toisensa
jälkeen. Viime ajat he ovat asuneet erillään, Adam Detroitissa ja
Eve Marokon Tangerissa. Eve on sopeutunut nykymaailmaan varsin hyvin,
mutta Adam on masentunut sen menosta. Kumpikin vampyyri näkee
ihmiset ikään kuin tylsämielisinä zombeina, mutta Adamilla tämä
suhtautumistapa korostuu erityisesti. Muusikkona työskentelevä mies
on eristäytynyt kotiinsa ja hänen ainoat ihmiskontaktinsa tuntuvat
olevan lääkäri, jolta hän hakee verensä sekä Ian-niminen nuori
rokkaripoika, joka toimittaa Adamille milloin mitäkin hänen
tarvitsemaansa. Ian tuntuu välittäneen Adamille enimmäkseen
soittimia, mutta eräänä iltana vampyyri esittää nuorukaiselle
kohtalokkaan kuuloisen toiveen. Vampyyri pyytää Iania toimittamaan
hänelle maailman kovimmasta puusta valmistetun luodin, jonka
hankkimismotiivit verhoaa taideprojektin viittaan. Kuka tahansa
kuitenkin jo tässä vaiheessa ymmärtää, että todellinen
käyttötarkoitus on jokin aivan muu.
Adamia positiivisempi Eve tuntuu yhä
jaksavan innostua aivan yksinkertaisimmistakin luontokappaleista. Hän
on luonut itselleen elämän Tangerissa, jossa asustaa myöskin
pariskunnalle tuttu ja Evelle hyvinkin rakas vanha vampyyrimies,
Christopher Marlowe (John Hurt). Huolestuessaan Adamista Eve päättää
kuitenkin jättää hetkeksi elämänsä Marokossa ja suuntaa
Detroitiin. Asiat mutkistuvat entisestään, kun kulmille eksyy myös
Even pikkusisko, villi ja jopa maanisen oloinen Ava
(Mia
Wasikowska).
Jos suosit tapahtumarikkaita ja selkeän
juonellisia elokuvia, niin Only Lovers Left Alive ei välttämättä
ole sinulle se oikea. Mitään selkeää tarinaa elokuvassa ei
oikeastaan ole, mutta pääpaino tuntuukin olevan enemmän hahmoissa,
heidän välisissä suhteissaan ja ylipäänsä sen kuvaamisessa,
millaista olisi olla useita satoja vuosia elänyt vampyyri
nykymaailmassa. Minä en elokuvaa katsoessani tylsistynyt, sillä
pelkästään vampyyrien arjen seuraaminen oli mielenkiintoista.
Paketista on saatu erityisen herkullinen aistikkailla tunnelmilla ja
upealla visuaalisella annilla. Miljöö on suorastaan täydellinen
rappioromanttiselle fiilikselle ja näyttelijät on maskeerattu
tyyliin, joka on jotakin suttuisen ja aristokraattisen väliltä.
Tapahtumapaikoista Tanger on erityisen hieno, sillä se tuo elokuvaan
aivan oman lisänsä. Monissa vampyyrielokuvissa olemme tottuneet
näkemään verenimijöitä lähinnä länsimaisessa kulttuurissa,
oli vuosisata sitten mikä tahansa. Tangerin kohtauksissa pääsee
näkemään vähän toisenlaistakin elämää.
Hahmot on mielestäni toteutettu
loistavasti. Vastakohta Even ja Adamin persoonissa on nerokas, sillä
näin pääsemme näkemään vampyyrien elämää hyvin erilaisista
näkökulmista. Even pikkusiskon, Avan, hahmo taas on varsin
virkistävä kaikessa barbaariudessaan. Hänen persoonansa tuo hyvin
esille sitä, etteivät kaikki maailman vampyyrit ehkä olekaan yhtä
sivistyneitä kun Eve ja Adam, vaan joukkoon mahtuu varmasti hyvin
sekalaista sakkia. Minusta on ihailtavaa, että tekijät ovat
kyenneet luomaan hyvin monipuolisen kuvan vampyyrien kulttuurista
vain muutaman hahmon voimin. Pientä syvennystä he olisivat ehkä
kuitenkin kaivanneet. Hahmot eivät jää varsinaisesti auki, mutta
paljon jätetään tulkinnan varaan. Sanoisin, ettei se ole
pelkästään hyvä eikä huono juttu. Se antaa katsojalle vapauden
täydennellä aukkoja mielensä mukaan, mutta toisaalta aukot voivat
jäädä myös häiritsemään. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut
pienen syvennyslisän, mutta joitakin asioita oli kyllä hyväkin
jättää auki.
Hahmojen väliset suhteet olivat
herkullista katsottavaa, mutta Even ja Adamin rakkaus jäi minusta
hitusen valjuksi. Olisin kaivannut intensiivisempää vuorovaikutusta
heidän välilleen. Pari oli kyllä kaunis, mutta tunteita olisi
voitu ilmentää paremmin. Mistään pintaraapaisusta ei onneksi
sentään ole kyse, mutta syvyyttä nähtiin aika harvassa paikkaa.
Kun yritän muistella elokuvasta fyysisiä intohimoisia kohtauksia,
tulee mieleeni vain parin ensimmäinen yhteinen kohtaus,
jälleennäkeminen. Eleisiin ja ja yleisesti kemiaan oltaisiin voitu
kiinnittää enemmän huomiota. Sillä tavoin elokuvan aistillisuus
olisi korostunut entisestään. Myös henkinen ilmaisu oli
laimeahkoa, tosin loppupuolella mentiin huomattavasti parempaan
suuntaan Einstein-lainauksien ja muiden astuessa kuvioihin. Toki
tuollainenkin olisi liioissa määrin menettänyt merkityksensä,
mutta hienovarainen lisäys syvempää tunteiden ilmaisua ei olisi
ollut pahitteeksi elokuvalle.
Even ja Adamin rakkauden lievä laimeus
ei missään nimessä kuitenkaan pilaa elokuvaa. Pääpiirteittäin
suhde on kaikesta huolimatta hyvin rakennettu ja lisäksi pätkässä
on paljon muutakin kuin romanttinen ulottuvuus. Only Lovers Left
Alive herättää ajatuksia ja tuo esille sellaisia katsontakantoja,
joita jokaisen pitäisi omalla kohdallaan pohtia. Itse samaistuin
todella vahvasti kumpaankin päähenkilöön, vaikka he ovatkin
melkein kuin toistensa vastakohtia. Even suunta on kuitenkin se,
minne haluaisin mieluummin matkata. Hän kykenee elämään hetkessä
ja löytämään runsaasti hyviä asioita jopa rappiolla olevasta
maailmasta. Tällaisia taitoja meidän jokaisen olisi hyvä oppia.
Elokuva tuo myös hyvin esille sen, kuinka kuollutta ja apaattista
ihmiskunta osittain on. Se pistää miettimään, mikä tekee
ihmisistä ”zombeja” ja kuinka suurelta osin itse on sellainen.
Toisaalta leffassa ei kuitenkaan
heittäydytä aivan haudanvakaviksi. Osittain elokuva on jopa
suoranaisen koominen. Samalla kun ryvetään masennuksen synkissä
syövereissä, heitetään koko touhu stereotyyppisyydessään
naurunalaiseksi. Läppä lentää leffassa useammassakin kohtaa.
Huumori on yhdistetty kokonaisuuteen taidolla, eikä se tunnu
ollenkaan irralliselta tai muuta tunnelmaa liian kepeäksi. Only
Lovers Left Aliven yksi suurimmista vahvuuksista ehkä onkin, että
se yhdistelee useampaa leffagenreä taidokkaasti. Muoteista
liikutaan, mutta kokonaisuus ei siltikään hajoa käsiin.
Tämän elokuvan tulen varmasti
katsomaan vielä uudestaankin. Minulle pätkästä fiilis, etten
ensimmäisellä katsontakerralla saanut nyhdettyä siitä irti
kaikkea sitä, mitä se kenties saattaa sisältää. Jo ensimmäinen
katsomiskertakin antoi silti hyvin paljon monella tasolla. Leffa
tarjosi visuaalisesti upean elämyksen ja laittoi tunteet liikkelle.
Lisäksi se pisti ajatukset raksuttamaan ja salli itseään
lähestyttävän monesta näkökulmasta. Menet sitten katsomaan
elokuvan goottiromanttisena kulttileffana tai hipstereitä
parodisoivana pätkänä niin et tule pettymään!