Kävin tänään äitini luona juhlimassa vaarini 80 v. synttäreitä, sekä hakemassa äidin käyttämättömän suoristusraudan, kengät ja joulukoristeita. Juhlat itsessään olivat ihan mukavat ja saamani koristeet kivoja. Ainut vaan, etten fanita enkeleitä mitenkään suuremmin ja sain niitä kolme. En kuitenkaan raaskinut heittää niitä poiskaan. Olen aina ollut huono luopumaan asioista. Sen voi huomata jo pehmolelukokoelmastani, jonka kanssa olen ollut aika pulassa.
Joulun odotus on tuskaa, mutta onneksi minua sentään helpottaa se, että olen keksinyt itselleni mielekästä tekemistä. Olen koristellut kämppää ja siivonnut hulluna, mutta sen lisäksi olen myös tutkinut lapsuudenkotini sijaintipaikan, Porrassalmen, historiaa netistä. Lisäksi kävin pari viikkoa sitten rämpimässä noissa tutuissa metsissä. Reissu oli muuten aikamoinen seikkailu. Porrassalmentie, jota pitkin välillä kävelin, ei ole kovinkaan monesta kohtaa valaistu, siinä ei ole juuri ollenkaan tilaa jalankulkijalle ja ihmiset ajavat usein reilua ylinopeutta. Olin tosiaan lähtenyt matkaan illasta ja voitte varmaan kuvitella, että pimeä metsämaisema voi olla myös kovin pelottava. Ihmettelin itsekin, etten ollut aivan paniikissa, vaikka pelkään pimeää välillä kovastikin. Ehkä paikkojen tuttuudella oli jotain tekemistä asian kanssa.
Mutta sitten hieman paikan historiasta: Porrassalmella on nimittäin ollut asutusta 10 000 vuoden ajan! Lähiseuduilta Moisiosta, Kyyhkylästä ja Tuukkalasta on löytynyt kivi- ja rautakautisia asuinpaikkoja, sekä kalmistoja. Monet näistä ovat samoilla alueilla joilla olen pienenä käyskennellyt joko leikkieni yhteydessä tai muuten vain. Oikeastaan, jopa Annila, jossa nykyisin on golfkenttä ja jota vastapäätä isäni asuu, on ollut kivikautisten ihmisten asuinpaikka. En toisaalta ihmettele, sillä onhan lapsuudenkotini Saimaan rannalla. Noihin aikoihin kun asutus kerääntyi pitkälti vesistöjen varteen. On mielenkiintoista ajatella, minkälaista elämää muinaiset ihmiset ovat noilla seuduilla viettäneet ja millaista siellä on yleensäkin silloin näyttänyt. Metsästin eilisen illan karttoja ja tietoa alueista, mutta niitä löytyi aika niukalti. Löysin kyllä asuinpaikkojen ja kalmistojen sijainnit, sekä jotain aika suurpiirteistä infoa, mutta valitettavasti historiasta ei taida olla saatavilla kovin tarkkaa tietoa. Keskiajaltakaan ei löytynyt juuri muuta, kuin että Porrassalmen harju on toiminut kulkureittinä. Vasta 1700-luvun lopusta eteenpäin alkoi löytyä enemmän tietoa. Harmi, juuri niiltä ajanjaksoilta, jotka eivät minua niin kovasti kiinnostaneet. Tarpeeksi kuitenkin minua inspiroimaan, jonka vuoksi ajattelinkin, että voisin vielä joskus käydä kuvaamassa noita paikkoja ja kenties julkaista otokset myös täällä.
Lisätietoa voi lukea mm.:
http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/235768/Porrassalmentien+hoito/f3e73b53-70fd-48e0-9f41-fbf3a5dc6659 (Sivut 6-14)
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1132
Seuraavaksi kuvia tältä päivältä:
Vähän maisemaa äitini kodista.
Räpsin kuvia myös serkkutytöstäni Hennasta, sekä toki Jessestä.
Tässä on uusin korurakkauteni, jonka tilasin jo melkein kuukausi sitten netistä. Koru vastasi suurimmilta osin odotuksia, vaikka sen ketju katkesikin heti ensimmäisellä käyttökerralla. Onneksi tuo ei kuitenkaan ollut vaikea korjata.
Olen muuten ylpeä itsestäni, sillä olen jättänyt baareilua vähemmälle ja löytänyt uudestaan koti-iltojen ilot. Masentuneena/ahdistuneena/stressaantuneena en halua hirveästi olla itsekseni, koska asioiden itsestään pohtiminen pahentaa oloa. Nyt kun olo on taas ollut vähän parempi, niin olen viettänyt mielelläni aikaa kotona. Kodin joulukuntoon laitto, pakanuusaiheista lukeminen ja psykologian opiskelu teekupposen ääressä inspiroivat nyt toden teolla.