torstai 26. joulukuuta 2013

Massiivinen joulupostaus

Nyt on hyvä aika kirjottaa postausta joulusta, kun sen viettäminen alkaa kohdallani olla pikkuhiljaa ohi ja uuteenvuoteen on vielä sopivasti aikaa. On kummallista, että pitkään odottamani juhla on nyt ohi. Vähän on jotenkin tyhjäkin olo, kun ei enää ole mitään suunniteltavaa. Toisaalta on kyllä ihan hyvä homma, ettei joulu ole kuin kerran vuodessa. Olen nimittäin todella väsynyt kaiken sukuloinnin johdosta, vaikka olihan se toki ihan kivakin käydä moikkaamassa ihmisiä.

Minulla oli vielä maanantaina töitä ja ette uskokaan miten vaikea sinne oli lähteä. Toivoin viimeiseen asti, että toimituksen ikkunat olisivatkin olleet pimeinä, mutta työpäivähän minua lopulta odotti. Yllätyksekseni päiväni ei kuitenkaan madellutkaan, vaan sain tehtäväkseni suunnitella ensi lehteen gallupia ja luppoaikanani kirjoitin arvostelua Hobitista. Työpäivä oli ohi ennen kuin huomasinkaan ja saatoin lähteä kotiin... siivoamaan. Olin kyllä siivonnut ja suunnitellut joulua edelliset viikot, mutta juhlaa edeltävinä päivinä olin ollut niin masentunut ja väsynyt, etten ollut suuremmin jaksanut panostaa. Siispä viimeiselle päivälle jäivät jo sotkuiseksi muuttuneen kämpän siivous, leipominen, kauppareissut ja viime hetken koristelut. Olin edelleen aika alavireinen, mutten halunnut pilata jouluani sen vuoksi. Siispä tein kaiken kiireellä valmiiksi ja saatoin olla illalla enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Jessen lahjakin oli jäänyt viime tinkaan, mutta onneksi mielessäni oli jo valmiiksi takuuvarma lahjaidea, Diablo III, josta poikaystäväni oli puhunut jo pidemmän aikaa.

Aattona saatoinkin siis herätä tyytyväisenä valmistamaan jouluaamiaisen. Olin edellisenä päivänä ostanut naudan ulkofilettä, jota oli tarkoitus syödä kinkun sijasta. Lisäksi asetin tarjolle myös ruisleipää, jouluhalon, pipareita, sekä glögiä rusinoiden ja mantelien kera. Tämän jälkeen herätin Jessen syömään ja avaamaan lahjansa. Kuten olin arvellutkin, se oli hyvin mieleinen. Poikaystäväni jopa hehkutti sen olevan paras lahja, jonka hän on koskaan saanut. Tämän jälkeen Jesse meni koneelle hehkuttamaan kavereilleen, miten hänen tyttöystävänsä on "ihana, kun osaa ostaa hänelle pelejä."

Minun lahjani ei kerjennyt saapua vielä jouluksi, vaan tulee varmaankin tammikuun puolella postiin. Jesse oli ostanut minulle jasperista valmistetun pienen koristepääkallon, sekä ruusukvartsikaulakorun. Ruusukvartsikorua olin toivonut jo pitkään, mutten vaan ollut jotenkin osannut ostaa sellaista. Jesse näytti minulle kummatkin lahjat netistä ja täytyy sanoa että etenkin ruusukvartsikoru on todella ihana! En malta odottaa lahjojeni saapumista.

Poikaystäväni oli halunnut ostaa minulle kuitenkin vielä jotain annettavaa ihan aatoksikin, joten sain lisäksi suklaata. Hauskaa siinä oli se, että koska Jesse ei ollut ollut aivan varma mistä tykkään, niin hän oli ostanut minulle yhden kappaleen melkein jokaista ABC:ltä löytyvää suklaapatukkaa. En varmaankaan saa ikinä syödyksi niitä ja muita pukinkontista tulleita herkkuja.

Aamumme oli varsin mukiinmenevä. Katsoimme Lumiukon ja söimme rauhassa. Toki minä vähän kriiseilin ulkonäköäni ja oli vähällä, etten järjestänyt lapsellista itkupotkuraivaria, kun lempipantani päätti hajota. Sain kuitenkin itseni kootuksi ja kahden aikoihin saatoimme lähteä käymään minun äitini luona. Visiitti oli aika pikainen, alle pari tuntia, mutta siinä ajassa kerkesi ihan hyvin moikata sukulaisia, avata lahjat ja maistaa pikkuisen kinkkua.

Pikainen lähtö johtui siitä, että meidän oli ehdittävä neljäksi isälleni. Lapsuudenkotini oli yhtä tunnelmallinen kuin joka joulu. Koristeluihin oli selvästikin panostettu jälleen. Oli tavarasta notkuvaa joulukuusta, paljon kynttilöitä, pienempää tekojoulupuuta ja paljon muuta. Sukulaisia paikalla oli jonkin verran, muttei aivan niin paljon kuin yleensä juhlapäivinä. Tavallaan oli ihan kivaakin olla pienemmällä porukalla. Oli ehkä vähän rauhallisempi fiilis. Sitä kaipasinkin, sillä aloin olla loppuillasta jo hyvin väsynyt. Huomasin Jessenkin jo hieman notkuvan joulupöydässä. Syödessä meitä piti hereillä ehkä parhaiten pikkuveljeni Vili, joka ylpeänä esitteli suurta taisteluvammaansa, ennen ruokailua oveen telomaansa sormea, joka vuoti edelleen runsaasti verta. Hänen ja vanhemman veljeni Artun välinen leikkimielinen pilkanteko oli hassua katsottavaa muutenkin.

Lahjojen avaamisen jälkeen olimme niin väsyneitä, että mietimme jo hetken, kävisimmekö enää ollenkaan Jessen vanhemmilla. Päätimme kuitenkin tehdä visiitin. Onneksi Jessen porukoilla oli niin rento fiilis, että väsymyskin alkoi helpottaa. Kävimme joulusaunassa, söimme hieman piparipohjaista sitruuna-valkosuklaakakkua, sekä joimme jouluoluet.

Päästyämme kotiin oli kello lähempänä yhtätoista. Olo oli silti väsyneempi kuin yhdenkään aamun pikkutunneilla päättyneen baari-illan jälkeen. Aatto oli kyllä ollut antoisakin ja viihdyin sukuloimassa jopa tavallista paremmin. Olin silti aika helpottunut, että hässäkkä oli ohi. Se huono puoli aaton kiireessä on, ettei joulun tunnelmasta oikein kerkeä nauttia. Joskus olen miettinyt, että voisi olla jopa ihan kiehtova ajatus viettää joku aatto aivan yksin. Voisi keskittyä enemmän siihen tunnelmalliseen puoleen. Tänä jouluna oli vähän sellainen olo, että ensin syötiin ja avatiin lahjat yhdessä paikkaa ja sitten jo riennettiinkin toiseen.

Ai niin, lahjoista vielä sen verran, että pukin kontista paljastui vaikka mitä! Sain rahaa, PALJON suklaata, karkkia, lakanat, huivin, pipon, lapaset, sukkia, Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas - kirjan, Lone Ranger ja Pilvikartasto - leffat, sarjalipun leffateatteriin, sekä ensiapupakkauksen. (Joku taitaa olla hyvin tietoinen siitä, että minulla se tulee tarpeeseen!)

Sarjalipusta käytin jo kaksi lippua maksaessani itseni ja Jessen joulupäivänä katsoman Hobittia. Leffa nähtiin jo kerran ensi-illassa, mutta päätimme käydä vielä kerran tsekkaamassa sen serkkujeni ja veljeni kanssa. Serkkuni Henna oli itse asiassa kyläilemässä meillä ennen leffaa. Haimme hyvin jouluisella mielellä Mäkkäristä ruokaa ja kuuntelimme creepypastoja Youtubesta. Lisäksi söimme ihan luvattomia määriä lahjaksi saamiani suklaita. Päivä tuntui melkein jonkinlaiselta krapulapäivältä. Saimme sentään otettua minusta muutaman asukuvan, jos sitä nyt voi kovinkaan kummoiseksi tekemiseksi laskea.

Eilen sain myös täysin yllättäen inspiksen kirjoittaa fantasiakirjaani ja runoja. Jessen kanssa kokosimme vähän ajatuksiani kirjan suhteen ja lisäksi hän antoi minulle pari ihan hyvää ehdotusta juonen pulmiin ja ristiriitatilanteisiin. Ehkäpä saan niistä jopa kehiteltyä jotain. Runoinspiksen suhteen yllätyin todella. Jostain syystä kaikki suorituspaineista kehittyneet lukot luovuteen vaan avautuivat ja sain taas kirjoitettua entiseen malliin. Runoista tuli kyllä aika erilaisia kuin aikaisemmin kirjoittamani, mutta ehkä se on ihan hyväkin asia. Eikä tekstien laatu muutenkaan ole nyt se tärkein juttu, vaan ihan yksinkertaisesti se, että sain jotain ulos.

Tämä päivä tulee oleman varmaankin vähän samanlainen kuin eilen, mutta vähän runsaammalla tunnelmoinnilla. Ajattelin tänään vielä kuunnella Yule-soittolistani kappaleita ja polttaa suitsukkeita. Lisäksi suunnittelimme Jessen kanssa katsovamme Rölli ja metsänhenki - elokuvan ja lisäksi varmaan kirjoittelen kirjaani. Tarkoitukseni oli käydä joululomallani myös metsässä, mutta se taitaa jäädä viikonloppuun. Huominen kun on minulla töitä ja itse asiassa viimeinen työpäiväni. Pestini kaupunkilehdellä loppuu sitten ja on aika etsiä jotain muuta tekemistä. Veikkaan kuitenkin saavani sitä ennen vähän pidennetyn joululoman. Tuskin minä nyt töitä ihan heti saan. Oikeastaan se on vain ihan hyvä juttu, sillä olen tosiaan aika loppuunpalanut tällä hetkellä. Lisäksi meillä on alustava suunnitelma lähteä tammikuussa käymään Lapissa pienimuotoisella hermolomalla.

Mutta alan selvästikin ajautua jo turhan kauaksi postauksen varsinaisesta aiheesta, joten nyt on varmaankin hyvä aika toivottaa teille hyvää loppulomaa! Nauttikaa vielä näinä viimeisinä lomapäivinä joulun tunnelmasta, herkuista ja hyvästä seurasta!


Meidän jouluhalkomme oli varsin uniikki. No, ei ensimmäisellä yrityskerralla voi odottaa onnistuvansa täydellisesti!




















Säheltäessäni kameran kanssa pääsi suitsuke palamaan vähän turhan pitkälle... No, eipä Jessen tarvinnut tukehtua liian voimakkaista suitsukkeen tuoksuista!




Osa ottamistani kuvista on suoraan sanottuna aika surkeita. Luulin ottaneeni ne hyvästä kulmasta ja edes jotenkin onnistuneesti, mutta koneelle päästyäni minua odotti kansiollinen mitä kummallisimmista kulmista otettuja, huonosti rajattuja otoksia. No, täydellisiä niistä ei saanut tekemälläkään, mutta onneksi muokkausohjelmilla sentään pystyi tekemään jotain!

Kuulette minusta todennäköisesti seuraavan kerran huomenna tai ylihuomenna. Laitan nimittäin Hobitti-arvostelun blogiini heti kun kerkeän. Myös jonkinlaista mielipidetekstiä on luvassa pian ja toki myös uudenvuodenpostaus! Blogin ulkoasua olen jo pitkään suunnitellut muokkaavani, että sekin on varmaan uudistumassa tammikuun kuluessa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun ensimmäinen!

Jouluun on vielä aika kauan aikaa, mutta se tuntuu kuukauden vaihtumisen myötä tulleen taas hieman lähemmäksi. Meidän kotimme kuitenkin näyttää jo varsin jouluiselta. Pelkäsin, että koristeluihin menisi paljon rahaa, mutta onneksi vanhemmilta löytyi paljon ylimääräisiä joulukoristeita. En kuitenkaan selitä tällä kertaa kämppämme koristeluista tämän tarkemmin. Postauksen lopussa on pieniä maistiaisia niistä, mutta koko komeuden postaan vasta pikkujoulujemme jälkeen.

Voisin kuitenkin puhua hieman siitä, mitä joulu minulle merkitsee. Viime jouluna kirjoitin samasta aiheesta postauksen, mutta näkemykseni on muuttunut noilta ajoilta jonkin verran. Edellisen merkinnän löytää täältä

En ole tainnut puhua uskonnostani kovinkaan paljoa blogissani aiemmin. Viimeksi kirjoitin uskontopostauksen silloin, kun en ollut vielä löytänyt omaa paikkaani. En edelleenkään miellä itseäni mihinkään tarkkaan määriteltyyn uskonsuuntaukseen, mutta sen verran osaan sanoa, että olen pakana. Oikeastaan minunlaisiani kuvaamaan löytyy sana eklektinen. Eklektisillä pakanalla meinataan henkilöä, joka ei tunnusta mitään tiettyä uskonsuuntaa. Pakanasta kun on kyse, niin mukana on kuitenkin pakanauskolle tunnusomaisia piirteitä. Minulla on itselläni hyvin monenlaisia uskomuksia poimittuna wiccasta, asatrusta, Suomen muinaisuskosta ja monista muista. Napsin sen mikä tuntuu oikealta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskoisin vain siihen, mikä on mielestäni mukavaa tai mikä tekee elämästäni miellyttävämpää tai jännempää. Uskon siihen, minkä tunnen oikeasi, oli se minusta sitten mukavaa tai inhottavaa.

Mutta ehkä en tässä yhteydessä rupea analysoimaan uskoani tämän enempää. Minun oli vain pohjustettava asiaa hieman tulevia joulupostauksia varten. Vietän siis pakanallista joulua, jota on juhlittu jo kauan ennen kristinuskon syntymää. Pakanuudessa jouluun liittyy hyvin monenlaisia traditioita ja uskomuksia, joten yhtä yhtenäistä "pakanallista joulua" on mahdotonta kuvata. Itse kuitenkin juhlin sitä monien muiden tapaan auringon palaamisen juhlana. Päivät alkavat joulun jälkeen pidentyä, eikä ole enää niin pimeää. Lisäksi sillä on minulle myös ei-uskonnollinen merkitys yhdessäolon ja rauhoittumisen juhlana. En halua omasta joulustani kiireistä ympäriinsä säntäilyä. Enimmäkseen olen suunnitellut olevani kotona Jessen kanssa. Toki vieraat ovat tänne tervetulleita. 

Minusta oli kuitenkin kohtuullista uhrata suvulle yksi juhlapäivistä, joka tulee olemaan kristittyjen jouluaatto. Käyn moikkaamassa sekä äitini että isäni puolen sukulaisia. Porukat eivät vietä erityisen uskonnollista joulua, joten minulla ei ole mitenkään hassu olo tuosta vierailusta. Eivätpä nuo oikein ole edes tietoisia uskomuksistani. Olen ihan tarkoituksella ollut puhumatta niistä. Osa sukulaisistani varmasti olisi asian kanssa ihan ok, mutta muun muassa isovanhemmissani on sen verran kristillistä porukkaa, että kaikki pääsevät helpommalla kun kuuntelen Jeesus-juttuja hymy huulilla nyökytellen. Eipä se minulta mikään kauhea uhraus ole. Mieluummin niin, kuin että vanhempi väki menettäisi yöunensa pelätessään minun joutuvan helvettiin.

Mitä minun jouluuni sitten muuten kuuluu? No, varsinainen juhlinta tulee tuskin olemaan sen kummempaa kuin kristityilläkään. Esimerkiksi jouluruoat tulevat olemaan pitkälti samanlaisia kuin kristityssäkin juhlassa. (Jossa niiden alkuperä ei suurimmilta osin olekaan.)  Lisäksi varmaan poltan kynttilöitä ja suitsukkeita, katson Lumiukon pitkästä aikaa telkkarista ja lepään. Ei mitään sen kummempaa. 

Tähän loppuun lupasin pienen maistiaisen joulukoristeluistamme ja sen lupauksen myös pidän. Joukossa on myös muutama Jessen minusta tänään ottama kuva. 




 Joku saattaisi ihmetellä miksi minulla on "Jouluyö, juhlayö" - laulun nuotit seinälläni. En oikeastaan ole kiinnostunut siitä, mitä tuo kappale kertoo. Koriste on kiva ja kyseinen joululaulu on kuitenkin perinteinen, vaikkei minun omaa uskontoani edustakaan. Eikä minulla minulla muutenkaan ollut hirveästi nirsoilemista koristeiden kanssa, kun kyseessä on kuitenkin työharjoittelijan joulu, eli joulu minimibudjetilla.








sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kalmistoja ja kuulumisia

Aika tuntuu menevän aivan liian hitaasti eteenpäin. Jouluun on vielä kuukausi aikaa, mutta olen suunnitellut kaiken melkein valmiiksi. Varsinainen joulu, pikkujoulut ja esimerkiksi Jessen joulukalenteri ovat vain toteuttamista vaille valmiita. Kämpässäkin alkaa olla jo aika jouluinen fiilis tänne ilmaantuneiden koristeiden myötä.

Kävin tänään äitini luona juhlimassa vaarini 80 v. synttäreitä, sekä hakemassa äidin käyttämättömän suoristusraudan, kengät ja joulukoristeita. Juhlat itsessään olivat ihan mukavat ja saamani koristeet kivoja. Ainut vaan, etten fanita enkeleitä mitenkään suuremmin ja sain niitä kolme. En kuitenkaan raaskinut heittää niitä poiskaan. Olen aina ollut huono luopumaan asioista. Sen voi huomata jo pehmolelukokoelmastani, jonka kanssa olen ollut aika pulassa.

Joulun odotus on tuskaa, mutta onneksi minua sentään helpottaa se, että olen keksinyt itselleni mielekästä tekemistä. Olen koristellut kämppää ja siivonnut hulluna, mutta sen lisäksi olen myös tutkinut lapsuudenkotini sijaintipaikan, Porrassalmen, historiaa netistä. Lisäksi kävin pari viikkoa sitten rämpimässä noissa tutuissa metsissä. Reissu oli muuten aikamoinen seikkailu. Porrassalmentie, jota pitkin välillä kävelin, ei ole kovinkaan monesta kohtaa valaistu, siinä ei ole juuri ollenkaan tilaa jalankulkijalle ja ihmiset ajavat usein reilua ylinopeutta. Olin tosiaan lähtenyt matkaan illasta ja voitte varmaan kuvitella, että pimeä metsämaisema voi olla myös kovin pelottava. Ihmettelin itsekin, etten ollut aivan paniikissa, vaikka pelkään pimeää välillä kovastikin. Ehkä paikkojen tuttuudella oli jotain tekemistä asian kanssa.

Mutta sitten hieman paikan historiasta: Porrassalmella on nimittäin ollut asutusta 10 000 vuoden ajan! Lähiseuduilta Moisiosta, Kyyhkylästä ja Tuukkalasta on löytynyt kivi- ja rautakautisia asuinpaikkoja, sekä kalmistoja. Monet näistä ovat samoilla alueilla joilla olen pienenä käyskennellyt joko leikkieni yhteydessä tai muuten vain. Oikeastaan, jopa Annila, jossa nykyisin on golfkenttä ja jota vastapäätä isäni asuu, on ollut kivikautisten ihmisten asuinpaikka. En toisaalta ihmettele, sillä onhan lapsuudenkotini Saimaan rannalla. Noihin aikoihin kun asutus kerääntyi pitkälti vesistöjen varteen. On mielenkiintoista ajatella, minkälaista elämää muinaiset ihmiset ovat noilla seuduilla viettäneet ja millaista siellä on yleensäkin silloin näyttänyt. Metsästin eilisen illan karttoja ja tietoa alueista, mutta niitä löytyi aika niukalti. Löysin kyllä asuinpaikkojen ja kalmistojen sijainnit, sekä jotain aika suurpiirteistä infoa, mutta valitettavasti historiasta ei taida olla saatavilla kovin tarkkaa tietoa. Keskiajaltakaan ei löytynyt juuri muuta, kuin että Porrassalmen harju on toiminut kulkureittinä. Vasta 1700-luvun lopusta eteenpäin alkoi löytyä enemmän tietoa. Harmi, juuri niiltä ajanjaksoilta, jotka eivät minua niin kovasti kiinnostaneet. Tarpeeksi kuitenkin minua inspiroimaan, jonka vuoksi ajattelinkin, että voisin vielä joskus käydä kuvaamassa noita paikkoja ja kenties julkaista otokset myös täällä.
Lisätietoa voi lukea mm.:
http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/235768/Porrassalmentien+hoito/f3e73b53-70fd-48e0-9f41-fbf3a5dc6659 (Sivut 6-14)
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1132

Seuraavaksi kuvia tältä päivältä:

Vähän maisemaa äitini kodista.

Räpsin kuvia myös serkkutytöstäni Hennasta, sekä toki Jessestä. 








Tässä on uusin korurakkauteni, jonka tilasin jo melkein kuukausi sitten netistä. Koru vastasi suurimmilta osin odotuksia, vaikka sen ketju katkesikin heti ensimmäisellä käyttökerralla. Onneksi tuo ei kuitenkaan ollut vaikea korjata.
Sain äidiltäni joulukoristeiden lisäksi myös söpöt tuikkutelineet. Rakastan polttaa kynttilöitä, jonka vuoksi nuokin tulevat tarpeeseen.

Olen muuten ylpeä itsestäni, sillä olen jättänyt baareilua vähemmälle ja löytänyt uudestaan koti-iltojen ilot. Masentuneena/ahdistuneena/stressaantuneena en halua hirveästi olla itsekseni, koska asioiden itsestään pohtiminen pahentaa oloa. Nyt kun olo on taas ollut vähän parempi, niin olen viettänyt mielelläni aikaa kotona. Kodin joulukuntoon laitto, pakanuusaiheista lukeminen ja psykologian opiskelu teekupposen ääressä inspiroivat nyt toden teolla.