Minulla oli vielä maanantaina töitä ja ette uskokaan miten vaikea sinne oli lähteä. Toivoin viimeiseen asti, että toimituksen ikkunat olisivatkin olleet pimeinä, mutta työpäivähän minua lopulta odotti. Yllätyksekseni päiväni ei kuitenkaan madellutkaan, vaan sain tehtäväkseni suunnitella ensi lehteen gallupia ja luppoaikanani kirjoitin arvostelua Hobitista. Työpäivä oli ohi ennen kuin huomasinkaan ja saatoin lähteä kotiin... siivoamaan. Olin kyllä siivonnut ja suunnitellut joulua edelliset viikot, mutta juhlaa edeltävinä päivinä olin ollut niin masentunut ja väsynyt, etten ollut suuremmin jaksanut panostaa. Siispä viimeiselle päivälle jäivät jo sotkuiseksi muuttuneen kämpän siivous, leipominen, kauppareissut ja viime hetken koristelut. Olin edelleen aika alavireinen, mutten halunnut pilata jouluani sen vuoksi. Siispä tein kaiken kiireellä valmiiksi ja saatoin olla illalla enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Jessen lahjakin oli jäänyt viime tinkaan, mutta onneksi mielessäni oli jo valmiiksi takuuvarma lahjaidea, Diablo III, josta poikaystäväni oli puhunut jo pidemmän aikaa.
Aattona saatoinkin siis herätä tyytyväisenä valmistamaan jouluaamiaisen. Olin edellisenä päivänä ostanut naudan ulkofilettä, jota oli tarkoitus syödä kinkun sijasta. Lisäksi asetin tarjolle myös ruisleipää, jouluhalon, pipareita, sekä glögiä rusinoiden ja mantelien kera. Tämän jälkeen herätin Jessen syömään ja avaamaan lahjansa. Kuten olin arvellutkin, se oli hyvin mieleinen. Poikaystäväni jopa hehkutti sen olevan paras lahja, jonka hän on koskaan saanut. Tämän jälkeen Jesse meni koneelle hehkuttamaan kavereilleen, miten hänen tyttöystävänsä on "ihana, kun osaa ostaa hänelle pelejä."
Minun lahjani ei kerjennyt saapua vielä jouluksi, vaan tulee varmaankin tammikuun puolella postiin. Jesse oli ostanut minulle jasperista valmistetun pienen koristepääkallon, sekä ruusukvartsikaulakorun. Ruusukvartsikorua olin toivonut jo pitkään, mutten vaan ollut jotenkin osannut ostaa sellaista. Jesse näytti minulle kummatkin lahjat netistä ja täytyy sanoa että etenkin ruusukvartsikoru on todella ihana! En malta odottaa lahjojeni saapumista.
Poikaystäväni oli halunnut ostaa minulle kuitenkin vielä jotain annettavaa ihan aatoksikin, joten sain lisäksi suklaata. Hauskaa siinä oli se, että koska Jesse ei ollut ollut aivan varma mistä tykkään, niin hän oli ostanut minulle yhden kappaleen melkein jokaista ABC:ltä löytyvää suklaapatukkaa. En varmaankaan saa ikinä syödyksi niitä ja muita pukinkontista tulleita herkkuja.
Aamumme oli varsin mukiinmenevä. Katsoimme Lumiukon ja söimme rauhassa. Toki minä vähän kriiseilin ulkonäköäni ja oli vähällä, etten järjestänyt lapsellista itkupotkuraivaria, kun lempipantani päätti hajota. Sain kuitenkin itseni kootuksi ja kahden aikoihin saatoimme lähteä käymään minun äitini luona. Visiitti oli aika pikainen, alle pari tuntia, mutta siinä ajassa kerkesi ihan hyvin moikata sukulaisia, avata lahjat ja maistaa pikkuisen kinkkua.
Pikainen lähtö johtui siitä, että meidän oli ehdittävä neljäksi isälleni. Lapsuudenkotini oli yhtä tunnelmallinen kuin joka joulu. Koristeluihin oli selvästikin panostettu jälleen. Oli tavarasta notkuvaa joulukuusta, paljon kynttilöitä, pienempää tekojoulupuuta ja paljon muuta. Sukulaisia paikalla oli jonkin verran, muttei aivan niin paljon kuin yleensä juhlapäivinä. Tavallaan oli ihan kivaakin olla pienemmällä porukalla. Oli ehkä vähän rauhallisempi fiilis. Sitä kaipasinkin, sillä aloin olla loppuillasta jo hyvin väsynyt. Huomasin Jessenkin jo hieman notkuvan joulupöydässä. Syödessä meitä piti hereillä ehkä parhaiten pikkuveljeni Vili, joka ylpeänä esitteli suurta taisteluvammaansa, ennen ruokailua oveen telomaansa sormea, joka vuoti edelleen runsaasti verta. Hänen ja vanhemman veljeni Artun välinen leikkimielinen pilkanteko oli hassua katsottavaa muutenkin.
Lahjojen avaamisen jälkeen olimme niin väsyneitä, että mietimme jo hetken, kävisimmekö enää ollenkaan Jessen vanhemmilla. Päätimme kuitenkin tehdä visiitin. Onneksi Jessen porukoilla oli niin rento fiilis, että väsymyskin alkoi helpottaa. Kävimme joulusaunassa, söimme hieman piparipohjaista sitruuna-valkosuklaakakkua, sekä joimme jouluoluet.
Päästyämme kotiin oli kello lähempänä yhtätoista. Olo oli silti väsyneempi kuin yhdenkään aamun pikkutunneilla päättyneen baari-illan jälkeen. Aatto oli kyllä ollut antoisakin ja viihdyin sukuloimassa jopa tavallista paremmin. Olin silti aika helpottunut, että hässäkkä oli ohi. Se huono puoli aaton kiireessä on, ettei joulun tunnelmasta oikein kerkeä nauttia. Joskus olen miettinyt, että voisi olla jopa ihan kiehtova ajatus viettää joku aatto aivan yksin. Voisi keskittyä enemmän siihen tunnelmalliseen puoleen. Tänä jouluna oli vähän sellainen olo, että ensin syötiin ja avatiin lahjat yhdessä paikkaa ja sitten jo riennettiinkin toiseen.
Ai niin, lahjoista vielä sen verran, että pukin kontista paljastui vaikka mitä! Sain rahaa, PALJON suklaata, karkkia, lakanat, huivin, pipon, lapaset, sukkia, Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas - kirjan, Lone Ranger ja Pilvikartasto - leffat, sarjalipun leffateatteriin, sekä ensiapupakkauksen. (Joku taitaa olla hyvin tietoinen siitä, että minulla se tulee tarpeeseen!)
Sarjalipusta käytin jo kaksi lippua maksaessani itseni ja Jessen joulupäivänä katsoman Hobittia. Leffa nähtiin jo kerran ensi-illassa, mutta päätimme käydä vielä kerran tsekkaamassa sen serkkujeni ja veljeni kanssa. Serkkuni Henna oli itse asiassa kyläilemässä meillä ennen leffaa. Haimme hyvin jouluisella mielellä Mäkkäristä ruokaa ja kuuntelimme creepypastoja Youtubesta. Lisäksi söimme ihan luvattomia määriä lahjaksi saamiani suklaita. Päivä tuntui melkein jonkinlaiselta krapulapäivältä. Saimme sentään otettua minusta muutaman asukuvan, jos sitä nyt voi kovinkaan kummoiseksi tekemiseksi laskea.
Eilen sain myös täysin yllättäen inspiksen kirjoittaa fantasiakirjaani ja runoja. Jessen kanssa kokosimme vähän ajatuksiani kirjan suhteen ja lisäksi hän antoi minulle pari ihan hyvää ehdotusta juonen pulmiin ja ristiriitatilanteisiin. Ehkäpä saan niistä jopa kehiteltyä jotain. Runoinspiksen suhteen yllätyin todella. Jostain syystä kaikki suorituspaineista kehittyneet lukot luovuteen vaan avautuivat ja sain taas kirjoitettua entiseen malliin. Runoista tuli kyllä aika erilaisia kuin aikaisemmin kirjoittamani, mutta ehkä se on ihan hyväkin asia. Eikä tekstien laatu muutenkaan ole nyt se tärkein juttu, vaan ihan yksinkertaisesti se, että sain jotain ulos.
Tämä päivä tulee oleman varmaankin vähän samanlainen kuin eilen, mutta vähän runsaammalla tunnelmoinnilla. Ajattelin tänään vielä kuunnella Yule-soittolistani kappaleita ja polttaa suitsukkeita. Lisäksi suunnittelimme Jessen kanssa katsovamme Rölli ja metsänhenki - elokuvan ja lisäksi varmaan kirjoittelen kirjaani. Tarkoitukseni oli käydä joululomallani myös metsässä, mutta se taitaa jäädä viikonloppuun. Huominen kun on minulla töitä ja itse asiassa viimeinen työpäiväni. Pestini kaupunkilehdellä loppuu sitten ja on aika etsiä jotain muuta tekemistä. Veikkaan kuitenkin saavani sitä ennen vähän pidennetyn joululoman. Tuskin minä nyt töitä ihan heti saan. Oikeastaan se on vain ihan hyvä juttu, sillä olen tosiaan aika loppuunpalanut tällä hetkellä. Lisäksi meillä on alustava suunnitelma lähteä tammikuussa käymään Lapissa pienimuotoisella hermolomalla.
Mutta alan selvästikin ajautua jo turhan kauaksi postauksen varsinaisesta aiheesta, joten nyt on varmaankin hyvä aika toivottaa teille hyvää loppulomaa! Nauttikaa vielä näinä viimeisinä lomapäivinä joulun tunnelmasta, herkuista ja hyvästä seurasta!
Säheltäessäni kameran kanssa pääsi suitsuke palamaan vähän turhan pitkälle... No, eipä Jessen tarvinnut tukehtua liian voimakkaista suitsukkeen tuoksuista!
Osa ottamistani kuvista on suoraan sanottuna aika surkeita. Luulin ottaneeni ne hyvästä kulmasta ja edes jotenkin onnistuneesti, mutta koneelle päästyäni minua odotti kansiollinen mitä kummallisimmista kulmista otettuja, huonosti rajattuja otoksia. No, täydellisiä niistä ei saanut tekemälläkään, mutta onneksi muokkausohjelmilla sentään pystyi tekemään jotain!
Kuulette minusta todennäköisesti seuraavan kerran huomenna tai ylihuomenna. Laitan nimittäin Hobitti-arvostelun blogiini heti kun kerkeän. Myös jonkinlaista mielipidetekstiä on luvassa pian ja toki myös uudenvuodenpostaus! Blogin ulkoasua olen jo pitkään suunnitellut muokkaavani, että sekin on varmaan uudistumassa tammikuun kuluessa.
