Keskiaikaiset markkinat

Olin torstaina noilla vieläkin käynnissä olevilla markkinoilla, joita olinkin odottanut jo vuoden verran. Ensimmäisen kerran kuulin tapahtumasta jo pitkän aikaa sitten, mutta varsinainen hinku mennä paikalle yllätti minut vasta joitakin kuukausia sitten. Aikaisemminkin markkinat kyllä kiinnostivat, mutta en vielä tuolloin ollut valmis kituuttamaan rahattomana niiden vuoksi. Tänä kesänä kuitenkin päätin säästellä, että pääsisin kyseiseen tapahtumaan. Parissa kuukaudessa sainkin muutaman satasen kokoon ja valmis lähtemään kohti Turkua.

Lähdimme siis Janin kanssa matkaan torstaina seitsemän aikoihin. En ole aamuihmisiä, joten lähtö oli aikamoista tuskaa. Yöunet jäivät muutamaan tuntiin, jonka vuoksi voin erittäin pahoin koko aamupäivän. Pelkäsin jo tulevani todella kipeäksi, mutta onneksi paha olo unohtui Turkuun päästessä. Markkinapaikka oli todella kiva, vaikkakin pienempi mitä olin kuvitellut. En ollut myöskään ajatellut paikan olevan niin keskustassa kuin se todella oli. Sijainti oli kieltämättä hieman valitettava, mutta loppujen lopuksi sekään ei kauheasti haitannut. Markkinoiden sisältö kun oli sen verran mielenkiintoinen.

Toki lukuisat lapsiperheet ja muutenkin runsas kävijämäärä vähän latisti tunnelmaa. Keskiaikaisesti pukeutuneet kauppiaat ja näyttelijät tuntuivat hukkuvan tavallisten ihmisten sekaan. Mutta kyllä heihinkin tuli törmäiltyä. Oli hauska huomata, miten ihmiset eläytyivät rooleihinsa. Jotkut kauppiaat pitivät keskiaikaisten tapaan varsin kovaa meteliä itsestään ja myös näyttelijät panostivat uskottavuuteen mielenkiintoisilla keskustelunpätkillä.

Kojuista löytyi vaikka mitä. Oli ruokaa, makeisia, koristeita, vaatteita, kirjoja, aseita ja jopa tarot-ennustusta.  Loin nopeita silmäyksiä hieman kaikkialle, mutta lopulta päädyin eräälle ase- ja korukojulle. Kummistakin löytyi varsin kauniita yksilöitä, mutta kauneimmat korut olivat valitettavan kalliita. Olin nähnyt joissain nettikaupoissa hienompiakin samalla hinnalla, joten päätin ostaa vain yksinkertaisen kauniin, siron tikarin.

Kiinnitin eriyistä huomiota myös kirjakojuihin. Niissä myytiin enimmäkseen salakirjoja Mustasta Raamatusta kalastustaikoihin. Sieltä mukaani tarttuikin Tapio Kotkavuoren Vasemman käden polku. Jonkin verran on tuota jo tultu luettua ja varsin mielenkiintoiselta vaikuttaa. Tuolta olisi tehnyt mieli ostaa myös keittokirja keskiaikaisiin ruokiin, mutta Jani ohjasi minut mahdollisimman nopeasti pois kojulta huomatessaan tuon teoksen käsissäni. Hänen mielestään minun taitaa olla parempi pysytellä hieman helpommissa keitoksissa.

Markkinoilla tuli nähtyä myös erilaisia pienimuotoisia musiikkiesityksiä, eläimiä ja muita ohjelmanumeroita. Yksi hauskimmista kokemuksista oli aatelisarvon ja hullunpapereiden hankkiminen. Kukainkahan moni muu on saanut kummatkin samana päivänä? ;)

Olisin kieltämättä tahtonut nähdä enemmän. Etenkin harmittavat väliinjääneet turnajaiset. Olimme kyllä menossa sinne, mutta lähtömme hotellilta takaisin markkinoille viivästyi sen verran, että katsoimme parhaaksi vain mennä Amarilloon syömään. Syömisen jälkeen päätimme suunnistaa Bar Kukaan, jossa esiintyi folk-kokoonpano Hulla Hó. Emme tosin kerjenneet kuulla kuin pari viimeistä kipaletta, mutta ihan hyvin he noiden biisien perusteella vetivät. Solistilla oli kaunis ääni.

Loppuilta menikin sitten baarissa istuksiessa ja jutellessa milloin mistäkin. Bar Kuka oli ihan mielenkiintoinen paikka, jotenkin kodikas eikä mikään perinteisin baari. Tuli bongattua pari julkkistakin. Harmitti vaan yhdessä vaiheessa, ettei tullut otettua kynää ja paperia mukaan. Tuollaisina iltoina iskee helposti inspiraatio kirjoittaa runoja. Fiilis oli kuitenkin jo laskenut hotellille saapuessa. Harmi.

Seuraavana päivänä lähdimme Helsinkiä kohti shoppailumielessä. Peruspaikat tuli kierrettyä Morticia, Back Street ja Cybershop. Löysinkin kaikkea kivaa: pitkään katselemani Queen of Darknessin mekon, varsin hyvin istuvan kynähameen ja ihanat, stay upeiksi "naamioidut" sukkahousut. Tulette näkemään vaatteet täälläkin, tosin myöhemmin.

En ole edustavimmillani oikein missään tämän postauksen kuvissani. Ehkä kuitenkin suotte minulle anteeksi, kun kuvien joukossa on kiinnostavampaakin katseltavaa kuin pärstäni. 

Tällaisia demoneita bongasin lasten leikkipaikan vierestä. Minä olisin pikkutyttönä ollut vähintäänkin hämmentynyt,  

Minut nähdään ehdottomasti myös seuraavilla keskiaikaisilla markkinoilla!

Juhannuksesta

Minun juhannukseni oli varsin rauhallinen, vietin sen lähinnä kotona ja mökillä. Aattona käväisin Janilla, jossa lähinnä katsoimme telkkaria ja valitimme kumpikin karseasta olostamme. Ei siis mikään paras päivä. Iltaa myöten oloni kuitenkin parani, otettuani lääkkeen ja levättyäni hieman. Rosa ja Maija käväisivät myös luonani jossain vaiheessa yötä. Katsoimme hetken Rohkea ritari-elokuvaa, josta en oikein osannut päättää oliko se hyvä vai huono. Alku oli ainakin surkea ja puvustus paikoin jopa naurettava. Lisäksi keskustelimme kaikenlaisesta syvällisestä ja vähemmän syvällisestä. Ihan perusmukava päivä siis. Ei mitään kummoista.

Juhannuspäivänä tulikin sitten liikuttua vähän kauemmaksi neljän seinän sisältä. Menin viettämään päivää mökilleni, jossa kuvailimme serkkuni kanssa hänen ihanalla järkkärillään. Osa kuvista onnistui paremmin, osa huonommin, mutta jotain satoa reissulta sentään tuli. Lisäksi sain vihdoinkin syötyä kunnolla. Olen nimittäin ollut yksin isäni luona pari päivää, jonka vuoksi ruokapuoli on ollut vähän heikko. Parasta reissussa oli  varmaan kuitenkin oikeassa, puilla lämmitettävässä saunassa käyminen. Uskaltauduin heittämään talviturkinkin vihdoin.

Mökkireissuihin minulla on aika ristiriitainen suhtautuminen. Tykkään olla luonnon helmassa sen kauneuden vuoksi, uida, saunoa, soudella kumiveneellä, käydä kalastamassa ynnä muuta, mutta minulla nyt vaan sattuu olemaan pahemman luokan hämähäkkifobia. En pysty olemaan lähelläkään kahdeksanjalkaisia, joten jonkun sukulaisen on aina kiikutettava otukset paikalta, jos niitä sattuu samassa tilassa olemaan. Fobia on ollut helpottamaan päin tässä viimeisen parin vuoden aikana. Nykyään kestän kaikista pienimpiä otuksia, mutta perinteiset huonehämähäkit ja niitä suuremmat kyllä inhottavat edelleen. Tosin tarantellat ja vastaavat eivät kammota samalla tavalla. Eivät nekään ole mielestäni näteimpiä mahdollisia otuksia, mutta eivät aiheuta samanlaista pelkoreaktiota kuin suomalaiset hämähäkit. Järjenvastaista, eikö?

Kertoilkaahan tekin omasta juhannuksestanne! Fobia-aiheesta voisin myös mielelläni turista sen tultua esille. Eli millaisista fobioista te lukijani kärsitte?

Halusin jonkun vähän vanhahtavammankin kuvan ja siitä tämä. Joksikin Halloweeniksi kasattu viitta sopi tarkoitukseen varsin hyvin.

Koirastani Wilmasta en ole tainnut suuremmin täällä puhua. Wilma on siis perheemme 8-vuotias sheltti, luonteeltaan aika äreä eikä suuremmin pidä vieraista. Lyhyemmin sanottuna äkäinen vanhapiika. Suloinen hän silti on ja suojelee perheettään ehkä hieman liiankin aktiivisesti. Wilman suuri rakkaus on ruoka, mutta karvakasamme pitää myös rapsuttamisesta ja lenkkeilystä. Liiasta halimisesta se ei perusta, kuten 16. kuvassa käykin ilmi.

 Tämä otus taas on Oscar, lyhyemmin Oscu. Hän on serkkujemme koira, vasta puolen vuoden ikäinen ja leikkisä kuin mikä. Wilman tapaan on aika perso ruoalle, mutta Wilmasta poiketen näyttäisi tykkäävän myös halimisesta varsin paljon. Oscu on syötävän suloinen pieni mäyräkoira, jolla on useimmiten pikkuisen surumielinen ilme. 

(Korsetti Burleskalta, hame H&M:ltä, viitta tehty käsin, bolero kaverilta, punainen mekko Ruotsista, korallinvärinen Vero Modalta.)


Kuten huomata saattaa päätin mökkeilyn kunniaksi kuvauttaa myös hieman hempeämpiä asuja, jotka ovat varsin kaukana goottityylistä. Mökillä en viitsi korsetteja kiristellä pahemmin muuten kuin kuvausmielessä. Vanhat kesämekot sopivat varsin hyvin käytettäväksi sinne.