Viime aikoina olen löytänyt itseni entistä useammin fantasia- ja keskiaika-aihepiirien parista. Mukana ovat tulleet myös new age - ja folk-musiikki. Kumpaakin olen kuunnellut hieman ennenkin, mutta nykyään entistä enemmän. Kaikesta tuosta tulee jotenkin rauhallinen ja harmoninen olo. Toki näissäkin aihepiireissä on omat synkät piirteensä, mutta ne ovat kuitenkin huomattavasti valoisampia kuin monet muut minua kiinnostavat asiat. Lisäksi mielikuvitukselleni tekee hyvää käväistä toisinaan kaukana todellisuuden rajan tuolla puolen. Haltijat, kääpiöt, keijut ja menninkäiset tuntuvat kuitenkin kiihottavan mielikuvitustani enemmän kuin barokkiajan hovikuviot. Niissäkään ei toki ole mitään vikaa, mutta tällä hetkellä minua kiehtoo enemmän erittäin romanttiset ja epärealistiset aihepiirit.
Fantasiamaailmoissa minua kiehtoo niiden kauneus, puhdas luonto ja arjen kaukaisuus. Tietenkin niissäkin on oma arkensa, mutta se on hyvin erilaista kuin todellisuudessa. Siksi jokapäiväisen elämän kuvauskin kiehtoo minua tässä taiteenlajissa. Fantasiassa on myös usein jokin suuri asia, jonka puolesta taistellaan. Sellaiseen keskittyminen saa unohtamaan hetkeksi arjen päättömyyden. Fantasiassa koko maailma ei pyöri rahan ympärillä ja ihmisillä on muutakin tekemistä kuin tuijottaa omaa napaansa. Hyvyyttä korostettaessa saattaa hetkeksi unohtaa, että todellisuudessa harvat ihmiset ovat epäitsekkäitä tai hyviä. Ja tietenkin on yksi asia mitä ei saa unohtaa: tarina. Nykypäivänä tuskin koskaan törmää esimerkiksi keskiajan legedojen tyyppisiin sankaritarinoihin. Tarkoitan, että nykyajasta ei liiku vastaavanlaisia upeita myyttejä, eikä todellisuudessa ei ole samanlaisia sankareita kuin fantasiassa. Pakostikin moinen pistää kiehtomaan.
Musiikissa minua viehättää toisinaan viaton yksinkertaisuus, toisinaan taas mahtipontisuus. Esimerkiksi New Age - bändi Era käyttää aika mahtipontisiakin elementtejä, kun taas kelttimusiikkiin keskittyvän artistin Heather Dalen kappaleet hurmaavaat viattomalla yksinkertaisuudellaan. Hänen kappaleistaan tulee yksinkertaisesti mieleen sana harmonia.
Mutta ehkä minä lopetan tämän pohdiskeluni ennen kuin tämä menee vielä sekavaakin sekavammaksi. Sen sijaan voisin linkittää teille pieniä maistiaisia aiheeseen liittyen.
lauantai 31. joulukuuta 2011
perjantai 30. joulukuuta 2011
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Imaginaerum
Yhdeltä lempibändeistäni ilmestyi pari viikkoa sitten uusi levy. Puhun siis Nightwishista, joka on ansainnut paikkansa suosikkieni joukossa koskettavien sanoituksien ja melodioiden, upeiden soitinkokoonpanojen, sekä bändin jäsenten uskomattoman lahjakkuuden vuoksi.
Kokonaisuudessaan levy on suorastaan satumainen. Jokaisessa kappaleessa on sitä jotakin, vaikka toki minulta varsinaiset suosikitkin löytyvät. Ne määräytyivät lähinnä omakohtaisten sanoitusten ja vaikuttavien melodioiden perusteella. En osaa mitenkään sanoa kaikkea tarvittavaa tästä levystä jos puhun pelkästä kokonaisuudesta. Niinpä haluankin käydä jokaisen kappaleen yksitellen lävitse.
1. Taikatalvi
Tämä kappale on ehkäpä kaikista herkin koko levyltä. Minusta oli mahtava idea aloittaa kokonaisuus suomen kielellä. Se avasi albumin loistavasti. Lisäksi täytyy sanoa, että en voi kuvitella ketään muuta laulamaan tätä kuin Marcon. Anettea en missään nimessä olisi tähän kappaleeseen laittanut. Ollenkaan häntä väheksymättä minun täytyy sanoa, että tämä kappale on Marcon laulama täydellinen, enkä usko, että Anette olisi saanut siihen vastaavaa syvyyttä. Taikatalvi kuuluu ehdottomasti suosikeihini jo pelkästään Marcon siihen tuoman sävyn vuoksi. Lisäksi sanoitukset ovat erittäin koskettavat ja soitinkokoonpano suorastaan loistava. Tämä jätti jäljen sydämeen.
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan
2. Storytime
Storytimessa on aivan omanlaistaan energiaa. Se on jollain tavalla toiveikas. En oikein osaa selittää, mikä tekee tunnelmasta sellaisen, mutta se totta pirussa toimii! Aluksi en oikeastaan tykännyt Anetesta kauheasti tässä kappaleessa. Ajattelin, ettei hänen äänensä ole paras mahdollinen tähän, mutta muutin mieltäni kuunneltuani biisiä enemmän. Ehkä nimenomaan vokalistin ääni tuo kirkkaudessaan osan mainitsemastani toiveikkuudesta biisiin. Storytimesta tulee tavallaan mieleen jonkinlainen räjähdys, eräänlainen oivallus. Kömpelön selitykseni päätteeksi ehkä selkeintä on todeta, että kappale on yksinkertaisesti loistava.
I am the voice of Never-Never-Land
The innocence, the dreams of every man
I am the empty crib of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear
3. Ghost River
Ghost River on kappale, jonka tahtiin voi ajatella pomppivansa festareilla. Kertosäe on tarttuva ja jää soimaan päähän. Aluksi tämä kappale oli yksi suosikeistani, mutta totuttuani levyn vähän monimutkaisemman rakenteen omaaviin kappaleisiin tämä on hieman laskenut listallani. Se minun täytyy silti sanoa, että Aneten ja Marcon äänet sointuvat täydellisesti yhteen. Upeaa työtä kummaltakin. Sanoistakin pidän, vaikken ehkä yhtä paljon kuin joidenkin muiden levyn kappaleiden lyriikoista. Yksi elementti, mihin tässä kappaleessa rakastuin on paikoin laulava lapsikuoro. Se tuo pienen annoituksen viattomuutta muuten hieman rujoltakin kuullostavaan kokonaisuuteen.
Believe it, we live as we dream / scream
4. Slow, Love, Slow
Tämänlainen kappale oli minulle suuri yllätys. En ole oikeastaan vieläkään ole tottunut tähän hieman jazzahtavaan biisiin. Jokaisella kuuntelukerralla se tuntuu kuitenkin luonnollisemmalta osalta levyä ja täytyy sanoa, että Aneten ääni kuullostaa tässä erittäin kauniilta! Eihän sitä tiedä, vaikka Slow, Love, Slowista tulisi vielä jossain vaiheessa suosikkini. Ei olisi ensimmäinen kerta kuin totuttuani johonkin kappaleeseen se alkaakin kuullostaa julmetun hyvältä.
This deep sigh coiled around my chest
Intoxicated by a major chord
I wonder
Do I love you or the thought of you?
5. I Want My Tears Back
Tässä kappaleessa ihastuin aivan alkupuoleen. Se on minulle aika harvinaista, sillä yleensä kappaleiden loppuhuipennukset ovat enemmän minun juttuni. Muuten kappale on mielestäni ehkäpä Nightwishin keskitasoa. Ei niitä parhaimpia, muttei todellakaan mikään huono. Aneten ääni ei valitettavasti vakuuta etenkään A-osassa. Liian ohutta meininkiä. Marcokaan ei oikein pääse oikeuksiinsa tässä kappaleessa. Melodia on kuitenkin oikein mukava ja irkkielementit upeita. (Joo, olen ihan ylirakastunut irkkumusiikkiin.)
Where is the wonder where's the awe
Where's dear Alice knocking on the door
Where's the trapdoor that takes me there
Where the real is shattered by a Mad March Hare
6. Scaretale
Scaretale on ehdottomasti yksi suosikeistani tältä levyltä ja ehkäpä koko Nightwishin tuotannolta. Lapsien osuudet ovat yksi rakkauteni ja toinen on Aneten upea äänenkäyttö! En olisi uskonut, että hän kykenee tällaiseen suoritukseen, vaikkei huono laulaja missään nimessä olekaan. Mutta nyt ei tosissaan voi sanoa muuta kuin vau! Hyvä Anette! Ja melodia... Mitä upeutta! Tästä tulee mieleeni sirkus, joka on minulle osin pelottavakin kokemus, sillä pienenä suurimpia pelkojani olivat pellet. Nykyään sirkus kokonaisuudessaan kaikkine pelleineen on minusta kiehtova, tosin vieläkin hieman karmaiseva. Usein nämä kaksi kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Mutta täytyypä vielä mainita yksi upea elementti: Sanoitukset. Ne ovat yksinkertaisesti mahtavat elleivät täydelliset. Tässä on jälleen yksi uusi kappale rakastamieni teosten listalle.
"Ladies and gentlemen
Be heartlessly welcome!
To Cirque De Morgue
And what a show we have for you tonight!"
7. Arabesque
Ensimmäinen levyn kahdesta instrumentaalisesta kappaleesta on ehdottomasti vaikuttava ja tunnelmaltaan monipuolinen. Tämähän kuullostaa aivan elokuvamusiikilta! (Mikä ei sinänsä tulevaa leffaa ajatellen ole mikään yllätys.) Arabesque vaatii hieman totuttelemista, mutta useiden kuuntelukerran jälkeen olen sitä mieltä, että kappale on ehdottomasti niiden kaikkien arvoinen.
8. Turn Loose The Mermaids
Kansanlauluelementit sopivat erinomaisesti Turn Loose the Mermaidsiin. Rakastuin tämän kappaleen melodiaan ja sen rauhallisuuteen. Tällainen kevyempi, levollinen kappale oli sopiva veto kaiken mahtipontisuuden jälkeen. Aneten äänikin pääsee tässä biisissä oikeuksiinsa, kun soittimet eivät ole niin hallitsevassa osassa. Tällaistakin kuulisin Nightwishiltä mielelläni lisää. Sanojensakin puolesta tämä kappale on yksi suosikeistani. Turn Loose The Mermaids on yksinkertaisen kaunis, koskettavaa ja hyvin kaihoisaa.
The mermaid grace, the forever call
Beauty in spyglass on an old man's porch
The mermaids you turned loose brought back your tears
9. Rest Calm
Täytyy sanoa, että aluksi Rest Calm ei suoranaisesti tehnyt minuun vaikutusta. Se jäi mieleeni lähinnä yhtenä levyn osana, täytekappaleena. Tuota mieltä en todellakaan ole enää syvennyttyäni kyiseiseen kipaleeseen paremmin. Loppujen lopuksi Rest Calm on erittäin monipuolinen. Paikoin ote on kaunis ja hauraahko, paikoin rautaisemman oloinen. (Vertaukseni uupuvat joo...) Kertosäe on tässä kappaleessa parasta niin tunnelmansa kuin sanoituksiensakin puolesta ja lapsikuoro tehosteena täydellisyyttä.
Within there's every little memory resting calm in me
Resting in a dream
Smiling back at me
The faces of the past keep calling me to come back home
Rest calm and remember me
10. The Crow, The Owl and The Dove
Tämäkin kappale on ihanan rauhallinen ja kaunis etenkin tarinaltaan. Jo yksin nimi oli mielestäni alusta asti kiinnostava ja oikein odotin millainen tämä kappale tulisi olemaan. En pettynyt ollenkaan. Soitinkokoonpanosta tykkään tällaisena suhteellisen yksinkertaisena verrattuna moniin muihin Nightwishin kappaleisiin. Aneten ja Marcon äänet pääsevät jälleen kauniisti esiin.
A swan of white, she came to me
The lake mirrored her beauty sweet
I kissed her neck, adored her grace
But needed nothing she could give
11. Last Ride Of The Day
Jotenkin minulle tulee tästä kappaleesta mieleen Taru Sormusten Herrasta. En pidä tätä mielukuvaa ollenkaan pahana, sillä kyseessähän on kuitenkin yksi lempikirjoistani/elokuvistani. Kappale on muutenkin erittäin mielenkiintoinen. Rauhallisempien biisien jälkeen kaipasinkin hieman mahtipontisempaa menoa ja tämä todellakin tarjosi sitä. Dead boy -metafora toi mieleeni yhden lempikappaleistani Dead Boy's Poemin, jonka kautta oikeastaan menetin Nightwishille sydämeni. Minä pidän tämän tapaisista viittauksista erityisen paljon, sillä ne syventävät kappaleen tarinaa entisestään.
Wake up, dead boy
Enter adventureland
Tricksters, magicians will show you all that's real
Careless jugglers, snake charmers by your trail
Magic of a moment
Abracadabra
12. Song Of Myself
Jälleen yksi suosikeistani. Song Of Myself on kuin Imaginaerumin The Poet And The Pendulum. (Valaisen hieman: Edellisen levyn vaikuttavin kappale, yksi lempikappaleistani Nigtwishilta ja ihan yleensäkin.) Hyvin monipuolinen kappale, lyriikoiltaan täydellinen, melodialtaan hieno, soitinkokoonpanoltaan upea... Mahtava kappale. Aneten lauluosuudet ovat jonkin verran tylsempiä kuin mainitsemassani The Poet And The Pendulumissa, mutta loppupälinät ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Ne nostavat tunnelman korkeuksiin ja sanoitukset... Herranjumala. Niissä on taikaa. Saivat nimittäin minut suorastaan kyynelehtimään. Tämä kappale on mestariteos, tässä kappaleessa on koko elämä. Enempää en osaa sanoa... ja tämä selostus oli surkea.
"Is there a village inside this snowflake?"
- a child asked me
"What's the colour of our lullaby?"
I've never been so close to truth as then
I touched its silver lining
(Tällä kertaa en meinannut osata valita, minkä pätkän sanoista tähän laitan. Olisi tehnyt mieli laittaa koko kappale.)
13. Imaginaerum
Tämä istrumentaalinen kappale oli loistava kooste levystä ja paras mahdollinen päätös sille. Kaikki kappaleiden aikana koetut tunteet nousevat jälleen pintaan tämän yhden aikana. Tässä on kuultavissa koko Imaginaerumin tarina. Täydellistä, upeaa, fantastista. Tätä kuunnellessani ja kävellessäni talvisella metsätiellä oloni oli kuin sadussa.
Suuret kiitokset bändille tästä upeasta levystä ja etenkin kosketinsoittaja Tuomas Holopaiselle, suurelle nerolle, upealle taiteilijalle ja säveltäjä/sanoittajalle. Tämä levy on jotain uskomatonta.
Kokonaisuudessaan levy on suorastaan satumainen. Jokaisessa kappaleessa on sitä jotakin, vaikka toki minulta varsinaiset suosikitkin löytyvät. Ne määräytyivät lähinnä omakohtaisten sanoitusten ja vaikuttavien melodioiden perusteella. En osaa mitenkään sanoa kaikkea tarvittavaa tästä levystä jos puhun pelkästä kokonaisuudesta. Niinpä haluankin käydä jokaisen kappaleen yksitellen lävitse.
1. Taikatalvi
Tämä kappale on ehkäpä kaikista herkin koko levyltä. Minusta oli mahtava idea aloittaa kokonaisuus suomen kielellä. Se avasi albumin loistavasti. Lisäksi täytyy sanoa, että en voi kuvitella ketään muuta laulamaan tätä kuin Marcon. Anettea en missään nimessä olisi tähän kappaleeseen laittanut. Ollenkaan häntä väheksymättä minun täytyy sanoa, että tämä kappale on Marcon laulama täydellinen, enkä usko, että Anette olisi saanut siihen vastaavaa syvyyttä. Taikatalvi kuuluu ehdottomasti suosikeihini jo pelkästään Marcon siihen tuoman sävyn vuoksi. Lisäksi sanoitukset ovat erittäin koskettavat ja soitinkokoonpano suorastaan loistava. Tämä jätti jäljen sydämeen.
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan
2. Storytime
Storytimessa on aivan omanlaistaan energiaa. Se on jollain tavalla toiveikas. En oikein osaa selittää, mikä tekee tunnelmasta sellaisen, mutta se totta pirussa toimii! Aluksi en oikeastaan tykännyt Anetesta kauheasti tässä kappaleessa. Ajattelin, ettei hänen äänensä ole paras mahdollinen tähän, mutta muutin mieltäni kuunneltuani biisiä enemmän. Ehkä nimenomaan vokalistin ääni tuo kirkkaudessaan osan mainitsemastani toiveikkuudesta biisiin. Storytimesta tulee tavallaan mieleen jonkinlainen räjähdys, eräänlainen oivallus. Kömpelön selitykseni päätteeksi ehkä selkeintä on todeta, että kappale on yksinkertaisesti loistava.
I am the voice of Never-Never-Land
The innocence, the dreams of every man
I am the empty crib of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear
3. Ghost River
Ghost River on kappale, jonka tahtiin voi ajatella pomppivansa festareilla. Kertosäe on tarttuva ja jää soimaan päähän. Aluksi tämä kappale oli yksi suosikeistani, mutta totuttuani levyn vähän monimutkaisemman rakenteen omaaviin kappaleisiin tämä on hieman laskenut listallani. Se minun täytyy silti sanoa, että Aneten ja Marcon äänet sointuvat täydellisesti yhteen. Upeaa työtä kummaltakin. Sanoistakin pidän, vaikken ehkä yhtä paljon kuin joidenkin muiden levyn kappaleiden lyriikoista. Yksi elementti, mihin tässä kappaleessa rakastuin on paikoin laulava lapsikuoro. Se tuo pienen annoituksen viattomuutta muuten hieman rujoltakin kuullostavaan kokonaisuuteen.
Believe it, we live as we dream / scream
4. Slow, Love, Slow
Tämänlainen kappale oli minulle suuri yllätys. En ole oikeastaan vieläkään ole tottunut tähän hieman jazzahtavaan biisiin. Jokaisella kuuntelukerralla se tuntuu kuitenkin luonnollisemmalta osalta levyä ja täytyy sanoa, että Aneten ääni kuullostaa tässä erittäin kauniilta! Eihän sitä tiedä, vaikka Slow, Love, Slowista tulisi vielä jossain vaiheessa suosikkini. Ei olisi ensimmäinen kerta kuin totuttuani johonkin kappaleeseen se alkaakin kuullostaa julmetun hyvältä.
This deep sigh coiled around my chest
Intoxicated by a major chord
I wonder
Do I love you or the thought of you?
5. I Want My Tears Back
Tässä kappaleessa ihastuin aivan alkupuoleen. Se on minulle aika harvinaista, sillä yleensä kappaleiden loppuhuipennukset ovat enemmän minun juttuni. Muuten kappale on mielestäni ehkäpä Nightwishin keskitasoa. Ei niitä parhaimpia, muttei todellakaan mikään huono. Aneten ääni ei valitettavasti vakuuta etenkään A-osassa. Liian ohutta meininkiä. Marcokaan ei oikein pääse oikeuksiinsa tässä kappaleessa. Melodia on kuitenkin oikein mukava ja irkkielementit upeita. (Joo, olen ihan ylirakastunut irkkumusiikkiin.)
Where is the wonder where's the awe
Where's dear Alice knocking on the door
Where's the trapdoor that takes me there
Where the real is shattered by a Mad March Hare
6. Scaretale
Scaretale on ehdottomasti yksi suosikeistani tältä levyltä ja ehkäpä koko Nightwishin tuotannolta. Lapsien osuudet ovat yksi rakkauteni ja toinen on Aneten upea äänenkäyttö! En olisi uskonut, että hän kykenee tällaiseen suoritukseen, vaikkei huono laulaja missään nimessä olekaan. Mutta nyt ei tosissaan voi sanoa muuta kuin vau! Hyvä Anette! Ja melodia... Mitä upeutta! Tästä tulee mieleeni sirkus, joka on minulle osin pelottavakin kokemus, sillä pienenä suurimpia pelkojani olivat pellet. Nykyään sirkus kokonaisuudessaan kaikkine pelleineen on minusta kiehtova, tosin vieläkin hieman karmaiseva. Usein nämä kaksi kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Mutta täytyypä vielä mainita yksi upea elementti: Sanoitukset. Ne ovat yksinkertaisesti mahtavat elleivät täydelliset. Tässä on jälleen yksi uusi kappale rakastamieni teosten listalle.
"Ladies and gentlemen
Be heartlessly welcome!
To Cirque De Morgue
And what a show we have for you tonight!"
7. Arabesque
Ensimmäinen levyn kahdesta instrumentaalisesta kappaleesta on ehdottomasti vaikuttava ja tunnelmaltaan monipuolinen. Tämähän kuullostaa aivan elokuvamusiikilta! (Mikä ei sinänsä tulevaa leffaa ajatellen ole mikään yllätys.) Arabesque vaatii hieman totuttelemista, mutta useiden kuuntelukerran jälkeen olen sitä mieltä, että kappale on ehdottomasti niiden kaikkien arvoinen.
8. Turn Loose The Mermaids
Kansanlauluelementit sopivat erinomaisesti Turn Loose the Mermaidsiin. Rakastuin tämän kappaleen melodiaan ja sen rauhallisuuteen. Tällainen kevyempi, levollinen kappale oli sopiva veto kaiken mahtipontisuuden jälkeen. Aneten äänikin pääsee tässä biisissä oikeuksiinsa, kun soittimet eivät ole niin hallitsevassa osassa. Tällaistakin kuulisin Nightwishiltä mielelläni lisää. Sanojensakin puolesta tämä kappale on yksi suosikeistani. Turn Loose The Mermaids on yksinkertaisen kaunis, koskettavaa ja hyvin kaihoisaa.
The mermaid grace, the forever call
Beauty in spyglass on an old man's porch
The mermaids you turned loose brought back your tears
9. Rest Calm
Täytyy sanoa, että aluksi Rest Calm ei suoranaisesti tehnyt minuun vaikutusta. Se jäi mieleeni lähinnä yhtenä levyn osana, täytekappaleena. Tuota mieltä en todellakaan ole enää syvennyttyäni kyiseiseen kipaleeseen paremmin. Loppujen lopuksi Rest Calm on erittäin monipuolinen. Paikoin ote on kaunis ja hauraahko, paikoin rautaisemman oloinen. (Vertaukseni uupuvat joo...) Kertosäe on tässä kappaleessa parasta niin tunnelmansa kuin sanoituksiensakin puolesta ja lapsikuoro tehosteena täydellisyyttä.
Within there's every little memory resting calm in me
Resting in a dream
Smiling back at me
The faces of the past keep calling me to come back home
Rest calm and remember me
10. The Crow, The Owl and The Dove
Tämäkin kappale on ihanan rauhallinen ja kaunis etenkin tarinaltaan. Jo yksin nimi oli mielestäni alusta asti kiinnostava ja oikein odotin millainen tämä kappale tulisi olemaan. En pettynyt ollenkaan. Soitinkokoonpanosta tykkään tällaisena suhteellisen yksinkertaisena verrattuna moniin muihin Nightwishin kappaleisiin. Aneten ja Marcon äänet pääsevät jälleen kauniisti esiin.
A swan of white, she came to me
The lake mirrored her beauty sweet
I kissed her neck, adored her grace
But needed nothing she could give
11. Last Ride Of The Day
Jotenkin minulle tulee tästä kappaleesta mieleen Taru Sormusten Herrasta. En pidä tätä mielukuvaa ollenkaan pahana, sillä kyseessähän on kuitenkin yksi lempikirjoistani/elokuvistani. Kappale on muutenkin erittäin mielenkiintoinen. Rauhallisempien biisien jälkeen kaipasinkin hieman mahtipontisempaa menoa ja tämä todellakin tarjosi sitä. Dead boy -metafora toi mieleeni yhden lempikappaleistani Dead Boy's Poemin, jonka kautta oikeastaan menetin Nightwishille sydämeni. Minä pidän tämän tapaisista viittauksista erityisen paljon, sillä ne syventävät kappaleen tarinaa entisestään.
Wake up, dead boy
Enter adventureland
Tricksters, magicians will show you all that's real
Careless jugglers, snake charmers by your trail
Magic of a moment
Abracadabra
12. Song Of Myself
Jälleen yksi suosikeistani. Song Of Myself on kuin Imaginaerumin The Poet And The Pendulum. (Valaisen hieman: Edellisen levyn vaikuttavin kappale, yksi lempikappaleistani Nigtwishilta ja ihan yleensäkin.) Hyvin monipuolinen kappale, lyriikoiltaan täydellinen, melodialtaan hieno, soitinkokoonpanoltaan upea... Mahtava kappale. Aneten lauluosuudet ovat jonkin verran tylsempiä kuin mainitsemassani The Poet And The Pendulumissa, mutta loppupälinät ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Ne nostavat tunnelman korkeuksiin ja sanoitukset... Herranjumala. Niissä on taikaa. Saivat nimittäin minut suorastaan kyynelehtimään. Tämä kappale on mestariteos, tässä kappaleessa on koko elämä. Enempää en osaa sanoa... ja tämä selostus oli surkea.
"Is there a village inside this snowflake?"
- a child asked me
"What's the colour of our lullaby?"
I've never been so close to truth as then
I touched its silver lining
(Tällä kertaa en meinannut osata valita, minkä pätkän sanoista tähän laitan. Olisi tehnyt mieli laittaa koko kappale.)
13. Imaginaerum
Tämä istrumentaalinen kappale oli loistava kooste levystä ja paras mahdollinen päätös sille. Kaikki kappaleiden aikana koetut tunteet nousevat jälleen pintaan tämän yhden aikana. Tässä on kuultavissa koko Imaginaerumin tarina. Täydellistä, upeaa, fantastista. Tätä kuunnellessani ja kävellessäni talvisella metsätiellä oloni oli kuin sadussa.
Suuret kiitokset bändille tästä upeasta levystä ja etenkin kosketinsoittaja Tuomas Holopaiselle, suurelle nerolle, upealle taiteilijalle ja säveltäjä/sanoittajalle. Tämä levy on jotain uskomatonta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)