Viime aikoina olen löytänyt itseni entistä useammin fantasia- ja keskiaika-aihepiirien parista. Mukana ovat tulleet myös new age - ja folk-musiikki. Kumpaakin olen kuunnellut hieman ennenkin, mutta nykyään entistä enemmän. Kaikesta tuosta tulee jotenkin rauhallinen ja harmoninen olo. Toki näissäkin aihepiireissä on omat synkät piirteensä, mutta ne ovat kuitenkin huomattavasti valoisampia kuin monet muut minua kiinnostavat asiat. Lisäksi mielikuvitukselleni tekee hyvää käväistä toisinaan kaukana todellisuuden rajan tuolla puolen. Haltijat, kääpiöt, keijut ja menninkäiset tuntuvat kuitenkin kiihottavan mielikuvitustani enemmän kuin barokkiajan hovikuviot. Niissäkään ei toki ole mitään vikaa, mutta tällä hetkellä minua kiehtoo enemmän erittäin romanttiset ja epärealistiset aihepiirit.
Fantasiamaailmoissa minua kiehtoo niiden kauneus, puhdas luonto ja arjen kaukaisuus. Tietenkin niissäkin on oma arkensa, mutta se on hyvin erilaista kuin todellisuudessa. Siksi jokapäiväisen elämän kuvauskin kiehtoo minua tässä taiteenlajissa. Fantasiassa on myös usein jokin suuri asia, jonka puolesta taistellaan. Sellaiseen keskittyminen saa unohtamaan hetkeksi arjen päättömyyden. Fantasiassa koko maailma ei pyöri rahan ympärillä ja ihmisillä on muutakin tekemistä kuin tuijottaa omaa napaansa. Hyvyyttä korostettaessa saattaa hetkeksi unohtaa, että todellisuudessa harvat ihmiset ovat epäitsekkäitä tai hyviä. Ja tietenkin on yksi asia mitä ei saa unohtaa: tarina. Nykypäivänä tuskin koskaan törmää esimerkiksi keskiajan legedojen tyyppisiin sankaritarinoihin. Tarkoitan, että nykyajasta ei liiku vastaavanlaisia upeita myyttejä, eikä todellisuudessa ei ole samanlaisia sankareita kuin fantasiassa. Pakostikin moinen pistää kiehtomaan.
Musiikissa minua viehättää toisinaan viaton yksinkertaisuus, toisinaan taas mahtipontisuus. Esimerkiksi New Age - bändi Era käyttää aika mahtipontisiakin elementtejä, kun taas kelttimusiikkiin keskittyvän artistin Heather Dalen kappaleet hurmaavaat viattomalla yksinkertaisuudellaan. Hänen kappaleistaan tulee yksinkertaisesti mieleen sana harmonia.
Mutta ehkä minä lopetan tämän pohdiskeluni ennen kuin tämä menee vielä sekavaakin sekavammaksi. Sen sijaan voisin linkittää teille pieniä maistiaisia aiheeseen liittyen.
lauantai 31. joulukuuta 2011
perjantai 30. joulukuuta 2011
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Imaginaerum
Yhdeltä lempibändeistäni ilmestyi pari viikkoa sitten uusi levy. Puhun siis Nightwishista, joka on ansainnut paikkansa suosikkieni joukossa koskettavien sanoituksien ja melodioiden, upeiden soitinkokoonpanojen, sekä bändin jäsenten uskomattoman lahjakkuuden vuoksi.
Kokonaisuudessaan levy on suorastaan satumainen. Jokaisessa kappaleessa on sitä jotakin, vaikka toki minulta varsinaiset suosikitkin löytyvät. Ne määräytyivät lähinnä omakohtaisten sanoitusten ja vaikuttavien melodioiden perusteella. En osaa mitenkään sanoa kaikkea tarvittavaa tästä levystä jos puhun pelkästä kokonaisuudesta. Niinpä haluankin käydä jokaisen kappaleen yksitellen lävitse.
1. Taikatalvi
Tämä kappale on ehkäpä kaikista herkin koko levyltä. Minusta oli mahtava idea aloittaa kokonaisuus suomen kielellä. Se avasi albumin loistavasti. Lisäksi täytyy sanoa, että en voi kuvitella ketään muuta laulamaan tätä kuin Marcon. Anettea en missään nimessä olisi tähän kappaleeseen laittanut. Ollenkaan häntä väheksymättä minun täytyy sanoa, että tämä kappale on Marcon laulama täydellinen, enkä usko, että Anette olisi saanut siihen vastaavaa syvyyttä. Taikatalvi kuuluu ehdottomasti suosikeihini jo pelkästään Marcon siihen tuoman sävyn vuoksi. Lisäksi sanoitukset ovat erittäin koskettavat ja soitinkokoonpano suorastaan loistava. Tämä jätti jäljen sydämeen.
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan
2. Storytime
Storytimessa on aivan omanlaistaan energiaa. Se on jollain tavalla toiveikas. En oikein osaa selittää, mikä tekee tunnelmasta sellaisen, mutta se totta pirussa toimii! Aluksi en oikeastaan tykännyt Anetesta kauheasti tässä kappaleessa. Ajattelin, ettei hänen äänensä ole paras mahdollinen tähän, mutta muutin mieltäni kuunneltuani biisiä enemmän. Ehkä nimenomaan vokalistin ääni tuo kirkkaudessaan osan mainitsemastani toiveikkuudesta biisiin. Storytimesta tulee tavallaan mieleen jonkinlainen räjähdys, eräänlainen oivallus. Kömpelön selitykseni päätteeksi ehkä selkeintä on todeta, että kappale on yksinkertaisesti loistava.
I am the voice of Never-Never-Land
The innocence, the dreams of every man
I am the empty crib of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear
3. Ghost River
Ghost River on kappale, jonka tahtiin voi ajatella pomppivansa festareilla. Kertosäe on tarttuva ja jää soimaan päähän. Aluksi tämä kappale oli yksi suosikeistani, mutta totuttuani levyn vähän monimutkaisemman rakenteen omaaviin kappaleisiin tämä on hieman laskenut listallani. Se minun täytyy silti sanoa, että Aneten ja Marcon äänet sointuvat täydellisesti yhteen. Upeaa työtä kummaltakin. Sanoistakin pidän, vaikken ehkä yhtä paljon kuin joidenkin muiden levyn kappaleiden lyriikoista. Yksi elementti, mihin tässä kappaleessa rakastuin on paikoin laulava lapsikuoro. Se tuo pienen annoituksen viattomuutta muuten hieman rujoltakin kuullostavaan kokonaisuuteen.
Believe it, we live as we dream / scream
4. Slow, Love, Slow
Tämänlainen kappale oli minulle suuri yllätys. En ole oikeastaan vieläkään ole tottunut tähän hieman jazzahtavaan biisiin. Jokaisella kuuntelukerralla se tuntuu kuitenkin luonnollisemmalta osalta levyä ja täytyy sanoa, että Aneten ääni kuullostaa tässä erittäin kauniilta! Eihän sitä tiedä, vaikka Slow, Love, Slowista tulisi vielä jossain vaiheessa suosikkini. Ei olisi ensimmäinen kerta kuin totuttuani johonkin kappaleeseen se alkaakin kuullostaa julmetun hyvältä.
This deep sigh coiled around my chest
Intoxicated by a major chord
I wonder
Do I love you or the thought of you?
5. I Want My Tears Back
Tässä kappaleessa ihastuin aivan alkupuoleen. Se on minulle aika harvinaista, sillä yleensä kappaleiden loppuhuipennukset ovat enemmän minun juttuni. Muuten kappale on mielestäni ehkäpä Nightwishin keskitasoa. Ei niitä parhaimpia, muttei todellakaan mikään huono. Aneten ääni ei valitettavasti vakuuta etenkään A-osassa. Liian ohutta meininkiä. Marcokaan ei oikein pääse oikeuksiinsa tässä kappaleessa. Melodia on kuitenkin oikein mukava ja irkkielementit upeita. (Joo, olen ihan ylirakastunut irkkumusiikkiin.)
Where is the wonder where's the awe
Where's dear Alice knocking on the door
Where's the trapdoor that takes me there
Where the real is shattered by a Mad March Hare
6. Scaretale
Scaretale on ehdottomasti yksi suosikeistani tältä levyltä ja ehkäpä koko Nightwishin tuotannolta. Lapsien osuudet ovat yksi rakkauteni ja toinen on Aneten upea äänenkäyttö! En olisi uskonut, että hän kykenee tällaiseen suoritukseen, vaikkei huono laulaja missään nimessä olekaan. Mutta nyt ei tosissaan voi sanoa muuta kuin vau! Hyvä Anette! Ja melodia... Mitä upeutta! Tästä tulee mieleeni sirkus, joka on minulle osin pelottavakin kokemus, sillä pienenä suurimpia pelkojani olivat pellet. Nykyään sirkus kokonaisuudessaan kaikkine pelleineen on minusta kiehtova, tosin vieläkin hieman karmaiseva. Usein nämä kaksi kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Mutta täytyypä vielä mainita yksi upea elementti: Sanoitukset. Ne ovat yksinkertaisesti mahtavat elleivät täydelliset. Tässä on jälleen yksi uusi kappale rakastamieni teosten listalle.
"Ladies and gentlemen
Be heartlessly welcome!
To Cirque De Morgue
And what a show we have for you tonight!"
7. Arabesque
Ensimmäinen levyn kahdesta instrumentaalisesta kappaleesta on ehdottomasti vaikuttava ja tunnelmaltaan monipuolinen. Tämähän kuullostaa aivan elokuvamusiikilta! (Mikä ei sinänsä tulevaa leffaa ajatellen ole mikään yllätys.) Arabesque vaatii hieman totuttelemista, mutta useiden kuuntelukerran jälkeen olen sitä mieltä, että kappale on ehdottomasti niiden kaikkien arvoinen.
8. Turn Loose The Mermaids
Kansanlauluelementit sopivat erinomaisesti Turn Loose the Mermaidsiin. Rakastuin tämän kappaleen melodiaan ja sen rauhallisuuteen. Tällainen kevyempi, levollinen kappale oli sopiva veto kaiken mahtipontisuuden jälkeen. Aneten äänikin pääsee tässä biisissä oikeuksiinsa, kun soittimet eivät ole niin hallitsevassa osassa. Tällaistakin kuulisin Nightwishiltä mielelläni lisää. Sanojensakin puolesta tämä kappale on yksi suosikeistani. Turn Loose The Mermaids on yksinkertaisen kaunis, koskettavaa ja hyvin kaihoisaa.
The mermaid grace, the forever call
Beauty in spyglass on an old man's porch
The mermaids you turned loose brought back your tears
9. Rest Calm
Täytyy sanoa, että aluksi Rest Calm ei suoranaisesti tehnyt minuun vaikutusta. Se jäi mieleeni lähinnä yhtenä levyn osana, täytekappaleena. Tuota mieltä en todellakaan ole enää syvennyttyäni kyiseiseen kipaleeseen paremmin. Loppujen lopuksi Rest Calm on erittäin monipuolinen. Paikoin ote on kaunis ja hauraahko, paikoin rautaisemman oloinen. (Vertaukseni uupuvat joo...) Kertosäe on tässä kappaleessa parasta niin tunnelmansa kuin sanoituksiensakin puolesta ja lapsikuoro tehosteena täydellisyyttä.
Within there's every little memory resting calm in me
Resting in a dream
Smiling back at me
The faces of the past keep calling me to come back home
Rest calm and remember me
10. The Crow, The Owl and The Dove
Tämäkin kappale on ihanan rauhallinen ja kaunis etenkin tarinaltaan. Jo yksin nimi oli mielestäni alusta asti kiinnostava ja oikein odotin millainen tämä kappale tulisi olemaan. En pettynyt ollenkaan. Soitinkokoonpanosta tykkään tällaisena suhteellisen yksinkertaisena verrattuna moniin muihin Nightwishin kappaleisiin. Aneten ja Marcon äänet pääsevät jälleen kauniisti esiin.
A swan of white, she came to me
The lake mirrored her beauty sweet
I kissed her neck, adored her grace
But needed nothing she could give
11. Last Ride Of The Day
Jotenkin minulle tulee tästä kappaleesta mieleen Taru Sormusten Herrasta. En pidä tätä mielukuvaa ollenkaan pahana, sillä kyseessähän on kuitenkin yksi lempikirjoistani/elokuvistani. Kappale on muutenkin erittäin mielenkiintoinen. Rauhallisempien biisien jälkeen kaipasinkin hieman mahtipontisempaa menoa ja tämä todellakin tarjosi sitä. Dead boy -metafora toi mieleeni yhden lempikappaleistani Dead Boy's Poemin, jonka kautta oikeastaan menetin Nightwishille sydämeni. Minä pidän tämän tapaisista viittauksista erityisen paljon, sillä ne syventävät kappaleen tarinaa entisestään.
Wake up, dead boy
Enter adventureland
Tricksters, magicians will show you all that's real
Careless jugglers, snake charmers by your trail
Magic of a moment
Abracadabra
12. Song Of Myself
Jälleen yksi suosikeistani. Song Of Myself on kuin Imaginaerumin The Poet And The Pendulum. (Valaisen hieman: Edellisen levyn vaikuttavin kappale, yksi lempikappaleistani Nigtwishilta ja ihan yleensäkin.) Hyvin monipuolinen kappale, lyriikoiltaan täydellinen, melodialtaan hieno, soitinkokoonpanoltaan upea... Mahtava kappale. Aneten lauluosuudet ovat jonkin verran tylsempiä kuin mainitsemassani The Poet And The Pendulumissa, mutta loppupälinät ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Ne nostavat tunnelman korkeuksiin ja sanoitukset... Herranjumala. Niissä on taikaa. Saivat nimittäin minut suorastaan kyynelehtimään. Tämä kappale on mestariteos, tässä kappaleessa on koko elämä. Enempää en osaa sanoa... ja tämä selostus oli surkea.
"Is there a village inside this snowflake?"
- a child asked me
"What's the colour of our lullaby?"
I've never been so close to truth as then
I touched its silver lining
(Tällä kertaa en meinannut osata valita, minkä pätkän sanoista tähän laitan. Olisi tehnyt mieli laittaa koko kappale.)
13. Imaginaerum
Tämä istrumentaalinen kappale oli loistava kooste levystä ja paras mahdollinen päätös sille. Kaikki kappaleiden aikana koetut tunteet nousevat jälleen pintaan tämän yhden aikana. Tässä on kuultavissa koko Imaginaerumin tarina. Täydellistä, upeaa, fantastista. Tätä kuunnellessani ja kävellessäni talvisella metsätiellä oloni oli kuin sadussa.
Suuret kiitokset bändille tästä upeasta levystä ja etenkin kosketinsoittaja Tuomas Holopaiselle, suurelle nerolle, upealle taiteilijalle ja säveltäjä/sanoittajalle. Tämä levy on jotain uskomatonta.
Kokonaisuudessaan levy on suorastaan satumainen. Jokaisessa kappaleessa on sitä jotakin, vaikka toki minulta varsinaiset suosikitkin löytyvät. Ne määräytyivät lähinnä omakohtaisten sanoitusten ja vaikuttavien melodioiden perusteella. En osaa mitenkään sanoa kaikkea tarvittavaa tästä levystä jos puhun pelkästä kokonaisuudesta. Niinpä haluankin käydä jokaisen kappaleen yksitellen lävitse.
1. Taikatalvi
Tämä kappale on ehkäpä kaikista herkin koko levyltä. Minusta oli mahtava idea aloittaa kokonaisuus suomen kielellä. Se avasi albumin loistavasti. Lisäksi täytyy sanoa, että en voi kuvitella ketään muuta laulamaan tätä kuin Marcon. Anettea en missään nimessä olisi tähän kappaleeseen laittanut. Ollenkaan häntä väheksymättä minun täytyy sanoa, että tämä kappale on Marcon laulama täydellinen, enkä usko, että Anette olisi saanut siihen vastaavaa syvyyttä. Taikatalvi kuuluu ehdottomasti suosikeihini jo pelkästään Marcon siihen tuoman sävyn vuoksi. Lisäksi sanoitukset ovat erittäin koskettavat ja soitinkokoonpano suorastaan loistava. Tämä jätti jäljen sydämeen.
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan
2. Storytime
Storytimessa on aivan omanlaistaan energiaa. Se on jollain tavalla toiveikas. En oikein osaa selittää, mikä tekee tunnelmasta sellaisen, mutta se totta pirussa toimii! Aluksi en oikeastaan tykännyt Anetesta kauheasti tässä kappaleessa. Ajattelin, ettei hänen äänensä ole paras mahdollinen tähän, mutta muutin mieltäni kuunneltuani biisiä enemmän. Ehkä nimenomaan vokalistin ääni tuo kirkkaudessaan osan mainitsemastani toiveikkuudesta biisiin. Storytimesta tulee tavallaan mieleen jonkinlainen räjähdys, eräänlainen oivallus. Kömpelön selitykseni päätteeksi ehkä selkeintä on todeta, että kappale on yksinkertaisesti loistava.
I am the voice of Never-Never-Land
The innocence, the dreams of every man
I am the empty crib of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear
3. Ghost River
Ghost River on kappale, jonka tahtiin voi ajatella pomppivansa festareilla. Kertosäe on tarttuva ja jää soimaan päähän. Aluksi tämä kappale oli yksi suosikeistani, mutta totuttuani levyn vähän monimutkaisemman rakenteen omaaviin kappaleisiin tämä on hieman laskenut listallani. Se minun täytyy silti sanoa, että Aneten ja Marcon äänet sointuvat täydellisesti yhteen. Upeaa työtä kummaltakin. Sanoistakin pidän, vaikken ehkä yhtä paljon kuin joidenkin muiden levyn kappaleiden lyriikoista. Yksi elementti, mihin tässä kappaleessa rakastuin on paikoin laulava lapsikuoro. Se tuo pienen annoituksen viattomuutta muuten hieman rujoltakin kuullostavaan kokonaisuuteen.
Believe it, we live as we dream / scream
4. Slow, Love, Slow
Tämänlainen kappale oli minulle suuri yllätys. En ole oikeastaan vieläkään ole tottunut tähän hieman jazzahtavaan biisiin. Jokaisella kuuntelukerralla se tuntuu kuitenkin luonnollisemmalta osalta levyä ja täytyy sanoa, että Aneten ääni kuullostaa tässä erittäin kauniilta! Eihän sitä tiedä, vaikka Slow, Love, Slowista tulisi vielä jossain vaiheessa suosikkini. Ei olisi ensimmäinen kerta kuin totuttuani johonkin kappaleeseen se alkaakin kuullostaa julmetun hyvältä.
This deep sigh coiled around my chest
Intoxicated by a major chord
I wonder
Do I love you or the thought of you?
5. I Want My Tears Back
Tässä kappaleessa ihastuin aivan alkupuoleen. Se on minulle aika harvinaista, sillä yleensä kappaleiden loppuhuipennukset ovat enemmän minun juttuni. Muuten kappale on mielestäni ehkäpä Nightwishin keskitasoa. Ei niitä parhaimpia, muttei todellakaan mikään huono. Aneten ääni ei valitettavasti vakuuta etenkään A-osassa. Liian ohutta meininkiä. Marcokaan ei oikein pääse oikeuksiinsa tässä kappaleessa. Melodia on kuitenkin oikein mukava ja irkkielementit upeita. (Joo, olen ihan ylirakastunut irkkumusiikkiin.)
Where is the wonder where's the awe
Where's dear Alice knocking on the door
Where's the trapdoor that takes me there
Where the real is shattered by a Mad March Hare
6. Scaretale
Scaretale on ehdottomasti yksi suosikeistani tältä levyltä ja ehkäpä koko Nightwishin tuotannolta. Lapsien osuudet ovat yksi rakkauteni ja toinen on Aneten upea äänenkäyttö! En olisi uskonut, että hän kykenee tällaiseen suoritukseen, vaikkei huono laulaja missään nimessä olekaan. Mutta nyt ei tosissaan voi sanoa muuta kuin vau! Hyvä Anette! Ja melodia... Mitä upeutta! Tästä tulee mieleeni sirkus, joka on minulle osin pelottavakin kokemus, sillä pienenä suurimpia pelkojani olivat pellet. Nykyään sirkus kokonaisuudessaan kaikkine pelleineen on minusta kiehtova, tosin vieläkin hieman karmaiseva. Usein nämä kaksi kuitenkin kulkevat käsi kädessä. Mutta täytyypä vielä mainita yksi upea elementti: Sanoitukset. Ne ovat yksinkertaisesti mahtavat elleivät täydelliset. Tässä on jälleen yksi uusi kappale rakastamieni teosten listalle.
"Ladies and gentlemen
Be heartlessly welcome!
To Cirque De Morgue
And what a show we have for you tonight!"
7. Arabesque
Ensimmäinen levyn kahdesta instrumentaalisesta kappaleesta on ehdottomasti vaikuttava ja tunnelmaltaan monipuolinen. Tämähän kuullostaa aivan elokuvamusiikilta! (Mikä ei sinänsä tulevaa leffaa ajatellen ole mikään yllätys.) Arabesque vaatii hieman totuttelemista, mutta useiden kuuntelukerran jälkeen olen sitä mieltä, että kappale on ehdottomasti niiden kaikkien arvoinen.
8. Turn Loose The Mermaids
Kansanlauluelementit sopivat erinomaisesti Turn Loose the Mermaidsiin. Rakastuin tämän kappaleen melodiaan ja sen rauhallisuuteen. Tällainen kevyempi, levollinen kappale oli sopiva veto kaiken mahtipontisuuden jälkeen. Aneten äänikin pääsee tässä biisissä oikeuksiinsa, kun soittimet eivät ole niin hallitsevassa osassa. Tällaistakin kuulisin Nightwishiltä mielelläni lisää. Sanojensakin puolesta tämä kappale on yksi suosikeistani. Turn Loose The Mermaids on yksinkertaisen kaunis, koskettavaa ja hyvin kaihoisaa.
The mermaid grace, the forever call
Beauty in spyglass on an old man's porch
The mermaids you turned loose brought back your tears
9. Rest Calm
Täytyy sanoa, että aluksi Rest Calm ei suoranaisesti tehnyt minuun vaikutusta. Se jäi mieleeni lähinnä yhtenä levyn osana, täytekappaleena. Tuota mieltä en todellakaan ole enää syvennyttyäni kyiseiseen kipaleeseen paremmin. Loppujen lopuksi Rest Calm on erittäin monipuolinen. Paikoin ote on kaunis ja hauraahko, paikoin rautaisemman oloinen. (Vertaukseni uupuvat joo...) Kertosäe on tässä kappaleessa parasta niin tunnelmansa kuin sanoituksiensakin puolesta ja lapsikuoro tehosteena täydellisyyttä.
Within there's every little memory resting calm in me
Resting in a dream
Smiling back at me
The faces of the past keep calling me to come back home
Rest calm and remember me
10. The Crow, The Owl and The Dove
Tämäkin kappale on ihanan rauhallinen ja kaunis etenkin tarinaltaan. Jo yksin nimi oli mielestäni alusta asti kiinnostava ja oikein odotin millainen tämä kappale tulisi olemaan. En pettynyt ollenkaan. Soitinkokoonpanosta tykkään tällaisena suhteellisen yksinkertaisena verrattuna moniin muihin Nightwishin kappaleisiin. Aneten ja Marcon äänet pääsevät jälleen kauniisti esiin.
A swan of white, she came to me
The lake mirrored her beauty sweet
I kissed her neck, adored her grace
But needed nothing she could give
11. Last Ride Of The Day
Jotenkin minulle tulee tästä kappaleesta mieleen Taru Sormusten Herrasta. En pidä tätä mielukuvaa ollenkaan pahana, sillä kyseessähän on kuitenkin yksi lempikirjoistani/elokuvistani. Kappale on muutenkin erittäin mielenkiintoinen. Rauhallisempien biisien jälkeen kaipasinkin hieman mahtipontisempaa menoa ja tämä todellakin tarjosi sitä. Dead boy -metafora toi mieleeni yhden lempikappaleistani Dead Boy's Poemin, jonka kautta oikeastaan menetin Nightwishille sydämeni. Minä pidän tämän tapaisista viittauksista erityisen paljon, sillä ne syventävät kappaleen tarinaa entisestään.
Wake up, dead boy
Enter adventureland
Tricksters, magicians will show you all that's real
Careless jugglers, snake charmers by your trail
Magic of a moment
Abracadabra
12. Song Of Myself
Jälleen yksi suosikeistani. Song Of Myself on kuin Imaginaerumin The Poet And The Pendulum. (Valaisen hieman: Edellisen levyn vaikuttavin kappale, yksi lempikappaleistani Nigtwishilta ja ihan yleensäkin.) Hyvin monipuolinen kappale, lyriikoiltaan täydellinen, melodialtaan hieno, soitinkokoonpanoltaan upea... Mahtava kappale. Aneten lauluosuudet ovat jonkin verran tylsempiä kuin mainitsemassani The Poet And The Pendulumissa, mutta loppupälinät ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Ne nostavat tunnelman korkeuksiin ja sanoitukset... Herranjumala. Niissä on taikaa. Saivat nimittäin minut suorastaan kyynelehtimään. Tämä kappale on mestariteos, tässä kappaleessa on koko elämä. Enempää en osaa sanoa... ja tämä selostus oli surkea.
"Is there a village inside this snowflake?"
- a child asked me
"What's the colour of our lullaby?"
I've never been so close to truth as then
I touched its silver lining
(Tällä kertaa en meinannut osata valita, minkä pätkän sanoista tähän laitan. Olisi tehnyt mieli laittaa koko kappale.)
13. Imaginaerum
Tämä istrumentaalinen kappale oli loistava kooste levystä ja paras mahdollinen päätös sille. Kaikki kappaleiden aikana koetut tunteet nousevat jälleen pintaan tämän yhden aikana. Tässä on kuultavissa koko Imaginaerumin tarina. Täydellistä, upeaa, fantastista. Tätä kuunnellessani ja kävellessäni talvisella metsätiellä oloni oli kuin sadussa.
Suuret kiitokset bändille tästä upeasta levystä ja etenkin kosketinsoittaja Tuomas Holopaiselle, suurelle nerolle, upealle taiteilijalle ja säveltäjä/sanoittajalle. Tämä levy on jotain uskomatonta.
perjantai 28. lokakuuta 2011
It's our town, everybody scream, in this town of Halloween
Saatiin kuin saatiinkin tyttöjen kanssa kasaan pienimuotoiset Halloween-pirskeet. Aluksi tarkoituksemme oli vain viettää tavallinen tyttöjen ilta, mutta paria iltaa ennen sovittua päivää sain päähäni ajatuksen Halloween-kemuista. Tuli hieman kiire alkaa sopia, kuka tuo mitäkin syötävää ja sen vuoksi itse juhlatkin kärsivät hieman.
Minä raahauduin Outille noin kello kaksi, jolloin myös Rosan piti (nimenomaan piti) saapua paikalle. Rosalla kuitenkin kesti kuuteen asti päästä lähtemään, jonka vuoksi kävimme kahdestaan Outin kanssa kaupassa. Matkalla tapasimme Annin, jonka pyysimme myös mukaan illanistujaisiin. Hänkin saapui kuitenkin vasta samoihin aikoihin Rosan kanssa. Ennen kolmen puuttuvan tytön ilmestymistä teimme Outin kanssa maskeerauksemme valmiiksi. Minun oli tarkoitus esittää 1900-luvun alussa kuollutta burleskitanssijaa, jonka hullu ihailija surmasi. Outi puolestaan ei ollut oikein varma tarinastaan, mutta hänkin esitti epäilemättä jotakin kuollutta.
Anni ja Rosakin tekivät meikkinsä meillä. Kummallakin se oli hyvin tummanpuhuva, sillä Rosa oli vampyyri ja Anni... Siitä en oikein saanut selkoa koko illan aikana. Minulla on kyllä video, jossa hän kertoo epämääräisen tarinansa, mutta se on sen verran sekava ja annimainen, että taidan jättää sen julkaisematta.
Asujemme valmistuttua päätimme alkaa leipoa muffinsseja, tekemään alkoholitonta booliamme ja laittamaan esille muita tarjoiluja. Kukaan ei suuremmin ollut alkoholittomuutta vastaan, vaikka odotinkin saavani kuulla nurinaa ehdotustani vastaan. Minusta vaan tuntui, että meidän tyttöjen illoissa juominen on aina karannut täysin käsistä ja loppujen lopuksi Outia ärsyttää siivota kämppä aamulla. Vaihteeksi siis näin. Euroviisu-night opetti meille paljon.
Kesken muffinssien valmistuksen saapui paikalle myös Sanna, joka poikkesi hyvin paljon kirkkaanpunaisella piru-asullaan muusta mustanpuhuvasta joukosta. Sitä tyttö kauhistelikin ja kertoi isänsä nauraneen hänen "biisoniasulleen".
Sanna toi tullessaan myös syötävää. Hänen itse valmistamansa voitaikina-nakkirullat olivat ehkä hitusen omaperäisen makuisia kylminä, mutta uskon niiden olleen lämpinä oikein hyviä. Lisäksi Sanna toi mukanaan myös jonkin verran karkkia.
Omasta takaa olimme Outin kanssa hankkineet sipsejä, dippejä, sekä limpparit. Muffinssien valmistuessa totesimme niiden olevan ihan hyviä, joskin hieman liian makeita. Valitettavasti ne eivät vaan näyttäneet kamerassa kauhean edustavilta.
Alkoholiton boolimme nauratti kaikkia. Visioni oli ollut lasimaljassa tarjoiltu vaaleanvihreä, punaisilla jäillä ja hedelmillä koristeltu juoma. Tulos oli kuitenkin hieman toinen. Ensinnäkään Outi ei ollut löytänyt aamulla jääpalamuotteja, joten jäät jäivät pois laskuista. Myöskään omenaviipaleita ei voinut käyttää, sillä puolet porukasta oli kyseiselle hedelmälle allergisia. Loppujen lopuksi boolistakin tuli tummankeltaista, eikä asiaa helpottanut valkoinen, hieman pottamainen malja. Voitte varmasti arvata miltä lopputulos näytti. Lohduttauduimme sillä, että ainakin se sopi juhlan teemaan. Eikö Halloweenina ole usein tarkoituskin tarjoilla kaikkea ällöttävän näköistä?
Syötäviemme kanssa otimme suunnaksemme yläkerran ja Outin huoneen, jossa oli tarkoitus mutustaa tekeleitämme, pelotella toisiamme, ottaa kuvia ja katsoa elokuvia. Saimme kuitenkin peloteltua Annin niin pahasti, että jouduimme lopulta lähtemään hänen mukaansa hakemaan tytön tavaroita tämän kotoa. No, ei siinä mitään, matkaahan oli ehkä 200 metriä. Reissu oli sinänsä ihan huvittava, että joku humalainen keski-ikäinen mies jäi tuijottamaan pitkäksi aikaa ystäväporukkaamme. Voin kuvitella miten hän on jälkeen päin vakuutellut ryyppykavereilleen nähneensä pirun ja kuolleita.
Leffaosuus meni hieman mönkään. Meillä oli runsaasti elokuvia, mutta Omenia aloittaessamme huomasimme, että Outin kaukosäätimestä oli pataristot loppu. Valitettavasti hänen kotonaan ei ollut niitä enempää, joten jouduimme katsomaan leffan tanskan kielisillä teksteillä. No, onneksi sentään ymmärsimme jotenkin englantia. Minulle se tosin oli siinä tilanteessa se ja sama, sillä nukahdin aivan leffan alussa.
Sanna ja Rosa
Sanna ja minä
Outi ja minä
Rosa ja minä
Minä, Anni ja Rosa
Sannan Jeesuslapsi-nakkikäärylät (vai miksi niitä nyt pitäisi kutsua? :D)
Kusenkeltainen boolimme
Muita eväitä
Muffinssit, joista ei saatu koko iltana yhtä ainutta edustavaa kuvaa
(Asuni koostuu Burleskan korsetista, Nelly.comin kengistä, Outin bolerosta, jonka alkuperästä minulla ei ole mitään hajua, Morticialta ostetusta hameesta, Back Streetin hatusta ja KappAhlin korusta.)
Ohjeet meikkiini:
1. Pohjusta iho vaalealla meikkivoiteella
2. Levitä päälle hyvin vaalea puuteri tai valkoista luomiväriä, kuten itse tein. MYÖS HUULILLE! (Voi levittää myös kaulaan.)
3. Tee ohuet rajaukset ja tummenna kulmat. Käytä alarajauksissa myös punaista kynää.
4. Levitä violettia, mustaa ja tummanpunaista luomiväriä silmien ympärille ja alle. Korosta erityisesti varjoisia kohtia.
5. Levitä edellisiä värejä myös poskipäiden alle ja kasvojen muille varjokohdille.
6. Käytä edelleen samoja luomivärejä ja tee mustelmia tuputellen värejä vähän kerrassaan haluamallesi kohdalle. (esim. kaulaan)
7. Kiinnitä irtoripset.
8. Tuputtele kevyesti punaista/tumman violettia huulipunaa huulten sisempiin osiin.
Top 5 Halloween-kappaleet
1. This is Halloween by Marilyn Manson
2. Night of the Wolf by Nox Arcana
3. The Labyrinth of Dreams by Nox Arcana
4. Gingerbread Coffin by Rasputina
5. Blue by The Birthday Massacre
Minä raahauduin Outille noin kello kaksi, jolloin myös Rosan piti (nimenomaan piti) saapua paikalle. Rosalla kuitenkin kesti kuuteen asti päästä lähtemään, jonka vuoksi kävimme kahdestaan Outin kanssa kaupassa. Matkalla tapasimme Annin, jonka pyysimme myös mukaan illanistujaisiin. Hänkin saapui kuitenkin vasta samoihin aikoihin Rosan kanssa. Ennen kolmen puuttuvan tytön ilmestymistä teimme Outin kanssa maskeerauksemme valmiiksi. Minun oli tarkoitus esittää 1900-luvun alussa kuollutta burleskitanssijaa, jonka hullu ihailija surmasi. Outi puolestaan ei ollut oikein varma tarinastaan, mutta hänkin esitti epäilemättä jotakin kuollutta.
Anni ja Rosakin tekivät meikkinsä meillä. Kummallakin se oli hyvin tummanpuhuva, sillä Rosa oli vampyyri ja Anni... Siitä en oikein saanut selkoa koko illan aikana. Minulla on kyllä video, jossa hän kertoo epämääräisen tarinansa, mutta se on sen verran sekava ja annimainen, että taidan jättää sen julkaisematta.
Asujemme valmistuttua päätimme alkaa leipoa muffinsseja, tekemään alkoholitonta booliamme ja laittamaan esille muita tarjoiluja. Kukaan ei suuremmin ollut alkoholittomuutta vastaan, vaikka odotinkin saavani kuulla nurinaa ehdotustani vastaan. Minusta vaan tuntui, että meidän tyttöjen illoissa juominen on aina karannut täysin käsistä ja loppujen lopuksi Outia ärsyttää siivota kämppä aamulla. Vaihteeksi siis näin. Euroviisu-night opetti meille paljon.
Kesken muffinssien valmistuksen saapui paikalle myös Sanna, joka poikkesi hyvin paljon kirkkaanpunaisella piru-asullaan muusta mustanpuhuvasta joukosta. Sitä tyttö kauhistelikin ja kertoi isänsä nauraneen hänen "biisoniasulleen".
Sanna toi tullessaan myös syötävää. Hänen itse valmistamansa voitaikina-nakkirullat olivat ehkä hitusen omaperäisen makuisia kylminä, mutta uskon niiden olleen lämpinä oikein hyviä. Lisäksi Sanna toi mukanaan myös jonkin verran karkkia.
Omasta takaa olimme Outin kanssa hankkineet sipsejä, dippejä, sekä limpparit. Muffinssien valmistuessa totesimme niiden olevan ihan hyviä, joskin hieman liian makeita. Valitettavasti ne eivät vaan näyttäneet kamerassa kauhean edustavilta.
Alkoholiton boolimme nauratti kaikkia. Visioni oli ollut lasimaljassa tarjoiltu vaaleanvihreä, punaisilla jäillä ja hedelmillä koristeltu juoma. Tulos oli kuitenkin hieman toinen. Ensinnäkään Outi ei ollut löytänyt aamulla jääpalamuotteja, joten jäät jäivät pois laskuista. Myöskään omenaviipaleita ei voinut käyttää, sillä puolet porukasta oli kyseiselle hedelmälle allergisia. Loppujen lopuksi boolistakin tuli tummankeltaista, eikä asiaa helpottanut valkoinen, hieman pottamainen malja. Voitte varmasti arvata miltä lopputulos näytti. Lohduttauduimme sillä, että ainakin se sopi juhlan teemaan. Eikö Halloweenina ole usein tarkoituskin tarjoilla kaikkea ällöttävän näköistä?
Syötäviemme kanssa otimme suunnaksemme yläkerran ja Outin huoneen, jossa oli tarkoitus mutustaa tekeleitämme, pelotella toisiamme, ottaa kuvia ja katsoa elokuvia. Saimme kuitenkin peloteltua Annin niin pahasti, että jouduimme lopulta lähtemään hänen mukaansa hakemaan tytön tavaroita tämän kotoa. No, ei siinä mitään, matkaahan oli ehkä 200 metriä. Reissu oli sinänsä ihan huvittava, että joku humalainen keski-ikäinen mies jäi tuijottamaan pitkäksi aikaa ystäväporukkaamme. Voin kuvitella miten hän on jälkeen päin vakuutellut ryyppykavereilleen nähneensä pirun ja kuolleita.
Leffaosuus meni hieman mönkään. Meillä oli runsaasti elokuvia, mutta Omenia aloittaessamme huomasimme, että Outin kaukosäätimestä oli pataristot loppu. Valitettavasti hänen kotonaan ei ollut niitä enempää, joten jouduimme katsomaan leffan tanskan kielisillä teksteillä. No, onneksi sentään ymmärsimme jotenkin englantia. Minulle se tosin oli siinä tilanteessa se ja sama, sillä nukahdin aivan leffan alussa.
(Asuni koostuu Burleskan korsetista, Nelly.comin kengistä, Outin bolerosta, jonka alkuperästä minulla ei ole mitään hajua, Morticialta ostetusta hameesta, Back Streetin hatusta ja KappAhlin korusta.)
Ohjeet meikkiini:
1. Pohjusta iho vaalealla meikkivoiteella
2. Levitä päälle hyvin vaalea puuteri tai valkoista luomiväriä, kuten itse tein. MYÖS HUULILLE! (Voi levittää myös kaulaan.)
3. Tee ohuet rajaukset ja tummenna kulmat. Käytä alarajauksissa myös punaista kynää.
4. Levitä violettia, mustaa ja tummanpunaista luomiväriä silmien ympärille ja alle. Korosta erityisesti varjoisia kohtia.
5. Levitä edellisiä värejä myös poskipäiden alle ja kasvojen muille varjokohdille.
6. Käytä edelleen samoja luomivärejä ja tee mustelmia tuputellen värejä vähän kerrassaan haluamallesi kohdalle. (esim. kaulaan)
7. Kiinnitä irtoripset.
8. Tuputtele kevyesti punaista/tumman violettia huulipunaa huulten sisempiin osiin.
Top 5 Halloween-kappaleet
1. This is Halloween by Marilyn Manson
2. Night of the Wolf by Nox Arcana
3. The Labyrinth of Dreams by Nox Arcana
4. Gingerbread Coffin by Rasputina
5. Blue by The Birthday Massacre
maanantai 29. elokuuta 2011
Vaupauden rajoista
Äidinkielen kurssilla minun täytyi valita Ylioppilastekstejä - kirjasta itselleni sopiva aihe ja kirjoittaa siitä essee. Otin aiheekseni vapauden rajat ja tulos oli mielestäni ihan kelvollinen. Pelkään, että tekstini rönsyilee hieman ja menee paikoittain pikkuisen aiheen vierestä, mutta tässähän vasta harjoitellaan. Pidän tekstiäni kuitenkin sen verran hyvänä, että sen kehtaa julkaista.
***
Väitetään, että yksi ihmisen onnen edellytyksistä vapaus. Taiteilija voi kokea olevansa vapaa maalatessaan ateljeessaan unelmiensa paratiisista eli toteuttaessaan itseään. Toinen taas kokee olevansa samaa, kun kylpee rahassa. Kolmannelle maallinen mammona ei merkitse mitään vaan läheisten ihmisten seura luo tunteen kahleettomasta olotilasta. Mutta onko todellista vapautta? Taiteilija ei voi luoda kuin jäljennöksen unelmastaan, sillä luonnonlait rajoittavat häntä. Toisen henkilön rahat voivat olla kiinni yrityksessä, joka voi milloin tahansa kaatua. Pelko menetyksestä siis nakertaa vapauden tunnetta. Läheisten ihmisten seuraa kaipaava taas joutuu olemaan erossa rakkaistaan työajalla, joka estää jatkuvan vapauden tunteen.
Päädymme tulokseen, että meidän jokaisen vapautta rajoitetaan monilla tavoilla. Jotkut rajoitukset liittyvät luonnonlakeihin, toiset meihin itseemme, kun taas jotkut sosiaaliseen ympäristöömme. Luonnonlakeihin liittyy esimerkiksi painovoima, joka estää meitä lentämästä. Voimme vaikuttaa asiaan rakentamalla lentokoneen ja kumoamalla esteen. Emme kuitenkaan voi edelleenkään omana itsenämme lentää, vaan käytämme apuvälinettä. Niinpä oikeastaan me itse emme lennä vaan tuo apuväline tekee sen puolestamme. Täten emme voi edelleenkään kumota kyseistä luonnonlakia ja vapautemme on yhä vajavainen.
Sosiaalinen ympäristömme rajoittaa meitä monilla tavoin. YK takaa meille sekä vapauksia että rajoituksia ihmisoikeuksillaan. Meillä on vapaus kommentoida maailman menoa kuten haluamme, mutta toisaalta emme saa tappaa toista ihmistä. Tätä tosin katsotaan välillä läpi sormien itsepuolustustilanteissa. Sellaisessa tapauksessa voimme kuitenkin ajatella, että hyökkääjä on itse kumonnut tuon rajoitteen karatessaan uhrinsa kimppuun. Hän luopuu myös oikeuksistaan rikkoessaan rajoitetta. Toki emme ole tällöinkään täysin vapaita tappamaan, koska toisen rikkomus voi olla sen verran harmiton, että surmaaminen ei olisi sille sopiva vastapaino vaan kohtuuton vääryys. Täten siitä tullaan yhä rankaisemaan.
Valtio rajoittaa meitä laeilla. Voimme toki rikkoa lakeja, mutta rangaistuksena joudumme vankilaan, jolloin vapautemme on entistä rajoittuneempaa. Saatamme myös joutua maksamaan sakkoja, joka voi myös vaikuttaa vapauteen. Esimerkiksi vapaus uuden veneen ostoon voi mennä, kun siihen säästetyt rahat menevätkin vahingonkorvaukseksi. Yhteisössä on myös muita sääntöjä kuin lakeja. Ne voivat olla esimerkiksi koulun järjestyssääntöjä. Niitä voi rikkoa kiusaamalla oppilastoveria, mutta tämän jälkeen saattaa joutua jälki-istuntoon, jolloin ei ole enää vapautta päättää siitä mitä tekee koulun jälkeen.
Myös kirjoittamattomat säännöt rajoittavat vapautta. Esimerkiksi kutsuilla oletetaan syötävän kohtuudella, eikä ahmittavan kaikkia tarjottavia. Näin siis voi rajoittua vapaus syödä itsensä kylläiseksi. Monet valitsevat säännön noudattamisen, sillä haluavat näyttää hyvältä muiden silmissä. Jos valitsee toisin voi pahimmillaan menettää vapautensa luoda uusia ihmiskontakteja kyseisissä juhlissa toisten ajatellessa syöjän käyttäytyvän sopimattomasti.
Kirjoittamattomia sääntöjä ovat myös monet ihmissuhteissa vallitsevat normit. Seurustelusuhteen aloittaessa saa vapauden olla intiimissä kontaktissa toisen osapuolen kanssa, mutta joutuu usein luopumaan mahdollisuudesta tapailla muita. Jos silti tekee näin voi menettää kumppaninsa ja näin luopua saamastaan vapaudesta. Myös ystävän tai perheenjäsenen voi menettää esimerkiksi rikkomalla rajoitusta, joka kieltää kertomasta heidän salaisuuksiaan eteenpäin. Toisaalta vaikka et rikkoisikaan mitään rajoituksia niin voit menettää vapauden tavata henkilöä jos tämä kuolee.
Edellinen esimerkki osoittaa, ettei kaikkiin vapauden rajoituksiin voi vaikuttaa itse, vaikka valitsisikin luopua jostakin saadakseen toisenlaisen vapauden. Tällaisia rajoitteita on myös oman päämme sisässä. Voimme luoda itse esteitä ajatuksemme vapaudelle joskus jopa itse sitä huomaamatta. Ajatuksiemme vapautta voi rajoittaa esimerkiksi koettu trauma, jolloin mieli voi kieltää itseään käsittelemästä asiaa. Se rajoittaa myös käyttäytymistämme. Moraalimme ja arvomme sanelevat toimintaamme ja omatuntomme alkaa soimaamaan jos toimimme niiden vastaisesti. Harva haluaa itselleen pahaa oloa, joka usein saa noudattamaan moraalia. Näin emme voi toimia täysin vapaasti.
Nämä kolme vapauden ulottuvuutta rajoitteineen kytkeytyvät usein yhteen. Moraali on persoonamme osa, mutta sitäkään emme ole valinneet itse täysin. Sosiaalinen ympäristömme on vaikuttanut monin paikoin siihen, mitä ajattelemme mistäkin. Esimerkiksi vanhemmat kertovat lapsilleen mikä on oikein ja mikä on väärin. Kloonaus taas on tehty fyysisesti mahdolliseksi, mutta monet eivät siltikään hyväksy sitä arvojensa takia.
Tulemme tulokseen, että olemme aina jollain tavalla rajoitettuja. Emme koskaan varsinaisesti vapaita. Jos onnistumme pääsemään yhdestä rajoitteesta, tulee tilalle usein toinen. On siis valittava rajoitteista ne, jotka itse hyväksyy parhaiten ja oikeuksista kaikista tärkeimmät. Aina niistäkään ei voi päättää itse, mutta tärkeimpiä vapauksia voi päästä lähemmäksi luopumalla toisarvoisista. Hyviä valintoja tehneet ihmiset eivät ole olleet koskaan täysin vapaita, mutta he ovat kuitenkin olleet onnellisia. Sellistäkin voi tehdä itselleen palatsin, jos sen sisustaa oikein.
***
Väitetään, että yksi ihmisen onnen edellytyksistä vapaus. Taiteilija voi kokea olevansa vapaa maalatessaan ateljeessaan unelmiensa paratiisista eli toteuttaessaan itseään. Toinen taas kokee olevansa samaa, kun kylpee rahassa. Kolmannelle maallinen mammona ei merkitse mitään vaan läheisten ihmisten seura luo tunteen kahleettomasta olotilasta. Mutta onko todellista vapautta? Taiteilija ei voi luoda kuin jäljennöksen unelmastaan, sillä luonnonlait rajoittavat häntä. Toisen henkilön rahat voivat olla kiinni yrityksessä, joka voi milloin tahansa kaatua. Pelko menetyksestä siis nakertaa vapauden tunnetta. Läheisten ihmisten seuraa kaipaava taas joutuu olemaan erossa rakkaistaan työajalla, joka estää jatkuvan vapauden tunteen.
Päädymme tulokseen, että meidän jokaisen vapautta rajoitetaan monilla tavoilla. Jotkut rajoitukset liittyvät luonnonlakeihin, toiset meihin itseemme, kun taas jotkut sosiaaliseen ympäristöömme. Luonnonlakeihin liittyy esimerkiksi painovoima, joka estää meitä lentämästä. Voimme vaikuttaa asiaan rakentamalla lentokoneen ja kumoamalla esteen. Emme kuitenkaan voi edelleenkään omana itsenämme lentää, vaan käytämme apuvälinettä. Niinpä oikeastaan me itse emme lennä vaan tuo apuväline tekee sen puolestamme. Täten emme voi edelleenkään kumota kyseistä luonnonlakia ja vapautemme on yhä vajavainen.
Sosiaalinen ympäristömme rajoittaa meitä monilla tavoin. YK takaa meille sekä vapauksia että rajoituksia ihmisoikeuksillaan. Meillä on vapaus kommentoida maailman menoa kuten haluamme, mutta toisaalta emme saa tappaa toista ihmistä. Tätä tosin katsotaan välillä läpi sormien itsepuolustustilanteissa. Sellaisessa tapauksessa voimme kuitenkin ajatella, että hyökkääjä on itse kumonnut tuon rajoitteen karatessaan uhrinsa kimppuun. Hän luopuu myös oikeuksistaan rikkoessaan rajoitetta. Toki emme ole tällöinkään täysin vapaita tappamaan, koska toisen rikkomus voi olla sen verran harmiton, että surmaaminen ei olisi sille sopiva vastapaino vaan kohtuuton vääryys. Täten siitä tullaan yhä rankaisemaan.
Valtio rajoittaa meitä laeilla. Voimme toki rikkoa lakeja, mutta rangaistuksena joudumme vankilaan, jolloin vapautemme on entistä rajoittuneempaa. Saatamme myös joutua maksamaan sakkoja, joka voi myös vaikuttaa vapauteen. Esimerkiksi vapaus uuden veneen ostoon voi mennä, kun siihen säästetyt rahat menevätkin vahingonkorvaukseksi. Yhteisössä on myös muita sääntöjä kuin lakeja. Ne voivat olla esimerkiksi koulun järjestyssääntöjä. Niitä voi rikkoa kiusaamalla oppilastoveria, mutta tämän jälkeen saattaa joutua jälki-istuntoon, jolloin ei ole enää vapautta päättää siitä mitä tekee koulun jälkeen.
Myös kirjoittamattomat säännöt rajoittavat vapautta. Esimerkiksi kutsuilla oletetaan syötävän kohtuudella, eikä ahmittavan kaikkia tarjottavia. Näin siis voi rajoittua vapaus syödä itsensä kylläiseksi. Monet valitsevat säännön noudattamisen, sillä haluavat näyttää hyvältä muiden silmissä. Jos valitsee toisin voi pahimmillaan menettää vapautensa luoda uusia ihmiskontakteja kyseisissä juhlissa toisten ajatellessa syöjän käyttäytyvän sopimattomasti.
Kirjoittamattomia sääntöjä ovat myös monet ihmissuhteissa vallitsevat normit. Seurustelusuhteen aloittaessa saa vapauden olla intiimissä kontaktissa toisen osapuolen kanssa, mutta joutuu usein luopumaan mahdollisuudesta tapailla muita. Jos silti tekee näin voi menettää kumppaninsa ja näin luopua saamastaan vapaudesta. Myös ystävän tai perheenjäsenen voi menettää esimerkiksi rikkomalla rajoitusta, joka kieltää kertomasta heidän salaisuuksiaan eteenpäin. Toisaalta vaikka et rikkoisikaan mitään rajoituksia niin voit menettää vapauden tavata henkilöä jos tämä kuolee.
Edellinen esimerkki osoittaa, ettei kaikkiin vapauden rajoituksiin voi vaikuttaa itse, vaikka valitsisikin luopua jostakin saadakseen toisenlaisen vapauden. Tällaisia rajoitteita on myös oman päämme sisässä. Voimme luoda itse esteitä ajatuksemme vapaudelle joskus jopa itse sitä huomaamatta. Ajatuksiemme vapautta voi rajoittaa esimerkiksi koettu trauma, jolloin mieli voi kieltää itseään käsittelemästä asiaa. Se rajoittaa myös käyttäytymistämme. Moraalimme ja arvomme sanelevat toimintaamme ja omatuntomme alkaa soimaamaan jos toimimme niiden vastaisesti. Harva haluaa itselleen pahaa oloa, joka usein saa noudattamaan moraalia. Näin emme voi toimia täysin vapaasti.
Nämä kolme vapauden ulottuvuutta rajoitteineen kytkeytyvät usein yhteen. Moraali on persoonamme osa, mutta sitäkään emme ole valinneet itse täysin. Sosiaalinen ympäristömme on vaikuttanut monin paikoin siihen, mitä ajattelemme mistäkin. Esimerkiksi vanhemmat kertovat lapsilleen mikä on oikein ja mikä on väärin. Kloonaus taas on tehty fyysisesti mahdolliseksi, mutta monet eivät siltikään hyväksy sitä arvojensa takia.
Tulemme tulokseen, että olemme aina jollain tavalla rajoitettuja. Emme koskaan varsinaisesti vapaita. Jos onnistumme pääsemään yhdestä rajoitteesta, tulee tilalle usein toinen. On siis valittava rajoitteista ne, jotka itse hyväksyy parhaiten ja oikeuksista kaikista tärkeimmät. Aina niistäkään ei voi päättää itse, mutta tärkeimpiä vapauksia voi päästä lähemmäksi luopumalla toisarvoisista. Hyviä valintoja tehneet ihmiset eivät ole olleet koskaan täysin vapaita, mutta he ovat kuitenkin olleet onnellisia. Sellistäkin voi tehdä itselleen palatsin, jos sen sisustaa oikein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)