maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kesämeininkejä (juhannusta, Provinssia ja muuta mukavaa)

Huh, onpas kesä edennyt hirveää vauhtia. Olen ollut melkein koko ajan liikkeessä, mutta joitakin postausluonnoksia on tullut silti tehtailtua tietokoneen uumeniin. Yritän saada julkaistua niitä tässä lähipäivinä. Tähän väliin on kiva kirjoitella ihan vain kuulumispostaus, kesähän on ollut täynnä jo vaikka minkälaista menoa.

Kesäkuisen Zombiewalkin jälkeen lähdin pariksi viikoksi Mikkeliin rauhoittumaan. Ensimmäinen viikko meni ihan mukavasti, mutta toinen taas vähän hammasta purren. Jos ihan totta puhutaan, niin aloin jo miettiä, lähtisinkö juhannukseksi Helsinkiin! Maltoin kuitenkin mieleni, onneksi!. Keskikesän juhla tuli vietettyä mukavasti pienellä kaveriporukalla isäni kodissa. Pitkästä aikaa pääsin taas juhannuksena uimaan ja saunomaan kunnolla. Kävimme myös keräämässä kukkia läheiseltä pellolta juhannustaikoja varten. Minun kohdallani nämä tosin harvoin tuppaavat onnistumaan. Viimeksi unissa näkyi aviomiesten sijasta minä ja tytöt saunassa kaljoittelemassa, kun taas tällä kertaa koko kimppu jäi pöydälle lojumaan sammahtaessani sohvalle. (Josta muuten heräsin hetkeksi huomatakseni, että ystäväni Rosa kaatoi rommia limupulloon vohvelikulhon päällä. Sinne meni minun aamuvohvelini. Selitykseksi antoi sen, ettei nyt vain kaataisi maahan. Nurmikkohan kärsii aivan kamalasti rommista, hah.)

Mikkelin reissun jälkeen oli vuorossa muutaman päivän hengähdystauko Vantaalla, jonka jälkeen otin suunnaksi Provinssirockin. Lähdimme Mintun ja Rosan kanssa ajelemaan leirintään jo keskiviikkona, että saisimme sieltä hyvät telttapaikat. Suunnitelmissa oli viettää rauhallinen ilta telttojen kokoamisen merkeissä, mutta alueellahan oli jo ihan täydet bileet pystyssä. Oli muuten omalta kohdaltani festareiden rankin ilta. Toisaalta ihan hyvä niin, ettei tullut missattua esiintyjiä.

Tämän vuoden Provinssi oli minun ensimmäiseni ja se yllätti minut monipuolisuudellaan. Kojuja, lavoja, menomestoja ja taidetta oli ympäriinsä niin paljon, että meininki oli aika erilainen kuin niillä harvoilla festareilla, joissa olen aiemmin käynyt. Yllätyin kovasti myös ympäristön kauneudesta. En ollut tajunnut, että ympärillä on oikeasti metsää ja vesistöä! Jos sää olisi ollut vähemmän epävakaa, olisin saattanut jonakin iltana innostua eristäytymään rannalle hetkeksi lukemaan. Valitettavasti sadetta kuitenkin riitti melkoisesti. Flogging Molly tuli missattua, koska juuri sen aikaan iski kunnon kaatosade, eikä meillä ollut vielä sadetakkeja. Pienen tihkuttamisen nyt olisi vielä kestänyt, läpimäräksi kastuminen festariolosuhteissa ei innostanut suuremmin.

Nighwishin keikkaan mennessä sää oli jo vähän parempi ja olin käynyt ostamassa sadetakin. Menin odottelemaan lavan eteen heti edellisen bändin lopetettua ja pääsinkin peräti toiseen riviin kuten vuoden 2013 Tuskassa! Mitään uutta jännää sanottavaa minulla ei oikeastaan bändin keikasta ole. Näistä kun on kirjoitettu tänne aiemminkin. Ihana, nostalginen ja päräyttävä kuten viime vuonna Ratinassakin!

Lauantaina tuli tsekattua Maj Karma, joka on uusin bändi-ihastukseni. Herra Ylppöä ja ihmisiä olen luukuttanut useita vuosia, mutta jotenkin tajusin alkaa kuunnella Maj Karmaa vasta vähän aikaa sitten. Keikka tuli katsottua eturivistä ja oli muuten huikea. Jäbät veti niin mahtavasti ja karismaattisesti, että voin ihan rehellisesti rankata tuon samalle tasolle noiden katsomieni isojen show-keikkojen kanssa. Fiilis oli todella kova. Nuo menen kyllä joskus tsekkaamaan uudestaankin. Myös sunnuntaina päivällä katsomani Hexvessel veti oman keikkansa pikkuruisella Sakko Stagella oikein mallikkaasti. Oli nimittäin erittäin kiva psykedeelinen rokkihetki lämpimässä auringonpaisteessa.

Show-puolesta vastasi sitten Rammstein. Kuuntelin bändiä hyvin paljon joskus teininä ja vieläkin toisinaan. Olihan se nyt melkoista kuulla monia vanhoja lempibiisejään livenä. Puhumattakaan mielettömästä lavashowsta. Yleisössä vaan oli melko tukalaa, kun koko festarialue oli aivan täynnä. Puistattaisi ajatus saada joku sairauskohtaus tuollaisessa mestassa. Mutta no, enpä onneksi sellaisista kärsinyt. Vähän ahdasta oli, mutta muuten meno keikalla oli mainio.

Olisin mielelläni katsonut useammankin esiintyjän, mutta toisaalta oli kiva, että sitä luppoaikaakin riitti. Keikkoja oli myös ihan kivassa suhteessa. Isommissa show-esityksissä sekä pikkulavoilla soitetuissa keikoissa on kummissakin oma viehätyksensä. Pienemmät keikat ovat jotenkin intiimimpiä ja omalla tavallaan vähän rennompiakin.

Yleinen festarisekoilu oli kyllä kanssa hauskaa. Itse tosin taisin olla porukkamme rauhallisimmasta päästä, sillä jotkut jopa innostuivat pikkuisen viuhahtamaan. Itse tulin jopa nukkuneeksi välillä, mutta kyllä toisina aamuina tuli sitten taas istuttua leirinuotiolla vielä aamutunneilla. Uusia tuttavuuksia sain noilta festareilta lukuisia eikä hassuja ideoita puuttunut. (Näihin lukeutuu mm. hirttosilmukka-limbo. Naru oli oikeasti hirttosilmukoilla kiinni minun ja Mintun kauloissa. Ei hirveän turvallista, älä kokeile kotona.)

Mutta kyllä täytyy olla onnellinen, että sieltä pääsi lopulta poiskin! Kivaa oli, mutta neljä päivää juoksentelua, leirissä nukkumista ja bajamajoja alkaa pikkuhiljaa käydä vähän rasittavaksi. Olen vähän sellainen ihminen, etten viihdy sotkuisessa ympäristössä kauaa ja no, kukaan ei varmasti halua kuulla missä kunnossa leirintäalue ja etenkin vessat olivat viimeisenä päivänä. Toki olo alkoi olla jo aika väsynytkin vähäisten yöunien vuoksi.

Seuraavana viikonloppuna tulin kuitenkin pitäneeksi vielä kesäbileet kaveriporukalla. Niiden jälkeen oli kyllä sellainen olo, että nyt korkki pysyy kiinni Ropeconiin saakka. Bileistä on jo pari päivää, mutta mielialamyrsky on melkoinen. Jotkut kaverini viettävät melkoisen villiä bile-elämää, mutta oma pääni ei sellaista kyllä kestäisi. Tällaisten rankkojen sosiaalisten ja kosteiden jaksojen jälkeen vaihtelee vuorotellen yksinkertaisen paska ja ahdistunut olo, miltei täysin tyhjä ja tunteeton fiilis, sekä väsymys ja levottomuus.  Keskittymiskyky on myös aika riekaleina. Mutta no, ei tämä yleensä kestä kuin muutaman päivän, sitten taas helpottaa. Pitää nyt vaan säännöllistää elämäntavat taas, muistaa syödä kunnolla ja liikkua. Vielä on muutama viikko harjoittelun alkamiseen, joten nyt voisi käyttää aikaansa oikein kunnolla luovempiin juttuihin ja harrastuksiin. Ihme kyllä olen onnistunut kirjoittelemaan ja käymään kuvauksissa tässä kaiken riehumisen ohessa. Olisi vaan kiva saada oikein sellainen supermode päälle! Tännekin olisi hyvä saada jotain ihan oikeaakin sisältöä taas välillä!

Seuraavista kuvista aika monet ovat Rosan (ja Mintun) ottamia, väsynyt ja laiska editointi minun käsialaani.
 













 
 Oma juhannuslookini oli suorastaan kummallisen rento, valkoinen ja löysä. Pakko sanoa, etten ihan koko ajan tuntenut olevani kotonani. Mutta oli tuo asu silti aika ihana!

 Ekan Provinssipäivän asu. Olen huomannut viihtyneeni yhä paremmin kaikenlaisissa metsänkeiju/haltia-kuteissa. En toki halua rajoittaa pukeutumistani minkään tietyn tyylin alle, mutta tällaiset kuteet ovat kyllä ihan superkotoisia!







 Aamut olivat aina vähän tällaisia.
 Rosa taisi tiputtaa tuon annoksen pariikin otteeseen, mutta kilttinä ja nälkäisenä tyttönä söi sen silti!


 
Kotimatka Provinssin jälkeen. Tarvitseeko kommentoida muuta?

Niin ja kohtahan sitä taas mentiin. Suosittelen kaikille kesäbileisiin vesipyssyjä. Etenkin sellasia, jotka ehtivät vuotaa sisältönsä reisillesi ennen kuin ehdit ampua laukaustakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti