lauantai 2. huhtikuuta 2016

Päivänsäde palaa

Kauan odotettu kevät on viimein saapunut. Lunta ei täälläpäin Suomea enää ole kovinkaan paljon ja auringonpaisteesta on jo saatu nauttia runsaasti. Minuun kevään saapuminen on vaikuttanut hyvin ristiriitaisesti. Toisaalta lisääntynyt valo piristää, mutta jokin maalis-huhtikuussa on aina ollut myös hieman masentavaa. Asialla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että odotan kesää niin paljon. Toisin sanoen on vähän hankala keskittyä tähän hetkeen, vaikka tekemistä olisi vaikka kuinka paljon.

Olen ollut aika levoton, enkä ole aina ajatellut omaa hyvinvointiani säntäillessäni milloin missäkin. Nyt olen onneksi ottanut itseäni vähän niskasta kiinni.Tunne-elämäni epävakauden vuoksi minun olisi mietittävä ehkä vielä keskimääräistä enemmän kuinka pienetkin asiat vaikuttavat mieleni tasapainoon. Tänään esimerkiksi en lähtenyt bilettämään, vaikka minua pyydettiin. Vähän ajan sisään on tullut kohotettua lasia vähän turhan monta kertaa ja se näkyy terveydentilassani. Mieli on ollut levoton ja sumuinen, välillä ihan kunnolla maassakin. Nukkuminen on ollut katkonaista ja uni ohutta. Kroppaa on särkenyt milloin mistäkin kohtaa. Aivosolujen kuolinkamppailu on siis ollut melkoista. Lisäksi täytyy sanoa, että näistä juominkikerroista yhtenä minulla oli oikeasti kivaa. Silloin oli myös ainut kerta, milloin alkoholi toi mitään lisäpontta hommaan.

Olen kokenut nyt tärkeäksi tehdä koulujutut mahdollisimman ajoissa, syödä terveellisesti, liikkua, mutta ennen kaikkea järjestää aikaa lukemiselle ja omille jutuille. Ällistyin aika lailla yksi päivä, kun kaiken hässäkän keskellä pysähdyin kuuntelemaan musiikkia ja satuin löytämään pari biisiä, jotka kolahtivat heti. Ne puhuttelivat minussa sellaisia valoisia osia, jotka olen kokenut melko pysyvyksi ja syväänjuurtuneiksi. Ne kytkivät minut noihin osiin ja saivat oloni jonkin verran vakaammaksi. Lisäksi nuo kappaleet muistuttivat minua joistakin sellaisista ilon aiheista, joita minulta ei voi ottaa kukaan pois ihan tuosta noin vain: luonnon kauneus ja ihmeellisyys, universaali rakkaus, vapaus tanssia ja laulaa, käyttää mielukuvitusta ja luoda.

Vaikka yksin olo tasaakin minua ja useimmiten myös parantaa oloani, niin eristäytyminen ei ole mikään ratkaisu. Välillä on hyvä olla niitä vilkkaampia ja sosiaalisempiakin kausia, niin pääsee testaamaan itseään. Minulla ehkä se kovin kysymys viime aikoina on ollut, pystynkö olemaan muiden ihmisten keskuudessa niin armollinen kuin yksin kotona fantasiamaailmoissa seikkaillessani. (Ja ei, en tarkoita että sosialisoisin vain tehdäkseni henkilökohtaisia ihmiskokeita.) Osaan olla pääni sisällä hyvin tuomitseva niin itseäni kuin muitakin kohtaan ja viime aikoina olen yrittänyt tehdä töitä nimenomaan tämän puoleni kanssa.

Mutta ehkä siinä oli tarpeeksi yleisistä kuulumisista. Seuraavaksi voisin kertoa vähän pääsiäisestäni. Vietin sen isäni luona koiravahtina ja minulla oli aivan huippukivaa. Söin aivan mielettömästi,vietin aikaa mahtavien ystävieni ja ihanimman Saran kanssa, käyskentelin lapsuusmaisemissa ja luin pari aivan mahtavaa kirjaa. Niin ja kuuntelin sitä musiikkia joraillen täysillä. Minussa oli tuon viikon ajan ihan kauheasti energiaa ja positiivisia fiiliksiä, oikein täydellinen kevään aloitus siis! Suorastaan masenti lähteä pois. Lohduttaudun sillä, että kesällä pääsen koluamaan nuo metsät ihan kunnolla. Vaikka mennä piknikille tai jotain! Saraa on kanssa aivan mieletön ikävä.

Annilan golfkeskuksen maisemia.
Kenenkään on ihan turha enää väittää, ettenkö osaisi tehdä ruokaa. Lohta, perunoita, täytettyjä herkkusieniä pekonilla sekä salaattia sitruunalla ja oliiviöjyllä. Vähän myös sinappikastiketta. Oli aivan mahtavaa. Täytyy silti myöntää, että poltin maanantaina bataattiranskalaiseni. Mutta silloin tekemäni kanapihvit olivat parhaita koskan syömiäni hei!



Tästä paikasta on muitakin kuvia blogissani, muistaakseni yhdessä postauksessa parin vuoden takaa. Tuolla oli aikanaan kaksi pientä torppaa, joiden tavaroita on jäänyt metsään pyörimään. Aika mielenkiintoinen rojuläjä.
Nämä kyljetysten kasvaneet puut olivat paikan päällä jännä näky, harmi etteivät näyttäneet kamerassa yhtä hienoilta. Pitipä siis vähän leikkiä Photoshopilla!
Ihana Sara!




Tuo epämuodostunut kalliomaalauseläin on muuten minun tekemäni. Taisin olla alakoulussa tuon väsätessäni.
Beer Pong! Tässä otos juomingeista, joissa oli oikeasti kivaa! Käväsin lauantai-iltana poikien kanssa Rosan synttärimökkibileissä. Illan aikana jorailin napapaidassa keskellä kylmää metsää, alasti kylmässä saunassa (joka oli tosin silkkaa sattumaa, ei saatu Rosan kanssa saunaa syttymään enää, koska pojat olivat käyttäneet kaikki toimivat sytykkeet) ja pelattua tuota peliä. Sain useamman kerran pallon osumaan mukiin, yksi kerta pallo jopa kimposi eeppisesti pöydän ja skumppapullon kautta!


Kuvassa minä kutakuinkin kuusivuotiaana.
Saunatonttukin tuli ikuistettua kuvaan. Toivottavasti se nyt ei pistä pirttiä poroiksi tämän salakuvan takia.


Nämä kuvat minusta otti kaverini Heini. Meinattiin kuolla nauruun, kun ei oikein ensin saatu kameraa toimimaan. (Minulla oli lainakamera käytössä.) Parin talon päässä asuva naapuri taisi vielä tiirailla pihaltaan, että mitä ihmettä tuolla jäällä tapahtuu, haha.



Tuukkalan kalmistolta.





 

Tästä annoksesta en valitettavasti voi ottaa kunniaa. Kuva äidin pääsiäislounaalta.

Tämän kuvan otin Instagrammia varten päivää ennen lähtöäni. Tuossa on nuo pari lainaamaani kirjaa, uudet suitsukkeeni ja kaksi elämänpuu-korua, jotka tilasin Ebaysta edellisen samanlaisen hajottua. Juuri hajoamisen takia ostin kaksi. Halusin olla varma, etten varmasti jää ilman tuollaista!

Loppuun pistän vielä oman tämän hetken top 5 kevätbiisit!

Etnopoppari Oonagh iski muhun ihan täysillä. Menevää ja tarttuvaa musiikkia kivoilla sanoituksilla, jotka sisältävät haltiakieltä! Tuo tyttö on muuten ihan mielettömän valovoimainen noissa videoissa, oikein säteilee!
Laitoin teaserin, koska laulajien välillä on kiva kemia. Ihanan piristävä ja tanssittava kappale. 
 Garmarnaa olen kuunnellut nyt myös jonkin verran. Herr Mannelig kertoo vuorenpeikosta ja komeasta nuorukaisesta, jota peikko kosii. Minusta on joskus hauska miettiä, minkäköhän laisten tapahtumien seurauksena tällaisia tarinoita syntyy! Suosittelen Herr Manneligin lisäksi myös Varulvenia. 

6 kommenttia:

  1. Garmarnaa ja etenkin Varulvenia tuli viime syksynä kuunneltua paljon. Mulla on toiveet korkealla jotta kuulisin livenä siitä bläkkiversion, kun Kroda saapuu Steelfestiin toukokuussa (on coveroinut Garmarnaa)~ Petyin hienoisesti meidän kylän pääkirjaston kansanrunous kattaukseen kun otin kirjastokortin vuosien tauon jälkeen. Sieltä ei löytynyt paljon muuta kuin Kalevalaa ja Kanteletarta eri murteilla. Tais tuo toinen Eddoista kuitenkin sielläkin olla. Onneksi aikanaan ostin divareista molemmat Eddat. Ragnarökiä en oo lukenut vaikka sekin useempi vuosi sitten joltain kirppiskierrokselta löytyi. Kirja-arvostelu siitä ois siis mielenkiintoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, toivottavasti kuulet! Vaikuttaa mielenkiintoiselta coverilta.

      Täällä pk-seudulla on onneksi se hyvä puoli, että noita kirjastoja on tuhottomasti, joten niitä kirjojakin löytyy kyllä. Mä olen yleensä katsonut netin kautta valikoimia, välillä ne voi olla vähän hankalasti, osa on varastossa ja jotkut jatkuvasti lainassa, jos ei niitä kyttää. (Kansanrunoissa ei kyllä tätä ongelmaa ole tullut vastaan.)

      Kirjoittasin oikeastaan ihan mielelläni kirja-arvostelun tuosta Ragnarökistä. Mitään hirveän syvällistä settiä se ei ollut, mutta varsin hauska kirja silti! Kerron lisää siinä arvostelussa sitten! :)

      Poista
  2. Hmm, tämä on ehkä vähän outo kommentti, mutta olen monesti miettinyt tätä! Hassua, että olen tavallaan vähän kateellinen siitä, että pidät tuollaisesta "vitaalisesta" ja "runsaasta" ja romanttisesta estetiikasta! Jotenkin itse näin karumpaan ja minimalistisempaan kallellaan olevana ihmisenä on vaan jostakin syystä hauska nähdä muiden nauttivan omaan silmään tosi "makeista" ja "pursuilevista" jutuista.

    Minut on joskus ymmärretty väärin kun olen koittanut vilpittömästi ihastella sitä, että jotkut tykkäävät asioista, jotka eivät ole ns. omia juttujani, mutta makujen monimuotoisuus on jotenkin vaan ilahduttavaa. Myös kaiken kyynisyyden keskellä kyky heittäytyä satumaisempiin juttuihin on jotenkin aidon ja teeskentelemättömän oloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut yhtään outo! Ihan mielenkiintoinen huomio. Minusta on ihana kuunnella, kun ihmiset kertoo omista esteettisistä mielytyksistään tai mistä tahansa intohimostaan. On jännää huomata, miten eri tavalla ihmiset näkevät asiat. Parhaimmillaan siinä saattaa jopa itse innostua.

      Minä itse olen persoonana ehkä vähän sellainen, että esteettiset mieltymykset vaihtelee kausittain. Tai ehkä ennemminkin se mikä eniten on in, ei ne nyt ihan kokonaan katoile ja tupsahtele. Tuollaiset satumaiset jutut ovat kyllä lähes aina lähellä sydäntä. Ne antavat ikään kuin sellaisen oman tilan ulkona kaikesta ulkomaailman härdellistä. Siinä on se hyvä puoli, että vaikka omassa elämässä olisi asiat vähän rempallaan, niin löytää aina jotain sellaista, mistä nauttia.

      Poista
  3. Ihania kuvia <3 Kiva oli lukea sun reissusta :)

    VastaaPoista