tiistai 18. elokuuta 2015

The Greatest Show On Earth

Pahoittelen, etten aikoihin ole saanut aikaiseksi mitään muita kuin kuvauspostauksia. On ollut melkoinen kiire ja levon hetkinäkin päätä on tuntunut pakottavan aikamoisesti. Nyt Mikkelissä viettämäni lepoviikon jälkeen on kuitenkin vähemmän stressaantunut olo ja ajattelin, että voisin viimeinkin raapustaa jotain ajatuksiani ja kuulumisia. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa katavampi postaus, mutta Nightwishin konsertista tuntuu olevan niin paljon kerrottavaa, että kerron tässä postauksessa pelkästään siitä. Parin päivän päästä sitten muista aiheista.

Viime kuun lopulla tulin siis käyneeksi Nightwishin konsertissa Ratinassa. Jossain aiemmassa kuulumispostauksessani kirjoitin, että olin hieman pettynyt bändin uusimpaan levyyn, mutten tullut myöhemmin maininneeksi, että se parani useampien kuuntelukertojen myötä. Ei se ole päässyt Century Childin tai Oncen tasolle, mutta hakkaa kyllä mennen tullen vaikkapa Dark Passion Playn. Endless Forms Most Beautiful ei ehkä ole se kaikkein syvimmälle tunteisiin menevä Nightwishin levy (tai ei ainakaan ennen konsettia ollut), mutta se on virkistävä ja tunnelmaltaan varmaankin iloisin kiekko. Elán, Alpenglow ja My Walden ovat minulle hyvän olon biisejä. Muutkin kappaleet ovat toimineet kivana taustamusana. The Greatest Show On Earth on toki sitten ihan oma lukunsa mahtipontisuudessaan, vaikken ennen Ratinaa sitä kovin säännöllisesti kuunnellutkaan.


Konserttia edeltävänä yönä emme Outin kanssa nukkuneet ihan kamalasti. Aamulla raahauduimmekin sitten varsin koomaisina keskustaan, mutta Onnibussissa olo alkoi olla jo varsin virkeä ja jännittynyt olo. Tampereella olimme vähän eksyksissä, sillä Onnibussi jätti meidät jotenkin vähän outoon paikkaan. Vieressä oli kuitenkin Mäkkäri, jossa päätimme tankata ja tsekata reittiohjeet. Tässä välissä joku ystävällinen autoilija päätti kaahata edessämme olevasta vesilätäköstä tarjoten meille ilmaisen suihkun. Siinä tuli sitten vähän manattua vaikka minkälaisia korserttipaikalle harhaillessa. Fiilis kuitenkin parani koko ajan ja lopulta saimme uuden kaverinkin, kun eräs ulkomaalainen jäbä kyseli tietä showpaikalle ja päätimme mennä yhtä matkaa. (Minäkin yllätyksekseni pärjäsin hirveällä perunaenglannillani!) Ratinassa törmäsimme muihinkin tuttuihin ja tuntemattomiin ihmisiin, joiden kanssa tuli sitten illan aikana pyörittyä.

Sonata Arctican soittoa seurailimme lähinnä sivusilmällä, ravaten välillä anniskelualueella. Kuuntelin joskus Sonataa, mutta siitä on mennyt vähän maku. Livenä vetivät kyllä ihan hyvin ja tietenkin Tallulah piti kailottaa kovaan ääneen ja suuresti elehtien pienessä hiprakassa. Myös uuden levyn biisillä ”The Wolves Die Young” on ollut porukassamme melkoisesti viihdearvoa, joten se oli kanssa vedettävä täysillä.

Bodom ei suuremmin kiinnostanut meistä ketään ja se jäikin väliin. Nightwishia menimme kyttäämään ajoissa, sillä halusimme mahdollisimman eteen. Pääsimmekin lopulta aika hyville paikoille, vaikka unelma eturivistä jäi oletetusti aika kauaksi. Tunnelmat tiivistin jälkeen päin Facebookiin aika kattavasti:

 

Vielä monta päivää konsertin jälkeen oli jotenkin aika sanaton olo. Tunne oli oikeastaan aika ahdistava, vaikka show olikin kokemuksena aivan upea. Kai sitä piti sulatella muutama päivä. Nightwish on ollut kuuntelussa tuon jälkeen aika ahkerasti ja Ratinassa esiin nousseet ajatukset pyörineet päässä kiivaasti. Konsertti tuli aika sopivaan saumaan, sillä mielialat olivat olleet jälleen laskemaan päin. Kuitenkin tuolla koettu yhteisöllisyys, merkityksellisyyden tuntu sekä muistutus elämän ainutlaatuisuudesta ja kauneudesta tuntuivat helpottavan taistelua ikäviä fiiliksiä vastaan. Uskallan jopa veikata, että saatan olla välttänyt yhden masennuskauden kokonaan tai ainakin siirtänyt sitä syksymmäksi. 

(Tämä fanivideokin on kieltämättä aika mainio. Plussat pitkistä dinopätkistä.)

 We are one
We are the universe
Forbears of what will be scions of the Devonian sea
Aeons pass, writing the tale of us all
A day-to-day new opening
For the greatest show on Earth

 We are here to care for the garden
The wonder of, birth of, every form most beautiful
Every form most beautiful

Man, he took his time in the sun
Had a dream to understand
A single grain of sand
He gave birth to poetry
But one day'll cease to be
Greet the last light of the library

We were here!
We were here!
We were here!
We were here!

Ai kamala, itken vieläkin melkein läpi tuon kappaleen. Etenkin Dawkinsin puheissa ja "We were here" - kohdissa. Konsertissa repesin liitoksistani ihan täysin, kun taustalla pyörineessä videossa alkoi "We were here"-huutojen kajahtaessa välkkyä ihmiskasvoja. Konsertin jälkeen oli vielä mahtava ilotulituskin, jonka aikana olo oli hyvin epätodellinen. Tuijotin vain taivaalta sataava tuhkaa ja tunsin olevani jotenkin hyvin irrallani itsestäni. Ympärillä monet ihmiset itkivät, enkä ollut varma oliko hiljaisuus vain illuusio pääni sisällä vai oliko porukka oikeasti aivan hissukseen. Vähitellen sitä alkoi palata todellisuuteen, tosin aika hitaasti. En selvästikään ollut ainut, jolla oli tuollaiset fiilikset, sillä vastaan tuli monia vähän eksyneen ja pöllämystyneen näköisiä ihmisiä. Minun tapaani hekin osasivat vain hokea, miten mahtava show oli. 

Tuskinpa unohdan tuota päivää koskaan. Espoon keikalle olisi ilmeisesti vielä lippuja ja kovasti harkitsen sinne menemistä. Kallista lystiähän tuo on, mutta sen arvoista. 

Loppuun vielä vähän kuvia siitä, minkä näköisenä Ratinassa pyörittiin. Minut ristittiin keijutytöksi aika monen toimesta ja se oli ehkä vähän visionikin asua suunnitellessa. Vyö vaihtui itse asiassa vielä vähän keijumaisemmaksi, kun oli pakko ostaa matkalla Auringosta sellainen vihreä fantsuteemainen vyölaukku!




 


Sattuiko joku lukijoistani olemaan Ratinassa? Millaisia fiiliksiä teille jäi konsertista?

2 kommenttia:

  1. Olin vastaavassa Joensuun konsertissa 6.6 ja oma tunnelma keikasta oli ihan yhtä hurmoksellinen :) The Greatest Show On Earth vei mennessään, ajan ja paikan taju hämärtyi kokonaan. Tunsin myös olevani sillä hetkellä irrallinen. Oli ehdottomasti paras Nightwishin keikka, jolla olen ollut! Kunpa olisin päässyt Ratinallekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, oliko siellä samanlainen meno. Toivottavasti päästään kokemaan vastaavaa tulevaisuudessakin! ^^

      Poista