tiistai 25. elokuuta 2015

Hämeen keskiaikamarkkinat

Kävin viimeksi keskiaikamarkkinoilla vuoden 2012 syksyllä eli kolme vuotta sitten. Vaikea uskoa, että siitä todella on niin kauan. Yritys päästä markkinoille on joka vuosi ollut kova, mutta aina on tullut jokin este. Jonain vuotena se oli majoittusmisongelma, toisena rahanpuute. Tällä kertaa ei onneksi ollut kumpaakaan, sillä olin osannut varautua markkinoihin ajoissa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei lähtöpäivä olisi tullut hujauksessa. Perjantaipäivä oli varsin kiireinen ja olin varsin stressaantunut ennen bussimatkaa juostessani Tikkurilassa toimittamassa asioita. Pääsimme lähtemään vasta klo 18:30 perjantai-ilta ja olinkin aika huolestunut, miten ehtisimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle leirintäalueelle, pystyttämään teltan ja vielä kävelemään markkinapaikalle ennen Säädyttömien yön loppua. Onneksi Suvi ja Mikko olivat Hämeenlinnassa samoihin aikoihin kanssamme ja pääsimme kulkemaan matkat heidän kyydillään. Teltat saatiin loppujen lopuksi kasaan varsin nopeasti ja saavuimme Säädyttömien yöhön joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä. Ensimmäistä esiintyjää emme valitettavasti nähneet, mutta kerkesimme sopivasti ostaa ruokaa ja sahtia ennen kuin Korpiklaanin Jonne alkoi soittaa. Ostamani keskiaikaisteemainen sika-annos oli muuten todella maukas. Siinä oli suuressa vartaassa paistettua possua, ruisleipä sekä lanttua ja kaalia. Sahtia maistoin ensimmäistä kertaa ja itse asiassa se oli ihan hyvää. Jotenkin minulla oli ollut sellainen mielikuva, ettei se välttämättä olisi, mutta kyllä sitä ihan mielellään tuopillisen joi. Sain tuopin itse asiassa omaksi, sillä sen pystyi ostamaan itselleen kympillä. Ei se erityisen kaunis yksilö ole, mutta varmastikin hyödyllinen, sillä minulla ei kaapeissani vielä kunnon tuoppia ole.

Tunnelma Säädyttömien yössä oli kohdillaan. Oli jo pimeää, joten jokaiseen pöytään oli laitettu valaisemassa maisemaa. Myös lava oli koristeltu eri värisin valoin. Ruokakojusta leijaili alueelle savun ja paistuvan lihan haju. Sekoitus ei ollut pelkästään miellyttävä, mutta tunnelmaan se sopi. Toki monet olivat myös pukeutuneet teeman mukaisesti. Omaa fiilistäni kieltämättä hieman laskee paikalle shortseissa ja t-paidassa eksyneet kulkijat, mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan. Toisaalta on kiva, että ihmiset ylipäänsä jaksavat innostua tapahtumasta. Puhumattakaan siitä, ettei omakaan asuni ollut 100 % autenttinen.

Jonne veti shownsa varsin hyvin. Settilistalla oli mukana monia ennestään tuttuja kappaleita. Suvin kanssa pikkuisen innostuimme tanssimaankin Ievan Polkan aikana. Ilta jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, sillä viimeisenä ohjelmanumerona toimiva pyroshow loppui jo reilusti ennen puoltayötä. Ulkona alkoi olla sen verran kylmä, että päätimme ajaa ABC:n kautta teltoille.

Aulangon leirintäalue oli varsin kiva paikka majoittua. Olin odottanut, että peseytymismahdollisuudet olisivat rajoittuneet järveen tai johonkin kylmään ja kämäseen suihkuntapaiseen, mutta paikalla olikin ihan kunnon suihku. Hämähäkkien asuttaman ulkohuussin (Olen aika hämähäkkikammoinen.) sijasta meitä odotti ihan semisiistit sisävessat. Vähemmälläkin olisi pärjätty, mutta ihan kiva tällaisen tapahtuman yhteydessä päästä kunnolla suihkuun, etenkin kun olin unohtanut uikkarit kotiin.

Yö sujui oikein hyvin, nukuin vähintäänkin yhtä hyvin kuin kotona. Aamulla hengitystiet olivat aivan tukossa ja silmät turvonneet jättimäisiksi palloiksi, mutta noin muuten. Olo onneksi helpotti ja turvotukset laskivat aamutoimien myötä. Lähtömme alueelta sujui suhteellisen vikkelään ja taisimmekin olla jo ennen yhtä markkina-alueella. Siellä oli huomattavasti vilkkaampaa kuin edellisenä ilta, niin hyvässä kuin pahassakin. Pukeutunutta porukkaa oli runsaasti, mutta kaikki kojut olivat aivan täynnä ja etenkin ruokapaikkoihin oli pitkät jonot. Kojuja oli muuten aivan törkeä määrä! Paljon enemmän kuin aiemmilla markkinoilla Turussa. Tuntui, etten oikein ehtinyt kunnolla tsekkaamaan, mitä kaikkea oli tarjolla. Loppujen lopuksi ostin jo vuonna 2012 Turussa ihailemani Keskiajan keittokirjan Salakirjoilta ja yhden riipuksen kelttikoruilta. Selvisin suhteellisin pienin ostoksin, mikä jopa hieman harmitti minua. Ruokaan tuli kyllä tuhlattua. Ostin yhdeltä kojulta oluessa haudutettua possua, mutta pettymyksekseni annoksesta tuli mieleen festariruoka. En edes halunnut syödä annosta loppuun, vaan annoin sen Jesselle. Tämän jälkeen suuntasin lettukojulle, josta ostin jättimäisen makean letun ja pari nekkua. Loppujen lopuksi letun jämätkin menivät Jesselle, sillä en jaksanut syödä sitäkään loppuun. Maussa ei kuitenkaan tällä kertaa ollut valittamista. Nekut olivat aivan ihania. (Ostin perinteisen ja ruusun makuisen.) Tykkäsin pienenä kauheasti sellaisista ja olihan pari nyt ostettava ihan jo nostalgiamielessä.

Aika tuntui tänä vuonna loppuvan ikävästi kesken. Opin tämän vuotisesta reissusta, ettei pidä koskaan olla riippuvainen toisten menoista. Telttakamamme olivat Mikon autossa ja he olisivat Suvin kanssa suuntaamassa illasta Tampereelle, joten meidän olisi pitänyt keksiä kamoillemme toinen paikka. Niitä ei oikein voinut raahata markkinoilla mukana. Jouduimme siis lähtemään varsin ajoissa. Kojuilla olisin voinut mielelläni vielä vierailla ja käydä juomassa sahtia Juhan ja Saijan kanssa, jotka bongasimme valitettavan myöhään. Lisäksi lähtömme aikoihin alkoi soittaa Greenrose Faire, jonka keikan olisin mielelläni katsastanut. Hämeen linnassakin olisi ollut ihan kiva vierailla jälleen. Joitain katusoittajia olisi myös mielellään katsonut vähän pidempäänkin. Yksi folk-kokoonpano soitti Blackmore's Nightin Locked Within A Crystal Ballin, minkä johdosta olin toki aivan fiiliksissä.

Kokonaisuudessaan markkinat olivat oikein mukavat, mutta turhan kiire kyllä oli koko ajan. Ensi kerralla pitää varata koko viikonloppu tapahtumalle ja hankkia sellainen majapaikka, mihin uskaltaa jättää ylimääräiset tavarat. Ensi vuonna voisin yrittää pistäytyä mahdollisimman monilla markkinoilla. Turussa on ainakin päästävä käymään taas, sillä siellä tuntui olevan tunnelma jotenkin erityisen kohdillaan.

 Mikko, Suvi, minä, Noora.
 Näkymää leirintäalueelta.
 Tämä on varmasti niitä reissun onnistuneimpia kuvia.
Samoin kuin tämä.
 
Asuni koostui äidin vuosia sitten antamasta mustasta pitkästä hameesta, jostain peruskaupasta ostamastani, lyhyestä peasant-mekosta, Dark Dreamsilta tilaamastani topista, joltain Ebay-myyjältä ostamastani koruvyöstä sekä muutamasta Kalevala-korusta ja kirpparilta hankitusta rannekorusta. Mukana oli myös musta halpisviitta, jossa käytin solkena Kalevala-korun Kuutar-rintaneulaa. Asukuvat eivät ehkä nyt ole niitä edustavimpia, sillä niitä ottaessa oli vähän kiire.
Kokeilin kirjasta jo paria helppoa reseptiä ja ne onnistuivat varsin hyvin!

4 kommenttia:

  1. Nuo lettukuvat :''D Parhautta!

    Itseäkin harmitti, kun markkinat loppuivat niin lyhyeen. Ensi kerralla en kyllä laita mitään muuta menoa samalle viikonlopulle^^ voisi vaikka sieltä Aulangolta koittaa varata ihan mökkiä, kun sijainti oli niin hyvä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :D

      Varataan joo ens vuonna ihan koko vklp ja mökki siihen! Jos ei saada viikonlopuksi mökkiä niin sitten ihan koko viikoksi vaikka! Pitää yrittää sumplia lomat ja muut sitten siihen. Olisi aika mieletöntä valmistautua koko viikko markkinoihin ja jollain kivalla porukalla viettää aikaa! :)

      Poista
  2. Näyttää paljon täydemmältä ja tunnelmallisemmalta kun kolmen aikaan perjantaina. :D Täytyy ehkä ensivuonna mennä noille maksullisillekin päiville, itsellä kun sitä majoitusongelmaa ei Hämeenlinnassa ole.
    Noi tapahtumat näyttäisi niin upeilta, jos kaikki pukeutuisi teeman mukaan, mutta ei kaikilla ole mahdollisuutta, halua tai jaksamista. Omasta vaatekaapistanikaan ei mitään keskiaikaan viittaavaakaan löydy, eikä oikein halua edes hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, kuulin kavereilta että pe tuolla oli vielä aika kuollutta. Itsehän pääsin paikalle vasta illalla.

      Nuo isommat markkinat on parempi loppupeleissä pitää ihan tuollaisenaan, mutta jotkut kuulema pitävät jotain isompiakin kinkereitä, joissa on pukeutumispakko. Ne vaan ovat kuulema hyvinkin sisäänpäin lämpiäviä tapahtumia. Mutta ehkä sitä joskus vielä löytää tiensä sellaiseenkin, ainakin toivon niin. :)

      Poista