lauantai 13. kesäkuuta 2015

Lepää rauhassa, Christopher Lee

Seitsemäs kesäkuuta nukkui pois yksi aikamme varmasti lahjakkaimmista ja sympaattisimmista näyttelijöistä, sir Christopher Lee. (Kyllä, sir. Lee on lyöty ritariksikin.) Olin aika järkyttynyt kuullessani uutisen, sillä Leellä on aina ollut paikka sydämessäni. Äskettäin hänen syntymäpäivänään olin tullut kelailleeksi, että onhan mies jo aika vanha. Jotenkin Leetä vain silti piti kuolemattomana, onhan hänen näyttelijäntyönsäkin ollut sitä.

Leen on voinut bongata esimerkiksi elokuvista The Wicker Man, Taru Sormusten Herrasta (kaikki kolme), Hobiteista ja Draculasta. Miehen yli 60-vuotiselle uralle mahtuu lukuisia elokuvia ja veikkaan, että jokainen on nähnyt niistä vähintään yhden. (Todennäköisesti enemmänkin.) Oma suosikkini Leen roolisuorituksista on Sarumanin rooli Sormusten Herrassa. Mies otti roolin niin omakseen, että kirjaa lukiessakin näen mielessäni Leen kasvot. Puhumattakaan äänestä! Minua vähän harmittaa, että elokuvasta oli jätetty pois Sarumanin bravuuri, mieliä lumoava ääni, joka Leeltä olisi varmasti luonnistunut. 

Vaikka Leen pahisrooleja ei välttämättä voi nähdä hirveän symppiksinä, Leen voi! Siinä missä monien elokuvien konnien näyttelijät joutuvat työnsä ulkopuolellakin kohtaamaan fanien vihaisia reaktioita, on Lee erittäin pidetty persoona. Itsellenikin mies on jäänyt mieleen erittäin sympaattisena henkilönä. Erityisen liikuttava yksityiskohta Leen elämässä meidän suomalaisten kannalta on, että hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi taistelemaan talvisodassamme. Brittiläisiä joukkoja ei kuitenkaan päästetty rintamalle, vaan heille annettiin vartiotehtäviä kauempana taistelulinjoista. Myöhemmin Lee on todennut suomalaisten pelastaneen tällä menettelytavallaan hänen henkensä. Suomella yleensäkin oli itse asiassa paikka Leen sydämessä ja hän tunsi esimerkiksi suomalaista arkkitehtuuria. Lisäksi Kalevala tuntui olevan miehelle tärkeä teos ja hän mielellään vertasi sitä Tolkienin Sormusten Herraan. 

Mainitsin aiemmin Leen upeasta äänestä. Itse asiassa mies on hyödyntänyt sitä enemmänkin toimiessaan ääninäyttelijänä ja laulajana. Olen aina ollut aika heikkona tummiin bassoääniin ja Leeltä löytyy suorastaan kylmät väreet nostattava sellainen. Erityisen mieltynyt olen miehen yhteistyöhön Rhapdody Of Fire-yhtyeen kanssa ja Tolkien Ensemblen kanssa tehtyihin kappaleisiin. Youtubesta löytyy myös Edgar Allan Poen teoksia Leen lukemina, suosittelen niitä lämpimästi.
Leen elämästä lukiessa menee aika sanattomaksi. Miten mies onkaan ehtinyt tehdä niin paljon? Hän on ollut talvisodassa vapaaehtoisena, jäljittämässä natsirikollisia, näyttelijänä, laulajana ja ties mitä muuta. Leenä minä olisin tyytyväinen, vaikka nuoruudesta löytyy koulukiusaustaustaa ja lentäjänhaaveet kaatuivat. Vähän harmittaa kuitenkin, ettei Lee koskaan päässyt näyttelemään Väinämöistä. (Vuonna 2002 julkaistussa Nyt-lehden haastattelussa vihjasi, että voisi olla kiinnostunut.) 

Loppuun vielä herran taidonnäytteitä:


2 kommenttia:

  1. Itsekin olin surullinen kuullessani tämän uutisen. Juurikin samaa aattelin Leen syntymäpäivänä ja tiesin että tulen kyllä surulliseksi sitten kun hän kuolee. Ja joo, siis se ääni! Aivan mahtava. Ois ollu ehkä mahtavinta ikinä päästä kuuntelemaan Leen tarinoita, joita hän ilmeisesti mielellään kertoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, älä muuta sano. Vähän hankala edelleenkään uskoa, että Christopher on todella poistunut keskuudestamme. :(

      Poista