keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

It's a wide wide world out there, and life can be a love affair or a cage of sheer despair, you’re a choice millionaire

Tämä aamu on alkanut pähkäilemällä kummaa unta, jonka viime yönä näin. Siinä saarnasin isälleni lähes vuoristoratamaisesta ajelemisesta liukkaalla tiellä ja veljeni piti minulle puhuttelun matematiikan tärkeydestä pistäen minut opettelemaan uudelleen yläasteen asioita. Lisäksi epäonnistuin totaalisesti iltameikin loihtimisessa piirtäen toisen kulmani keskelle otsaa ja liimasin tekoripsen keskelle poskea. Yrittääkö alitajuntani vihjata minun tylsistyneen ja menettäneen loogisen ajattelukykyni? Tai luovan itselleni kehnoja maskeja?

Joku voisi ajatellakin minun ainakin hieman tylsistyneen. Kevät oli tosiaan aika vilkas, mutta nyt revin enemmän iloa kirjojen lukemisesta kotona. Minulla on edelleenkin lukematta Ropeconista ostamani kirjat, sillä minulla on tapana hamstrata hirveät määrät luettavaa kerralla. Pari päivää sitten kävin palauttamassa kirjastoon edelliset lainat, enkä voinut mitenkään lähteä sieltä tyhjin käsin. Lainassa on nyt siis Philip Carr-Gommin ja Richard Heygaten The Book Of English Magic, Scott Cunninghamin Opas wiccan harjoittajalle, Homer Sykes Celtic Britain, Hannele Klementtilän Keskiajan julmuus ja Eva Cantarellan Suutele minua tuhat kertaa. Cunninghamin wicca-kirjan olen muistaakseni joskus tullut aiemminkin lukeneeksi ja olin ihmetellyt, miten siitä ei jäänyt mieleen oikeastaan mitään. Se käsitteli pitkälti harjoitus- ja rituaalimenetelmiä ja itse olen vähän huono lukemaan sellaisista. Ajatussisältö kiinnostaa jossain määrin enemmän. Miksei toki rituaalitkin pienissä määrin, mutta pakonomainen tankkaus yhdellä kertaa on aika uuvuttavaa. Kirjasta saisi varmaan enemmän irti jos sen omistaisi itse ja lukisi sitä hieman kerrallaan. Vähän kuin vaikka sanakirjaa.

Toki tässä on tullut tehtyä muutakin kuin luettua. Tulin käyneeksi Radio Aallon Helsinki-päivän ilmaiskonsertissa Kaisaniemessä. Sinne houkuttelivat lähinnä Pariisin Kevät ja Poets Of The Fall. Päivä alkoi vähän katastrofaalisesti, kun Suvi ilmoitti, että joutuukin päiväksi töihin. Onneksi toinen ystäväni, Erika, lähti mukaani. Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Festarialueen porteilla minulle sanottiin, etten pääsisi sisään kameran kanssa, eikä tapahtumassa ollut narikkaa. Löysin kuitenkin aidan vierestä oikeastaan aivan loistavan katsoa keikkaa. Yleisössä kun ei kuulemma juuri mahtunut edes liikkumaan.

Erika löysi minut vasta puolessavälissä POTF:n keikkaa, sillä paikalla ei oikein ollut kenttää. Itse keikka oli kuitenkin aivan loistava. Valitettavasti tosin vain 30 min pitkä. Suosikkibiiseistäni soitettiin vain Carnival Of Rust, mutta se ei oikeastaan haittannut, koska bändillä ei oikeastaan ole biisejä, joista en pitäisi. (Paitsi nyt ehkä Stay, jota äitini soitti aikoinaan jatkuvasti.) Bändin laulaja Marko Saaresto on vaikuttanut minusta aina symppikseltä (puhumattakaan upeasta lauluäänestä)ja nyt tuli huomattua, että hänellä on myös mieletön lavakarsima. Vau. En malttanut aidan takanakaan seistä paikallani vaan saatoin hiukkasen pomppia, laulaa ja kiljua.

Pariisin Keväältä en loppujen lopuksi tullut kuulleeksi kuin pari biisiä, koska piti säntäillä ostamassa ruokaa, juomaa ja ties mitä muuta. Onneksi kuitenkin ehdin kuulla Haamupuhelun. Pariisin Keväässä on se hauska homma, että alun perin en voinut sietää bändiä. Vähitellen kuitenkin tykästyin kaveriporukassa renkutettuun Kesäyö- ja Tämän kylän poikii-hitteihin. Joitakin muitakin kivoja biisejä bändiltä löytää. 

Mutta se siitä keikasta. Mielenkiintoisia juttuja on tiedossa vastaisuudessakin. Kohta olisi juhannus, jonka toivottavasti vietän luonnon helmassa Mikkelissä. Keskikesän juhla inspiroi nyt oikein urakalla. Odotan jo innolla, että pääsen syömään ihanaa, kesäistä ruokaa, saunomaan, uimaan ja tekemään juhannustaikoja! Haluaisin myös kerrankin päästä polttamaan kokkoa, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Ehkä saan jonkun pienen nuotion viritellyksi! 

Juhannuksen jälkeen ystäväni Outi tulee vajaaksi viikoksi luokseni Helsinkiin ja olemme suunnitelleet mm. Lintsireissua, täydellisen (ja halvan) sushimestan etsimistä, armotonta balladien renkuttamista sekä leffailtaa! Parin viikon päästä edessä olisi myös eräs larppi, johon uskaltauduin keväällä ilmoittautumaan. Tämän kaiken lisäksi suunnitteilla ovat vielä muutamat kuvauksetkin.
Yritän saada aikaan lähipäivinä jonkun asiapostauksen. Niitä on tullut kirjoitettua aivan liian vähän. On kyllä ollut hirveä himo kirjoittaa, mutta mitään kuningasaihetta ei ole putkahtanut mieleen. Eiköhän se kuitenkin tästä, onhan minulla nyt mielenkiintoisia kirjojakin inspiroimassa. (Ellen sitten jämähdä kokonaan Potter-fanfictionin pariin. Olen viime aikoina taas rakastanut kyseiseen fandomiin ihan täysillä.)

 
 
"Äiti, lopeta tupakointi, siitä tulee homepilkkuja aivoihin!" - Milla 5 v.
Syytän vanhoja homepilkkuja tästä repsahduksesta. Parin siiderin jälkeen Suvin laivalta ostamat lady-tupakat alkoivat houkuttaa. Seuraavana aamuna olikin sitten jäätävät morkkikset asiasta. En yleensä kärsi pahasta krapulasta, mutta tupakointi juomisen yhteydessä muuttaa asian. Herkät hengitystieni eivät myöskään suuremmin rakasta tupakansavua ja seuraavana päivänä olikin mukavan tukkoinen ääni sekä limainen olo. No, tulinpahan jälleen ainakin todenneeksi, ettei syöpäkäärylöinti tosiaan ole sen kaiken paskan arvoista. Tupakoin aiemmin kutakuinkin vuoden, mutta hengitystieni olivat aivan kamalassa kunnossa sen jälkeen. Kesti noin puoli vuotta lopettamisesta ennen kuin tukkoisuus ja muut ongelmat katosivat. (Voitte kuvitella kuinka monesti kerkesin panikoida keuhkosyöpää ja keuhkoahtaumatautia.)
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti