maanantai 9. maaliskuuta 2015

Are you going to Scarborough Fair?

Kansanlaulujen ystävänä haluan esitellä teille yhden minulle henkilökohtaisesti rakkaimmista balladeista. Kyseinen kappale on englantilainen Scarborough Fair. Alunperin se on syntynyt todennäköisesti skottilaisen laulun, The Elfin Knightin pohjalta. Alkuperäisessä versiossa haltija himoitsee nuorta naista rakastajattarekseen ja vaatii tätä suorittamaan mahdottomia tehtäviä, mikäli mielii pitää vapautensa. Myös nainen antaa haltijalle vastatehtäviä. Sittemmin tarina on muuttunut hyvin paljon. Nykyisessä versiossa sen keskiöön sijoittuu ihan ihminen, joka pyytää kuuntelijaa viemään viestin hänen entiselle rakastetulleen Scarboroughin markkinoille. Voittaakseen hänen rakkautensa takaisin on entisen rakastetun suoritettava lukuisia mahdottomia tehtäviä.

Osittain kappaleen tarina on selkeä, mutta siinä on joitakin aukkoja. Mikä merkitys on toistuvalla "parsley, sage, rosemary and thyme" -säkeellä? Entä onko entisen rakastetun tilanne todella niin toivoton, kun miltä se näyttää? Näistä on monia teorioita, joista kukin voi valita suosikkinsa tai kehittää omansa.

Varmaankin yleisimmin vastaantuleva tulkinta perustuu yrttien symboliikkaan. Keskiajalla persiljan sanottiin vievän pois katkeruuden, salvia symboloi voimaa, timjami rohkeutta ja rosmariini uskollisuutta sekä rakkautta. Näiden ominaisuuksien kautta laulaja uskoo pariskunnan rakkauden voivan vielä jonain päivänä kukoistaa. Joidenkin versioiden mukaan yrteillä viitaittaisiin jopa ihan konkreettiseen lemmenjuomaan.

Kyseiset yrtit on toisaalta yhdistetty aikoinaan myös kuolemaan, sillä niitä voitiin käyttää kehon balsamointiin ja puhdistamiseen. Tämän myötä voisi päätellä, että toinen rakastavaisista on äskettäin nukkunut pois. Yksi balladin versioista itse asiassa tukeekin tätä teoriaa. (Tell her to find me an acre of land/On the side of a hill, a sprinkling of leaves/Parsley, sage, rosemary and thyme/Washes the grave with silvery tears/Between salt water and the sea strands/A soldier cleans and polishes a gun/Then she’ll be a true love of mine.) 

Tuollaisenaan kappale olisi varsin traaginen, mutta sille on tarjottu myös hieman valoisampaa vaihtoehtoa. Joidenkin teorioiden mukaan sanat olisivat arvoitus, jonka vain miehen rakastettu voisi ymmärtää. Näin tehtävät eivät loppujen lopuksi olisikaan niin mahdottomia kuin miltä ulkopuolisen korvaan kuulostivat. Näiden kolmen tulkinnan lisäksi on esitetty myös lukuisia muita spekulaatioita, mutta itse pitäisin näitä kolmea kaikkein sopivimpina. Käsittääkseni ne ovat kaikkein suosituimmatkin.

Sittemmin balladin on tehnyt kuuluisaksi Simon & Garfunkel. Monet itse asiassa virheellisesti erehtyvät luulemaan sitä heidän kappaleekseen. Heidän jälkeensä kappaleen on levyttänyt suuri joukko artisteja lukuisista genreistä. Scarborough Fairista löytyykin nykyään versioita jazzista metalliin. Postauksen lopusta voitte kuunnella omat suosikkini.

Sitä ennen haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan siihen liittyen, minkä vuoksi kappale on minulle niin rakas. Se oikeastaan liittyy pitkälti siihen, miksi yleensäkin pidän erilaisista perinteisistä kappaleista. Ihan ensinnäkin: minä rakastan keskiaikaa. Tuolle ajalle sijoittuvat kappaleet kertovat usein tarinan tai ainakin niihin liittyy sellainen. Niissä on monesti omanlaistaan eeppisyyttä, joka on kuitenkin varsin simppeliin muotoon puettu. Scarborough Fairissa tämä korostuu mielestäni erityisen hyvin. Lisäksi minä nyt vain satun olemaan aivan heikkona hyvin toteutettuihin rakkaustarinoihin - mitä balladi ehdottomasti on kaikkine symboleineen ja mystisyyksineen.

Villikorttina voisin vielä paljastaa, että olen itse aikoinaan laulanut tämän musiikkiopiston konsertissa. Jonakin päivänä varmaan saatan hioa sen siihen kuntoon, että saan laitetuksi näytteen tännekin. Kappale on kuitenkin sen verran rakas minulle, etten tyydy vain ihan mihin tahansa luritukseen. Mutta jonain päivänä!

Gypsy Soulin versio on mukavan yksinkertainen, sellainen perusversio, jota monesti tulen kuunnelleeksi. En ole ollut suuremmin ihastunut klassisten laulajien Scarboroug Fair - tulkintoihin, sillä monista niistä tuntuu karisseen herkkyys ja se tietty viehättävä yksinkertaisuus kokonaan. Celtic Womanin versio on kuitenkin yllättävän tunteikas.
Aeonen versio on virkistys tuulahdus. Monet tulkinnat biisistä ovat kovin samanlaisia, mutta tässä oli ihan oma, eteerinen tunnelmansa. Biisi on Aeonen esittämänä huomattavasti nykyaikaisempi, mutta alkuperäinen tunnelma ei kuitenkaan rikkoudu toisin kuin joissain peruspoppitulkinnoissa. My Dying Briden versio on edellisiä jonkin verran synkempi. Tykkään sen omaperäisestä tunnelmasta. Etenkin intro on todella hyvin toteutettu, muistan kun suu ihan loksahti auki tätä ensimmäisen kerran kuunnellessa. Ihan uskomaton sovitus, vaikka ehkä hitusen turhan pitkä.
Hannah Furyn versio on lyriikoidensa puolesta reilusti muokattu, mutta pidän hänen versiostaan. Mukava kuulla tarina välillä toisestakin näkökulmasta.
Kommenttikenttään saa linkata omia folk-biisisuosikkejaan. Kuuntelisin niitä enemmän kuin mielelläni!

1 kommentti:

  1. Heitin suule haasteen blogissani :)
    http://sannavonsteam.blogspot.fi/2015/03/liebster-award.html

    VastaaPoista