lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuodenvaihteen fiilikset

Alkaisi varmaan olla aika päivitellä vähän blogiakin. Pahoittelen, etten ole saanut viime aikoina postauksia aikaiseksi. Paremmassa mielialassa tulee aina pistettyä vaikka mitä tuonne tuleviin postauksiin, mutta masennusolojen palatessa niitä ei sitten jaksakaan toteuttaa. Joulukuu oli aika pahasti masennuspainotteinen. Päässä tuntui olevan liikaakin ajatuksia, mutta ne eivät ole kulkeneet ollenkaan luontevasti. Välillä tuntuu musertavalta jo pelkästään niiden paino, sisällöstä puhumattakaan. Mitään hirveän hedelmällistä sanottavaa minulla ei kuitenkaan niistä ole, joten siirrytään muihin aiheisiin. Kerronpa nyt ihan ensimmäiseksi joulustani ja uudestavuodestani. Yleisistä kuulumisista sitten hieman lopussa.

Pidän joulusta juhlana todella paljon, mutta tänä vuonna se meni kyllä penkin alle. Viime vuonna nautin joulusta täysillä, kun sain tehdä siitä omanlaiseni. Nyt porukoilla asuessani muutamat asiat olivat väistämättä toisin. Käyn mielelläni moikkaamassa sukulaisia, mutta tuppaan ahdistumaan oman tilan puutteesta aika nopeasti. Lisäksi henkisenä ihmisenä on jokseenkin stressaavaa, kun tunnelma on väistämättä hyvin erilainen kuin mitä se olisi samanhenkisempien ihmisten kanssa/yksin. Joulu ei siis tänä vuonna tuntunut oikein joululta.

Pakanathan juhlivat joulua monesti lähinnä talvipäivänseisauksen vuoksi, ikään kuin eräänlaisena vuodenkierron merkkikohtana: vuoden pimeimmän yön jälkeen koittaa jälleen valoisampi kausi. Lisäksi joulussa on se kiva yksityiskohta, että se liittyy eräisiin suosikkilegendoihini.Keltit nimittäin aikoinaan juhlivat sitä kuningas Arthurin syntymäpäivänä. En ehkä usko noihin legendoihin ihan sellaisena kuin ne on esitetty, mutta voihan niissä jokin todenperä olla. Etenkin merkkipäivinä on kiva lueskella noista legendoista ja spekuloida, miten tapahtumat olisivat oikeasti voineet mennä. Mielenkiintoista on myös pohdiskella, minkälaisia arvoja niiden taustalla on ja mitä ne haluavat ihmisille opettaa.

Joulu meni vähän ikävästi muutenkin kuin vain laimean tunnelman vuoksi. Omat arvoni poikkeavat jonkin verran joidenkin sukulaisteni arvoista, mikä aiheuttaa välillä aikamoisia ristiriitoja. Olen pyrkinyt pitämään temperamenttini kurissa, mutta toisinaan se on aika vaikeaa. Tänä jouluna meinasi palaa hermo puhuttaessa politiikasta. Pyrin kunnioittamaan erilaisia mielipiteitä, mutta toivoisin silti kattavia perusteluja. Siinä vaiheessa kun esimerkiksi äänestysratkaisut perustuvat pelkälle puolueen imagolle, niin minua alkaa suoraan sanoen hieman kuvottaa. On vaikea uskoa, että kukaan aikuinen ihminen jättää äänestämättä jotain puoluetta sen vuoksi, koska se on "hyi" tai "yäk" ja äänestää toista sen takia, että puolueen äänestäjillä on tietynlainen imago. Tuollainen imagonmetsästys monesti kertoo siitä, ettei ehkä ole ihan sinut itsensä kanssa, mutta minun on silti hankala hyväksyä sitä, että jollekin tuollainen on parempi syy äänestää kuin yhteinen hyvinvointi. Veikkaan silti kyllä, ettei kyseinenkään ihminen tekisi tuollaista ratkaisua, jos ymmärtäisi minkälaisia seurauksia sillä todella voi olla kanssaihmisten hyvinvoinnille. Monet ihmiset vaan tuntuvat tiedostamattaan kammoavan koko asian ajattelemista.

Joulua seuraava uusivuosi ei ollut myöskään erityisen kummoinen. Kaverini olivat jakautuneet ympäri Mikkeliä, Suomea ja jopa maailmaa, joten bileporukka oli hyvin pieni. Pienelläkin porukalla voi toki olla hyvä juhlafiilis, mutta nyt vain puuttui se jokin. Illan kohokohta olikin varmaan Merlin-maraton tai kaupungin ilotulitukset. Ne olivat tänä vuonna todella kauniit, vaikka niistä lähtevä ääni olikin aivan hirveä. Se pauke tuntui melkein sydämessä ja välillä minun olisi tehnyt mieli vain kipittää Naisvuoren juurelle piiloon.

Vuosi 2014 on nyt siis ohi. Sen verran rankka vuosi on ollut, että olen vain iloinen sen päättymisestä. Tulevassa vuodessakin tulee varmasti olemaan vaikeutensa, mutta muuton myötä se tuo paljon uutta mukanaan. Kieltämättä Mikkelistä lähteminen on myös stressannut aika paljon. Muutan 12. päivä (Koulu alkaa kolmantenatoista.) joksikin aikaa serkuilleni Vuosaareen, sillä kämppäni Vantaalla vapautuu vasta ensimmäinen helmikuuta. Oman tilan puutteen vuoksi ahdistaa vähän ajatus serkuilla asumisesta, mutta ehkä se menee ihan hyvin. Perhe on kuitenkin mukava ja rento, eikä siellä tarvitse olla kuin pari viikkoa, joiden viikonloput vietän varmaan Mikkelissä. Niiden jälkeen pääsen vihdoinkin omaan kämppään, jes! Tuo asia on tuonut jonkin verran valoa päiviin ja auttaa porskuttamaan eteenpäin.
Myös muutama muu asia on piristänyt päiviäni. Yksi niistä on Dragon Age Inquisition. Peliin koukkuttuminen vei vähän enemmän aikaa kuin ykköseen, mutta nyt koukku on vähintäänkin yhtä vahva. Alkupuolella ärsytti aika paljon se seikka, kun 20 h pelaamisen jälkeen pleikkari päätti jumittua ja poistaa siinä samalla jokaisen tallennukseni. Jouduin siis alottamaan alusta. Nyt alan olla loppusuoralla ja yritän epätoivoisesti säästellä peliä. En tiedä mitä teen sitten kun tuo loppuu!

Lisäksi hyvä musiikki tekee aina terää. Olen viime aikoina kuunnellut aika paljon neofolkia. Sattui aika sopivasti, kun joulukuussa Death In Junekin tuli sopivasti Suomeen. Keikka oli ihan mieletön ja tunnelma jollain tapaa jännän epätodellinen. Ihan kuin olisi hetkeksi pudonnut johonkin ihan toiseen ulottuvuuteen! Ykköseni neofolk-bändeistä on kuitenkin ehkä Of The Wand And The Moon, jonka löysin vasta joulukuussa, mutta joka kolahti heti.

Neofolkin lisäksi olen kuunnellut paljon Blackmore's Nightia! (Taas vaihteeksi.) Kirjoitin itse asiassa jonkinlaista kuunteluhistoriaani IRC-Gallerian blogiini, jos jotain kiinnostaa käydä lukemassa. Kyseinen bändi on ollut yksi suosikeistani jo useamman vuoden. Kokoonpanossa innostaa tietenkin biisien keskiaika- ja renessanssiaiheiset biisit, upea energia ja Candicen upea ääni. Jos joku päivä onnistun tänne vielä me singing - videon postaamaan, niin pari vahvaa biisiehdokasta löytyy Blackmore's Nightin tuotannosta.

 Pieni paljastus: En voi sietää suurinta osaa jouluruoista. Liharuoat menevät, mutta esimerkiksi laatikot ovat mielestäni ihan hirveää moskaa.

 Joululahjojani en tullut kuvanneeksi, mutta ikuistin kyllä itselleni Helsingistä ostamani lahjat!




Seuraavissa kuvissa näkyvät uudet Demonia-saappaani. Olen jo vuosien ajan katsellut erilaisia Demonioita, mutten ole koskaan tullut aiemmin ostaneeksi. Tulin löytäneeksi nämä kaunokaiset reilulla kolmellakympillä, joten kiusaus kasvoi aivan liian suureksi!



6 kommenttia:

  1. Kurja kuulla, että masennus on tehnyt paluuta ja että juhlat eivät ole menneet putkeen. :/
    Toivottavasti vuosi sentään alkaa paremmissa merkeissä ja koulu olisi mieluinen!
    Olisi mielenkiintoista kuulla joulunaikaan liittyvistä eri legendoista. Ehkä sitä itsekkin näkisi sitten joulun eri valossa. :)

    Blogistani löytyy sinulle myös tunnustus.
    http://seurallinenerakko.blogspot.fi/2014/12/you-are-fabulous.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan. No, ei sitä kai ikuisesti voi huonosti mennä. :D

      Tuo on itse asiassa erittäin hyvä postausidea. Voisi seuraavaan aattoon mennessä hankkia vähän lisätietoa noista ja raapustella jotain. :)

      Suuret kiitokset tunnustuksesta, olipas ihanasti kirjoitettu! :)

      Poista
  2. Ensi vuonna voi olla kaikkien aikojen Yule! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon ja ehkä pikkuisen jo siihen uskonkin! ^^

      Poista
  3. Hei mitä, olit katsomassa DI6? En bongannut yhtään! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olin! Olin vähän syrjemmällä, joten varmaan jäin helposti huomaamatta. :D

      Poista