sunnuntai 25. tammikuuta 2015

LSD, MDMA ja kannabis - tulevien sukupolvien ihmeaineet?



Kannabiskeskustelu on viime vuosina käynyt kiivaana ja samalla puheenaiheeksi ovat nousseet muutkin huumeiksi luokiteltavat aineet. Monet varmasti muistavat kouluissa pidetyt huumevalistukset kauhutarinoineen, näistä villeimpinä kertomukset ihmisistä, jotka ovat LSD-päissään luulleet olevansa appelsiineja ja kuorineet itseään tai hypänneet ikkunasta jonkinlaisessa teräsmiesharhassa. Toisaalta monet meistä ovat myös törmänneet esimerkiksi kannabiksenkäyttäjään, jonka elämä vaikuttaa huomattavasti terveellisemmältä kuin tavallisen alkoholinkäyttäjän. Samoin kuulemme tarinoita ihmisistä, jotka eivät LSD:n tai jonkun muun psykedeelin käytön seurauksena olekaan hypänneet katolta, vaan esimerkiksi parantuneet masennuksestaan. Vielä kymmenen vuotta sitten suhtautuminen näihin aineisiin oli yleisellä tasolla aika yksioikoista, mutta nykyään mediassakin tulee nähneeksi hyvin erilaisilta näkökannoilta kirjoitettuja artikkeleita. Monen yllätykseksi näihin on kuulunut jopa tieteellisiä tutkimuksia, jotka ovat paljastaneet, etteivät jotkut huumeiksi luokiteltavista aineista olekaan niin vaarallisia kuin on luultu. Itse asiassa jotkut niistä voivat olla jopa hyödyllisiä ihmiselle. 

Huumeisiin lukeutuu lukuisia useita aineita, jotka vaikuttavat monin eri tavoin. Useimmissa niissä on mahdollisuus sekä positiivisiin että negatiivisiin vaikutuksiin. Vaikutukset ovat minkä tahansa muun aineen tavoin yksilöllisiä ja vaihtelevat annostuksen mukaan. Tietenkin osa niistä voi myös tappaa tai olla muuten vaarallisia. Pitäisikin muistaa, että loppujen lopuksi huumeet ovat vain aineita muiden joukossa. Etenkin huumevalistuksessa tullaan monesti sortuneeksi mustavalkoiseen ajatteluun tässä asiassa. Moniin huumausaineisiin ei kuole pieniä annoksia käyttäessä, eikä välttämättä suurempiinkaan. Toisaalta esimerkiksi kipulääkkeissä käytettävä paracetamol voi suurina annoksina aiheuttaa hyvin kivuliaan kuoleman. Riittävän suurella annoksella paracetamolia voit siis tehdä itsellesi tappavaa vahinkoa, sen sijaan kannabiksella ei voi tappaa itseään. 

Moni varmasti ihmettelee, miksi huumeilla on niin ikävä maine, mikäli ne eivät olekaan niin haitallisia kuin ollaan luultu. Tahdon korostaa, että toki näissäkin aineissa on omat vaaransa, eikä kaikki pelottelu ole tuulesta temmattua. Kielteisen ilmapiirin syntymiseen ovat vaikuttaneet kuitenkin myös muutamat muut tekijät. Käykäämme siis läpi hieman muutaman aineen historiaa tilanteen valottamiseksi. 

Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa esimerkiksi psykedeeleiksi kutsuttuja aineita tutkittiin ensiksi tieteellisesti laboratorioissa. Niistä odotettiin voivan olla apua esimerkiksi mielisairauksien parantamisessa, sillä aineiden uskottiin aiheuttavan esimerkiksi skitsofreniaa vastaavia olotiloja. Psykedeelien mystiset, terapeuttiset ja myös viihteelliset vaikutukset kiehtoivat kuitenkin myös tavallisia ihmisiä ja siten ne levisivät myös laboratorioiden ulkopuolelle. Edes tutkijat eivät olleet vielä löytäneet aineille optimaalista käyttötarkoitusta tai käyttöolosuhteita, joten voitte kuvitella miten perillä vailla asiantuntemusta olevat ihmiset olivat niiden turvallisesta käytöstä. Tästä seurasi se, että esimerkiksi suuret hippitapahtumat muuttuivat sekasortoisiksi. Riski psykedeelisen kokemuksen negatiiviseksi kääntymiseen oli suuri ja se taas aiheutti arvaamatonta ja pelottavaakin käytöstä käyttäjien toimesta. Vika ei kuitenkaan ollut itse psykedeeleissä vaan nimenomaan tavassa käyttää niitä. Asiantunteva ja riittävän terve ihminen turvallisissa olosuhteissa voi käyttäytyä aivan toisenlaisella tavalla ja saada kokemuksesta irti uskomattoman paljon. 1960-luvulla yhdisteitä kuitenkin nautittiin monesti ilman minkäänlaista kartoitusta henkilön mielenterveydestä, mielialasta, eikä sekalainen ympäristökään varmasti ollut kaikille ihanteellinen. 

Tottumattomille, ulkopuolisille silmille meininki on varmasti ollut pelottavaa. On ymmärrettävää, että monen ensimmäinen reaktio on ollut, että nimenomaan nuo aineet ovat pahasta. Arjessa ihminen tekee helposti mielivaltaisiakin päätelmiä ja eihän tutkimustietoa aiheesta ollut kovinkaan paljoa. Lisäksi on myös väitetty, että itse Yhdysvaltain hallinto oli tahtonut kieltää psykedeelit, sillä niillä oli osansa Vietnamin sotaa vastaan kapinoinnissa. Kaikki tämä johti siihen, että lopulta Yhdysvallat julisti sodan huumeita vastaan. Alkoi propagandan kausi, jolloin huumausaineiksi luokitellut aineet mustamaalattiin täysin. Tutkijat ovat kertoneet, että kyseisiä aineita on useiden vuosikymmenien ajan noiden tapahtumien jälkeen ollut miltei mahdotonta edes tutkia. Syynä on ollut paitsi laittomuus, myös se, että niistä kiinnostunutta pidettiin propagandan vuoksi täysin kajahtaneena.

Yhdysvaltojen asenne huumeita kohtaan on virrannut tehokkaasti muuallekin maailmaan. Tämä on johtanut siihen, että niistä on tullut eräänlainen tabu – moni ei tunnu edes kykenevän keskustelemaan aiheesta objektiivisesti, vaikka heille olisi esittää tieteellistä todistusaineistoa tueksi.
Kuten aiemmin jo mainitsin, yleinen asenne tuntuu kuitenkin olevan muuttumassa. Vietnamin sota ja hippiliike sellaisenaan kuin se oli 60-luvulla alkavat olla enää muistoja vanhemman ikäluokan takaraivossa. Propagandan vaikutus tuntuu yhä, mutta nuorempi sukupolvi kykenee näkemään asian jo hieman objektiivisemmassa valossa. 90-luvulla alettiin pikkuhiljaa antaa lupia tutkia joitakin huumausaineita. Näissä tutkimuksissa on saatu positiivisia tuloksia esimerkiksi LSD:n vaikutuksesta kuolemansairaiden kuolemanpelon käsittelemiseen, MDMA-terapian käytöstä post-traumaattisen stressioireyhtymän hoidossa, sekä psilosybiinin vaikutuksesta Hortonin syndroomaan. Nämä aineet ovat siis antaneet uutta toivoa ihmisille, joiden kohdalla perinteiset hoitomuodot eivät ole auttaneet. Lisäksi on huomattu, etteivät monet huumausaineet itse asiassa olekaan niin vaarallisia kuin aiemmin ollaan kuviteltu – kunhan niitä ottaa oikeanlaisissa olosuhteissa. 

En kuitenkaan kannusta ihmisiä vetelemään hetken mielijohteesta mitä sattuu. Sille on kuitenkin syynsä, että nämä aineet ovat laittomia. Jo pelkästään psykedeelien viihdekäyttäjienkin keskuudessa tiedetään yleisesti, etteivät ne sovi kaikille. Siksi esimerkiksi mielenterveysongelmaisen on hyvin riskialtista alkaa niitä omin päin ottamaan. Psykedeelien sanotaan olevan tajuntaa laajentavia aineita ja niiden käyttäjä voi päästä/joutua tekemisiin monien tiedostamattomien, päänsisäisten asioidensa kanssa. Jos asiat ovat vaikeita tai niitä on erityisen paljon, voi käyttökokemus olla jopa traumatisoiva. Lisäksi on oikeastikin olemassa huumausaineita, joiden positiiviset vaikutukset ovat mitättömiä verrattuna negatiivisiin – googlailkaapa huviksenne vaikka sellainen kuin krokodil.

Riskialtista huumeiden käyttäminen nykytilanteessa on myös sen vuoksi, että monesti et voi tietää, mitä loppupeleissä saat kauppaa tehdessä. Jauhepussissa tai pillerissä voi olla jotakin ihan muuta kuin annetaan ymmärtää – se voi olla buranaa tai sitten jotain oikeasti vaarallista. Juuri äskettäin uutisoitiin ekstaasina myydyistä tableteista, jotka ovat tappaneet ihmisiä ulkomailla. Todellisuudessa näitä pillereitä oli jatkettu vaarallisilla määrillä metyyliamfetamiinia eli PMMA:ta. Pahimmillaan niiden käyttö voi siis nykytilanteessa todella olla hengellään leikkimistä. 

Minä en missään nimessä vapauttaisi kaikkia huumausaineita vapaasti kaikkien käytettäviksi. Siitä seuraisi mitä todennäköisimmin tragedioita niin yksilö- kuin yhteisötasollakin. Kannabiksen voisi kyllä mielestäni sallia ihan viihdekäyttöönkin. Jos verrataan esimerkiksi sen ja alkoholin haittoja, niin kannabis jää aika kesyksi päihteeksi. Positiivisia vaikutuksia kannabiksella on monia, alkoholilla ne rajoittuvat lähinnä mahdolliseen lisääntyneeseen sosiaalisuuteen, itsetunnon väliaikaiseen kasvuun ja mielialan kohoamiseen. Toki voidaan kyseenalaistaa sekin, onko meidän järkevää sallia enää enempää päihteitä alkoholin rinnalle ollenkaan. Kannabiksella on todettu kuitenkin olevan myös lukuisia terveysvaikutuksia, joten viihteellisyys ei ole ainoa syy laillistamiseen. Lisäksi meidän on ajateltava realistisesti: päihteen käyttö tuskin on loppumassa. Voimme itsepäisesti pitäytyä kiinni laeissamme, mutta ihmiset kyllä hankkivat huumeensa laittomastikin. Etenkin nyt, kun asenteet kannabiksen suhteen ovat muuttuneet sallivimmiksi. Laittomuudessa on vaan se huono puoli, että suuri osa huumekaupan tuotoista menee silloin järjestäytyneelle rikollisuudelle. En usko, että kukaan on tietämätön siitä, miten paljon kärsimystä sieltä kautta kulkee tähän maailmaan. Mieluummin soisin ne rahat esimerkiksi rehellisille suomalaisille yrittäjille. 

Muut huumausaineet voisi sallia tutkimus- ja lääkintäkäyttöön. Itse ottaisin mielelläni mielenterveyskuntoutujana muita vaihtoehtoja perinteisten lääke- ja terapiahoitojen rinnalle. Tässä maassa on lukuisia ihmisiä, jotka noita hoitoja käyttävät, mutta joutuvat silti käymään kuolinkamppailua päivittäin. Jo nykyiset tutkimustulokset joiden aineiden suhteen ovat lupaavia, joten mielestäni näihin tutkimuksiin kannattaisi todella panostaa. Toki on sitten aivan toinen juttu, kuinka paljon lääkeyhtiöt kiinnostuvat esimerkiksi LSD:stä, johon ei voi jäädä fyysisesti koukkuun ja henkinen koukkukaan ei ole kovin tavanomainen. (Eikö olekin ironista?)

Psykedeelien on todettu myös antavan ihmiselle arvokkaita, henkisiä kokemuksia. Tajunnanlaajentajina ne myös auttavat näkemään asiat erilaisessa valossa ja voivat kehittää ajattelua. Monet tutkimuksiin osallistuneista ovat rankanneet psykedeelisen kokemuksen kymmenen merkittävimmän elämänkokemuksensa joukkoon. Mielestäni jokaisella riittävän terveellä ihmisellä pitäisi olla oikeus myös tällaiseen kokemukseen – ei tietenkään missään itsemurhayksiössä kymmenen muun ties mitä vedelleen ihmisen seurassa, vaan turvallisessa ja valvotussa ympäristössä, asiantuntijoiden opastamana. 

Tämän tekstin tarkoituksena on kannustaa teitä ottamaan itse selvää näistä asioista. Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, mitä substansseja kukakin käyttää tai jättää käyttämättä, kunhan ei vahingoita muita eikä mielellään itseäänkään. Jokaisen olisi silti tärkeää antaa asialle mahdollisuus, jos ei itsensä niin edes jonkun muun kohdalla. Asenteiden muutos avoimempaan suuntaan voisi parhaimmillaan pelastaa jopa ihmishenkiä. Se ei ole asia, joka kannattaa sivuttaa olankohautuksella vain pitääkseen kiinni jähmeistä ajatusmalleistaan. 

Muutama linkki aiheeseen liittyen:

Dokkareita liittyen asiaan (Löytyvät esimerkiksi Netflixistä.):
DMT – The Spirit Molecule
Ayahuasca – Vine Of Soul
Neurons To Nirvana 

4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Juuri tällaista toivoisi päihdekeskustelun olevan, eli kiihkotonta suuntaan tai toiseen. Olen aivan samaa mieltä, jokaisella tulisi olla oikeus käyttää tahtomaansa päihdettä joutumatta rikolliseksi siitä syystä.

    En osaa sanoa onko dekriminalisointi lopulta paras ihan kaikkien päihteiden kohdalla (niin kuin Portugalissa on ollut jo melko pitkään) vai kokonaan laillistaminen ja valtion valvonnan alaisuuteen joutuminen. Uskoakseni suurinta osaa ei huvittaisi edes laillistettaessa käyttää mitään vaarallisimpia päihteitä, ei ainakaan itseäni huvittaisi. Laillistettaessa myös nämä vaarallisimmat aineet saataisiin pois rikollisten käsistä, puhtaus olisi kontrolloitua, ongelmakäyttäjiä voitaisiin paremmin valvoa ja ohjata hoitoon tarvittaessa. Se nyt kuitenkin on jo todettu tosiaan monesti, ettei kieltäminen mitään auta, huumeet eivät sillä tavalla katoa minnekään.

    Hineointahan olisi, jos ei kenenkään tarvitsisi käyttää mitään, mutta siihen pakottaminen lainsäädännön tai oikeastaan minkään muunkaan avulla ei ole mitenkään realistista, eikä mielestäni ihmisoikeuksien mukaistakaan.

    Oikeastaan tämä nyt ei varsinainesti lisännyt mitään kattavaan tekstiisi, mutta ajattelin kuitenkin kommentoida. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kommentoit kaikesta huolimatta! Kommentit ovat miltei aina kivoja, vaikka eivät toisikaan mitään tajunnanräjäyttäviä uusia ajatuksia kehiin. Ei tunnu niin yksinpuhelulta tämä. Lisäksi on toki aina mukava huomata, että muut jakavat samoja ajatuksia. Puhumalla/kirjoittamallahan tietoisuus asioista lisääntyy, joten hyvä vain jos mahdollisimman moni osallistuu keskusteluun. :)

      Poista