perjantai 21. marraskuuta 2014

Pakkaspäivään varaudutaan verkkosukkiksin ja napapaidoin

Ajattelin taas päivitellä hieman kuulumisia asupuolelta ja muutenkin, ennen kun saatte tänne muutaman mielipidetekstin ja yhden kuvauspostauksen. Kekripostauksessa en tullut maininneeksi, että pääsykoekutsu tuli sittenkin. Se vaan tuli niin lyhyellä varotusajalla, että olin jo ehtinyt luopua toivosta, etenkin kun Opintopolkussakin luki arvosanojen kohdalla vaan "ei". Kävin siis kekribilereissullani tekemässä myös kokeen. Vointi oli koeaamuna sen verran kamala, että oli vaikea uskoa, että koko hommasta tulisi mitään. Sain kuitenkin itseni motivoitua lähtemään ja pienen harhailun kautta lopulta pääsinkin paikalle. Ala oli siis journalistiikka ja koulu Haaga-Helia. Kokeeseen kuului ensin tehtävä yleistiedon koe, journalistiikan koe ja ryhmähaastattelu. Yleistiedon kokeen perusteella karsittiin osa porukasta pois kesken päivän ja yllätyksekseni pääsin jatkoon siitä vaiheesta. Ryhmähaastattelukin meni oikein hyvin, mutta journalistiikan kokeessa loppui aika kesken. Koe itsessään oli varsin helppo ja oikeastaan aika mielenkiintoinen tehdä. Viimeinen tehtävä meni vaan sen verran hutasemmalla, että voi hyvinkin olla, että paikka menee sivu suun. Yritin kokeen jälkeen olla vain ajattelematta koko journalistiikan osuutta, etten tajuaisi tekemiäni mokia. Minä kun en edes ehtinyt tarkistaa koko koetta. Mutta no, parin päivän päästä se nähdään!

Reissu oli kokonaisuudessaan hyvin raskas, jonka vuoksi olin erittäin iloinen päästessäni Mikkeliin. Elämä on ollut jälleen aikamoista vuoristorataa, joten matkustamisstressi tuntui tavallistakin voimakkaampana. Ei elämä kuitenkaan pelkästään ikävää ole ollut. Vaikka on monia asioita, jotka ovat viime aikoina saaneet minut tuntemaan itseni huonoksi, niin voin sentään olla ylpeä siitä, että olen pystyssä. Monesti on ollut sellainen olo, että tekisi mieli jäädä sängyn pohjalle vain makaamaan ja välillä päässä ovat pyörineet synkemmätkin ajatukset. Siitä huolimatta nousen joka aamu ylös ja pyrin tekemään jotain. Toisina päivinä se luonnistuu kuin itsestään, toisina se on hyvin vaikeaa. Vaikeammista päivistä huolimatta olen kuitenkin onnistunut soittelemaan pianoa, laulamaan tunteja tuntien perään, käyttämään porukoiden koiraa lenkillä ja välillä tulee nähtyä muita ihmisiäkin. Sen lisäksi en ole hyljännyt blogiakaan. Jollekin muulle se voi olla pientä, mutta minulle nuo asiat eivät ole mikään itsestäänselvyys.

Yksi asia, mistä joudun stressaamaan vähän on raha. En voi käsittää, miten sairauspäivärahahakemuksen käsittelyssä voi mennä kolme viikkoa. Luulisi, että sairaat ihmiset pistetään etusijalle. Jos tämä tukihässäkkä olisi tapahtunut ollessani vaikean masennuksen kourissa omassa asunnossani, niin odottelu olisi ollut yhtä helvettiä. Pitäisi soitella vuokranantajalle, sopia uusista maksujärjestelyistä ja pyrkiä vielä elämäänkin jollain se kolme viikkoa. Vakavasti masentuneelle tuollainen stressinaihe voi olla ylitsepääsemätön, kun ajankohtaisempaa on se, pääseekö aamulla ylös sängystä vai ei. Oma tilanteeni ei onneksi nyt ole tuollainen, mutta vähäsen tuo kieltämättä vaivaa. Monet peruselämiseen tarvittavat asiat kun ovat lopussa, enkä viitsisi porukoiltakaan koko ajan olla kerjäämässä. Ahdistuneisuushäiriöni tekee minulle sen, että tällaiset vähäisetkin asiat voivat alkaa stressaamaan todella pahasti, jonka vuoksi olisi mukavaa, että tukijutut sujuisivat ilman hirveätä odottelua ja epävarmuutta.

Onneksi rahojen tulo on kuitenkin aika varmaa ja veronpalautuksiakin on tulossa aikamoinen könttä joulukuun alussa. Sitten saan ostettua itselleni myös Dragon Age III: Inquisitionin, joka ilmestyi tänään. Originsiin rakastuin aikanaan sydänjuuriani myöten, joten olen odottanut kolmosen ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Kakkosta ei ole tullut ostettua, sillä niin moni tuttavani on haukkunut sen lyttyyn. Myöskään lukemani perusteella se ei ole ihan minun tyyppiseni peli, mutta kolmonen vaikuttaa paljon lupaavammalta. Ehkä tuon kakkosenkin voisi joskus pelata, jos sen jostain halvalla saisi.

Pari ihan loistavaa juttua on minulle tapahtunut. Ensimmäinen on se, että päädyin katsoman Christopher Nolanin avaruusleffan, Interstellarin, leffateatteriin. Voin suositella tuota elokuvaa ihan kaikille, oli sen verran päräyttävä pätkä. Juoni, henkilöhahmot ja etenkin visuaalinen puoli olivat aivan huikeita. Ainut miinus siitä, että loistavasti kootun juonen loppu jätti ehkä vähän kylmäksi. Tuntui vähän siltä, kuin olisi keksitty joku helppo päätös kaikelle aiemmin tapahtuneelle. Se on kuitenkin aika ymmärrettävää, sillä leffassa käsiteltiin asioita, jotka eivät ole ihmiselle vielä selviä ollenkaan. Olisin myös kaivannut leffaan vähän lisää tiedejuttuja ja vähemmän ihmissuhdedraamaa. Nämä ovat kuitenkin aika pieniä seikkoja mahtavassa kokonaisuudessa. Leffa insipiroi lukemaan pikkuisen lisää avaruusjutuista, sekä ylipäänsä ihastelemaan ja kauhistelemaan maailmankaikkeuttamme. Kannattaa siis käydä tsekkaamassa!

Toinen mahtava juttu on, että löysin jälleen lapsuuteni mielisarjakuvan Asterix ja Obelixin! Tulin katsoneeksi Netflixistä Asterix ja Obelix Britanniassa - leffan, joka innoitti minua lukemaan vanhat Asterixini uudestaan läpi. Okei, myönnettäköön, että ne savon murteella kirjoitetut ovat aika karseaa luettavaa, mutta ei murre itse sarjakuvaa sentään pilaa! Unohtuneet lapsuudensuosikit ovat yksi parhaista piristyskeinoista ikävien olojen kourissa. Paitsi, että ne ovat itsessään ihania, linkittyvät ne myös minulla henkilökohtaisesti aikaan, joka oli monin tavoin taianomaisempi kuin tämä nykyinen ikä. Suosikkeihin palaamalla on mahdollisuus saada tuosta taiasta pieni palanen tähän päivään.

Mutta sitten siihen asuun: Olen aina tykännyt testailla muiden ihmisten silmälaseja, vaikka oma näkö onkin kunnossa. Pitäähän sitä sovitella jo etukäteen, kun ei näillä geeneillä varmasti pysy hyvä näkö loppuun asti! (Kaikilta yli 40-vuotiailta vähänkin läheisemmiltä sukulaisiltani löytyy lasit.) Mulle on omasta mielestäni sopinut aina parhaiten paksu- ja tummasankaiset lasit ja päätinkin nyt hyödyntää noita äiskän laseja tähän postaukseen.

...ja joo, asuni ei ole se käytännöllisin juuri alkaneisiin pakkaskeleihin. Ulos lähtiessä oli pistettävä kiltisti housut verkkosukkiksien päälle. Sukkiksistani (tai napapaidastani) en kuitenkaan sisätiloissa joustanut. Nyt vaan teki mieli vetäistä päälle jotain vähän resuisempaa ja vaihteeksi taas vähän mustempaa. Tunnen oloni jotenkin epämukavaksi, jos en pue päälleni juuri sitä mitä mieli tekee sinä päivänä, satoi tai paistoi.

Varsinaisten asukuvien jäljessä on vielä muutamia muita randomeita kuvia viime viikoilta.










Loppuun vielä biisisuositus. Tämä mies on pelastanut monet paskat päiväni, etenkin tämä kyseinen cover. Ihan uskomattoman parantavaa musiikkia.


P.S. Kuten varmasti huomasitte, blogin ulkoasu on muuttunut. Mitäs pidätte?

6 kommenttia:

  1. Hieno ulkoasu! ♥

    Odottelu on kyllä ihan perseestä. Varsinkin tuollaisten mainittujen asioiden... Ihan kun ei olis tarpeeksi vaikeeta muutenkin x( Tuntuu välillä että kiusaavat ihmisiä tahallaan.
    Mutta kyllä se siitä, toivottavasti hyvin pian!

    Tykkään erityisesti neljänneksi viimeisestä mustavalkokuvasta! Niin sievä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! <3
      :
      On kyllä, mutta eiköhän tässä sinnitellä. Pakko jossain vaiheessa kirkastua. :D

      Poista
  2. Ihana etenkin tuo mustavalkoinen kuva susta! Oot kyllä kaunis!:)

    VastaaPoista
  3. Dragon Age: Inquisitioniin et tule kyllä pettymään! Itse sain sen julkaisupäivänä ja suorastaan vedän itseni ähkyyn sivuquestien ansiosta. Peligrafiikka on hyvin kaunista ja multi-region parasta, paljon explorattavaa! Itsekin aina haukun DA2:sta, koska se nyt vaan on valitettavasti edeltäjäänsä surkeampi. :( Pari kertaa olen pelannut sen läpi, mutta ei siitä nyt kovin paljoa saanut irti. Ei läheskään niin paljon kuin Originsista. Mutta tarinan puolesta se tietysti olisi hyvä pelata läpi! Steamissa taitaa olla vähän väliä ihan ok alehinnoilla tuo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sitä sitten vasta odottaakin, hui apua. :D Kakkosen tarinan olen lukenut läpi, mutta olisi se varmaan joskus hyvä pelatakin. Jos vaikka tuon kolmosen jälkeen sitten, iskee varmaan kuitenkin hirveät vieroitusoireet. :D

      Poista