torstai 30. lokakuuta 2014

Tauosta huolimatta elossa!

Heippa taas, pitkästä aikaa! Postaustaukoni on päässyt venymään suorastaan rikollisen pitkäksi. Siihen on useampiakin syitä. Ensinnäkin mielialani ovat olleet hyvin alhaalla, jonka vuoksi jaksamiseni on ollut hyvin huonoa. En ole myöskään halunnut postata tänne liian masentuneita tekstejä. Lisäksi on joitakin käytännön syitä. Tähän aikaan vuodesta ulkokuvista tulee monesti vähän huonoja, sillä valoa on vähän, enkä minä ole vielä mikään mestari kamerani käyttämisessä. (Joskus olisi ehkä hyvä lukea se käyttöohje läpi...) Muutaman kerran olen käynyt asukuvia ottamassa, mutta niistä on tullut aika karseita. Lisäksi lähes kaikki elektroniikkalaitteeni ovat alkaneet viime aikoina temppuilemaan, eikä vähiten tietokoneeni. Blogitekstien kirjoittaminen on siis vähän hidasta ja koettelee siten kärsivällisyyttä.

Laitteiden hitaan hajoamisen lisäksi tuntuu epäonnea riittäneen muutenkin vähän turhan paljon. Muuttoni ei ole edennyt ollenkaan, sillä ilman työ- tai opiskelupaikkaa on vähän hankala lähteä mihinkään. Minun piti hakea Haaga-Heliaan medianomiksi, mutta jostain syystä kirjoitusarvosanani eivät koskaan päässeet perille asti. Kummastuin vähän, kun ei pääsykoekutsua tullut, sillä arvosanani eivät kuitenkaan ole huonoimmasta päästä. Kävin tsekkaamassa netissä tilanteen ja siellä näkyi ainoastaan lukion päättötodistuksen keskiarvo lähetettynä. Harmitti kieltämättä aika paljon, vaikka täytyy myöntää, että olisin kuitenkin hakenut keväällä folkloristiikkaan. Journalistiikan linja olisi ollut vain pääsylippu Helsinkiin, että ehkä loppupeleissä parempi, että joku sellainen saa paikan, joka sinne todella haluaa.

Kävin myös psykiatrilla, eikä sekään mennyt aivan toivomani mukaisesti. Toivoin pääseväni päivittämään diagnoosini, jotta saisin vähän enemmän vihiä siitä, mikä minua vaivaa ja mahdollisesti asianmukaista hoitoa siihen. Lisäksi minua kiinnosti tietää lääkinnällisen hoidon vaihtoehdoista, sillä olo tuntuu toisinaan menevän yli äyräiden. Myös sairaslomaa hain. Sen sain, mutta muuten koko homma menikin vähän plörinäksi. Yritin puhua lääkärille epävakaan persoonallisuushäiriön mahdollisuudesta ja vaikka lääkäri sanoi häiriön olevan hyvinkin mahdollinen, ei se häntä tuntunut kuitenkaan kauheasti kiinnostavan. Tuntui, että käsittelimme ainoastaan vanhoja diagnoosejani – masennusta ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Ovathan ne toki ajankohtaista, mutta samat asiat tuli kerrattua vähän turhan monta kertaa siihen verrattuna, kuinka paljon käynti maksoi. Lisäksi sain mukaani SSRI-lääkereseptin, vaikka sanoin heti kättelyssä, etten niitä mielelläni söisi. Perustelinkin kantani mielestäni hyvin. Olisin ehkä voinut pitää pintani kauemmin, mutten oikein jaksanut enää sitten, kun käynti osoittautui muutenkin epätyydyttäväksi. Pilleripurkki tuli kuitenkin haettua ja luettua hieman lääkkeestä. Kaiken lukemani jälkeen vaikuttaa hyvin paljon siltä, että kyse on aivan samanlaisesta paskasta kuin mitä olen aiemminkin syönyt. Ensimmäinen ja viimeinen kokeilukertani osoittautui niin tuskalliseksi, etten halua ottaa riskiä enää.

Myös kaikenlaista muuta pientä ikävää on sattunut ja täytyy myöntää, että mittani alkaa olla täysi. Mielialaongelmiin olen päättänyt kokeilla rohtokoisoa, jota minulle ystävällisesti suositeltiin. Ulkomailta tilattuna kyseinen valmiste on hyvin halpa ja vaikuttaisi ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta. Tilaan sen kuitenkin vasta viikonlopun Helsinki-reissun jälkeen, sillä en tahdo tehdä sitä ennen pieniäkään ylimääräisiä hankintoja.

Helsinkireissu tuntuu ihan piristävältä tämän kaiken keskellä. Pääsee ainakin hetkeksi pois tästä ikävystyttävästä ja stressaavasta kaupungista. Edessä olisi Jennin kekribileet, kahvittelua hyvässä seurassa ja kuvaukset. Ihanaa päästä pitkästä aikaa kameran eteen oikein kunnolla! Bileitäkin odotan innolla, sillä onhan kyseessä lempijuhlani. Valitettavasti Mikkelin ja Helsingin juhlat menivät päällekäin, joten perjantaina vietän juhlaa ystäväni Outin kanssa ihan rauhallisissa merkeissä. Toisaalta on kyllä ihan kiva, että varsinainen aatto on rauhoitettu. Hauskaa tulee varmasti kumminkin olemaan.

Mielialaa on kohentanut myös fantasiakirjojen isä, Tolkienin Taru sormusten herrasta. Päätin lukea jälleen kerran lempikirjani lävitse, sillä se toimii oivallisena inspiraationlähteenä ja tuntui muutenkin olevan aika virkistää muistia sen suhteen. Jostain syystä tuo kirja tuntuu olevan jokaisella lukukerralla parempi. Rakastan kaikkea siinä, eikä tuosta oikeastaan tunnu juuri kritisoitavaa löytyvän. Ehkä korkeintaan se, että se pistää vollotuttamaan lähes koko luku-urakan ajan! Jos olet nähnyt vain leffat, suosittelen kirjaa lämpimästi, vaikket elokuvista suuremmin olisi välittänytkään. Kirja on paljon syvempi ja perusteellisempi ja tyyliltäänkin hyvin erilainen. Jotkut sanovat sitä raskaslukuiseksi, mutta minusta se ei oikeastaan sitä ole. Ei pidä antaa sivumäärän hämätä. Kyseessä on kuitenkin teos, joka yhden suuren tarinan ohella koostuu monista pienemmistä. Jos silti tuntee LOTR:in turhan raskaaksi, kannattaa kokeilla Hobittia. Se on huomattavasti kevyempi kirja.

Pistän tähän vielä muutaman kuvan lähiajoilta. Mitään perusteellisia asukuvia minulla ei valitettavasti ole tarjota ennen viikonloppua, mutta jotain satunnaisia räpsyjä löytyy. Sen jälkeen palaan Minas Tirithin taisteluun! Lupaan kirjoittaa piakkoin postauksen kekrin (Aiemmin puhuin samhainista, mutta olen viime aikoina huomannut tuntevani enemmän vetoa muinaissuomalaisiin juhliin.) juhlistamisesta, sekä pari muuta postausta. Tulevat postausaiheet voi bongata jälleen myös sivupalkista.









4 kommenttia:

  1. Voimia hurjasti jatkoon! Toivottavasti rohto auttaa. Mukavaa Helsingin reissua ja ennenkaikkea hauskoja bileitä!

    VastaaPoista
  2. Todella kauniita kuvia, näytät upealta näissä! :)

    VastaaPoista