perjantai 1. elokuuta 2014

Harry Potterista inspiroitunutta asua, kuulumisia ja flunssalääkereseptiä

Ajattelin tähän väliin kirjoittaa teille postauksen siitä, miten minulla oikeastaan juuri nyt menee ja laitella kylkiäiseksi vähän viime aikoina räpsittyjä kuvia. Elämässäni on edessä suuria muutoksia, joita odotan osittain innolla, mutta minun täytyy myöntää, että olen myös aika peloissani. Meneillään on hyvin paljon asioita, mutta kaiken keskiössä on muutto toiseen kaupunkiin. Se tosin on vielä vähän auki, että minne suuntaan seuraavaksi. Nykyinen kämppä on jo sanottu irti ja lähtö olisi syyskuun alussa. Mikäli en ole siihen mennessä saanut päätetyksi kaupunkia ja hankittua asuntoa, niin menen vähäksi aikaa takaisin vanhempieni luokse. Toivoisin kuitenkin, ettei vanhemmille tarvitsisi mennä pitkäksi aikaa tai mieluummin ei ollenkaan. Olen jo sen verran rakastunut vapauteeni, että toisten sääntöihin mukautuminen tuntuisi vähän ikävältä.

Mielenterveyteni on ollut lähiaikoina aika horjuva. Aamulla voi olla loistotuulella, päivällä vihakohtauksen kourissa ja illalla kytkeytyä itsetuhovaihde päälle. En siltikään oikeastaan pelkää mielialojani, lähinnä vain niitä kaikkein karmeimpia tuskapiikkejä. Tiedän, että tämä on seurausta elämäntilanteen vaikeudesta ja hellittää taas, kunhan asiat tasoittuvat. Pelottavampaa on se, miten ajatusmaailma tuntuu vaihtuvan tunteiden mukana. Päätöksien tekeminen tai muu toimiminen ahdistaa, kun ei tiedä onko hetken päästä ihan päinvastaista mieltä asiasta. Asia, joka on hetki sitten tuottanut mielihyvää voi seuraavassa hetkessä ollakin tuskallinen.

Flippasin pari päivää sitten ihan kunnolla. Olo meni siihen pisteeseen, että oli oikeasti vaikea enää erottaa mikä oli totta ja mikä ei. Paranoidisuus iski päälle todella pahasti ja tuntui, ettei omiin ajatuksiin voinut luottaa enää ollenkaan. Ei ollut enää mitään varsinaista minua, vaan pelkkiä peilinpaloja, jotka heijastivat lukemattomia vaihtoehtoja. Sain myös kuulla eräältä läheiseltäni aika tiukkaa kritiikkiä siitä, miten persoonani tuntuu vaihtelevan rajusti eri ihmisten seurassa. Ytimen hän sanoi pysyvän samana, mutta pinnalta kuoriutuu paljon pois ja tilalle tulee uutta. Tiedostan tuon piirteen oikeastaan itsekin, mutta en pidä sitä pelkästään huonona asiana. En tietoisesti piilottele mitään piirteitäni tai tuo uusia kehiin, vaan se tapahtuu luonnollisesti. Tällainen on ihmisille aivan normaalia toimintaa, vaikka omalla kohdallani ehkä jossain määrin korostuneempaa. Se voi johtua tosin ihan siitäkin seikasta, että persoonani on varsin monipuolinen ja minulla on monenlaisia ystäviä. Erilaisten persoonien kanssa sitten korostuvat eri puolet. Minun on kyllä silti myönnettävä, etten aina pysty tuomaan sitä kaikista sisintä itseäni paikalle, sillä olen tavannut vain hyvin harvoja sellaisia ihmisiä, joiden kanssa sen jakaminen ylipäänsä on mahdollista. Läheiseni esille ottama aihe onkin hyvin hankala, sillä minuus ei koskaan ole täysin pysyvä eikä missään nimessä yksiulotteinen. On hyvin hankala erottaa, mikä on tervettä vaihtelua ja mikä sitten jotain aivan muuta.

Lisäksi sain kuulla siitä, miten odotukseni elämän suhteen ovat epärealistiset ja jahtaan jotain sellaista, mitä ei oikeastaan ole olemassakaan. Läheiseni ei meinannut tällä, että olisin mitenkään suuruudenhullu tai vastaavaa, vaan että yksinkertaisesti arvioin väärin esimerkiksi joiden asioiden hohdokkuuden. Minulla on kieltämättä tapana innostua uusista asioista aika lailla ja kasvattaa mielessäni kiinnostavasta jutusta jotain suorastaan maagisen upeaa, mikä on pariin otteeseen koitunut ongelmaksi. Olen kuitenkin tiedostanut tuon piirteen itsessäni ja mielestäni se on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvin hallinnassa.

Läheiseni esille tuomat piirteet olivat siis oikeastaan sellaisia, jotka itsestäni jo aiemmin olen löytänyt, mutta oli ehkä ihan hyvä, että hän muistutti niistä juuri nyt. Muutoksia tehdessä etenkin nuo epärealistiset odotukset voivat olla aikamoinen killeri, jonka vuoksi niiden kanssa täytyy olla erityisen tarkkana. Tuo keskustelu muistutti minua myös siitä, että minun on mietittävä tulevaisuuteni myös mielenterveyttäni silmällä pitäen. Minun täytyy ottaa huomioon se, että olen sairas ja että en voi aina luottaa jokaiseen ajatukseen, joka päähäni sattuu ilmaantumaan. Sen vuoksi minun on oltava mahdollisimman tietoinen siitä, mitä mielessäni liikkuu ja ennen kaikkea mistä syistä. Samalla minun on pidettävä huoli, ettei käytökseni satu liikaa muihin. En voi elää miettimällä jatkuvasti aiheuttaako käytökseni murhetta jollekin, mutta räikeän satuttamisen voi pyrkiä estämään. Siihen parhaat eväät ovat objektiivisuuteen pyrkivä ajattelu ja empatia. Omat, hankalat ja voimakkaat tunteeni ovat suurin haaste tässä tapauksessa. Toisinaan jonkun ihmisen käytös voi minun silmiini näyttää hyökkäykseltä, vaikkei se sitä olekaan ja jokin sisälläni vaatii minua sitten puolustautumaan. On haasteellista tuossa tilanteessa vain jäädä istumaan paikoilleen ja kuunnella järkeään. Kaikki tuntuu ikään kuin sumenevan. Toisinaan jopa niin pahasti, että kyky tuntea tuntuu katoavan myrskyssä kokonaan vähäksi aikaa.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on nyt edetä rauhallisesti. Jos tunnekuohuni pääsevät liian pahoiksi, niin kykyni arvioida asioita realistisesti katoaa ja tulokset voivat olla ikäviä. Asuntoasioiden pohtimisen lomassa olenkin siis päättänyt yrittää yksinkertaisesti rauhoittua. Pitää mielialan niin vakaana kuin ikinä pystyn ja pyrkiä tekemään kaikkea sellaista, joka veisi ajatukset toisaalle. Ylenpaattinen tunteilla ja ajatuksilla mässäileminen ruokkii ahdistusta, jonka vuoksi on hyvä osata olla myös miettimättä. Tähän tarkoitukseen sopii loistavasti riimujen ja tarottien opiskelu, CMX:n sanoituksien tulkitseminen, sekä kämpän siivoaminen. Pyrin myös kirjoittamaan teille jonkun asiapostauksen tässä lähipäivinä, mahdolliset aiheet näette sivupalkista.

Loppuun vielä niitä kuvia, sekä superflunssajuoman resepti, jonka kyhäsin ollessani kaamean kurkkukivun ja nuhan kourissa. Yllätyksekseni tämä sekoitukseni todella toimi ja parin päivän päästä flunssaoireeni rajoittuivat enää yskään. Yleensä ne tuppaavat kestämään n. 1-2 viikkoa. Sama kävi Jessen flunssan kohdalla. Toivottavasti tästä on jollekin muullekin apua!

Ensiksi Harry Potterista inspiroitunut eilisen asu. Bongasin "avada kedavra bitch" - paidan Ebaysta ja pakkohan se oli saada. Paidan ympärille halusin kehitellä jotain hieman koulupukumaista ja Jesse sitten nappasi tuloksesta pari kuvaa:




 


 Muutamia kuvia veneily- & mökkireissulta

Pikkuveljeni löysi tämän sankarin sukellusretkellään ja nopeiden kuvauksien jälkeen myös toki palautti kotiinsa. Toivottavasti raukka nyt ei ihan kuoliaaksi säikähtänyt.








Sitten se flunssaresepti!

5 dl vettä
2 peukalonpään kokoista palaa tuoretta inkivääriä kuorittuna ja paloteltuna viipaleiksi
2 pussia vihreää teetä
5-10 Carmolis-yrttitippaa
maun mukaan, mutta mieluusti reilummin hunajaa (auttaa kurkkukipuun)

Laita vesi ja inkiväärinpalat kattilaan. Anna kiehua n. 15 minuuttia. Vihreän teen voi laittaa kaveriksi killumaan haluamassaan vaiheessa, mitä aiemmin pistää niin sitä vahvemmin se tietenkin maistuu. Viimeisenä kaada juoma kuppiin, lisää yrttitipat ja hunaja.

4 kommenttia:

  1. Tunnistan itseni kertomistasi mielialojen vaihteluista, vaikkei minulla diagnoosia olekaan, enkä ole kenellekään siitä jutellut. Mutta olen persoonaltani herkkä, ja luen ihmisiä ja aistin heitä tarkasti. Minulle tulee samanlaisia selittämättömiä kiukku/raivo/tuska - tunteenpurkauksia, joita muut kotonamme eivät tajua. Tuntuu niin pahalta, kun siskonikin useasti sanoo, ehkä ei niin vakavissaan, mutta vakavasti kuitenkin, että olen sairas, tai minun pitäisi mennä hoitoon. Oikein paljon jaksamisia sinulle, luota aina itseesi, ja hyväksy kaikenlaiset tunteet, nauti asioista jotka tekevät sinut onnelliseksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakaan ei ole vielä papereissa varsinaisesti muuta kuin masennusdiagnoosi ja ahdistuneisuushäiriö, mutta ne pistettiin aikanaan nuorisopolilla ja on kehotettu jo useaan otteeseen uusimaan. Terapeutin kanssa jutelleena ja oman tutkimisen tuloksena olen aika vakuuttunut siitä, että oikea vaiva on epävakaa persoonallisuushäiriö. Terapian jatkumisen vuoksi pitää käydä psykiatrilla, mutta muuten ei suuremmin kiinnosta saada noita diagnooseja papereihin. Itselleen ne voi kyllä olla hyödyksi sen kannalta, että tietää vähän miten suhtautua ongelmiinsa.

      Kuvauksesi mätsää aika hyvin myös omaan luonteeseeni. Olen itsekin joutunut kokemaan sen, että ihmiset eivät oikein ymmärrä mitä pääni sisällä tapahtuu ja miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyn. Monesti ihmiset tulkitsevat väärin ja luulevat minun tarkoittavan pahaa, vaikka oikeasti käytökseni johtuu siitä, että tunnen niin vahvasti. Läheiset ymmärtävät jo aika hyvin tätä herkkyyttäni, mutta tuntemattomien seurassa välillä ahdistaa, kun vaihtoehdot on avautuminen tai väärinymmärretyksi tuleminen. Läheiset toisinaan laskevat leikkiä mielenterveysongelmistani, mikä voi tosiaan olla kivuliastakin. Yritän ottaa tuollaiset kommentit huumorilla, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, että tuollainen voi myös sattua.

      Kiitos samoin. ♥

      Poista
  2. Hauskan näköinen asu, sopii siulle tuollainen koulutyttömäinen tyyli! :) Muutenkin ihanan kesäisiä kuvia, erityisesti tykkään onkimiskuvasta ja tuosta toisiksi viimeisimmästä - niissä on sitä jotain. ^^

    VastaaPoista