keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ajastuksia narsismista ja sen synnyttämästä hysteriasta

Narsistinen persoonallisuushäiriö on kenties kaikista persoonallisuushäiriöistä tunnetuin ja tuntuu pomppaavan silmille sosiaalisessa mediassa vähintään viikottain. Internet vilisee oppaita narsistin tunnistamiseen ja hänen kanssaan selviämiseen. Keskustelupalstojen ihmissuhdeosioissakaan ei voi olla törmäämättä narsistien uhrien kokemuksiin. Olen aina kannattanut mielenterveysasioista puhumista, mutta narsismin kanssa aletaan mennä pikkuhiljaa jo hysterian puolelle. Mitä hysteria taas tuo mukanaan: mustavalkoista ajattelua. Valitettavasti narsismista puhuttaessa tunnutaan usein unohtavan, mistä oikeastaan on kyse ja luotavan narsistista jokin absoluuttisen pahan ruumiillistuma – suorastaan myyttinen henkilö.

Henkilö, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, on eittämättä myrkyllistä seuraa. Hänen kykynsä empatiaan on vähäinen, hän vaatii erityiskohtelua ja kokee kanssaihmisten olevan itseään alemmalla tasolla. Minun on sanottava, etten missään nimessä suosittelisi kellekään läheistä ihmissuhdetta tällaiseen ihmiseen. On myös oikein, että narsistin kanssa eläneet ihmiset saavat apua traumoihinsa ja että asiasta keskustellaan. Valitettavan usein tunnutaan kuitenkin leimattavan ihmisiä narsisteiksi puhtaan kotidiagnoosin perusteella. En sano, etteivätkö ne voisi joskus osua oikeaankin, mutta mikään Iltalehden ”Näistä piirteistä tunnistat narsistin” - lista ei ole kattavin tietolähde. Suurimassa osassa meissä (ellei kaikissa) on joitakin narsistisia piirteitä – joillakin enemmän, toisilla vähemmän. Niitä voi myös esiintyä erilaisissa elämäntilanteissa eriävissä määrin. Ihminen tekee virheitä, mutta myös kasvaa ja kehittyy. Moraalittomalta tuntuva, epäreilu tai suoranaisen hirveäkään käytös ei ole aina merkki narsismista, eikä henkilö välttämättä käyttäydy niin ikuisesti. Itse joudun häpeäkseni myöntämään, että olen täyttänyt jossakin elämänvaiheessani jokaisen piirteen DSM-IV:n listasta. Joskus aikoinaan jopa kaikki yhtä aikaa. Siltikin olen onnistunut ihmisenä kehittymään huomattavasti empaattisempaan ja vähemmän itsekeskeiseen suuntaan. Siksi minusta on todella ikävää, että vaikkapa avioeron jälkeen toinen osapuoli saattaa mustamaalata toisen maineen pitkäksi aikaa narsistisyytöksillä, etenkin jos ne ovat heppoisin perustein heiteltyjä. Narsisti kun yhdistetään usein absoluuttiseen pahaan. Pahasta taas ajatellaan, ettei sitä voi ymmärtää ja että se on kamaluudessaan jotain tavallisen ihmisen kokemusmaailmasta irrallista. Onko tuollaisen leiman ampuminen yhtään kehenkään oikein? Etenkään, jos ei voi olla täysin varma syytöksistään. Oli tilanne mikä tahansa, olisi toisen narsismidiagnoosi hyvä jättää lääkärin tehtäväksi ja keskittyä omaan selviämiseen syytttelyiden sijasta.

Vaikka toinen olisikin ollut ihan puhdas narsisti, niin on mietittävä, onko narsisti täysin vastuussa teoistaan. Narsisti ei missään vaiheessa ole päättänyt olevansa mitä on, vaan hänestä on yksinkertaisesti tullut sellainen – mahdollisesti esimerkiksi huonojen lapsuuskokemusten kautta. Narsisti ei ole valinnut luonnettaan, eikä tietenkään sen puitteissa kykene muutokseen tai haluamaan sitä. Niin karulta kuin se jonkun korvaan voikin kuulostaa, on narsistikin periaatteessa uhri. En sano, että kaikki narsistien teot täytyisi vain sivuuttaa ja taputella heitä päälaelle, mutta on muistettava, ettei narsistilla yksinkertaisesti ole kykyä ajatella samalla tavoin kuin normaalin empatiakyvyn omaavalla ihmisellä. Aivan samalla tavalla kuin emme voi vaatia jalatonta kävelemään, emme voi myöskään vaatia narsistia tuntemaan jotain sellaista, mihin hänellä ei ole kykyä.

Narsistin tila on loppujen lopuksi aika surkuteltava. Hänellä on väsymätön pakkomielle oman egonsa kiillottamiseen ja tahrattomaan menestykseen, mikä ei varmasti ole mitään herkkua. Mikään menestys ei riitä hänelle, joten luuletteko että tällainen ihminen kykenee koskaan olemaan täysin onnellinen tai tyytyväinen? En suoraan sanoen osaa uskoa siihen. Entä miten voi narsistin persoona, joka on rakennettu menestysfantasioiden varaan? Tuskinpa sekään kovinkaan paksusti. Oikeastaanhan narsisti on pohjimmiltaan jotain hyvin muuta kuin pinta antaa ymmärtää. On tutkittu, että ylisuuren minän alle kätkeytyy paljon häpeää ja kateutta – juuri niitä tunteita, joita voisi luulla narsistin viimeisenä tuntevan. Lisäksi voitte varmaan kuvitella, kuinka ammottava aukko on sellaisen ihmisen sisällä, jolla on olematon empatiakyky. Narsisti tuskin osaa kaivata empatiaa, mutta olen törmännyt monessa lähteessä kuvauksiin heidän kokemusmaailman tyhjyydestä. Mitäpä muuta oikeastaan voi edes olettaa, kun sisältä puuttuu niin paljon.

Tekstini tarkoitus ei ole kehottaa ketään kääntämään toista poskea narsistille tämän lyödessä. Sen sijaan toivoisin, että ihmiset kykenisivät tai edes yrittäisivät ymmärtää narsistin kokemusmaailmaa hieman. Energiansa käyttäminen narsistin loputtomaan syyttelyyn on oman aikansa haaskaamista. Narsisti kun tuskin koskaan tulee ottamaan vinkistä vaaria. Pahimmillaan hän voi saada tällin kuoreensa joutuessaan halveksutuksi, mutta eikö narsismi itsessään ole jo hirvittävä rangaistus tälle sairaalle ihmiselle?

Loppuun vielä LINKKI sivustolle, joka avaa paljon narsistisen henkilön persoonaa. Tällaisen tekstin luettuani minun on hankala nähdä enää narsistia sinä myyttisenä ihmishirviönä, jollaisena hänet mediassa usein kuvataan. Ennemminkin aloin miettiä, onko narsismi kenties hirvein kohtalo, jonka ihminen voi osakseen saada.

10 kommenttia:

  1. Loistavaa tekstiä! Hienoa, että osaat pohtia asioita näin objektiivisesti ja avoimesti.

    Mielestäni on aika naurettavaa, miten suunnilleen jokaista hieman ilkeää tai itsekästä ihmistä aletaan heittelemään narsistileimoilla. Tuntuu, että sanaa 'narsisti' ei ymmärretä sen oikeassa merkityksessä. Siitä on tainnut muokkaantua enemmänkin arkisanastoon kuuluva kusipäähän viittaava sana, eikä termi 'persoonallisuushäiriö' enää soittele ihmisten kelloja.

    Ja niinkuin teksissäsi mainitset, eivät monet ymmärrä, että narsisti on melkeinpä yhtälailla uhri, siinä missä hänen läheisensä/tuttavansa. Itse olen ankaran pohdinnan ja filosofisoinnin tuloksena päätynyt lopputulokseen, etten usko "pahoihin" ihmisiin, mihin narsistiksin voidaan luokitella. Maailma koulii kaikkia, ja meistä vain tulee sellaisia kuin olemme. Toki voimme aina yrittää saattaa itseämme parempaan suuntaan, mutta enpä usko sellaisen kamalasti vaikuttavan persoonallisuushäiriön syntymiseen, tai syntymättä jäämiseen.

    Itsekkin olen elämäni aikana joutunut tekemisiin parin varsin narsistipotentiaalisen ihmisen kanssa. Siinä missä narsistin sanat ja teot satuttavat, koen sääliä heitä kohtaa. Miltäköhän mahtaa tuntua, kun ei pysty samoihin tunteisiin, kuin muut? Tai miltä tuntuu, kun on yhteiskunnassa halveksittu. En myöskään usko narsistin omaavan kovin montaa aitoa ystävää. Sellainen elämä on varmasti tyhjää ja yksinäistä.

    Loppuun vielä sellainen kommentti, että minusta on todella mukavaa lukea sinulta näitä asiatekstejä! Ajattelin vain, kun en tiedä miten paljon olet saanut kannustusta tälläisten tekstien suhteen, niin halusin vain sanoa, että minä ainakin tykkään :')

    VastaaPoista
  2. Paljon kiitoksia!

    Olen samoilla linjoilla kanssasi. En tykkää nykyisin hirveästi tuomita ihmisiä juuri sen vuoksi, että yleensä kaikelle käytökselle löytyy syynsä. Ihmisiä on järkevämpää yrittää ymmärtää kuin tuomita. Siitä saa itsekin paljon enemmän, eikä maailma tunnu läheskään niin pahalta paikalta.

    Kiva, että tykkäät asiateksteistä! Nautin niiden kirjoittamisesta nykyisin enemmän kuin ennen. Näitä tuntuu syntyvän ikään kuin luonnostaan. Pyrin siihen, että kirjottaisin jonkun asiatekstin (oli se sitten myyttipostaus, mielipideteksti tai mikä tahansa) ainakin kerran kuussa, mielellään useamminkin. Riippuu ihan jaksamisestani ja muista kiireistä.

    Vielä kerran kiitokset kommentistasi! Kommentit ovat aina kivoja, mutta erityisesti tykkään juuri siitä, jos joku jaksaa kirjoittaa asiateksteihin ajatuksen kanssa. :)

    VastaaPoista
  3. Koko postaus vaikuttaisi olevan vain vakuuttelua itsellesi, että et olisi narsistinen, vaikka jos rivien väleistä lukee, niin sen voi huomata sinusta vaikkapa vanhoista kirjoituksista.
    "Ytimen hän sanoi pysyvän samana, mutta pinnalta kuoriutuu paljon pois ja tilalle tulee uutta. Tiedostan tuon piirteen oikeastaan itsekin, mutta en pidä sitä pelkästään huonona asiana. En tietoisesti piilottele mitään piirteitäni tai tuo uusia kehiin, vaan se tapahtuu luonnollisesti."

    "Tällainen on ihmisille aivan normaalia toimintaa, vaikka omalla kohdallani ehkä jossain määrin korostuneempaa. Se voi johtua tosin ihan siitäkin seikasta, että persoonani on varsin monipuolinen ja minulla on monenlaisia ystäviä. Erilaisten persoonien kanssa sitten korostuvat eri puolet. Minun on kyllä silti myönnettävä, etten aina pysty tuomaan sitä kaikista sisintä itseäni paikalle"

    Kuinkakohan pahana tuo on todellisuudessa?
    Miksi yrität vakuuttaa lukijaa jatkuvasti, että narsistia tulee ainoastaan ymmärtää vaikka sinä olet hänelle pelkkä nappula vailla arvoa, ellei asia koskettaisi sinua itseäsi jollain tapaa?
    Kyllä narsistikin kokee nautintoa. Sadistista sellaista.

    Paras neuvo on pysyä kaukana narsisteista. He ainoastaan pelaavat pelejä ihmisillä ja niissä peleissä säännöt muuttuvat jatkuvasti narsistin eduksi. Sitä he rakastavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njoo, totesin kyllä minulla olevan narsistisia piirteitä postauksessa. Olen ottanut itse asian puheeksi terapiassa, mutta jokainen terapeutti on ollut sitä mieltä, etteivät kriteerit täyty. Enemmän vaikuttaisi epävakaalta persoonallisuushäiriöltä, joka tosin kuuluu narsistisen häiriön kanssa samaan luokkaan.

      Eivät oikein nuo sinun lainauksesi vastaa narsistisen häiriöin kuvausta edes, tsekkaa se epävakaa/rajatilahäiriö niin löydät tuollaisia juttuja enemmän sieltä.

      Olet nyt lukenut tekstini vähän yksinkertaistaen. En sanonut, että narsistia pitäisi vain ja ainoastaan ymmärtää. Mutta ymmärtäminen on aina plussaa, yleensä se helpottaa omaakin oloa. Narsisti on paska tyyppi, mutta monesti auttaa itseäänkin kun perehtyy siihen, miksi toinen oikeastaan on sitä. Kuten sanoin, narsistikaan ei ole vain päättänyt olevansa paska ihminen - hänellä ei ole resursseja muuhun. Yleensäkin tuppaan ajattelemaan, ettei vihan lisääminen maailmaan ole kauhean hedelmällistä.

      Kaukana narsisteista on kyllä hyvä pysyä, siitä olen samaa mieltä kanssasi. .

      Poista
  4. Kuningatar, joka hallitsee lasimaailmaansa pelaten shakkia olemattoman vastustajansa kanssa. Naisen huulilla karehtii mairea, makeisilla ja hunajalla koristeltu hymy, joka on hänen voitonmerkkinsä. Imelä petos valuu alas leukaa myöten, mikä vääristää kaiken todellisen. Niin suuri ristiriita, makea ja karvas, kylmä ja lämmin, se haavoittaa pakostakin.

    Hänen ihonsa on leivottu jäähileistä ja kuorrutettu hopeapinnoitteella, josta luodit kimpoavat takaisin ampujaansa. Verinahan alla vangittu pelko muhii lyötynä sydämen kammioiden perukoilla.

    Sydän - piilotettuna kahleiden ja kimaltelevien kattokruunujen salaiseen valtakuntaan, jossa ainoana seuranaan tällä on rakastettunsa, niin sanottu sisäinen kauneus.

    Nainen kylvää vain kuolemaa ja raskaita painoja jokaisella pehmeällä tanssiaskeleellaan, ojennellen rautaisia sääriään pimeänpelon tahdissa. Piruettejen maailmassa, pilvien hopeisilla reunoilla hiljaisuudessa hän voi viimeinkin unohtaa kuka on ja keskittyä lentämään.

    Ilman siipiä kuningatar olisi tuomittuna kuolemaan, kun lämmin ja hellä sydän joutuisi kosketuksiin hopeasta jäätyneen tikariseinän kanssa.

    Silloin satunnainen ohikulkija saattaisi nähdä punan kuultavan hopean läpi, vaikka joutsen sisällä olisikin jo kohottanut siipensä viimeisen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on luettu mun tekstit tarkkaan. Tulkinta nyt vaan vähän ontuu.

      Poista
  5. On kyllä tullut huomattua, että narsismidiskurssia leimaa yksipuolisuus: Narsisti nähdään, kuten sanoit, pahan ruumiillistumana, eikä välttämättä edes ihmisenä, vaan vain Narsistina isolla n:llä. Narsismi on mielenterveyden häiriö, ja tämä usein jätetäänkin syrjään narsismista keskusteltaessa. Tällöin luodaan illuusio, että narsismi on omaehtoista ja tiedostetusti harjoitettua pahuutta.

    Olen itse joutunut narsistisen ihmisen uhriksi ja traumathan siitä jäi kera syvään juurtuneen vihan: Vielä vuosienkin jälkeen olen heti varuillani, jos huomaan uuden ihmisen käytöksessä jotain epäilyttävää tai vähänkään samanlaista, kuin tämän entisen ystäväni. Siitä huolimatta en enää suostu näkemään tuota henkilöä pahana ihmisenä, vaan omien elinolosuhteidensa ja mielensä toiminnan uhrina myös. Narsismi ei ole pahuutta, vaan sairaus. Mikäänhän ei "oikeuta" narsistin käytöstä, mutta sairaan ihmisen toiminta on, no, sairasta , eikä siitä puhuttaessa pitäisi mielestäni edes käyttää ilmauksia jotka ovat liitettävissä tahalliseen ja tarkoitushakuiseen toimintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti joutunut kokemaan todella kovia. Minusta on hienoa, että olet pystynyt kaikesta huolimatta silti pystynyt sisäistämään, että entinen ystäväsi oli sairas, ei vain vapaaehtoisesti paha. En oikeastaan yhtään ihmettele sitä, että jotkut uhrit tuppaavat leimaamaan narsistin tietoisesti pahaksi, sillä kohtelua voi olla hankala käsittää muuten. Itse kokisin kuitenkin helpompana ajatella, että toisen käytökselle on syynsä.

      Toivottavasti narsismiin löydetään joskus jokin parannuskeino. Käsittääkseni narsistisia piirteitä voidaan hoitaa, mutta varsinaisen persoonallisuushäiriön kohdalla se on melko mahdotonta. Narsisti kun ei taida hirveän mielellään terapiaan astella ja jos sen sattuisi tekemäänkin, niin ei ainakaan kehittääkseen omaa toimintaansa inhimillisempään suuntaan.

      Voimia traumoista selviämiseen! Toivottavasti et joudu enää koskaan vastaavaan tilanteeseen.

      Poista
  6. No, itse asiassa narsisti on vastuussa teoistaan ;D . Narsismi on toki mielenterveyden häiriö, mutta se ei ole yhtä kuin totaalinen todellisuudentajun katoaminen ja narsisti myös tietää toimivansa vastoin moraalia mutta ohittaa ko. seikan omaa etuaan tavoitellessaan. Olen myös ymmärtänyt niin että narsisti toiminnallaan kompensoi/piilottaa juuri niitä (kenties alitajuisia) puutteitaan ja epävarmuuden tunteitaan. Itse olen kuullut narsismiin erittäin taipuvaisen henkilön suusta lauseen "en mä osaa muuta ku olla tällänen kuspää" (<- kärjistäen suunnilleen noin siis) silmät pyöreinä todettuna joka siis osoittaa että hän tietää tekevänsä muita kohtaan väärin mutta myös yrittää oikeuttaa toimintansa sillä että "tämmönen mä nyt vaan oon enkä muuta osaa". Jos ei muuta osaa ja ymmärtää sen niin luulisi osaavan hakea apua. Mutta sitähän narsisti ei siis halua.
    Mutta - hieno kirjoitus aiheesta ja olen samaa mieltä kanssasi siitä että diagnoosia heitellään ilmaan nykyään paljon myös turhaan - ja oikeaa narsistia ei käy todellakaan kateeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!

      Narsisti voi toki käyttäytyä kyllä "kunnollakin" halutessaan, mutta koska häneltä puuttuu kyky empatisointiin, niin syytä ei yksinkertaisesti ole. Kuka tahansa meistä valitsisi samoin, jos emme kokisi empatiaa. Häneltä puuttuu kyky, joka ylipäänsä edes veisi hänet tähän valintatilanteeseen. Narsistilla ei ole edes mahdollisuutta kehittää omaehtoisesti moraalia, joka ajaisi miettimään asioita muiden kannalta.

      Miksi narsisti hakisi apuakaan, kun ei hänen tilansa häntä haittaa? Niitä muita vain, joita hän ei sairautensa vuoksi kykene empatisoimaan.

      Tietenkään heitä ei pidä alkaa paapoa ja oikeastaan olen sitä, että tällaiset ihmiset pitäisi pistää pakkoterapiaan. Mutta emme voi olettaa muutoksen lähtevän heistä itsestään. Periaatteessa siis näkisin, ettei narsisti oikeastaan ole täydessä ymmärryksessä oleva.

      Poista