tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen Ropecon-käynti

Vierailin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Ropeconissa, Euroopan suurimmassa epäkaupallisessa pelifestivaalissa, jonka sisältö kattaa kuitenkin hyvin paljon muutakin kuin vain pelaamiseen liittyviä juttuja. Ensinnäkin pelaamista ei tässä yhteydessä rajoiteta vain tietokoneeseen, vaan mukana on kaikkea lauta- ja korttipeleistä larppeihin ja varsinaiseen pen & paper - roolipelaamiseen. Ropeconissa käy kuitenkin porukkaa myös näiden aktiviteettien ulkopuolelta, sillä ohjelma on hyvin monipuolinen työpajoineen ja luentoineen. Tämän postauksen tarkoituksena on valottaa Ropeconin ohjelmaa erityisesti pelaamisaktiviteettien ulkopuolelta ja antaa ensikertalaiselle ohjeita coniin valmistautumiseen ja siellä olemiseen. Samalla toki kerron myös omasta kokemuksestani conissa!

Itse kuulin Ropeconista ensimmäisen kerran pari vuotta sitten kaverien kautta, mutta kynnys lähtemiseen oli korkea, koska en tuolloin ollut ollut minkäänlaisen pelaamisen kanssa suuremmin tekemisissä. Muu ohjelma olisi jo tuolloin kiinnostanut älyttömästi, mutta ajattelin olevani liian outsider pelaamisjuttujen osalta lähteäkseni tapahtumaan. Eniten minua kiinnosti tuolloin mahdollisuus japanijuttujen ulkopuoliseen cosplayhin. Monet kaverini vuosien varrella ovat juoksennelleet erilaisissa cosplay-tapahtumissa, mutta lähinnä animeen ja mangaan painottuvissa. Itse olen aina pikkuisen vierastanut ainakin joitakin osia kyseisestä alakulttuurista, jonka vuoksi en ole aikaisemmin käynyt missään conissa. Kun kuulin Ropeconista, ajattelin että sinne on kyllä joskus päästävä. Tänä vuonna uskaltauduin sitten todella suunnittelemaan itselleni asut, pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni ja lähtemään kohti Espoon Dipolia - itse asiassa osana Ropeconin mediatiimiä, sillä olin uskaltanut näpyttelemään tiedotukseen viestiä aikeistani kirjoittaa conista postausta!

Torstain ja perjantain välisenä yönä ei tullut hirveästi nukuttua, sillä bussimme lähti kohti Helsinkiä jo kello 02.30. Saavuimme Jessen kanssa Helsinkiin kutakuinkin puolen kuuden aikoihin, ja keskustassa oli tarkoitus pyöriä conin alkuun asti. Väsymys painoi kuitenkin sen verran päälle, että anelin vielä hereillä olleelta ystävältäni Heiniltä, että voisimme tulla pariksi tunniksi hänen luokseen nukkumaan. Muutaman tunnin unet tekivät todella terää, eikä asun pukeminen ja meikin tekeminen tuntunut niin tuskaiselta kuin olin pelännyt. Kehottaisin kuitenkin kaikkia ylipäänsäkin coneihin suuntaavia nukkumaan ja syömään hyvin ennen lähtöä. Heikko syöminen ja nukkuminen kun vaikuttaa merkittävästi jaksamiseen. Conissa itsessään voi uni jäädä vähemmälle, eikä ruokailupuolikaan välttämättä toteudu aivan samalla tavalla kuin kotopuolessa.

Ravinto- ja unipuolen lisäksi kannattaa miettiä mukavuuttaan muidenkin asioiden suhteen. Asu on yksi sellainen asia, jonka vääränlaisella toteutuksella voi onnistua pilaamaan coninsa aivan totaalisesti. Itse olin onneksi tajunnut tämän asian etukäteen ja varautunut useammalla asulla. Lisäksi olin koonnut ne niin, että tarvittaessa helteessä voisi vähentää vaatetta ilman, että asun esteettisyys hirveästi kärsisi. Pääasiallinen asuni ei siltikään ollut mikään hellepäivän unelma. En cossannut mitään tiettyä hahmoa, vaan olin jonkin sortin fantasiaprinsessa mm. pitkän hameen, pvc-korsetin ja paksun vihreän viitan voimin. Kuuma tuli, mutta onneksi olin ottanut sen etukäteen huomioon. Kannattaa siis ehdottomasti miettiä asunsa tarkkaan kaikki mahdolliset sääolosuhteet huomioon ottaen ja ottaa mukaan vaihtovaatteita.

Asuni pukemisen ja meikkaamisen jälkeen otimme Jessen kanssa suunnaksi Itäkeskuksen, josta Satiinitaivas - blogin Selena nouti meidät Dipoliin. Selena oli loihtinut itselleen parissa viikossa upean Cersei Lannister - asun, joka sopi hänelle erinomaisesti. Sitä alkoi itsekin haaveilemaan ompelijantaidoista ja niiden oppimiseen tarvittavasta kärsivällisyydestä.

Saimme kiittää Jessen kanssa onneamme siitä, että Selena omistaa auton. Tavarat saattoi kyllä jättää narikkaankin, mutta kieltämättä oma säilytystila oli aika kätevä, kun tavaroita tuli kuitenkin haettua ja vietyä takaisin tiuhaan tahtiin. Auto tai etenkin asuntoauto onkin erittäin hyödyllinen conissa, jos sattuu sellaisen omistamaan. Selvännän asiaa hieman myöhemmin kertoessani majoituspuolesta.

Dipolin edessä oli conin alkaessa massiivinen jono, jonka vuoksi olimme Selenan kanssa kiitollisia siitä, että saatoimme hakea median edustajina rannekkeemme eri ovilta. Jesse joutui jonottamaan muiden mukana, mutta yllätykseksemme lippujono eteni todella nopeasti ja pääsimme pian tutustumaan conialueeseen. Näimme pisteitä ja kojuja moneen junaan ja rakastuin erityisesti Kaubamajan kojuihin. Kyseessä oli siis Ropeconin kauppa-alue, jossa myytiin kaikenlaista lautapeleistä vaatteisiin ja tarot-kortteihin. Tämän vuoksi kannattaa mukaan varata riittävästi rahaa, sillä omalla kohdalla kyllä iski valinnanvaikeus. Myynnissä oli niin paljoa kaikkea ihanaa! Rahat kannattaa varata mukaan käteisenä, sillä kaikissa kojuissa ei kortti käy. Ostarilla on kuitenkin on onneksi automaatti, josta voi nostaa käteistä.

Perjantaina porukkaa ei tainnut olla aivan yhtä paljoa kuin lauantaina ja asujakaan ei ollut aivan vastaavanlaista kirjoa. Toki jo perjantaina tulin bonganneeksi oikein hienoja pukuja, joihin oli varmasti käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Moni kuitenkin tulee coniin ihan omissa vaatteissaan, joten asun suhteen ei kannata ottaa liikaa paineita. Jos cosplay ei innosta, niin se ei ole mitenkään pakollista, eikä todellakaan mikään tapahtuman pääpointti. Sanoisin kuitenkin, että hieno asu on helppo tie uusien sosiaalisten kontaktien luomiseen. Vaikka asuni ei omasta mielestäni ollut mitenkään hienoimmasta päästä, niin menin silti sekaisin laskuissa siitä, kuinka moni minua halusi kuvata. Lisäksi moni tuli ihan vain juttelemaan ja kyselemään asustani. Tapasin myös vanhoja blogituttuja, joihin kuului muun muassa Smoke And Mirros - blogin Nebula.

Perjantai meni pitkälti ihmetellessä ja kierrellessä. Aika tuntui menevän todella nopeasti ja tuntui, että päivä alkoi olla ohi siinä vaiheessa, kun aloin päästä kartalle siitä, mitä kaikkea tapahtumassa oikeastaan olikaan. Suosittelen siis katsomaan ohjelmaa jo etukäteen ja miettiimään minne haluaa suunnata. Ohjelma löytyy sellaisenaan netistä, joten tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin kotona. Larppeihin ja muuhun vastaavaan toimintaan ilmoittautuminen kannattaa myös tehdä heti kun siihen tulee mahdollisuus. Itseäni olisi kieltämättä kiinnostanut larppaaminen, mutta tällä kertaa en tullut sitä tehneeksi. Olen totta puhuen aika tarkka proppien suhteen, sillä tunnelma ei mielestäni ole larpissa sama, jos porukka on arkivaatteissa tai vaikka scifihahmossa keskiaikalarpissa. Varmasti en voi sanoa, koska en larpeissa tullut käyneeksi, mutta uskon että osa porukkaa on äkännyt larpit vasta paikan päällä, eivätkä siten ole varautuneet niihin esimerkiksi asunsa puolesta. Tästä huolimatta ajattelin kuitenkin ensi vuonna käydä tsekkaamassa jonkun larpin ja syventyä muutenkin pelipuoleen nyt kun pintaraapaisu ja muu ohjema on tsekattu.

Kiinnostavan ohjelman löytyessä kannattaa myös ilmaantua paikalle ajoissa. Minun ja Selenan oli tarkoitus mennä yritti- ja myrkkykasviluennolla, mutta saapuessamme paikalle viime minuuteilla oli jono niin massiivinen, että tulimme siihen tulokseen, ettei meillä olisi toivoakaan päästä sisään.  Siispä myrkkykasvit jäivät tällä kertaa väliin ja suuntasimme sen sijaan Dipolin rantaan, missä porukka vietti iltaa. Ropeconin alueella alkoholi oli kielletty lukuunottamatta anniskelualuetta, mutta rannassa ja läheisen Alepan viereisellä nurmikkoalueella ihmisillä kului sitä enemmän tai vähemmän. Jo Ropeconissa itsessään tutustuminen ihmisiin oli helppoa asukuvailujen ja vaikkapa lautapelien kautta, mutta erityisesti näissä illanvietoissa tuli juteltua porukan kanssa. Rannassa meidät pyydettiin hyvin nopeasti eräälle pressulle istumaan, jossa viihdyimme vähän aikaa seuraten meininkiä, kuunnellen Juha Jyrkäksen show'ta sähkökanteleensa kanssa, sekä jutellen hieman uusien ihmisten kanssa. Päädyimme kuitenkin pian vaihtamaan paikkaa Alepan nurkille, sillä halusimme vielä tsekata, millainen meininki siellä olisi.

Loppuilta meni aika leppoisasti muutaman siiderin parissa, höpisten ja lauleskellen kaikkea mahdollista Nightwishista Manowariin. Päätimme lähtiä etsimään majapaikkaa jo kahdentoista aikoihin, sillä olin kuullut huhua siitä, että ne täyttyivät hyvin nopeasti. Emme lähteneet ollenkaan liian aikaisin, sillä vain yhdessä majoitustilassa oli enää paikkoja eikä niitäkään mitenkään runsaasti. Myös tämän vuoksi suosittelisin tulemaan paikalle autolla tai sitten suuntaamaan ajoissa majoituspaikoille. Niitä kun on rajoitetusti ja yökolmelta voi olla enää hyvin vaikea päästä mihinkään mökkiin. Mukavuuskaan ei salin lattialla ole juuri sen parempi kuin autossakaan, joten autossa nukkuminen ei ole välttämättä mikään huono vaihtoehto - ainut ikävämpi puoli on vessan puute, mutta sopivia puskia pitäisi kyllä löytyä kun hetkisen metsästää. Dipolistakin kuulema järjestetään tilaa, jos se loppuu kesken, mutta silloin mattimyöhäset saattavat joutua nousemaan ohjelman takia aikaisemmin.

Aivan festaritasoinen meininki Ropeconissa ei onneksi majoittamisen suhteen ollut, sillä mahdollisuus suihkussa käymiseen ja jopa saunomiseen oli. Dipolin alakerran naistenvessassa oli myös sopivasti tilaa, peilejä ja penkkejä pynttäytymiseen, joten peseytyminen ja meikkaaminen aamulla eivät olleet suinkaan niin epämukava toimenpide kun olin ajatellut. Aamiaistakin sai kätevästi viereisestä Alepasta. Se oli itse asiassa auki poikkeuksellisesti 24 h Ropeconin takia, mikä oli aivan mahtava juttu. Varsinaista lämmintä ruokaakin alueelta sai, mutta se oli suhteellisen hintavaa. Ei nyt mitenkään mahdottoman kallista, muttei mistään halvimmasta päästä todellakaan.

Lauantaina olimme jo paremmin perillä siitä, mitä kaikkea Ropecon tarjosi. Suuntasimme ensiksi aamulla Kaubamajalle, jossa pistin rahaa palamaan. Aivan ensiksi bongasin SirRoin kojusta ehkäpä maailman komeimman miehen - valitettavasti tosin koruna, joten Lucius Malfoy roikkui kaulassani seuraavat päivät. Ostin myös toisen korun, gebo-riimun ja Jesse itse asiassa osti minulle vielä säkillisen riimuja muuten vain. Tarkoitukseni oli tehdä riimut itse joku päivä, mutta ehkäpä näillä voisi ensin vähän harjoitella niiden käyttöä. Mukaan tarttui myös tarot-pakka, jollaisesta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Kaikki ostamani ei mennyt vain itselleni, sillä ostin vielä Jesselle syntymäpäivälahjaksi paidan, jossa komeili suuri mestari Pekka Siitoin. En kyllä olisi ikinä uskonut, että tuollaisenkin paidan tulisin Kaubamajasta löytämään, mutta siellä tosiaan myytiin vaikka mitä!

Shoppailun jälkeen siirryimme seuraamaan terästaistelutreenejä, jonne oli kerääntynyt ihan kohtuullisen paljon porukkaa katsomaan. Pikkupojat olivat selvästi aivan haltioituneita haarnisoista ja miekoista! Oli se meille vähän vanhemmillekin kieltämättä mielenkiintoista katsottavaa, etenkin kun olen itse tykännyt aina välillä käydä boffailemassa. Ropeconin alueen ulkopuolella ja sunnuntaina myös sisäpuolella järjestettiin itse asiassa boffaustakin, jota tulin myös hieman seuranneeksi. Lisäksi meitä olisi kiinnostanut lauantaina käydä parissakin puhetilaisuudessa, mutta jouduimme valitsemaan historian hämärimpien hallitsijoiden ja kuningas koleran väliltä, sillä ne järjestettiin samaan aikaan. Päädyimme menemään ensimmäiseen, emmekä pettyneet. Saimme kuulla Esa Riutan suusta paljon tietoa toinen toistaan kummallisimmista hallitsijoista rentoon ja leppoisaan tyyliin. Pikkuisen pintapuolinen esitelmä ehkä oli, mutta muuta ei oikeastaan voi odottaa, kun kyse on tunnin luennosta ja ajanjakso kattoi merkkimiehiä ja -naisia ajalta ennen ajanlaskun alkua aina 1900-luvun alkuun asti. Pääasiassa puhetilaisuus oli ehdottomasti erittäin viihdyttävä ja mielenkiintoinen.

Illalla kävimme vielä seuraamassa tanssiaisia, joihin Selena myös osallistui. Itse asiassa Ropeconin tanssiaiset ovat Suomen suurin historiallisen tanssin tapahtuma. Porukkaa olikin mukana melkoisesti ja osa oli varustautunut ihan kunnon tanssiaisasuin. Ensi vuonna voisin osallistua itsekin, mutta nyt jäivät tanssitreenit väliin, sillä flunssa alkoi jo lauantaina painamaan melkoisesti päälle, jonka vuoksi minun oli otettava vähän rauhallisemmin. Muiden tanssimista oli kuitenkin kivaa katsoa ja sain otetuksi pari kuvaakin!

Illasta suuntasimme jälleen Alepan viereisille nurmille, jossa tulimme tutustuneeksi moniin uusiin ihmisiin ja keskustelleeksi Ropeconin meiningistä. Jälleen törmäsin myös vanhoihin tuttuihin, kuten Mustetahroja - blogin Marjut M:ään. Lauantain ja sunnuntain välisen yön päädyimme nukkumaan autossa, sillä ilta meni aika pitkäksi.

Sunnuntai-aamuna heräsin kurkku tulessa, nenä tukossa ja ilmiselvästi kuumeessa. Olisin varmaan lähtenyt suoraan kotiin, mikäli minulla sellainen mahdollisuus olisi kyytieni puolesta ollut. Bussi oli kuitenkin lähdössä vasta klo 23.30 ja kyyti serkuilleni lepäämäänkin vasta Ropeconin päättäjäisten jälkeen. Niinpä minun ei auttanut kuin koomata pihamaalla napsien buranoita kuin karkkeja ja lukien Seikkailija-lehteä. Muistakaa siis kaiken varalta ottaa mukaan myös aimo annos särkylääkkeitä, sillä koskaan ei voi tietää milloin tappoflunssa tai muu ikävä vaiva yllättää. Myös muita ensiapuvälineitä kannattaa pitää mukana, vaikka tapahtumassa erinomainen ensiapupiste onkin. Itse vierailin siellä jalkojeni rakkojen takia ja voisin antaa saamastani avusta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Käteen ei suinkaan vain isketty paria rakkolaastaria, vaan jalat desinfioitiin ja tutkittiin perusteellisesti. En ollut varustautunut millään tappokengillä, mutta tulin silti huomanneeksi, että kannattaa oikeasti ottaa mukaan nen kaikista mukavimmat läpykkäät. Käveltyä tulee ja paljon.

Ropecon oli alun harhailusta ja lopun sairastelusta huolimatta hieno tapahtuma, johon aion ehdottomasti osallistua myös ensi vuonna. Minua vähän harmittaa, etten aikaisemmin ole uskaltanut lähteä paikalle, sillä vaikken mikään hc-peliharrastaja olekaan, niin tapahtumassa oli aivan huippua. Suosittelen ehdottomasti jokaista pistäytymään paikalla, jos vähänkin kiinnostaa. Tekemistä on paljon ja monipuolisesti, eikä ihmisiin tutustuminen ole vaikeaa, vaikket mikään sosiaalisen kanssakäymisen nero olisikaan. Ensi vuonna minun tavoitteeni on uskaltautua ainakin yhteen larppiin ja perinteisiin pen & paper - peleihin, tutustua siis ihan varsinaiseen pelipuoleenkin.
















 







 




12 kommenttia:

  1. Conikävijämä totean, ettei Ropecon on ns. cossaajille (tarkoitan tässä kohtaa painoa aasialaisille hahmoille) ei ole niinkään suotavaa. Ropecon on ns pyhitettyä nimensämukaisesti roolipelaamiselle ja vastaavalle. Ainakin näin itse koen ja mitä olen kuullutkin tutuilta / kavereilta, jokka ovat moisessa tapahtumassa käyneet usempia kertoja. Hyvä näin, onhan aasialaiselle populaarikulttuurille monen monta tapahtumaa :)
    Myyntikojut / taidekojut tarjoavat vaikka mitä ihmeellistä ja ihanaa. Isot hatunnostot ihmisille niiden ihanan laajasta tarjonnasta ja vaivannäöstä moiseen!
    Itse en koe mitään coni tapahtumaa niinkään festarina. Ei tuo oikein täytä festarin kriteerejä :D
    "Conissa itsessään voi uni jäädä vähemmälle, eikä ruokailupuolikaan välttämättä toteudu aivan samalla tavalla kuin kotopuolessa." <-- kuulostaa suhteellisen perus coniviikonlopulta :D
    Majoitukset katoaa todella aikaisin noihin tapahtumiin, mitä isompi tapahtuma, sitä nopeammin ne katoavat.
    Tracon on nmielestäni ehkä tapas tapahtuma. Tuolla on laajalti ohjelmaa jne, eikä painotusta niinkään yhteen, kuten vaikkapa japanilaiselle populaarikulttuurille. Tampere talo on muutenkin paikkana aivan loisto, joten suosittelen :) Tämän vuoden liput ovat koko vkl lippuina menneet, mutta sunnuntai lippuja kait löytynee? en ole aivan varma tämän hetkiksestä tilanteesta.
    Mikkelissähän on keväällä tulossa varmastikkin Mimicon. Tuonne pitänyt mennä jo parisen vuotta mutten ole saannut aikasiksi, nyt jos 2015 tulee tuo niin sinne suuntailen. Kassotaan menenkö työvoimaksi vaiko kävijäksi~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli väki aika erinäköistä kun mitä olen tottunut näkemään tuttujen conikuvista. (Animecon ynnä muut) Musta on hyvä, että Ropeconin kanssa menee näin, koska onpa larppaajille, roolipelaajille ja muille sitten oma tapahtumansa. Sellaistakin olen kuullut, että joitakin japaniharrastajia suoranaisesti ärsyttää se, jos "heidän" coneihinsa porukkaa tulee länsimaalaisina hahmoina. Ehkä siis hyvä juttu heillekin, että meille on oma tapahtumamme. :D

      En tarkoittanut sinänsä verrata conia ja festaria toisiinsa muuta kuin majoitus yms juttujen kautta. Kummatkin ovat isoja tapahtumia, joissa majoitushommat, peseytymiset yms voi aiheuttaa ongelmia. Huomasin kuitenkin nyt ensimmäisen conini jälkeen, että coneissa nämä hommat ovat järjestetty paremmin kuin festareilla.

      Tsekkasin tuon Traconin ja yllätyin, kun kyseessä oli noinkin ohjelmarikas tapahtuma. Olin saanut sellaisen kuvan, että se on pyhitetty lähinnä animelle. Pitää katsoa ensi vuonna, jos suuntaisi tuonnekin!

      Mikkelissä on tosiaan Mimicon, siellä on pyörinyt jonkin verran tuttuja. Keväällä vaan tuskin Mikkelissä enää asustelen, enkä tiedä haluanko tänne ihan äkkiä palata. :D

      Poista
    2. "japaniharrastajia suoranaisesti ärsyttää se, jos "heidän" coneihinsa porukkaa tulee länsimaalaisina hahmoina" : no eipä oikeestaan, koska länsimääalaiset hahmot asuina on nyt yleistyny ja tosi suosittuja! Disney, Dreamwprks yms :D Nostalgia asuja katsos ;) (allerkirjoitan Disneysta Djali vuohen ja Tie Eldoradosta Chellin asut tehneekis tänä vuonna). Ja sanon että noissa ollut paljon ihanampi tunnelma, koska nostalgia :D
      Juu no majtous voi helpotti aiheuttaa kaaosta. Siksi on hyvä ensin hankkia majotus tapahtumaan ja sitten lippu, kuin toisinpäin. Koska muutenkäy helposti se että majotus jää saamatta :3
      Tracon on hyvä tapahtuma, oikeasti! Suosittelen! Eihän toki, Traconin järjestää Treen roolipelausyhistys ja on tosi kattava tapahtumana. Suomen paras ehottomasti! :) Jos suuntanent, niin jahka siellä törmäämme?
      Juu :3 Minne päin muuttanet? Voin kertoa tapahtuma lähialueelta jos tahdo? :)

      Poista
    3. Okei, no hyvä juttu! :D Tällasta minä vain olen omassa tuttavapiirissäni kuullut.

      Kiitos vinkistä! ^^ Traconiin tuskin vielä tänä vuonna tulen, koska menisi vähän turhan paljon rahaa pelkkään sunnuntai-reissuun (matkat, yms), mutta ensi vuonna voikin olla sitten ihan toinen juttu! ^^
      Helsinki ja Jyväskylä on ollut harkinnassa, kerro toki jos viitsit. :)

      Poista
    4. Okkei :) Joo noi syö yllättävän paljon rahaa, vaikka olis mitenki pien reissu :I
      Aivan okei. Jyväskylässä on tosi pieni tapahtuma (Katsudocon). Joka on ilmainen ja pidetään kauppakeskuskessa Forumissa. Tuo on vissiin siirtyväksi ihan parempii puitteisiin? Lokakuussa tuollainen.
      Sitten Lahdessa on alkuvuodesta ja kesäkuusta Desucon ja Desucon Frostbite. Suomen suurimpia tapahtumia ja lippujen hankinnat ovat..noh loppuvat yleensä alle puoleentuntiin myynnin alusta alkaen. Ihan kiva tapahtuma, mutta varmaan jättäydyn kesäkuun tapahtumasta kokonaan pois kun se lippuralli.
      Helsinkissä/ seudulla on sitten Yukicon alkuvuuesta. Olikohan tuo Espoossa tarkalleen. Vasta viime vuonna aloitti toiminan mutta hyvä kuulemmalti ollut. Yukicon on kaikenikäisille, toisin kuin Frosti joka on ainut K-18 tapahtuma.
      Crystal Fair oli tänä vuonna ja on poniconi suoraan, Helsinkin seudulla tuokin.
      Finnconi oli Jyväskylässä tänä vuonna. Finncon oli ennen Animeconin yhteydessä, mutta erekanivat sitten 2010 omiskeen. Tosin Aconia ei ollut lainkaan 2010 vuonna. Finncon on sarjakuvapainotteisempi ja Animecon puolestaan (yksi isoimmista Suomessa) japanilaiseen populaarikulttuuriin.
      Tuosa nyt joitain mitä mieleen tuli :) Laittele YV tai spostiin (weetu-92@hotmail.com) jos jotain tulee kymysyksiä niin voin jelpata :3

      Poista
    5. Okei, tuossa tuli aika kattavasti. :) Googlailen ja laittelen sähköpostia jos tulee vielä jotain mieleen. ^^

      Poista
  2. Olit kyllä niin upeana tuolla. Harmittaa, etten tajunnut/muistanut kaivaa kameraa esiin, että olisin saanut sinustakin kuvan blogiini.

    Oli kiva tavata ja jutella, vaikka minulta jäikin sanomatta noin miljoona asiaa, mitä olin suunnitellut sanovani, kun jännitin liikaa. : D Mutta niin, ehkä vielä joskus nähdään. Tai ehkä pitäisi sanoa toivottavasti, koska minulle jäi tosi positiivinen kuva sinusta ja olisi kiva ehkä jutella joskus toistekin ja enemmän.

    Aa, tuli varmaan ihan sekavaa tekstiä, mutta en ole kommentoinut kenenkään blogia pitkään aikaan ja se on liian pelottavaa... : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ^^

      Oli tosi kiva tavata ja jutella tosiaan. Seuraavalla kerralla yritä olla jännittämättä, uskon kyllä että se tulee! ^^ Olisin sinutkin linkittänyt postaukseen, mutta en muistanut että osoitteesi oli vaihtunut! Seuraillaan toistemme blogeista missä päin vaikutetaan ja huikataan, jos satutaan olemaan samalla suunnalla! :)

      Poista
  3. Tulin vaan sanomaan, että jestas miten Weetu on tämän alan nörtti! En tiedä pitäisikö tuollaisen tietämyksen olla noloa, hauskaa, outoa vai mitä :D miten kukaan jaksaa ottaa selvää tälläisistä asioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisellä pitää olla harrastuksia ja intohimoja, muuten elämä olisi ihan tylsää! :D

      Poista
  4. Kiitos kirjoituksesta!

    Muutama kommentti näin järjestäjän näkökulmasta:

    1) Ostarilla on Otto-automaatti, ja tänä vuonna sieltä ei kuuleman mukaan edes loppuneet setelit (joskus aiemmin on loppunut).
    2) Majoitustilaa pyritään järjestämään lisää itse Dipolista jos muualla tulee täyttä, mutta se on mahdollista vain sitten kun ohjelma on ohi ja toisaalta majoitus loppuu sitten kun ohjelma Dipolissa taas alkaa, voi tulle aikaisempi herätys.
    3) Tänä vuonna oli "pikadeittilarp" ohjelmanumerona, jonka tarkoituksena oli että ihmiset löytävät itselleen seuraa coniin tuntemattomista (ei deittimielessä, vaan pelaamiseen/hengailuun/yms) - en tiedä oliko se suosittu, mutta toivon niin! Lisäksi oli Nörttityttöjen järjestämä Turvasatama, jonne saattoivat mennä niin nuoret kuin vanhemmatkin, jos conin kaaos tuntui oudolta tai vieraalta eikä muuta paikkaa keksinyt, tai ihan muuten vaan.
    4) Cossaajat on enemmän kuin tervetulleita Ropeconiin, mutta ohjelmassa ei ehkä ole niinkään suoraan cossaamiseen liittyviä juttuja, jos nyt pukukilpailua ja (larppi)pukunäytöstä ei lasketa. Tämä tosiaan on nyt helpompaa kun on olemassa Animecon, Desucon, Tracon ja muut. Sinänsä en kannata ajattelua että "tämä coni ei sovi X:lle / eivät ole tervetulleita", kyllä aina saa tulla paikalle jos haluaa ja tykkää! Se on sitten vain se ohjelman painotus mikä muuttuu tapahtumasta riippuen.

    Ja tosiaan, Ropeconista puhutaan pelifestivaalina - ei Ropecon ole samanlainen kuin tyypilliset musiikkifestarit, mutta festivaali on monipuolinen termi, onhan Helsingissä vaikkapa elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa, ja muitakin esimerkkejä löytyy.


    Wizzu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että saatiin vähän järjestäjän näkökulmaa mukaan! Muokkaan vähän postausta noiden pointtien kohdalta kunhan tästä ehdin!

      Niin ja kiitoksia itsellenne, tykkäsin tapahtumasta älyttömästi ja kirjoitin postauksen oikein mielelläni!

      Poista