sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kuvaukset Timo Otamon kanssa + lisää kuulumisia Helsingin reissulta

Miittipäivä oli ikimuistoinen, mutta viikon mittaiseen reissuuni mahtui myös muuta kivaa. Sunnuntaina herääminen oli pienoisen työn takana. Minun oli määrä olla Otamon studiolla puolenpäivän aikoihin ja sitä ennen oli tehtävä vielä viime hetken ostokset kuvauksia varten. Olin studiolla nipin napin ajoissa, mutta ensimmäisen asuni meikki oli onneksi helppo tehdä. Suunnitelmissammehan oli ensin olleet geisha-kuvaukset japanilaisessa puutarhassa, joka muuttui myöhemmin kuvauksiin äitini vanhassa häämekossa, mutta kumpikin suunnitelma kariutui. Geisha-asu olisi ollut hintava ja vaikea löytää, kun taas äitini mekko kaikkien muiden kamojeni ohessa hankala kuljettaa Helsinkiin. Äiti ei itse asiassa ollut edes varma, olisiko se kuvauskunnossa.

Päätin siis loppujen lopuksi turvautua hieman yksinkertaisempaan asuun ja posettaa vatsatanssijana. Meikkaajaakiin olimme kaavailleet mukaan, mutta hän ei päässyt tulemaan. Olin kriiseillyt ennen kuvauksia, että mitä koko hommasta tulisi, kun suunnitelmat olivat vaihtuneet niin monesti. Kuvaukset menivät kuitenkin ihan hyvin. Keksin jopa kietaista itselleni toisen asun seinustalla roikkuneesta tummanpunaisesta (tai purppuraisesta, jotain sinne päin?) kankaasta. Täytyy myöntää, etten päässyt aivan täyteen potentiaaliini ja vatsatanssija-asu olisi voinut olla parempikin. Eivät kuvat kuitenkaan karmeimmasta päästä ole, vaan olen niihin ihan kohtuullisen tyytyväinen!

Illaksi palasin sukulaisilleni, joiden luona majoituin suurimman osan ajasta. Seuravat pari päivää menivätkin lähinnä serkkuni Hennan seurassa ja itsekseen chillaillessa. Toimettomat päivät olivat kaikkein haastavimpia, sillä orpo olo tuppasi silloin ottamaan minusta vallan. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu vähän tyhmältä, että jäin vain neljän seinän sisälle istuksimaan, mitä nyt vähän kävelin Vuosaaressa. Olisihan Helsingissä ollut vaikka mitä mukavaa nähtävää yksinäänkin! Ennen seuraavaa matkaa on kyllä tsekkailtava etukäteen paikkoja, joissa voisi olla hienoa nähtävää. Tällä reissulla oli toisaalta ehkä ihan hyväkin viettää aikaa tekemättä mitään tekemättä mitään. Orpoja oloja on opittava käsittelemään, eikä se tapahdu työntämällä ne pois. Joskus olisi ihan mielenkiintoista nähdä maailmaakin, eikä se kyllä tule onnistumaan, jos yksityisyyden puutteesta tai tuntemattomasta ympäristöstä aina ahdistuu.

Suoraan sanottuna tulin maanantaina miettineeksi, että miten selviäisin loppuviikon. Tiesin kuitenkin, että oloni monesti kääntyvät nousuun päästessäni ihmisten seuraan, joten sovin meneväni tiistaina ystävälleni Erikalle yöksi. Päätimme nähdä Kampissa ja kello 18 aikoihin tulimmekin ihan sattumalta toisiamme vastaan juuri, kun meinasin hänelle soittaa. Söimme Rautatieaseman Burger Kingissä ja kävimme kaupassa, jonka jälkeen siirryimme Erikan kämpille. Oli kyllä ihanaa päästä höpöttämään jonkun kanssa yötä myöten! Nuorempana harrastin kaverieni kanssa useinkin yökyläilyä, enkä muistanut ollenkaan, miten mielenkiintoisia keskusteluista tuppaa yölliseen aikaan tulemaan. Menimmekin vasta neljältä nukkumaan, vaikka kummallakin oli seuraavana aamuna menoa. Oli se silti sen arvoista. Tekee nimittäin välillä oikein hyvää vaihtaa elämäntarinoita, kannattaa kokeilla!

Pääsykokeeni alkoi kahdelta ja oli onni, että lähdin paikalle jo paria tuntia aikaisemmin. Kaisaniemen metroasemalla minut nimittäin pysäytti Krisna-liikkeen munkki, jonka kanssa jäin tarinoimaan vähäksi aikaa. Munkki tarjosi minulle kahta kirjaa, Śrīmad Bhāgavatamia ja Devahutin pojan Kapiladevan opetuksia kolehtiperiaatteella. Päätin ottaa kirjat, koska ne vaikuttivat mielenkiintoiselta ja munkki oli piristänyt aamuani. Heikon rahatilanteeni vuoksi aioin ensin ottaa reilulla kympillä vain toisen kirjoista, mutta sovimme, että kahdella eurolla saisin vielä toisen. Sain siis kaksi kirjaa vajaalla kahdellakympillä ja siihen päälle vielä rakkaudella leivottuja keksejä, ei huono.

Keskustelusta piristyneenä jatkoin pääsykokeisiin iloisella mielellä. Tiesin jo etukäteen, ettei koe tulisi menemään kummoisesti, sillä en muistanut Romaanin teorian ja historian kytköksistä paljoakaan. Ian McEwanin Makeannälän olin kyllä lukenut hyvin, mutta osasin jo arvata, ettei se tuossa kokeessa riittäisi. Teoriaosuus ei mennytkään kovin kummoisesti, mutta Makeanälkää onnistuin kyllä analysoimaan rutkasti. Se oli itse asiassa todella hauskaakin, sillä kirja oli mielestäni oikein mielenkiintoinen. En kuitenkaan usko, että pääsen sisään yliopistoon. Nyt kuitenkin tiedän, minkälaisia asioita kokeeseen kannattaa lukea, mikäli en pääse Jyväskyläänkään. Tämä vuonna olin vähän hukassa sen suhteen. Jyväskylään luin liikaa epäolennaisuuksia, Helsinkiin taas tuli luettua liian vähän. Mutta mitäpä tuosta, uudestaan voi aina yrittää!

Filikseni eivät siis laskeneet kokeen jälkeen. Oikeastaan olin vain entistä iloisemmalla tuulella. Yleisen kirjallisuustieteen valintakokeen lisäksi salissa pidettiin myös uskontotieteen koe. Messissä oli aika kirjavasti porukkaa ja oikeastaan uskontotiedekin alkoi tuntua mielenkiintoiselta opiskelualalta. Ihmisten uskontokuntia ei voi lukea päältäpäin, mutten oikein osaa uskoa, että kaikki kirjavasta porukasta olisivat olleet kristittyjä. Minulle kun on aiemmin puhuttu, että suurin osa alan opiskelijoista olisi nimenomaan heitä. Olen aina ollut kiinnostunut eri uskonnoista, mutta pakanana en välttämättä viihtyisi kovinkaan kiihkeiden kristittyjen seurassa montaa tuntia päivästäni useampien vuosien ajan. Nyt näytti kuitenkin siltä, että uskontotiede voisi sittenkin olla ihan realistinen hakukohde.

Veikkaan silti, että haen kirjallisuuteen ja folkloristiikkaan myös ensi vuonna, jos nyt ei opiskelupaikkaa heru. Ai niin, folkloristiikasta sen verran, etten mennyt kokeeseen, sillä aikaa lukemiseen ei yksinkertaisesti ollut. Ensi vuonna aion kyllä panostaa siihen kunnolla, kun aikaakin on enemmän. Tänä vuonna suuri osa vapaa-ajasta meni yo-täydennykseen lukiessa. (Se muuten kantoi hedelmää, sain psykasta E:n!)

Palailin illalla vielä Erikalle toiseksi yöksi ja meillä oli aivan yhtä mukavaa kuin edellisenäkin iltana, vaikka nukahdimmekin huomattavasti aikaisemmin. Torstaina tapasin blogimaailmasta tuttuja Selenaa ja Nebulaa, jotka olivat myös miittailemassa lauantaina. Olimme matkalla käyneet Selenan kanssa Alepassa, josta ostimme valmiskakkua ja sämpylää pöytään. Perillä keitimme myös teetä ja kupposten ääressä keskustelunaiheet vaihtelivat Nebulan Nemo-kissasta mystiikkaan ja taas takaisin. Flunssaisen Nebula-raukan ääni olikin ihan painuksissa, kun monen tunnin jutustelun jälkeen aloimme Selenan kanssa tehdä lähtöä.

Perjantaina minulla oli vielä ennen lähtöäni edessä kuvaukset Erikan kanssa. Saavuin tiiliskivikasseineni kahden jälkeen ystäväni luokse, jossa kerkesimme vielä Erikan ja hänen poikaystävänsä Arin kanssa vaihtaa muutamia sanoja ennen kun meikkaajamme, Marja Perälä, saapui paikalle. Kampaajamme oli joutunut perumaan tulonsa, joten Marja laittoi meikin lisäksi hiuksemmekin. Jossain vaiheessa myös kuvaajamme Jari Hindström saapui paikalle, ja kun kumpikin malli oli meikattu, niin siiryimme kuvauspaikoille.

Ulkona oli kylmä, joten kesämekossa heiluminen oli kyllä tuskan takana. Malleillessa kylmyys unohtui aina välillä, mutta koska malleja oli kaksi, niin toinen joutui värjöttelemään välillä sivussa. Onneksi meillä sentään oli takit mukanamme. Kuvasimme parissa paikkaa Vanhankaupungin Tekniikan museon lähistöllä ja kylmyydestä huolimatta minulla oli hauskaa. Täytyy myöntää, että aluksi olin aika kovissa paineissa, sillä Erika on mallina minua huomattavasti kokeneempi. Pelkäsin, että olisin häneen verrattuna jäykkä rautakanki sekä ilmeiltäni että asennoiltani. Olin jo huomannut Erikan kuvista, että lahjoja mailleiluun löytyy vaikka kuinka ja sama tuli nyt todettua paikan päälläkin. Huomaisin kuitenkin itsekin kehittyneeni ja asennosta toiseen siirtyminen tuntui yllättävän luontevalta. Alussa sitä nappaili muististaan yksittäisiä poseja, nykyään muokkaa edellisestä seuraavan. Tavallaan käy läpi asentosarjoja samankaltaisista asennoista, jolloin tulee muistaneeksikin ne paremmin. (Toki lyhyemmissä kuvauksissa kannattaa kokeilla nopealla tahdilla erilaisia poseja, mutta nyt oli mahdollisuus vähän rauhallisempaan työskentelyyn.)

Kreikkalaistyyppiset kuvaukset olivat minulle ensimmäiset, joissa pääsin työsketelemään osana tiimiä. Oli kyllä huippua. Kiitos siis Erikalle loistavasta malleiluseurasta, Jarille kuvaamisesta ja photaroinnista, Marjalle meikkauksesta ja Arille avustajana toimimisesta! Uskon todella, että kuvista tulee erittäin kivoja!

Illalla suuntasin takaisin Mikkeliin vaihtelevissa fiiliksissä. Oli ihana päästä kotiin rankan viikon jälkeen, mutta toisaalta oli todella haikea olo. Viikkoni Helsingissä lukeutuu epäilemättä elämäni parhaisiin. Alun orvot olot olivat ikäviä, mutta oikeastaan parasta olikin se, että niistä pääsi yli. Viikon lopulla yksin liikkuminen tuntui oikeastaan todella hyvältä! Ensi kerralla aion ehdottomasti tehdä sitä enemmän. Helsingin julkinen liikenne sai minut aiemmin hyvin epävarmaksi, mutta muutamien itsenäisten bussimatkojen jälkeen se tuntuu paljon selkeämmältä. Seuraavalla reissulla voisi kokeilla ihan päämäärätöntä vaeltamista. Käydä paikoissa ja katsoa mitä niistä löytyy!

Seuraavaksi hieman kuvia, ensiksi kuvauksista Timo Otamon kanssa. Kreikkalaistyyppisistä jumalatarkuvauksista saatte nähtäväksenne kuvat heti kun ne valmistuvat, toivotaan että pian!











Muita reissukuvia: 




Sukulaisillani sai syödäkseni oikein kunnolla. Siksi minun oli aivan pakko ottaa ruokakuva yhdestä aamupalastani. Suklaajuustokakku on aivan uskomatonta, ehkäpä lempikakkuni kaikista. Onneksi kunnon juustokakku on sen verran suurtöinen, etten voi sitä joka päivä tehdä. Tai no... oikeastaan en ole tehnyt sitä vielä kertaakaan, koska olen laiska. Tässä yhteydessä se on ihan hyvä juttu.


Serkuillani on aivan ihana Osku-koira, joka on sekä luonteeltaan että ulkoisesti yksi suloisimmista koirista, joihin olen koskaan törmännyt. Ihanaa, että joku ottaa aina tosi iloisena vastaan ja senkin jälkeen on kiinnostunut vieraasta!

Selena, sekä minun ja Nebulan jättireidet 


 Making of - kuva minusta perjantailta

 Reissulta mukaan tarttuneet kirjat. Sain Ouramoisen kokonaisuudessaan luettua, enkä todellakaan kadu sen ostamista! Teosta voisi kuvata monikerroksiseksi ja se varmasti miellyttää monenlaisia lukijoita. Löytyy niin eeppisiä taistelukohtauksia, humoristisempaa kuvausta kuin syvempiäkin teemoja. Monessa kohtaa tuli naurahdettua, mutta minun on myönnettävä, että loppupuolella meinasi itkukin päästä. Siitäkin huomaa, että teos on onnistunut, että se on jäänyt pyörimään mieleen. Pari kertaa on tullut tartuttua siihen uudestaankin ja kerrattua joitakin kohtia. 

10 kommenttia:

  1. Mukavaa että sinulla oli mukava reissu. Helsinki on kyllä kiva paikka, siellä on niin paljon kaikkea! Rohkeasti vaan seuraavalla kerralla yksinkin liikenteeseen, kyllä siellä puuhaa on! Itse käyn mm. syömässä, shoppailemassa ja leffassa :)
    Ja miten kauniita kuvia, etenkin nuo tuon punaisen mekon kanssa! <3 Lumoavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, pitää ensi kerralla rohkaistua! :)

      Kiitos! ♥

      Poista
  2. Kerro ihmeessä noista munkkikirjoista sitten! En ole itse pihinä ja yleensä "alkuperäisteoksia" suosivana koskaan noita hankkinut, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia herättävät. Sattumoisin tunnen muutaman uskontotieteilijän, eivät kyllä ole kristittyjä kuitenkaan. Monilla menee tosin teologia ja uskontotiede sekaisin, teologialta voi valmistua mm. Papiksi ja uskontotieteilijöillä tutkimuksen skaala vaihtelee vietnaminbuddhalaisuudesta satanismiin.

    Onnea opiskelu paikan saantiin - risti-istunnalla pärjää aina! (Puhelin ei osaa yhdyssanoja...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen lukemisessa voi kestää vähän aikaa, kun on kirjastosta ennestäänkin pari teosta luettavana, mutta pyrin kyllä kirjoittamaan niistä jotakin heti luettuani - tai vähintäänkin niiden aiheita sivuavia tekstejä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Voin luvata, että jossain muodossa ne vielä tulevat blogissa näkymään.

      Itsekin olen miettinyt, ovatko ihmiset sekoittaneet teologian ja uskontotieteen. Jotenkin tuntuisi hassulta, että uskontotiedettä hakisivat opiskelemaan pelkät kristityt.

      Niin ja kiitoksia! :)

      Poista
  3. Oho, en olis kyllä arvannut että tuo punainen mekko ei olekaan mekko, vaan kangas! :D Hienoa jälkeä sekä kuvaajan ja mallin osalta ^^

    Hehheh, mä olen asunut Helsingissä sen 26 vuotta, enkä tiedä itsekään täältä juuri mitään kun en ole raaskinut yksinäni lähteä, enkä osaa edes liikkua paikasta toiseen xD Onneksi siihen tulee muutos nyt kesällä, kun ajattelin kierrellä kotikaupunkiani ihan kunnolla.

    Kiitos seurasta ja ensi kerralla toteutetaan se illanvietto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, täytyy myöntää, että onnistuin aika hyvin sen kanssa. :D Mutta kiitoksia! ^^

      Olen itsekin kuullut, että monet helsinkiläiset eivät ole tietoisia kaikesta hienosta, mitä kaupungista löytyy. Onhan se ihan luonnollista niin isossa kaupungissa luonnollista, mutta Mikkelin kokoisesta kyläpahaisesta katseltuna se tuntuu hassulta. :D

      Kiitoksia itsellesi, toteutetaan ihmeessä! ^^

      Poista
  4. Nyt kun malleilu aiheessa ollaan, niin uskallaudun kysymään, kiinnostaisko joskus malleilla mun kameran edessä? Jotain metsäisiä kuvia. Tätä mietiskelly jonkun aikaa mutta jänistänyt ajatukseni kanssa, ihmisten kuvaaminen kun on kauhean pelottavaa :D Kuopio-Mikkeli väli kun ei mikään mahdoton ole. Tosiaan minun blogistahan voi kattella minkä henkisiä kuvia tykkään ottaa, että jos näyttää kiinnostavalta yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toki! Sun kuvasi on ihanan tunnelmallisia ja olisi tosi hienoa päästä sun kuvattavaksesi! Laita vaikka FB:ssä kaveripyyntöä (Milla Asikainen), niin sovitaan siellä tarkemmin? :)

      Poista
  5. Upeitahan nuo sinun kuvasi ovat, älä turhaan ahdistu siitä että olet vielä kokematon muiden jo kokeneempien mallien seurassa! :) kaikkihan ovat olleet joskus aloittelijoita.

    Huhheijaa, melkoisen hemaiseva tuo meidän "reisikuva", varsinkin tuo keltainen tiskirätti taustalla kruunaa kaiken xD
    Heh, tuntuu ettei tää flunssa lähde vieläkään, pitää vissiin ostaa lisää inkivääriä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Yritän olla ahdistumatta, yhteiskuvaukset ovat kuitenkin hemmetin kivoja, ainakin tuon kerran perusteella. :D

      Reisikuva on ihana. XD Tiskirättiä en itse edes huomannut, mutta kruunaa kyllä kuvan!

      Ikävää, ettet ole vieläkään oikein parantunut. Inkivääriä siis kaappeihin!

      Poista