perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tyttöjeniltailua

Viimeisen puolen vuoden aikana en ollut nähnyt ystävääni Outia juuri ollenkaan. Sannaakin hyvin harvoin. Nyt keväällä olemme alkaneet pyöriä taas enemmän ja päätimmekin järjestää kolmestaan tyttöjenillan. Minusta on aina ihan mielenkiintoista järjestää illanistujaisia ystävieni kanssa, tosin mieluummin vähän jotain muuta kuin peruskaljoittelua. Siihen on jo vähän kyllästynyt. Sannan ja Outin kanssa päätimme koota kunnon juhlapöydän suklaajuustokakusta,  karkeista, sekä dipattavista porkkanoista ja sipseistä. Juomaksi meillä oli alkoholilla terästettyä suklaapirtelöä, viiniä, sekä Outilla Lakrisalilla maustettua viinaa, jota kukaan muu ei tainnut kuitenkaan tulla juoneeksi. Tytöt myös innostuivat  kirjastosta lainaamastani kädestä ennustamisesta kertovasta kirjasta, joten nappasin senkin mukaan.

Ilta onnistui kokonaisuudessaan varsin hyvin. Lähtö Sannalle tosin oli varsin kiireinen, sillä tarkoitukseni oli kävellä ystävälleni. Haasteena oli se, että minulla oli mukanani jätskipaketti, joka ei saanut sulaa. Lisäksi jouduin kantamaan muutenkin hirvittävät määrät tavaraa, sillä en tuolloin ollut ehtinyt vielä laittautua. Vaihtokengätkin piti nakata matkaan, sillä olisin saattanut näyttää varsin huvittavalta, jos olisin yrittänyt viidentoista sentin koroillani lähteä hoipertelemaan kaiken maailman muovikassien kanssa. Onnistuin haasteista huolimatta kiikuttamaan kaikki kimpsuni ja kampsuni Sannalle ja pääsimme aloittamaan illan.

Ilta alkoi tyypillisesti kuulumisten vaihtamisella ja vanhojen juttujen muistelemisella. Olemme kaikki kolme vanhoja lukiokavereita, joten niitä juttuja kyllä riittää. Minusta on ihanaa, miten Sannan ja Outin kanssa voi puhua asioista todella suoraan. Meillä on tapana heittää aika roisia läppääkin elämäntilanteistamme, joka on melkein kuin The Addam's Familysta revittyä. Se on oikeastaan aika terapeuttista. Pienemmällä tai suuremmalla naurulla maustamalla suruistakin tulee joskus yllättävän hauskoja!

Juttelun ohessa tietenkin söimme Sannan tekemää, todella hyvää suklaajuustokakkua ja muita herkkuja. Teimme lisäksi Outin kanssa pirtelön, mutta sitä tuli juotua ihan vain pari pientä lasia. Jotenkin koko pirtelö unohtui, kun olimme niin innostuneita höpöttämään kaikesta mahdollisesta. Jostakin syystä meidän pirtelömme eivät ole koskaan olleet mikään menestys. Edellinen kaatui sipsikulhon päälle ja kertoa, että mömmöstä lähtevä haju ei ollut mitenkään erityisen ihana!

Lopulta siirryimme kuitenkin ennustuskirjan pariin. Loimme hieman tunnelmaa kynttilöillä ja suitsukkeella, mutta mitenkään mystiseksi ennustushetkeämme ei kyllä voinut nimittää. Meillä oli kuitenkin erittäin hauskaa! Minä toimin kädestälukijana, sillä olen harrastanut hommaa ennenkin ties minkälaisissa kekkereissä. Ennustukset lupasivat meille runsain määrin kaikkea ikävää. Niiden mukaan minä olen eristäytynyt, Sannalla tulee mahdollisesti olemaan lyhyt elämä, eikä Outin päätä ole järjellä pilattu. Kaiken kruunasi Sannan "Noo, ei se haittaa" - kommentti elämänsä lyhyyttä koskien. Ei niin, ettenkö olisi olettanutkin jonkun jossain vaiheessa heittävän jotain tuollaista. 

Sannalta suuntasimme vakiobaariini Stoppariin, joka oli kuitenkin miltei tyhjillään. Päätimme siis suunnata Wilhelmiin, jossa yhdistyy sekä pubimainen että klubimainen tunnelma. Pääsimmekin siellä melkein saman tien todistamaan, kun joku tanssityttöporukka pisti omatoimisesti shown pystyyn club-puolen lavalla. Oli ihana huomata, että baareissa tapahtuu välillä jotain noinkin kivaa extempore-juttua. En toki moiti ihmisiä, jotka istuvat rauhallisesti pöydissään keskustelemassa, mutta onhan tuollaisia tempauksia aina kiva seurata. Myöhemmin siirryimme karaokepuolelle, jossa lauloin yhden poppibiisin. Pokkani ei meinannut pitää biisin loppupuolella millään, sillä samaan aikaan joku meitä vanhempi, kalju (Miten ne aina ovatkin kaljuja!) mies tuli örveltämään ystävilleni jotakin näiden tisseistä. Lopulta Outi suutahti ukolle oikein kunnolla ja sen myös kuuli! Mies luikkikin sitten ystäväni ojentamisen seurauksena karkuun ja minä meinasin tukehtua nauruun samalla kun yritin laulaa.

Baarissa tapahtui vielä toinenkin huvittava tapaus. Joku keski-ikäinen rouva tuli karaokekoppiin ja selailtuaan hetken biisilistaa alkoi jutella meille. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että yritämmekö me matkia pukeutumisellamme jotain barbinukkeja. Selitimme naiselle, että emme tietenkään ja ihmettelimme miksi hän sellaista kysyy. Nainen piti meille sitten pitkät esitelmät siitä, miten nuoret tytöt nykyään yrittävät nykyään olla jotain, mihin kukaan ei ikinä kykene yltämään. Tähän asti keskustelu oli ihan asiallista ja oikeastaan olin monista asioista naisen kanssa samoilla linjoillakin. Hän alkoi kuitenkin pian kohdistaa barbijuttunsa suoraan Outiin ja aika törkeään sävyyn. Tämän jälkeen hän alkoi selittää, miten oli äskettäin tavannut jonkun nuoren miehen, jossa ihaili sitä, etteivät barbinuket kiinnostaneet. Sen sijaan nuori mies etsi sielunkumppania. Seuraavaksi pääsimmekin sitten kuulemaan valitusvirren siitä, miten sielukasta naista on vaikea löytää kaikkien barbinukkejen seasta. Puutuin taas tässä vaiheessa naisen puheisiin ja kysyin, että eikö mies voisi etsiä tällaista sielunkumppania vaikka mielenkiinnonkohteidensa tai harrastustensa parista. Tässä vaiheessa täti alkoi huutaa ja nauraa kovaan ääneen ja muuttui jotenkin todella sekavaksi. (Siihen saattoi tosin vaikuttaa vahva humalatilakin.) Jostain syystä tämä ihminen tuntui suuttuvan minulle kommentistani ja kailotti selvästi vähän halveksuen, miten menee kysymään tältä nuorelta herralta asiasta ja katsotaanpa, miten tämä suhtautuu sanoihini. Hetken päästä nainen tuli takaisin ja tuntui joko unohtaneen koko jutun tai ei vaan jostain syystä halunnut sanoa meille, mitä mies oli vastannut. Sen sijaan hän syventyi karaoken pariin ja me katsoimme parhaaksi alkaa lähteä. Kyllä sitä törmää välillä kummalliseen porukkaan!

Tajusin äskettäin, etten ole oikeastaan koskaan kertonut ystävistäni juuri mitään blogissani. Tietenkään en synkimpiä salaisuuksia ala juoruamaan, mutta ystäväni ovat ehkä jääneet blogissani ikään kuin tyhjiksi kasvoiksi. Se tuntuu hölmöltä, kun ystäväni ovat kuitenkin niin suuri osa elämääni. Siispä ajattelin nyt valottaa teille jotakin pientä ystävyydestäni Sannaan ja Outiin!

Outin kanssa näemme välillä useammin, välillä harvemmin, mutta pitkänkään ajan jälkeen jutut eivät ole yhtään muuttuneet! (Onkohan se hyvä vai huono asia?) Meillä on hyvin samanlainen (kiero) huumorintaju ja jonkin verran myös yhteneviä käsityksiä asioista. Ymmärrämme toisiamme aika hyvin, vaikka meiltäkin toki eroavat piirteet löytyy. Lukion nelosella olimme kuin paita ja peppu, eikä meitä kovinkaan usein nähnyt erikseen koulun käytävillä. (Itse asiassa tunnuimme myös olevan poissa sieltä samaan aikaan. Uskokaa tai älkää, niin useimmiten näin kävi ihan luonnollisesti, ilman että kumpikaan olisi lintsaillut!) Olen adoptoinut jonkin verran Outin vanhoja vaatteita ja myös sellaisia uusia, jotka eivät hänelle itselleen ole syystä tai toisesta sitten sopineetkaan. Itse asiassa kuvissa päälläni olevat paljettirintsikatkin ovat osa eräästä Outilta saamastani mekosta. Lisäksi Outi heitti minulle tyttöjen illassamme jälleen yhden uuden mekon. Onkohan minulla enää kohta muuta kuin Outilta saatuja vaatteita?

Ajattelin paljastaa teille vielä yhden nolon yksityiskohdan ystävyyssuhteestamme. Iästämme huolimatta meillä on monille ihmisille koodinimet. Näitä keksimme erityisen ahkerasti lukion nelosella. Mutta hei, ei kaikkea voi sanoa julkisesti nimillä, mutta joskus tulee tilanteita, joissa on pakko ilmaista jostakin henkilöstä joku asia! Ihan looginen ratkaisu nämä koodinimet siis, eikö?


 Sanna ei halunnut itsestään suuremmin kuvia. Syynä oli tyypillinen "meikit on huonosti" ynnä muut vastaavat jutut. Tässä kuvassa hän kuitenkin näkyy hieman taustalla ja blogiani aktiivisemmin lukeneet saattavatkin tunnistaa tytön vanhemmista postauksistani. Sanna on ihan äärimmäisen kultainen ihminen! En ole varmaan eläessäni tavannut ketään yhtä empaattista ja suloista tapausta. Meillä on kyllä suurimmilta osin täysin erilaiset mielenkiinnonkohteet, mutta se ei oikeastaan haittaa. Sanna kuuntelee ihan mielellään vähän oudompiakin juttujani, eikä ole koskaan tuominnut niitä millään tavalla. Tässä näkee sen, ettei pitäisi olla niin ennakkoluuloinen ihmisten suhteen. Joku saattaisi ajatella, ettei Vuitton-laukku kourassaan kävelevä ja enemmän tai vähemmän bisnesnaismaisen lookin omaava Sanna välttämättä ihan ymmärtäisi minun juoksentelemista metsässä milloin mikäkin pehmomiekka tai vastaava kädessäni, mutta en ole saanut tytöltä koskaan minkäänlaista kummeksuntaa osakseni, ainakaan pahassa mielessä!

Sanna käyttäytyy äärimmäisen suloisesti aina, kun minulla on mieli todella maassa! Ystäväni tuntuu pitävän miltei itsestäänselvyytenä, että hänen pitäisi tällaisissa tilanteissa saapua paikalla suklaiden ja jäätelöiden kanssa. Toisaalta Sanna ei kuitenkaan ole mitenkään liian lälly, vaan toisinaan kieli saattaa muuttua yllättävänkin karskiksi. Minusta se on oikeastaan erittäin piristävä piirremix!




Tunnelma ollut hirveän mystinen, vai oliko sittenkin?


Viimeiseksi vähän asukuvia:





6 kommenttia:

  1. Asusi sopii sinulle mitä loistavimmin! :o Todella kauniilta näytä ja pantasi on hauska. ^^

    VastaaPoista
  2. Upea biletysasu, näytät tyrmäävän upealta! Ja tuo hiuskoru, ihana! Tykkään itsekin tuollaisista.

    hö, ai sielläkin päin löytyy baarista näitä juntteja, joiden mielestä kaikkien pitäis näyttää harmaalta massalta -.- Varsinkin naisten. Se on kumma että nykyään jos meikkaa niin haluaa heti näyttää barbilta/esittää jotain mitä ei ole/on erittäin tyytymätön omaan ulkonäköön ja näin ollen huono ihminen. Ihme touhua, ei ymmärrä. Ei saisi näyttää upealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia! ^^

      Joo, kyllähän noita tuppaa löytymään. Ehkä tuolla kyseisellä naisella oli jotain ongelmia itsensä kanssa. Ehkäpä siihen liittyen, ettei hän enää itse ole kovin nuori. Jutuissa kun oli vähän katkera sävy. Omia alemmuudentunteitaan ei vaan pitäisi purkaa muihin...

      Poista
  3. Vautsi mikä asu! ♥ Upealta näytät, meikit, asusteet ja koko asu kokonaisuutena ovat niin huiput että ei tosikaan. :O Vau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, en oikein edes tiedä mitä sanoa! :D ♥

      Poista