lauantai 26. huhtikuuta 2014

Summer is coming

Jotenkin kummasti olen viime aikoina ollut yllättävän aikaansaava. On tullut siivoiltua, nähtyä kavereita ja luettua pääsykokeisiin. Nyt lukeminen tuntuu oikeasti edistyvän! Lisäksi olen tehnyt aivan huikeita musiikillisia löytöjä ja inspiroitunut vaikka mistä. Ehkä vähän liiankin monesta asiasta, sillä en meinaa osata päättää mitä milloinkin tekisin. Olenkin tuntenut oloni sen vuoksi jossain määrin turhautuneeksi. Ehkä levottomuus kuitenkin helpottaa, kunhan kaikki hassut ajatukset pääsevät organisoitumaan päässäni!

Poden jonkinlaista identiteettikriisiä. Tai no, oikeastaan tunnun potevan lähes aina sellaista, mutta nyt erityisen voimakkaana. Ajatusmaailmani on pikkuhiljaa muuttunut hyvin erilaiseksi kuin mitä se oli vaikkapa pari vuotta sitten ja olen huomannut oikeastaan olevani aivan eri ihminen kuin tuolloin. Sen myötä olen kyseenalaistanut aika monia asioita itsessäni ja tulevaisuudessani lähiaikoina. Suoraan sanottuna olen myös stressannut noita asioita hyvin paljon. Välillä on tuntunut, ettei aivokapasiteetti riitä kannattelemaan kaikkia ajatuksia, jotka huutavat yhtä aikaa huomiotani. Yritän kuitenkin ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Niiden kaikkien yhtäaikaisesta käsittelystä ei tulisi yhtään mitään ja asiat tuntuvat muutenkin järjestyvän huomattavasti paremmin silloin, kun niitä ei liikaa stressaa. Minulla ei ole mikään kiire mihinkään loppujen lopuksi. Tieni kyllä vie minut sinne, minne on tarkoitus päätyä. Ei pidä tehdä asioista elämää suurempia. Ei tietenkään pidä jäädä paikalleenkaan seisomaan, mutta ympäriinsä säntäily ei auta ollenkaan. Parempi on antaa itselle aikaa kokeilla rauhassa kaikkea ja etsiä itseään. Toisinaan se tuntuu vaikealta, mutta onnistuu varmasti, jos yritän kaikkeni.

Sisäinen muutokseni näkyy myös ulkoisesti. Sen olette saattaneet blogissakin huomata. Pukeutumistyylini on muuttunut jonkin verran ja tulee varmaan muuttumaan lisääkin. En aio hylätä goottityyliä kokonaan, mutta aion yhdistellä sitä paljon muuhunkin. Olen huomannut ajattelevani liikaa sitä, sopiiko joku vaate tyyliini vai ei. Herranjumala, eihän se ole enää edes minun tyylini, jos minun pitää alkaa valaa sitä johonkin muottiin! Jos haluan joku päivä käyttää valkoista kukkahametta ja vaaleanpunaista pitsitoppia, niin aion myös tehdä sen. Luovuuttaan on mukavaa toteuttaa myös pukeutumisessa ja se kyllä tukahtuu täysin, jos alan rajoittaa itseäni liikaa.

Talvella kärsin pahoista ahdistuksista ja masennuksista. Ymmärrän nyt niiden johtuneen osaltaan siitä, että olen tukahduttanut itseäni. Olen pakottanut itseni liian moneen muottiin, jotka on nyt ehdottomasti murrettava. Persoonani on luonnostaan aika monipuolinen ja jopa vaihteleva, eikä sen pakottaminen joustamattomien rajojen sisälle ole hyväksi. Sellainen vain tekee minusta painekattilan.

Lisäksi jo pitkään jatkunut writer's blockini tuntuu myös ainakin osittain juontaneen juurensa tuosta tukahduttamisesta. Jo nyt, pelkästään tiedostettuani asian tunnen oloni paljon luovemmaksi. Minun on nytkin vaikea päättää mistä aloittaisin kirjoittamisen, mutta vain koska ideoita on niin paljon. Runoja, jonkin verran ficcejä, novelleja ja jopa kirjaideaa eräänlaisesta dystopiasta. Vielä kun olisi aikaakin kaiken lukemisen ohella. Sitä kun haluaisi hyvillä ilmoilla toki olla ulkonakin ja samaan aikaan kiinnostaisi vielä lukea muutakin kuin vain pääsykoekirjoja. Siitä puheenollen, yksi asia, jota nuo ikävät tunteet eivät onnistuneet missään vaiheessa sammuttamaan on tiedonjanoni. Viimeisen vuoden aikana minussa on syttynyt ihan tajuton halu lukea asioista. (Voi kun se olisi vaan syttynyt niillä lukion matikan tunneilla...) Tunnun nykyään jopa lukevan enemmän tietokirjoja kuin kaunokirjallisia teoksia. Syynä saattaa itse asiassa olla nimenomaan lukion loppuminen. Kun lukio-opiskelu ei enää kuormita aivoja, niin jaksaa sitten lukea kaikenlaista muuta enemmän!

Olen onneksi ehtinyt ulkoillakin jonkin verran. Kävimme nimittäin Rosan ja Amandan kanssa piknikillä pääsiäismaanantaina. Tuntui ihan uskomattomalta olla pitkästä aikaa ulkona ilman takkia tai neuletta! Muutenkin oli huisin hienoa päästä piknikkeilemään. Mitään massiivisia eväitä en ollut hamstrannut mukaani, mutta niitä vähiäkin oli mukava mutustella musiikkia kuunnellessa. Innostuin jopa niin paljon, että jossain vaiheessa aloin laulaa mukana ja heilua typerästi niin, että vähän matkan päässä istuva iäkkäämpi mies vilkaisi minua vähän ärtyneesti. Kädessäni pitämä Sommersby saattoi kyllä antaa virheellisen kuvan siitä, että heiluisin humalassa. Ymmärrän, että miestä saattoi ärsyttää, mikäli hän oli tullut rauhoittumaan ja mietiskelemään. Toisaalta kuitenkin harmittaa, miten meillä Suomessa on niin yleistä vain möllöttää hiljaa. Jos joku vähän osoittaa fiiliksiään huomattavammin niin leimataan känniseksi tai muuten paheksutaan. Kaupungillakin olen pannut merkille, että monilla ihmisillä tuntuu olevan täysin sama, tyhjä ilme. Ehkä korkeintaan vähän hapan. Toisinaan tekisi mieli vähän ravistella eloa ihmisiin!



Rosan puhelimesta soi jokakesäinen rakkausbiisi eli Bobby Vintonin "Sealed With A Kiss". Bongasimme biisin alunperin All The Boys Love Mandy Lane - leffasta. Elokuva on kokonaisuudessaan ehkä maailman tyypillisin jenkkiteinikauhupätkä, mutta siltikin aika ihana!


Nähtävästi onnistuin poistamaan omista eväistäni ottamani kuvan, joten esittelen teille sitten Rosan ruokia. (Eipä omissani kyllä hirveästi esittelemistä olisi ollutkaan, suklaata, pari pientä piirakkaa ja Sommersby. Ai niin ja paahtimessa mustaksi palanut sämpylä.)


 Muokatessani näitä kuvia tajusin itse asiassa Rosan kanssa kuvailemassa Naisvuorella myös tasan vuosi sitten piknikpäivästämme katsottuna. Se tuntuu hullulta, sillä on kuin tuo päivä olisi ollut vasta äskettäin. Aika menee hurjan nopeasti.







Piknikin lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa tänä keväänä Kirkkopuistossa kaljalla! (En minä niin juoppo ole, mitä tämä postaus antaa ymmärtää...) Tarkoitus oli alun perin mennä istumaan terassille, mutta ne olivatkin aivan täpötäynnä! No, puistossa oli ihan kivaa. Ennen puistoreissua Jesse tuli ottaneeksi minusta pari asukuvaakin.







Olen jo hieman suunnitellut tulevia postauksiakin. Asu- ja mielipidejuttuja nyt on toki luvassa, mutta suunnitelmissa on kirjoittaa myös postaus lempisarjastani Vikingsistä, jonka kakkoskauden viimeinen jakso tulee ensi viikolla! En kyllä ymmärrä, miten kestän olla taas vuoden verran ilman uusia jaksoja! Olen myös kaavaillut kirjoittavani jonkin sortin zombie-postausta Walking Deadin inspiroimana, kunhan saamme sarjan katsottua loppuun.

Loppuun vielä muutama musiikillinen löytö:


Ensimmäisenä Wardruna. Bändin olemassaolosta olen tiennyt jo jonkin aikaa, mutta vasta Vikingsin kautta päädyin kuuntelemaan musiikkia kunnolla. Muistan joskus suhteemme alkuaikoina Jessen soittaneen minulle yhtyeen musiikkia, mutten sillon suuremmin välittänyt siitä. Siksi yllätyinkin, kun minulle selvisi, että Vikingsissä esiintyneet upeat biisit olivat Wardrunaa! Nyt olenkin sitten ahminut näitä biisejä oikein urakalla. Upeaa musiikkia!
Viimeisenä sitten ysärimusaa! Tässä klassikossa olisi jopa ainesta tämän vuoden henkilökohtaiseksi kesäbiisikseni. Ihanan nostalginen ja tunnelmallinen kappale.

6 kommenttia:

  1. Ihana, siellä on kesä! Täällä pitää vielä olla lakki päässä ja hanskat kädessä ettei palellu -.- Helkutin helvetinkolo kun täällä on aina kylymä!!

    Onnea oman tyylin etsintään. Kokeile estoitta ja haali sellaista mikä tosissaan miellyttää omaa silmää. Älä mieti sopiiko se "tyyliin" vaan jos pidän siitä niin ota se. :) Tyylikokeilut on kivaa ja minusta on mukavaa ns. vaihdella tyyliä. Itse esim. haaveilen vaaleasta kukkamekosta ja isosta lierihatusta, ei kovin goottia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän täällä vähän jo tuppaa olemaan! :D Ehkä sielläkin lämpenee kohta!

      Kiitoksia, näin aion toimia! Itse asiassa tilasin jo Ebaysta itselleni valkoisen hameen persikanvärisillä kukilla. Vieläpä kellomaisen! Sellaisia minulla ei aiemmin ole ihmeemmin ollut, mutta nyt rakastuin. Tuntuu hassulta, mutta tavallaan kyllä todella hyvältä! :D

      Vaalea kukkamekko ja lierihattu kuulostavat minunkin korviini oikein kauniilta! Jään odottamaan, jos ne vaikka joskus blogiisi ilmestyisivät. ;)

      Poista
  2. Ihanat asut! :) Mitäpä sitä tyyliään rajoittamaan yhteen ja samaan muottiin, jos mieli halajaa muutakin. Miullakin on nyt kiinnostusta herännyt sekä klassisempaan että röyhelöisempään tyyliin, onneks kokeileminen on sallittua tyylin suhteen ja saattaa tosiaan tehdä mahtavia löytöjä. :) Fiiliksen mukaan tulee pukeuduttua muutenkin ja nyt haluaa kokeilla välillä jotain uuttakin, toisin sanoen tekee mieli poistua välillä mukavuusalueelta, joka on pysynyt jo vuosia samalla. Naisellisuus tuskin häviää omasta tyylistäni, mutta muuten on kiva kokeilla erilaisia vaatteita ja värejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! ^^

      Niinpä, olet aivan oikeassa! Minäkin olen aina ollut nimenomaan fiilispukeutuja, mutta olen huomannut tukahduttaneeni sitä puolta itsessäni liikaa. Nyt on aika taas herätellä sitä henkiin.

      Minäkään en aio kadottaa naisellisuutta tyylistäni. En sano, etteikö joskus jotain muunkinlaista saattaisi päältä löytyä, mutta olen huomannut naisellisten vaatteiden miellyttäneen minua oikeastaan aina. Sen suhteen tuskin tapahtuu mitään hirvittävän radikaalia. :D

      Poista
  3. "Olen huomannut ajattelevani liikaa sitä, sopiiko joku vaate tyyliini vai ei. Herranjumala, eihän se ole enää edes minun tyylini, jos minun pitää alkaa valaa sitä johonkin muottiin!" Tämä voisi olla suoraan omista ajatuksistani joitain vuosia takaperin, kun aloin hahmottaa alkaneeni pukeutua enemmän sen mukaan, mitä oletin muiden odottavan itseltäni, kuin sen mukaan, mikä itsestä tuntui hyvältä. Ja edelleen elän sen aiheuttamaa murrosta ja muutosta. Ehkä se on hyväkin, ettei se koskaan pääty, vaan voin "uudistua" sitä mukaa, mitä elämä kuljettaa ja kokea aivan uusia asioita. Eikä vain pukeutumisen suhteen, juuri uudenlaiset tarinat, maailmat ja ajatukset nousevat pintaan. Kiinnostuksen kohteet, mitä ei aiemmin ollut tai muut muutokset. Kyllä se siitä, onhan meillä koko elämä aikaa selvittää, keitä olemme, mitä haluamme ja mitä kaikkea maailmalla onkaan tarjota koettavaksi ja tutkittavaksi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty! :) Eipä sitä loppujen lopuksi samaan haluaisi liian pitkäksi aikaa jämähtääkään, voisi käydä aika tylsäksi!

      Poista