tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pakanallisia juhlapyhiä: Beltane

Lupailin teille postausta Beltanesta ennen juhlaa ja sen jälkeen. Tässä postauksessa valotan ennen kaikkea sitä, mistä koko touhussa on kyse. Juhlapäivän viettämisestä postaan erikseen sitten kun on sen aika. Mahdollisesti kirjoittelen sitä ennen vielä ihan vappuaaton menemisistä, riippuen vähän toki siitä millainen vapusta ylipäänsä tulee.

Beltane (tai Beltaine) on alunperin kelttiläinen juhla ja itse asiassa toinen heidän keskeisimmistä juhlapyhistään Samhainin ohella. Suomessa vastaava juhlana on toiminut hela- tai toukojuhla, jota tosin vietetään useimmiten myöhemmin toukokuussa. Se, miksi vietän kelttiläistä juhlaa johtuu oikeastaan aivan yksinkertaisesti siitä, että tunnen keltit jollain tapaa läheisiksi itselleni. Heidän kulttuurinsa on kiehtonut minua monen vuoden ajan hyvin paljon ja tunnen jonkinlaista yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Lisäksi Beltanen juhliminen on luonnollista minulle, sillä se kuuluu wiccalaiseen traditioon, joka oli oikeastaan ensimmäinen uuspakanuuden suunta, johon perehdyin. Samaistun kyllä myös muinaissuomalaiseen kulttuuriin ja olenkin pähkäillyt moneen otteeseen, kumpaa juhlaa sitä nyt oikein viettäisi. Sisällöt ovat niissä kuitenkin hyvin samanlaiset, joten kyse on oikeastaan lähinnä ajankohdasta. En halua toisaalta ottaa asiasta liikaa stressiä, kun en sen paremmin wiccan, suomalaisen muinaisuskon kuin minkään muunkaan pakanuuden suuntauksen sisälle itseäni luokittele.
Keskeistä Beltanessa on hedelmällisyys ja kesän saapuminen. Hedelmällisyyden juhlimisen yhteydessä myös seksuaalisuuden juhlistaminen on yleistä. Beltane onkin myös tyypillinen hääpäivä pakanoille. Itse asiassa luin Noidankoto; Valkosipulia ja Salviaa - blogin muun muassa Beltanea koskevasta postauksesta, että päivää juhlistettiin aiemmin muun muassa niin, että kokonaisia kyliä saattoi karata metsään harrastamaan umpimähkäistä seksiä. Kristinuskoa saatte kiittää siitä, ettei metsistä nykyisin löydy enää Beltanena upeita kelttiuroksia tai - naaraita valmiina tositoimiin. Mistään perjantain baari-illan miehen- tai naisenmetsästykseen verrattavasta tapahtumasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan toiminnan uskottiin edistävän maan hedelmällisyyttä, karjaa ja ihmisten välisiä suhteita. Hedelmällisyyden lisäksi myös korostetaan Beltanen juhlinnassa usein myös vaijania, sillä elävien ja kuolleiden valtakunnan rajan uskotaan olevan silloin erityisen häilyvä.
Toukokuun ensimmäisenä on tyypillistä myös polttaa kokkoa, sillä keltit uskoivat tulella olevan suojaavia voimia. Tulien läpi kuljetettiin myös muun muassa karjaa ja ihmiset itsekin olivat rituaaleissa monin tavoin kosketuksissa näiden pyhien tulien kanssa. Toivoin aiemmin, että pääsisin vappuaaton jälkeen porukoiden mökille, jolloin kokon tai nuotion pystyttäminen olisi ollut mahdollista. Mökillä tehdään kuitenkin remonttia, joten haaveeni kaatuivat. Lisäksi päivälle on luvattu sadetta, joten kokon polttaminen olisi voinut muutenkin jäädä pelkäksi haaveeksi.
Beltaneen kytkeytyy runsaasti muitakin perinteitä, mutten halua tehdä tästä postauksesta liian pitkää listaamalla niitä. Hyvin tyypillistä on kuitenkin esimerkiksi kodin koristelu kukin. Tyypillistä on ollut asetella niitä etenkin oviin ja ikkunoihin. Myös uhrit ovat yleisiä. Eläin- ja jopa ihmisuhreja suoritettiin aikanaan, mutta itse taidan jättää Jehovan todistajien puhtoiset neitsyet tänä vuonna rauhaan. Katsotaan sitten ensi vuonna sen mukaan, miten usein sattuvat tuossa ovella pistäytymään!

Nykyään on kuitenkin tyypillisempää uhrata ruokaa tai juomaa kuin eläviä eläin- tai etenkään ihmisuhreja. Mitään vauvantapporituaaleja ei siis pakanallisissa piireissä suoriteta, vaikka jotkut kiihkokristityt (ja joskus vähän muutkin) jostain tämän virheellisen käsityksen ovatkin saaneet. Henkilökohtaisesti tykkään uhrata jotain sellaista, jonka eteen olen itse nähnyt vaivaa, kuten esimerkiksi itse kirjoitettuja runoja tai vaikka itse leivottua leipää. Runot yleensä uhraan polttamalla ne ja olemalla käyttämättä niitä enää muissa yhteyksissä. Ruoan taas voi viedä luontoon eläimille toimituksen jälkeen.
Kelle sitten uhrataan? Sekin vaihtelee suuntauksen ja pakanan mukaan. Pakanuuden sisällä esiintyy hyvin erilaisia jumaluuskäsityksiä. Itse yleensä valikoin jumaluustarustoista läheiseltä ja juuri sen kertaiseen toimitukseen oikealta tuntuvan jumaluuden. En kuitenkaan ole varma näenkö nuo jumaluudet ennemminkin yhden voiman ja samalla maailman itsensä monina eri puolina kuin yksittäisinä jumaluuksina. Uhritoimitus on minulle myös symbolinen. Beltanen tapauksessa se kertoo tietyn aikakauden päättymisestä ja uuden alkamisesta. Itse toimituksesta en yleensä tee mitään hirveää numeroa. Toiset tykkävät mahtipontisuudesta, mutta henkilökohtaisesti minusta tuntuisi todella oudolta lausua kovaan ääneen jotakin loitsuntapaista runoa ynnä muuta vastaavaa. Hetkellinen rauhoittuminen tunnelmallisessa ympäristössä, asian pohdiskelu ja koruton toimitus itsessään riittävät minulle. - En toki siltikään sano, etteikö minusta olisi älyttömän hienoa olla joskus mukana suuressa ja mahtipontisessakin rituaalissa suuremmalla porukalla. Yksikseni vaan tykkään vähän maltillisemmasta.

Beltanen viettoon liittyisi vaikka mitä mainitsemisen arvoista, mutta eiköhän tässä tullut perusidea esille.
Tämän tekstin oli tarkoitus olla pieni yleiskatsaus, joka vähän pohjustaa varsinaista Beltanen viettämiseen liittyvää postaustani. Omia Beltaneen liittyviä postauksia saa ehdottomasti linkata kommenttiboksiin ja tuleviin postauksiin juhlan jälkeen. Luen niitä enemmän kuin mielelläni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti