torstai 20. maaliskuuta 2014

Haastepäivät 8 & 9 &10



Joudun nyt pyytämään anteeksi sitä, että näiden kolmen päivän haastekuvat ovat mitä ovat. Oloni on ollut todella sekava ja olen muutenkin ollut vähän alavireinen. Periaatteessa olen kyllä ollut ihan suhteellisen pirteä, mutta sellaisten asioiden kuin kuvaamisen muistaminen on ollut mitä on. Ajatukset ovat pyörineet nyt vähän muissa asioissa. En halua nyt kuitenkaan liikaa valittaa teille voinneistani. Yritän loppuina haastepäivinä saada otetuksi vähän parempia kuvia ja ennen kaikkea monipuolisemmin. 

Päivä 8

Maanantaiaamu ja -päivä kuluivat opiskellessa. Täytyy sanoa, että koko homma oli aika tuskaisaa, sillä tahtini oli kiduttavan hidas. Illasta nakkasin kirjat pois silmistäni, sillä touhusta ei vaan tullut mitään. Toivon, ettei kertauksen vähäisyys kostaudu minulle huonona arvosanana kokeessa. En kuitenkaan voi vaatia itseltäni aivan liikoja. Tietyllä tapaa olen jopa ylpeä itsestäni, että soin tämän vapauden itselleni. Toki lukiossakin tuli joskus otettua vähän kevyemmin vointien vuoksi, mutta silloin minua vaivasivat hirveät tunnontuskat ja itsesyytökset. Nyt olen oppinut sisäistämään, että ei huonompi menestys edes YO-kokeessa kaada maailmaa. Terveyteni on tärkeämpää. Enhän minä vastaisuudessakaan pysty parempiin suorituksiin opiskelussa, jos jatkuvasti olen aivan lopussa.
Yhdessä välissä kerkesin käymään ystäväni Annin kanssa kaupungilla. Oli ihan kiva käydä kahvilla, vaikka minulla ei oikeastaan olisi sellaisiin ylimääräisyyksiin rahaa. Anni napsaisi minusta myös naama- ja hiuskuvan pihallamme.
Ruokani näyttää erittäin epämääräiseltä. En tiedä miten sainkin kanakastikkeesta noin kuvottavan väristä! Tätä tarkoitan, kun sanon ihmisille olevani vaihteleva kokki. Taitaa toimia vähän samaan tapaan kuin mielialanikin!

Illalla en kyydin puutteen vuoksi päässyt joogaan, joten päätin pitää pienen rentoutumishetken kotonani. Joogaa, chillailua ja musiikkina Adrian von Ziegleriä. Hetki oli myös päivän tärkein asia, sillä se tuli tarpeeseen.
Päivän kuvana toimii yksi Annin ottamista ilmekuvista. Annin taiteellinen näkemys tuntuu olevan vakio: Kuvia mahdollisimman hölmöistä ilmeistä eikä zoomia säästellä!

Päivä 9

Tiistaiaamu alkoi kirjastovisiitillä. Kävin palauttamassa aikaisemmin lainaamani kirjat ja lainasin folkloristiikan pääsykoekirjat. Yksi tosin jäi puuttumaan, mutta nappaan sen heti edellisen lainaajan palauttaessa.
 Naamaa ja hiuksia seuraavaksi! Meikkini oli jälleen kevyempi, sillä en jaksanut panostaa ihan hirveästi. Jostain syystä tuntui etenkin illalla siltä, että keräsin katseita hieman enemmän kuin normaalisti. Vähän vaikea tosin uskoa, että se voisi johtua vähemmän meikatusta feissistäni, ei se kuitenkaan niin kummoinen ole. Ehkä minussa vaan oli jotain hassua tai sitten jättimäiset korkoni herättivät pikkukylässä huomiota. 

Tukka oli letillä. Mielestäni toisella puolella lepäävä letti käy minulle aika hyvin ja on kaiken lisäksi vielä äärimmäisen helppo kampaus! Olisi ihanaa oppia tekemään ranskalainen letti tai sitten kalanruoto, mutta olen aina ollut vähän huono laittamaan hiuksiani. Pari kertaa on ensimmäistä yritetty, eikä siitä ole meinannut tulla oikein mitään!

Ruokakuvan myönnän olevan vanha. Unohdin ottaa kameran mukaan, kun kävimme äitini kanssa syömässä, joten hyödynsin vanhaa kuvaa! Söin kuitenkin samaa ruokaa kuin pari vuotta sitten Lapissa. Ravintolaruokien suhteen olen aika tylsä. Aina pitää olla pihviä! Tämän kyseisen lehtipihvin valitsin, koska siinä ei ollut lisukkeena mitään, mistä en olisi pitänyt. Suurimmassa osassa annoksissa oli vuohenjuustoa, jota en voi sietää. Oikeastaan minulla on suoranaiset traumat siitä! Äitini tykkäsi paistaa kyseistä juustoa, kun olin pieni ja voin sanoa, että se haju on jotain aivan hirveää. Ensimmäisen kerran jälkeen liimasin aina lukuisia teipinpaloja nenääni, etten haistaisi sitä. Lisäksi lukittauduin toki turvallisesti huoneeseeni, enkä poistunut sieltä pariin tuntiin. Kerkesin jo naureskella asialle, mutta hymy hyytyi aika nopeasti maistettuani kyseistä juustoa äitini annoksesta. Ymmärrän nyt täysin, miksi tein niin kuin tein!

Päivällä silmäilin vähän folkloristiikkaa. Rakastun tuohon aineeseen aina vain enemmän. En siis oikeastaan pistäisi edes pahakseni, vaikka kävisi niin, että pääsisin tuohon koulutukseen enkä kirjallisuuteen. En toki oleta, että pääsisin yhtään minnekään, mutta siihen tähtään! Folkloristiikan kirjat olivat myös päivän tärkein juttu. Ihan vaan oikeastaan sen vuoksi, että tajusin miten mielelläni oikeastaan menisin tuolle koulutusalalle. Kansanperinteen tutkiminen sopisi minulle kuin nenä päähän. Kaiken lisäksi se puuttuva kirja on nimeltään Viinan voima, joten eihän sitä tiedä vaikka selviäisin lukematta sitä, tällainen paatunut viinasieppo kun olen! Noh, en ehkä kuitenkaan, mutta joskus tuli kyllä läträttyä viinalla vähän liilaakin.

Illalla korjailin häpeätekstiä, joka alkaa olla valmis. En kuitenkaan postaa sitä vielä tänään. Saatte sen kuitenkin luettavaksenne loppuviikon aikana!




Päivän kuvana vähän esimakua uusista vaatteistani! Ei, en sortunut itse tuhlaamaan, vaan äitini innostui vähän kustantamaan minulle juttuja! Kolmen paidan lisäksi sain kuvassa näkyvän korun ja vähän rahaa Stam1nan baarikeikkaa ja ruokaa varten. Kiitoksia siis äidille! Värimaailma on muuten yllättävän valkoinen, kevät selvästi vaikuttaa hieman vaatemakuuni! 

Päivä 10

Aloitimme Jessen kanssa aamumme kaupungilla käynnillä. Koska meillä on etenkin yhdessä ollessamme maailman typerin huumorintaju, niin päädyimme kuvaamaan tämän vaatemerkin logosta. Merkki on kyllä  varmaankin ulkomaalainen, ainakin toivon niin. 

Naama ja hiukset näyttivät tänään tältä. Kiharat käyvät nätisti punaiseen tukkaani! Muutenkin tukka näytti tänään tosi hyvältä!
Päädyimme syömään roskaruokaa. Ruokavalioni on tehonnut ainakin sen suhteen, etten millään jaksanut syödä kaikkea. Mäkkiruoka itse asiassa maistuikin aika epämiellyttävälle. Jotenkin muistin sen vähän paremman makuisena. Myönnän napanneeni välillä mukaani Mäkkäristä RuisMcFeastin, mutta tällaistä ähkyannosta en ole syönyt aikoihin. Annoksen laatu alkoi etoa viimeistään siinä vaiheessa, kun Jessen limpparimukin reunasta löytyi jotain kummallista colalimaa. Hyi.

Päivällä olo oli aika ahdistunut ja ärtymyskin nousi aina välillä pintaan, kiitos ikävän kelin. Luulin jo kevään koittaneen, mutta mitäpä vielä! Maanantai-iltapäivä näytti Mikkelissä tältä. Onneksi parin päivän päähän on luvattu sadetta ja niin lämmintä keliä, että lumen pitäisi sulaa pois piakkoin.

Illalla kuuntelin Lyrieliä ja luin samalla bändin sanoituksia ties kuinka monetta kertaa. Autumntales on varmaankin lempikappaleeni heiltä surumielisen kauneutensa ja huikaisevan tunnelmansa vuoksi. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan, etenkin jos tykkäät folk rockista/metallista. Tämä biisi tosin on hyvin rauhallista sorttia. Lyriel oli samalla tärkeintä, sillä vähintäänkin sitä hyvä musiikki vain on!

Päivän kuvana yksi lempisarjoistani Vikings. Olen aivan koukussa siihen ja kakkoskausi vaikuttaa jopa paremmalta kuin ykkönen! Kaikki tuossa sarjassa on vaan niin älyttömän huippua! Näyttelijätyö on loistavaa, miljöö on upea, idea mielenkiintoinen ja ja ja... Kaikki musiikkeja myöten toimii vaan ihan uskomattoman hyvin. Toki sarjaa voidaan kritisoida siitä, ettei se kaikilta osin kuvaa aivan autenttisesti viikinkien elämää, mutta minua se ei henkilökohtaisesti haittaa. 


2 kommenttia:

  1. Lyriel <3 Pidän paljon enemmän Autumntalesista kuin Paranoid Circuksesta. Uusinta levyä en olekaan vielä päässyt kokonaan kuuntelemaan, mutta pari kappaletta osittain kuunnelleena totesin uusimmilta levyiltä sen tietyn fiiliksen hävinneen. Autumntalesin yksi lempparibiisi on My Favourite Dream, koska siinä laulaa Sabine Dünser. Myös dedicated version on loistava, jossa Sabine laulaa yksin. Myös Memoria ja coveri Hijo de la Luna ovat ansainneet paikkansa sydämessäni. ^^ Pitäisi itsekin tehdä tätä haastetta mutta tuntuu olevan todella hankalaa muistaa kuvata päivän aikana mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tämän suhteen hyvin samanlaiset ajatukset! :D Autumntales on ehdottomasti paras albumi. Prisonworldissa ei oikein oltu päästy vielä vauhtiin, mutta Autumntales on todella uniikki ja loistava albumi. Olen yrittänyt löytää vastaavanlaista bändiä, mutta ei ole oikein löytynyt. Tunnelmat ovat Lyrielillä aivan omaa luokkaansa. Paranoid Circuskin oli oikein hyvä levy, mutta fiilis oli vähän päässyt jo laimenemaan. Sielläkin on kyllä omat helmibiisinsä, mutta Autumntales miellyttää silti omaa korvaani enemmän. Leverage taas... Noh, persoonallinen soundi on lähtenyt lätkimään melkein kokonaan. Star Of The County Down on ihan letkeä biisi, mutta sekin on coveri. Muuten levyn biisit ovat varsin laimeita. Jopa sanoitusten taso on laskenut huimasti! Yksinkertaistunut ihan kauheasti. Sääli, sillä Lyrielissä olisi todella paljon ainesta. Toivoisin, että nuo palaisivat vanhaan tyyliinsä.

      Haaste on tosiaan aika haastava, itsekin olen monesti illalla tajunnut, että esimerkiksi päivän kuva tai tärkein on jäänyt ottamatta. Siinä sitten miettii illalla mitä sitä oikein kuvaisi. :D

      Poista