maanantai 24. maaliskuuta 2014

Haastepäivät 12, 13 ja 14

Päivä 12

 Perjantaiaamu alkoi psykologian kirjoituksilla, joihin olin kirjoittanut muistiinpanoja tuskastumiseen asti edellisenä päivänä. Koe tehtiin vanhalla lukiollani Yhtärillä, joka toimii nyt lukioiden yhistämisen jälkeen etä- ja aikuislukiona sekä kansalaisopistona.

Kuten kerroin, kertaukseni jä puolitiehen, koska stressi istki niin pahasti päälle. Tämä näkyi kokeessa niin, että asioita piti kaivella muistista toden teolla. Parissa kohtaa kävi niin, että muisti lukeneensa jostai asiasta, mutta yksityiskohdat eivät meinanneet palautua mieleen. Tehtävät jakautuivat helppoihin ja vaikeisiin. Suoraan sanottuna minulla ei ole mitään hajua, miten tuo koe meni, enkä kyllä välttämättä halua edes tarkistaa oikeita vastauksia. Aika luovaksi tuli ruettua parissa tehtävässä, saa nähdä arvostaako YTL päätelmiäni vai ei. 
Naama- ja hiuskuva on otettu illalla vähän inhottavassa valossa ja kokokin nyt poikkeaa muista kuvista aika paljon. Kai tämä nyt kuitenkin ihan riittävän hyvä on. 
 Päivällä kiirehdin kotiin vähän siistimään kämppää ja palauttamaan pulloja. Olin illalla lähdössä katsoman Stam1naa ja heikon rahatilanteeni vuoksi ajattelin hyödyntää pullorahoja illan menoissa. Kerrankin voin olla ilonen siitä, että Jesse litkii kohtuuttomia määriä limppareita ja energiajuomia! Yleensä vähän ärsyttää keräillä tölkkejä ympäri kämppää ja tunkea niitä hetkessä täyttyvään pullokaappiin. 

Ruokakuva ei liity päivän syömisiini millään tapaa, mutta rakastan Dragon Shengin, mikkeliläisen kiinalaisen ravintolan ruokia. Pitihän ikkunasta sitten ottaa kuva. 

 Mutta älkää huoliko, kyllä minä säästin teille myös yhden stereotyyppisen kännikuvan! Noh, ehkä tämä ei ole humalasta huolimatta ihan tosissaan otettu osaltani. Voitte kuitenkin ihailla ystäviäni Annia (josta sain viimeinkin haasteotoksen blogiini!) ja Rosaa, jotka ovat poseeraavat minua edustavammin. Tämä kuva siis illalta ja tytöt ovat samalla myös tärkeintä.

Päivän kuvana illan kaunein otos. Ihan missitasoisia naisia!

Päivä 13

Torstaina aamulla heräsin pienessä krapulassa siivoamaan edellisen illan sotkuja.

 Jessen äiti oli tuonut meille edellisenä päivänä pullaa ja sämpylöitä, jotka olivat oikeastaan ainut ruokamme. Älkää säikähtäkö, en minä vielä ihan niin köyhä ole, ettenkö ruokaa olisi saanut ostettua, mutta laiskuus vähän iski päälle.

Naama- ja hiuskuvassa krapulainen tekohymy. 

Tärkeintä oli iltakävely Jessen ja Oopeen kanssa. En ole hirveästi liikkunut Oopeella päin, joten oli ihan kiva käydä pienellä maisemavisiitillä. 
Päivällä tuli pyörittyä Jessen kanssa vähän missä sattuu ja kuunneltua musiikkia vihdoinkin toimivilla kuullokeilla! Kuullokkeiden puute on minulle kuolemanvakava asia, enkä tykkää kävellä pidempiä matkoja ilman musiikkia. Itse asiassa jopa kaupungilla käyminen on huomattavasti tylsempää ilman nappeja.

Päivän kuvana hassuja koivuja. 

Päivä 13


Aamulla täytin entistä unipäiväkirjaani eli nykyistä ruokapäiväkirjaa. Kuten huomaa, vihko on aika.. kärsinyt. Tämä pitäisi vielä viedä tiistaina ravitsemusterapeutille, eheh...
Naama ja hiukset sitten. Ärsyttää, kun tukasta tuntuu lähtevän suoravärit melkein saman tien seuraavassa pesussa. No, ei auta kuin tunkea aina pari tippaa joka pesuun! Tässä kuvassa tukka tosin näyttää muutenkin tummemmalta ja värittömämmältä. 

Ruoaksi söin tonnikala-herne-maissirisottoa. 

Tärkeintä oli se, että sain jälleen kirjoitetuksi runoja. Lisäksi on ollut erittäin mukavaa huomata, että kirjallisuusblogiinkin on eksynyt lisää lukijoita!
 Päivällä luin folkloristiikan pääsykoekirjoja. Tosin aika hajanaisesti, sieltä täältä selaillen.

 Sitten lisää tietokoneen näyttöä, hihkutte varmaan riemusta. Illalla kuuntelin Stam1naa, jonka "Likainen parketti" - biisiin tykästyin keikalla. Stam1nasta on tyksitty jossain määrin ennenkin, mutta keikalla vasta tajusi miten hyvältä jotkut biiseistä oikeastaan kuullostavatkaan. Harmi muuten, etten tullut ottaneeksi keikalta yhtään kuvaa. En viitsinyt siinä ihmispaljoudessa alkaa säätää kameran kanssa. Porukkaa oli niin paljon, ettei meinattu edes mahtua sisälle, vaikka mentiin kahta tuntia aikaisemmin jonottamaan. Jossain suuressa kaupungissa ymmärtäisin tämän, mutta Mikkelin Stopparissa en ole yhtä vappua ja uuttavuotta lukuunottamatta joutunut koskaan jonottamaan. Noinakin päivinä jono oli huomattavasti lyhyempi.

Päivän kuva on maailman edustavin otos minusta ja jalkakylvystäni! 

Huomenna onkin haasteen viimeinen päivä, apua! Olen jo niin tottunut tämän tekemiseen, että voi tuntua todella oudolta!




4 kommenttia:

  1. oho, ei noi sun kameralla otetut yhteiskuvat taidakaan olla kamalia :DD lähetä niitä mulle kun ehdit!! melkei fb-materiaalia voisi löytyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, lähettelen! Aika kamalia nuo musta kyllä on, mutta ehkä se ei ole niin tarkkaa. XD

      Poista
  2. Totta puhut! En ole ikinä bongannut edustavampaa ja panettavampaa kuvaa sinusta. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin kuuma, että näyttökin sulaa. :p

      Poista