perjantai 3. tammikuuta 2014

Vuosi vaihtoon!

Joka vuosi tuntuu aina yhtä oudolta kirjoittaa päiväyksiin uusi vuosiluku. Tuntuu aina todella kummalliselta, että edellinen vuosi on lopullisesti takana eikä takaisin tule. Fiilikset tuntuvat olevan lähes joka vuosi vähän haikeat, mutta toisaalta myös helpottuneet. Tänä vuonna on tapahtunut hyvin paljon kaikenlaista, niin hyvää kuin pahaakin. Vuosi ei ole ollut paras mahdollinen, mutta yksi opettavaisimmista ja siten tärkeä. Toki mukaan mahtuu myös niitä hyviä asioita, joita ajattelinkin seuraavaksi listata. Tässä siis kymmenen asian lista parhaista jutuista viimevuonna.

1. Läheiset ihmiset ja mielenkiintoiset tuttavuudet
Ilman näitä ihmisiä vuoteni olisi ollut aivan kamala. Toiset ihmiset ovat varmaankin olleet tämän vuoden kokonaisuudessaan paras juttu. Enkä puhu nyt vaan parhaista kavereistani tai poikaystävästäni, vaan ihan hyvänpäiväntutuistakin. Tuollaisista vähän etäisemmistä, mutta kuitenkin mielenkiintoisista ihmisistä saa mukavasti energiaa. Toki myös läheisistä, vieläkin enemmän itse asiassa. Rinnallani on ollut tänä vuonna muutamia aivan erityisen tärkeitä ihmistä, joita en koskaan voi kiittää tarpeeksi siitä mitä he ovat eteeni tehneet. Nämä ihmiset ovat olleet niitä, joihin olen voinut tukeutua monessa asiassa, joiden kanssa olen käynyt pitkiä, opettavaisia keskusteluja ja joissa vaan on jotain täydellisen uniikkia, joka erottaa heidät kaikista muista. Näiden ihmisten kanssa olen viettänyt parhaat päiväni, vaikken toki väheksy muitakaan läheisiäni. Myös sellaisilla kavereilla, joiden kanssa keskustelut eivät mene niin syviksi ja joiden kanssa voi vaihdella vaikka kuulumisia ja käydä baarissa on merkityksensä. Tällaiset ihmiset ovat monesti illanviettoseurana pelastaneet ikävänkin päivän.

2. Ihmisenä kasvaminen
Vuosi 2013 oli suoraan sanottuna aika tuskallinen vuosi. Tunsin siirtyväni aina kriisistä kriisiin, enkä oikein ole saanut tilaa hengittää. Koen noiden tapahtumien kuitenkin olleen minulle tärkeitä henkisen kasvuni kannalta. Kenties en olisi tullut koskaan miettineeksi monia itseeni liittyviä pulmia, mikäli en olisi saanut osakseni tapahtuneita vastoinkäymisiä.

Näiden sattumusten keskellä olen huomannut pääseväni syvemmälle itseeni kuin ennen. Ajatusmaailmani on avartunut ja olen avoimempi monille asioille. Tunneskaalani on laajentunut ja olen myös oppinut tunnistamaan tunteitani paremmin. Sisältäni on avautunut monia lukkoja ja täten tunnen olevani enemmän oma itseni kuin koskaan aiemmin. En ole enää niin katkera ja mustavalkoinen ihminen kuin ennen. Toki näitä tunteita yhä tulee, mutta olen oppinut suhtautumaan niihin paremmin. En halua padota ikäviä tunteita itseeni, vaan annan niiden tulla, mutten pura niitä enää niin paljon muihin. Pyrin myös ymmärtämään noita tunteita ja selvittämään niiden alkuperää. Tämä työni on tuottanut tuloksia ja ymmärrän itseäni nyt paljon paremmin. Ymmärrys taas tuo mukanaan monesti anteeksiannon. Tunnen yhä paljon syyllisyyttä, mutta vähemmän kuin viime vuonna.

Olen myös ymmärtänyt, ettei ympäriinsä juokseminen tuo minulle rauhaa sisälleni. Olen kärsinyt aika pitkään tyhjyyden tunteesta, johon olen sitten pyrkinyt saamaan täyttymystä milloin mistäkin. Se ei kuitenkaan ole mikään elämäntilanteen aikaansaama tyhjyys, vaan paljon syvemmällä oleva häiriö tunteissa. Tuo ymmärrys on ollut hyvin kivulias, sillä olisihan se nyt huomattavasti helpompaa, jos voisi vain jonkun asian nopsasti korjaamalla saada olonsa kokonaiseksi. Oikotietä ei kuitenkaan ole, vaan pyrin täyttämään tyhjyyden itsetutkiskelun avulla. Vuonna 2014 toivon edistyväni tällä tiellä lisää.

3. Pakanausko
Kristinusko ei ole koskaan tuntunut täysin omalta, vaikka minut on siihen kastettu. Lukioaikoinani sitten törmäsin pakanauskontoihin, jotka alkoivat kiinnostaa minua samantien. Vasta tänä vuonna olen kuitenkin ottanut pakanuuden osaksi identiteettiäni. Uskonnollinen identiteettini ei kuitenkaan ole vielä millään lailla valmis, tuskin koskaan onkaan. Sen verran kuitenkin tiedän, että tämä polku on minulle oikea. Se tukee minua elämässäni ja suo mielenrauhaa, toisin kuin kristittyjen uhkailut tulisella pätsillä. Muutenkin löydän luonnosta paljon enemmän pyhyyttä kuin yhdestäkään kirkosta.

Hirveän tarkkaan en ala nyt uskoani kuvaamaan, mutta toistan sen mitä olen jo joskus aiemminkin siitä muistaakseni maininnut. Siinä on piirteitä niin asatrusta, suomalaisesta muinaisuskosta kuin wiccastakin. Olen ns. eklektinen pakana, joka napsii vähän sieltä täältä oikeaksi kokemiaan uskomuksia. Nämä uskomukset valitsen pitkälti tunteen perusteella. Järki on näissä asioissa pienemmässä roolissa, koska sillä ei vaan kykene selittämään tällaisia asioita. Järkeni sanoo, ettemme voi tietää mitään varmaa todellisuudesta, onko korkeampia voimia tai ylipäänsä mitään. Tunteeni kuitenkin kertovat minulle erilaisia asioita ja olen päättänyt tässä tapauksessa luottaa niihin enemmän. Järkeä käytän kyllä uskonasioidenkin suhteen, mutta sen oletuksen sisällä, että tuntemiani asioita on oikeasti olemassa. Kirjoitan ehkä joskus tarkemmin uskostani, mutta vielä ei ole sen aika. En koe uskoni olevan vielä niin valmis, että haluaisin siitä kirjottaa. Käsitykset kun vielä muuttuvat aika aktiivisesti. Lisäksi en oikein vielä ole varma, mihin haluan vetää rajan yksityisyyteni suhteen. Ehkä näemme sen tänä vuonna!

4. Kirjoitustyön kehittyminen
En ole kirjoittanut tänä vuonna aivan yhtä paljon kuin edellisinä, mutta tunnen silti kehittyneeni enemmän kuin koskaan. Sen uskon olevan kytköksissä ajatustyön kehittymiseen. Tarinani ovat uskottavampia, runoissani on enemmän ideaa ja ilmaisu on parempaa. Näen tekstini kokonaisvaltaisemmin ja kykenen arvioimaan niitä realistisemmin.

Helmikuussa Reginan päätoimittaja tuli pyytämään novelliani julkaistavaksi uudistettuun lehteen. Se oli minulle todella iso juttu, sillä en ollut uskaltanut vielä uneksiaakaan, että tekstejäni todella julkaistaisiin jossakin. Tämän lisäksi olen kirjoittanut tänä vuonna monta sellaista runoa, johon olen tyytyväinen, sekä fantasiakirjaani. Se on mennyt uusiksi niin monta kertaa, että olen todella iloinen ollessani nyt jo sivulla 63. Tästä se lähtee! Vuonna 2014 olisi tarkoitus saada tuota kirjoitettua mahdollisimman paljon, sekä koota runoistani ensimmäinen kokoelma.

5. Omaan kämppään muuttaminen
Tuntuu todella hyvältä asua omillaan. Ei tarvitse koko ajan selittää menojaan ja tekemisiään jollekulle. Minun täytyy toki ottaa huomioon myös Jessen tarpeet, mutta ne eivät onneksi suuremmin rajoita elämääni. Tunnen olevani paljon vapaampi kuin asuessani vanhempien luona. Toki oli kivaa, kun rahasta ei tarvinnut huolehtia, ruoka tuli pöytään itsestään, eikä kotitöitä koskaan ollut kovin paljon, mutta parempi silti näin. Tuollaiset asiat eivät ole mitään verrattuna siihen, että tunnen olevani hieman vapaampi ja saaneni viimeinkin tarvitsemani määrän yksityisyyttä.

6. Lukion viimeiset kuukaudet 
Minulla ei ollut viimeisen vuoden lopulle paljoakaan kursseja, jonka vuoksi koulussa oli todella kiva käydä. Lukkarissa oli vain yksi tai kaksi kurssia ja kummatkin mieleisiä aineita. Tuollainen tuntui lähinnä harrastukselta, etenkin kun pääsin koulussa tapaamaan kavereitani. Nelosvuosi oli ehdottomasti paras kaikkiin edellisiin verrattuna. Tunsin silloin voivani olla vihdoinkin oma itseni ja suhtautua koulussa käymiseen rennosti. En ollut tykännyt hirveästi ikäryhmämme yllä vallitsevasta ilmapiiristä, jonka vuoksi heidän lähtemisensä oli aika helpottavaa. Nelosvuotena saatoin pyöriä juuri niiden ihmisten kanssa, joiden halusin, eikä seuraa tarvinnut valita kavereiden mukaan. Ihmisiin oli myös helpompi tutustua, kun ei voinut tukeutua vanhaan ja tuttuun tyttöporukkaan.

7. Matkustelu 
Suomen rajojen ulkopuolelle en lähtenyt, mutta kotimaassa tuli pyörittyä jonkin verran. Tuska, Sotahuuto, malleilukeikat ja muut reissut olivat kaikki omalla tavallaan todella ihania ja mieleenpainuvia reissuja. Tällaisia vastaavia tahtoisin ensi vuodelle vielä enemmän.

8. Malleilu
Olen aina rakastanut kameran edessä olemista ja nyt pääsin poseeraamaan oikein kunnolla. Muutamien kuvauksien jälkeen kehitystäkin on jo hieman näkynyt, vaikka paljon petrattavaa yhä on. Olen erityisen tyytyväinen Mikael Seidlerin loppukesästä ottamiin vähän kelttityylisiin kuviin. Ensi vuonna haluaisin oppia ilmaisemaan tunteita kameralle paremmin ja saada lisää mielenkiintoisia kuvauksia. Parit tuossa on jo sovittukin, seuraavat jo 11. päivä tätä kuuta!

9. Tuska 
Tästä on pakko mainita ihan erikseen, vaikka se kuuluukin matkusteluun. Festarit olivat aivan loistavat. Vähän yhteisöllisyyttä olisin kaivannut lisää, mutta pääsin kuitenkin näkemään monia loistavia bändejä, heidän aivan upeita keikkojaan ja pitämään hauskaa oikein kunnolla. Koko reissu oli  ikimuistoinen ja tapasin jopa muutaman aivan ihanan bloggaajankin! Tämän haluan uusia ensi vuonna!

10. Joulufiilistely
Joulu paransi muuten totaalisen paskoja fiiliksiäni todella paljon! Jo kuukausi ennen juhlaa olin aivan tohkeissani suunnittelemassa kaikkea kivaa syömistä ja sisustelua. Lopputulos ei ehkä ollut aivan yhtä fantastinen kuin mitä olin toivonut, mutta varsin kiva kuitenkin. Jouluhässäkässä paras vaihe ei ollut itse juhla, vaan sen suunnittelu, joka piti minut vireänä masennuksen keskellä.

Tähän loppuun voisinkin laittaa vähän kuvia uudenvuoden bileistä ja asustani. Ilta meni ihan kivasti kämpillä ja baarissa pyöriessä about kymmenen hengen porukalla. Asukuvia lukuunottamatta näitä ei tullut hirveästi, sillä loppuillankuvat näyttivät kutakuinkin tältä:










Ai niin, muutin ulkoasuakin näin uudenvuoden kunniaksi. Toivottavasti tykkäätte!
Onnellista vuonna 2014 kaikille!

4 kommenttia:

  1. Ilmeisesti vuosi 2013 oli melkosen rankka vähän jokaiselle.. Mutta toi se ilmeisesti myös mukanaan paljon hyvääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggerin kommentit taas vammailee. Toivottavasti tähän ei nyt yllättäen ilmesty miljoonaa kommenttia, joita olen yrittänyt lähettää. :D Mutta niin, selvästikin... Hyvääkin oli onneksi mukana tosiaan. :) Huomasin postauksestasi, että näin myös sinulla. Toivottavasti tämä vuosi ei olisi aivan yhtä rankka!

      Poista