keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Pikkujouluista ja mielialasta

Viime aikoina elämäni on jälleen kääntynyt vähän synkemmän puoleiseksi, mutta onneksi pientä piristystä toi pikkujoulut, joita viestimme ystäväporukalla luonani. Minusta on ollut mukavaa suunnitella niin pikkujouluja kuin ihan varsinaistakin joulua. En ole siis vajonnut täysin masennuksen syövereihin onneksi. Olen huomannut, että oloa helpottaa jonkin verran se, kun keksii itselleen jonkun mielekkään tavoitteen, jonka parissa työskennellä. Se tuo tarkoituksellisuutta elämään ja yleensäkin jotain, mitä odottaa. Kerron mielenterveydellisistä kuulumisistani vähän lisää postauksen loppupuolella, sillä ensin haluan kirjoitella hieman viime viikonlopun pikkujouluista.

Olin jo alunperin päättänyt, etten halunnut pikkujouluistani mitään tavallista kaljoitteluiltaa. Halusin tuoda mukaan vähän muutakin. Hirveän tarkasti suunnitellut ohjelmat eivät kuitenkaan ole meidän porukkamme juttu, joten päätin tuoda tunnelmaa koristeluilla, sekä jouluaiheisilla syömisillä ja juomisilla.  Olin päättänyt valmistaa perinteistä jouluista wassail-juomaa, glögiä, joulutorttuja ja pipareita. Olisin mielelläni tehnyt/ostanut jotain enemmänkin, mutta raha ja aika olivat kortilla. Piparitkin jouduimme loppujen lopuksi ostamaan valmiina.

Olin vähän pelännyt, etteivät ihmiset pääsisi tulemaan juhliin, mutta loppujen lopuksi melkein kaikki saapuivat paikalle. Ilta olikin varsin mukava. Pelasimme pyramidi-juomapeliä ja rupattelimme hyvässä hengessä. Baariin lähtiessä fiilis vähän laski, koska tapahtui kaikenlaista pientä ikävää, minulla alkoi pukata huonommat mielialat päälle ja porukka vähän jakautui. Kokonaisuudessaan ilta oli kuitenkin ihan kiva. Näihin pikkujouluihin olen varsin tyytyväinen.

Huomatkaa uusi EMP:iltä ostamani juomasarvi! Kuvassa oleva tonttu on muuten uusi rakkauteni Pasi, joka oli myös aktiivisesti mukana menossa.

 Näitä laadukkaita ilmekuvia on illan varrelta useampikin. En vaan viitsinyt kaikkia julkaista, etenkään ilman asianomaisten lupaa. :D













Mutta se pikkujouluista. Kuten postauksen alussa totesin, ovat mielialani kääntyneet jälleen laskuun. Näissä on se kumma juttu, että ne vaihtelevat sekä moneen kertaan päivän mittaan, että toisaalta myös jaksottain. Jaksoissa erona on vaihteluiden syvyys ja määrä. Parempina jaksoina masennus ei vie niin syvälle, eikä mieliala ole niin pitkään alhaalla. Tällaisina huonompina kausina taas uin niin sanotusti aika syvissä vesissä ja paremmat hetket ovat sitten lyhytaikaisempia. On kuitenkin toisaalta helpottavaa tietää, että kohta taas kirkastuu. Toisinaan pelottaa, että "jämähdän" tähän huonompaan tilaan, mutta ei niin ole koskaan ennenkään käynyt, joten miksipä nytkään.

Aloitin uuden terapian syksyllä. Kävin aiemmin julkisen terveydenhuollon nuorisopsykiatrian poliklinikalla, mutta täyttäessäni 20 oli keksittävä muita vaihtohtoja. Julkinen puoli oli kyllä auttanut purkamaan ja kestämään pahaa oloa, muttei varsinaisesti selvittämään sen syitä tai parantumaan. Siksi halusin vaihtaa yksityiselle, vaikka se vähän maksaakin. Hyvin halpahan tuo nyt onneksi on, kun saan Kelalta tukea terapiaani. Itselleni yksi terapiaistunto maksaa vain noin 8 euroa, kun ilman Kelan tukea se maksaisi 60 e. 

Uuden terapian myötä, olen oppinut tunnistamaan tunteitani paremmin. Lähiaikoina se on lisännyt tuskaa, mutta tiedän sen olevan pitkällä tähtäimellä minulle vain hyväksi. Tunnistaminen kun auttaa tunteiden ymmärtämisessä ja hallinnassa. En myöskään syytä itseäni niin paljon negatiivisista tunteista ja koe olevani paha ihminen niiden takia. Monet ristiriitaiset ja äkkiseltään pahoiksi ja epäsopiviksi leimattavat tunteeni ovat selitettävissä menneisyyteni tapahtumilla ja sitä kautta muodostuneilla vääristyneillä skeemoilla. Järjen tasolla minun on aika helppo ymmärtää näitä asioita, mutta tunnepuoli onkin sitten asia erikseen. Se on edelleen hirmuinen sekamelska, josta en meinaa millään saada otetta. Joissakin tilanteissa saatan esimerkiksi järkeni avulla tietää, ettei minulla ole mitään hätää, mutta tunteet väittävät pahasti vastaan. Aivan kummallisia tunteita saattaa syntyä vielä oudommista asioista. Toisen puheessa kuultu, mahdollisesti kuviteltu sävy tai sanavalinta voi saada minut esimerkiksi ajattelemaan, ettei kyseinen ihminen vihaa minua tai muuta vastaavaa. Järjen tasolla tiedän tuollaisen vainoharhaisuuden olevan aivan typerää, mutta tunteet väittävät muuta.

Pahinta on lähiaikoina ollut tyhjyys. Olen kärsinyt tuosta tyhjyyden tunteesta melkeinpä niin kauan kuin muistan, mutta nyt se on korostunut entisestään. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin on kuin minusta puutuisi palanen. Tämä tunne on aiheuttanut minulle monia ongelmia elämäni aika yrittäessäni paikata sitä milloin milläkin. Nyt tiedostaessani sen ymmärrän, ettei sitä oikeastaan voi paikata millään nopealla elämänmuutoksella. Se on minussa tiukasti kiinni ja todennäköisesti lievittyy vain sitkeällä ajatustyöllä. Ahdistavaahan tuota toki on ajatella ja se on ollut yksi niistä syistä, miksi olen ollut niin masentunut viime aikoina. Välillä tuntuu niin lohduttomalta ajatella, että joudun vielä ties kuinka kauan kestämään tätä kalvavaa oloa ja tuntemaan itseni vaillinaiseksi. Pahimpina paniikinhetkinäni tunnen jopa, etten olisi ollenkaan olemassa. Että olisin täysin ulkona itsestäni.

En kuitenkaan halua lopettaa tätä postausta liian ikäviin tunnelmiin, joten korostettakoon vielä, että olen noussut tästä aina ennenkin. Olot ovat kieltämättä nyt tietyllä tapaa syvempiä, mutten usko sen loppujen lopuksi vaikuttavan ylöspääsyyn. Syvällä sisimmässäni kuitenkin tiedän, että minulla on voimia kammeta itseni tästä ylös, vaikka nykyään monesti tuntuukin, ettei vaan enää jaksa. Kyllä tämä tästä taas kirkastuu. 

4 kommenttia:

  1. mukavilta pikkujouluilta näyttää ja Pasi on oikein veikeä tonttu :D

    Tsemppiä sulle hirveästi jatkoon ja ensi vuoteen! Muista nauttia joulusta ja rauhasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mukavaa olikin! Pasi on ihana. :D

      Kiitos ja samoin. :)

      Poista
  2. Kirjoitit kyllä tosi hyvin noista sun tunteista! Pystyin samaistumaan muutamaankin kohtaan, kuten tyhjyyden tunne, negatiiviset ja mustat ajatukset ja se tunne ettei ole olemassa. Mielenkiintoista ja vähän hätkähdyttävää lukea tällaista jonkun toisenkin kirjoittamana. Olen itse käynyt psykologilla aikanaan, mutta varmaan näitä kannattaisi käydä taas läpi jonkun kanssa, varsinkin nyt kun eron jälkeen ne ovat alkaneet taas nostaa päätään, vaikkakin hieman lievempinä.
    Muistan kysyneeni siltä psykologilta noista mun "pahoista" tunteista ja ajatuksistani, että ei kai tällaiset voi olla normaaleja. Yllätyin kun hän sanoi, että itse asiassa niitä on kaikilla eikä niiden takia tarvitse pelätä olevansa epäonnistunut tai tuhoon tuomittu. Se ehkä muutti jotakin.

    Pääset kyllä varmasti takaisin pinnalle! Meillä joillakin ne ylä -ja alamäet vaan ovat "vähän" jyrkempiä kun toisilla :/ Ihanaa joulunaikaa ja tsemppiä täältäkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etenkin kun tuntui että teksti on vaan tosi epämääräistä kirjansekamelskaa. :D

      Nämä fiilikset ovat kyllä sellaisia, että aina tulee jännä olo kun lukee niitä jonkun toisen kirjoittamina. Tavallaan se on helpottavaa, koska tietää että ne tunteet eivät ole äärimmäisen harvinaisia ja että muutkin ovat niistä selvinneet. Suosittelen ehkä, että kävisit juttelemassa jonkun kanssa, koska itselläni se on ainakin helpottanut. Mitä asiantuntevampi henkilö, sen parempi. Toki omien fiiliksien mukaan, mutta itse näkisin asian näin.

      Mullakin pahimmat fiilikset yleensä tulee isojen elämänmuutosten yhteydessä. Erotilanteiden ajatteleminenkin puistattaa ja toivon, että voit niin hyvin kuin tuollaisessa tilanteessa vaan voi voida.

      Kiitos tsemppauksesta, pärjäile sinäkin ja vielä mahdollisimman kiva joulu! ♥

      Poista