keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vuoden vanhempana ja ikäkriisin kourissa

Tulinpa maanantaina täyttäneeksi 20 vuotta. Juhlittua tuli tosin jo viikonloppuna. Fiilikset ovat olleet hyvin ristiriitaiset, sillä pelkään aika paljon vanhenemista. Ahdistaa hieman, että ikä alkaa jo kakkosella, vaikka eihän se nyt paljon ole. Aikaisemmin vaan tuntui kuin olisi ikuisesti nuori. Nyt on jotenkin iskostunut tajuntaan se fakta, että minäkin vanhenen. Tuntuu uskomattomalta, että ensimmäiset rypytin saattavat ilmaantua joidenkin vuosien päästä!

Ulkonäön menettäminen ei ole ainoa asia, joka vanhenemisessa ahdistaa. Pelkään heittäväni nuoruuteni hukkaan ja myöhemmin katuvani, etten elänyt täysillä. Tämä pelko on kuitenkin ollut myös hyödyllinen, sillä olen alkanut miettiä enemmän mitä kaikkea haluan tehdä elämälläni ja ruvennut ahertamaan unelmieni eteen. 

Vanheneminen on rikkauskin. En varmaankaan haluaisi olla ikuisesti nuori. Monesti vanhetessa viisastuu ja saa lisää itsevarmuutta. Nuoruuden itsetunto-ongelmat ja yleinen epävarmuus kariutuvat. Huomaan jo nyt olevani paljon tyytyväisempi itseeni kuin pari vuotta sitten. Elämänkokemustakin on kertynyt lisää. Yritän siis ajatella positiivisesti tai ainakin välttää turhaa stressaamista ikäasian suhteen. Vanhenemiselle kun ei voi mitään.

Synttäritkin sujuivat loppujen lopuksi ihan ok. Juhliminen alkoi oikeastaan jo perjantaina ja loppui vasta maanantaina. Perjantai-iltapäivänä järjestin isäni puoleni sukulaisille kakkukahvit lapsuudenkodissani ja illalla suuntasin baariin erään ystäväni kanssa, jolla oli menoa varsinaisena juhlapäivänä. Se puolestaan oli lauantaina ja ehdottomasti suurin stressinaihe liittye synttäreihin. Kämppämme oli ihan kamalassa kunnossa ennen juhlia ja sain sen hädin tuskin siivotuksi ennen vieraiden tuloa. Tuntui, etten oikein kerjennyt edes laittautumaan kunnolla. Pientä syömistäkin piti järjestää ja täytyy sanoa, että olo oli hyvin helpottunut kun kaikki oli valmista.

Itse juhlat olivat varsin hauskat ja toivat monella tapaa mieleen edellisten vuosien kekkerit. Meidän piireissämme ihmiset harvoin enää kokoontuvat kenenkään luokse viettämään iltaa, koska baariin meneminen on niin paljon helpompaa. Kenenkään ei tarvitse stressata bileiden pitämisestä. Se on tavallaan aika sääli. Kaipaisin illanviettoja ihmisten kotona ja jopa teini-iän jättimäisiä kotibileitä. Tämänkertaiset juhlat olivat pienimuotoiset, mutta omalla tapaa virkistävät baari-iltojen jälkeen. Vaikka kyllähän me loppuillasta sinnekin päädyimme.

Sunnuntai kului lahjaksi saamiani suklaita mussuttaessa ja naureskellen edellisen illan tapahtumille. Illalla käväisin äitini luona jälleen yksillä kakkukahveilla. Väsymys oli kamala, mutta krapulasta en sentään kärsinyt. Päivä oli monin tavoin samanlainen kuin oikea syntymäpäiväni maanantai. Toipumista edellisistä päivistä ja jäljelle jääneiden herkkujen mussutusta.

Jesse antoi minulle osana synttärilahjaa ponin sen merkiksi, miten iso tyttö olen. Osa lahjasta on edelleen ostamatta ja odotankin jo innolla millaisen korun avokkini ostaa.













Aloitan muuten uuden harrastuksen! Töiden kautta tuli käytyä juttelemassa Etelä-Savon Tanssiopiston ihmisten kanssa ja minut houkuteltiin kokeilemaan nyky-, street-, ja showtanssia. Tänään käväisen kokeilemassa ainakin showtanssin ja jos surkea kuntoni kestää niin vielä streetinkin. Olen aina pitänyt tanssimisesta, mutten osannut juuri mitään perus discohytkymistä lukuunottamatta. Minua kiinnostaa hyvin monenlaiset eri suuntaukset ja niiden yhdistelmät oikeastaan vielä enemmän. Kaikista upeinta olisi oppia ja luoda koreografioita hieman tummanpuhuvampaan musiikkiin. Ehkä vielä joku päivä!

8 kommenttia:

  1. Suloiset tarjoilut! Varsinkin toi vaahtokarkki-suklaafonduejuttu :D

    Itelläni oli kans pienimuotonen ikäkriisi (täytin 20 helmikuussa), kun "teiniys" virallisesti loppu ja mietin, että nytkö se pitäs ruveta vastuulliseksi aikuiseksi (en oo vielä uskaltanut kokeilla). Kuten mainitsitkin, itsetunto ja elämänkokemus tosiaan karttuvat iän myötä. Isot onnittelut täältäkin!

    Ps. Olikos se 20 just se ikä, että on kyllin vanha tietääkseen, mikä on väärin, ja kyllin nuori tekemään sen siitä huolimatta? ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia! :)

    En siis ole ainut, joka potee sellaista jo tässä vaiheessa. Mutta ei meidän vielä tarvitse vielä kalkkiksiksi ruveta! Tyhmäillään vaan vähän aikuismaisemmin. ;)

    VastaaPoista
  3. Heh, meillä on juuri toisinpäin, juhlitaan aina jonkun kotona kun kukaan ei enää jaksa lähteä baariin :D Mut me ollaanki kalkkiksia, lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä ;)
    Ja hirmuisesti synttärionnea näin jälkikäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun meilläkin juhlittaisi enemmän kotona. :D No eihän sitä tiedä vaikka vanhetessa ihmiset kyllästyisivät tuohon baareiluun. Saa nähdä. :D

      Minä ajattelin, että olet nuorempi! Olisin arvioinut ehkä jotain 22 pintaan. Vaikka ei alle kolmekymppiset nyt todellakaan vielä mitään kalkkiksia ole. :D

      Mutta paljon kiitoksia onnitteluista! :)

      Poista
  4. Onnittelut! :) ihanat juhlat teillä on ollut, ja miten söpö tuo poni :D voi sinä hassulainen, 20 vuotta vasta mittarissa - sinullahan on elämä vielä edessä! Älä turhia stressaile tai ahdistu ikäkriisistä (sitä on liikkeellä vähän joka suunnalla), nauti joka päivästä ja pienistä asioista <3 äläkä ikinä kadota lapsenmielisyyttäsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Ja joo, ehkä vähän turha stressata, mutta jotenkin nyt pääsi käymään näin. :D Onneksi alkaa olla jo pahin ikäkriisi ohi. Lapsenmilisyyttä en kadota, miten tylsää elämä olisikaan sen jälkeen!

      Poista
  5. Oooi miten ihanan näköistä juhlasakkia :D

    VastaaPoista