maanantai 12. elokuuta 2013

Sotahuuto 2013

Pari viikkoa sitten tuli jälleen käytyä Hämeenlinnassa päin. Tällä kertaa ei kuvauksissa, vaan boffaamassa. Osallistuin nimittäin Suomen suurimpaan boffaustapahtumaan, Sotahuutoon. Odotukset olivat aika korkealla, koska monet tuttavani ja toki Jesse olivat puhuneet tapahtumasta hyvin paljon. Monet tuntuivat odottavan sitä kuin kuuta nousevaa.

Perjantaiaamuna minua odotti ikävä yllätys. Herätessäni oloni oli hyvin flunssainen ja minua alkoi epäilyttää, voisinko boffata ollenkaan. Reissuun halusin silti ehdottomasti lähteä. Siispä pakkasin kimpsuni ja kampsuni, varautuen myös siihen, että joutuisin ehkä keksimään itselleni skenaarioiden ajaksi muuta tekemistä.

Perjantai-iltana ei ollut juuri aikaa boffata. Pidimme nopeat treenit ryhmämme 13. komppanian kanssa, jonka jälkeen pyörimme vielä Jessen kanssa hetken alueella ennen nukkumaan menoa. Tajusimme vasta paikan päällä, että olimme kyllä muistaneet ottaa mukaan peiton ja tyynyjä, muttemme minkäänlaista makuualustaa. Siispä nukuimme vain pressu meidän ja kylmän maan välissä. Sen kyllä huomasi seuraavana aamuna, sillä flunssani oli mennyt pahempaan päin. Edes pari buranaa eivät auttaneet oloon sen vertaa, että olisin jaksanut boffata. Niinpä tyydyinkin jäämään kameramieheksi. Vaikka vähän harmittikin, että lauantain boffailut jäivät sivu suun, niin silti skenaarioita oli mukava seurailla.

Sunnuntaina pääsin kuitenkin mukaan. Minua jännitti jälleen vähän, koska olen ollut aika laiska käymään treeneissä. Etenkin kun vastapuolella oli isoja miehiä panssareiden kanssa. Olo oli vähän kuin teurastettavaksi menevällä, mutta jollain tapaa se oli oikeastaan aika hauskaa. Minulle tärkeintä oli hauskanpito, ei se että säilyisin mahdollisimman pitkään hengissä tai saisin mahdollisimman monta tyyppiä hengiltä. Vaikka täytyy myöntää, että aina tappoja saadessani tuli aika riemastunut fiilis. Tuntui, että olin tehnyt ryhmän eteen jotain ja kehittynyt hieman lajissa.

Noxbosta tunsin kehittyneeni hieman, vaikken hirveästi sen jälkeen ollut boffannutkaan. Ehkä se johtui siitä, että jännitys oli laskenut huomattavasti eikä tarvinnut miettiä koko ajan sitä omaa henkiinjäämistä. Uskalsi käydä rohkeammin päälle ja valppaamman fiiliksen takia onnistui löytämään niitä osumapaikkoja. Siitä varmaan osaltaan johtui se, että ensimmäinen Sotahuutoni tuntui erittäin onnistuneelta. Tykkäsin ihan älyttömän paljon. Mieleeni olivat myös ihmisten keskiaikateemaiset asut. Pari ryhmää oli eläytynyt oikein ylitse muiden ja toivon todella, etteivät ihmiset pidä minua tuijottamiseni takia creepynä stalkkerina. Ensi vuonna voisi itsekin panostaa hieman enemmän eläytymiseen.

Mutta kai sitä pitäisi vielä sanoa jotain tuloksista. Ensiksi julkistettiin, että olisimme saaneet viidennen sijan, mutta putosimme myöhemmin kuudennelle sijalle. Kuudes sija ei kuitenkaan ole mitenkään huomattavasti viidettä huonompi, joten olen iloinen tuostakin.

Sitten hieman kuvia.










2 kommenttia:

  1. Hahah, vähänkö tämä oikeasti vaikuttaa hauskalta :D Harmi että olit flunssainen, etkä päässyt osallistumaan kuin vasta viimoisena päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on. :D Mutta ensi vuonna uudestaan. :)

      Poista