lauantai 17. elokuuta 2013

Jurassic Rock 2013

Minulle Jurassiciin meno on ollut jokavuotinen perinne jo jonkin aikaa. Harkitsin kuitenkin tänä vuonna, etten menisi sinne ollenkaan. Mutta sitten julkistettiin kaksi esiintyjää, jotka muuttivat mieleni: Amaranthe ja System Of A Down. Mieli muuttui aika nopeasti. Tänä vuonna tuntui kuitenkin moni paikallinen jättäneen festarit väliin. Ainakin omasta ikäluokastani. Aikaisemmin mikkeliläisiä näki jatkuvasti, mutta festarilipun koventunut hinta varmasti söi paikallisia asiakkaita. Ulkopaikkakuntalaisia oli kuitenkin huomattavasti enemmän. Juran ilme oli hyvin erilainen kuin edellisinä vuosina. Festarin tunnisti kyllä yhä, mutta siihen oli tullut hyvin paljon uutta mukaan.

Tämän vuoden Jurassicissa oli tarkoitus pelleillä ihan kunnolla. Olin miettinyt jo jonkin aikaa, että voisi pukeutua erikoisemmin ja väkertää muutenkin kaikkea hölmöä festarikrääsää mukaan. Porukallamme oli mukana muun muassa lippu ja tabardi, johon oli tarkoitus kerätä nimikirjoituksia ihmisiltä. Tavoitteena oli saada se täyteen niin, että festarista jäisi jokin konkreettinen muisto.

Perjantain asuni oli aika sekalainen. Vetäisin päälleni jonkun Gina Tricotista ostamani "lentäjän takin", merirosvohatun, mustan minihameen ja rikotut sukkahousut. Tuo lentäjän takki sen takia, että siinä oli edessä sellainen napistus, joka muistutti vähän jonkun vanhan ajan seilaajan takin napitusta. Lisäksi se kävi kivasti väreihini. Tarkoitukseni oli tuona päivänä pistää vähän laimeampi asu päälle, ikään kuin testatakseni ihmisten reaktioita. Kyseessä oli kuitenkin pikkukaupungin festari, joten hassuja ei ihan hirveästi ollut vuosien varrella näkynyt. Pari ninjaa ja jotain vastaavaa muistaakseni olen nähnyt, mutten sen enempää.

Perjantain asuni sai varsin positiivisen vastaanoton. Ihmiset tulivat juttelemaan ja aika moni kutsui Jackie Sparrowksi. Aloitimme kierrellessämme myös nimmarien keräyksen. Lisäksi päätimme pistää pystyyn benji-kolehdin ystävälleni Rosalle. Hän oli varautunut maksamaan hypyn itse, mutta se maksoikin muutaman kympin enemmän kuin mitä hän oli odottanut. Päätimme siis kerätä loput rahat kasaan tavalla, johon olimme festareilla muutaman kerran törmänneet.

Perjantain meno oli mukavaa, muttemme tulleet katsoneeksi yhtään esiintyjää! Aika meni leirinnässä chillaillessa, eikä esiintyjätarjonta sinä päivänä ollut minun makuuni. Vasta viimeinen esiintyjä Pendulum DJ-set &Verse tuntui katsomisen arvoiselta. Siihen menessä oli kuitenkin alkanut kaatosade ja fiiliskin oli vähän mennyt. Siispä päätimme Jessen kanssa jättää keikan väliin ja suunnata kotiin nukkumaan.

Lauantaina saavuin paikalle viikinkiasussa. Olin väkertänyt jonkun vanhan paljettimekon yläosasta ja korsettivyöstä itselleni yläosan. Alaosana oli tavallinen musta hame, mutta siihenkin sai lisää ajan henkeä vöillä. Kokonaisuuden kruunasivat korut ja (teko)turkishuivi. Tämä asu herätti huomiota heti porteista sisään astuttani. Erään ystäväni ilme oli melkoinen minut nähdesään. Totesi myös, ettei sitten tunne minua. Leikkiähän tuo laski, ainakin toivon niin. Jotkut ystävistäni eivät ihan ymmärrä kaikkia temptauksiani, mutta suvaitsevat ne kyllä.

Tapasimme jälleen loistavia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Törmäsimme myös pariin muuhun erikoisemmin pukeutuneeseen tyyppiin, muun muassa erehdyttävästi Slendermania muistuttavaan maskimieheen ja hänen "isoisäänsä". Näiden lisäksi porukassamme oli alusta asti pyörinyt pari pikachua.

Lauantaina tuli sentään käytyä festarialueellakin, lähinnä katsomassa Devin Townsend Projectia. Tosin vain puoleenväliin sitäkin, koska tuli sitten vähän muuta tekemistä. Deviniä kuuli joka tapauksessa etäämmällekin ja keikka olivarsin hyvä. Lähdettyäni taas aika aikaisin en kerennyt kuulemaan Juularia, mutta sentään Where We Belongin. Se ainakin kuullosti aivan yhtä hyvältä livenä kuin vaikkapa Youtubesta kuunneltuna.

Lauantain juhliminen ei myöskään ulottunut myöhälle yölle. Koko päivän riehuessa väsyy aika herkästi. Tai sitten olen tulossa vanhaksi. Toivottavasti en kuitenkaan ihan vielä.

Eräs uusi tuttavuus oli aikaisemmin esittänyt, että voisin sotkea perjantain ja lauantain asuja viimeisenä festaripäivänä. Päätin ottaa vinkistä vaarin ja pikkuisen yhdistelinkin niitä sunnuntain puhtaaseen merirosvoasuun. Itse olin asuun tyytyväinen. Ainut miinuspuoli oli, että se oli pienoinen idioottimagneetti. Känniset ääliöt ilmeisesti kuvittelivat paljastavammin pukeutuvien naisten olevan julkista omaisuutta. Yleensä nuo kyllä uskovat yhdestä kerrasta, mutta tämä porukka ei meinannut. Oikeuttivat kourimisensa sillä, että kuulema näytin pornotähdeltä. Minä voin näyttää vaikka yhden tähden huoralta, mutta se ei siltikään tarkoita sitä, että haluaisin kenenkään koskevan itseeni. Joskus voisi käyttää vähän niitä aivojakin. Ymmärrän, että vähäpukeinen nainen voi pistää humalaisten miesten päät pyörälle, mutta ne kädet voisi silti pyrkiä pitämään kurissa.

Tuo ei kuitenkaan onneksi pilannut iltaa. Leirinnässä tuli jällen pyörittyä aika paljon, mutta kävimme toki katsomassa Amaranthen ja System Of A Downin. Lisäksi Rosa sai hypättyä benjin, josta hän oli unelmoinut jo aika kauan. Näytti sen verran kivalta, että voisi itsekin kokeilla joskus. Minun tuurillani se naru vaan katkeaisi juuri omalla vuorollani.

Amaranthen keikka oli jälleen todella, todella upea. Olen tykästynyt Tuskan jälkeen bändiin oikein kunnolla. Jäsenet eivät ehkä olleet Jurassicin keikalla ihan yhtä läsnä kuin Tuskassa, mutten silti menisi moittimaan. Keikka oli aivan mahtava. Olin aivan lavan edessä ja meno oli sen mukainen. Olin pyörtyä (nestehukkaan?) yhdessä vaiheessa, mutta onneksi juuri silloin eturivin ihmisille tarjottiin vesimukeja.

Koska katsoin Amaranthen loppuun asti, en löytänyt enää kavereitani SOAD:in keikalta. Siispä siirryin vähän syrjemmälle seuraamaan keikkaa, kunnes löysin leirintään päin lampsivat ystäväni. Päätimme siirtyä seuraamaan keikkaa sinne. Idea oli varsin hyvä, sillä olo oli vieläkin sellainen, etten välttämättä olisi pysynyt tolpillani enää kauaa.

SOAD:in jälkeen pyörimme vielä jonkin aikaa leirinnässä, mutten viitsinyt jäädä koko illaksi kuitenkaan. Seuraavana päivänä oli kuitenkin tiedossa työpäivä, enkä halunnut uusia perjantaista krapulatyöpäivää. Rosan kanssa kun olimme saaneet loistavan idean aloittaa juhlimisen vähän etukäteen. Samalla tulimme tehneeksi hienon lippumme ja tabardimme, joiden "nerokkuus" varmaan selittyykin osittain humalatilallamme. Seuraavana päivänä töissä kyllä huomasi, ettei ollut viettänyt ihan vain rauhallista koti-iltaa.

Nyt se on sitten taas ohi. Tuntuupa kummalliselta. Jurassic on aina ollut ikään kuin kesän lopettajaisjuhla. Vastahan oli kesäkuun alku ja valmistuin lukiosta. Aika menee aivan liian nopeasti.

Tämän vuoden Jurassicissa oli jotenkin todella erilainen tunnelma kuin aikaisemmissa. Varmaan festarin koon kasvaminen vaikutti jonkin verran, varmasti myös seuran osittainen vaihtuminen. En oikein tiedä, onko muutos positiivinen. Tavallaan ei. Jotenkin Jurassicista on kadonnut sen hohto. Joskus tuota odotti pari viikkoa etukäteen, mutta ei enää. Muistan vielä, kun Jurassiciin meneminen jännitti. Eipä jännitä enää. Toki minulla oli todella, todella hauskaa, mutta tunnelma oli todella erilainen kuin edellisinä vuosina. Ehkä se johtuu siitäkin, että on kasvanut. Lukiovuodet ovat takana ja on alkanut aikuistua. En todellakaan väitä olevani vielä mikään aikuinen, mutten enää tunne oloani oikein teiniksikään. Yllätyksekseni olen huomannut tavallaan kaipaavani sitä, kun olin vaikkapa 16. Tuntuu, että heitin paljon asioita hukkaan ja olisin voinut nauttia nuoruusvuosista sen sijaan, että olisin angstaillut yksin kotona. Jonkinlainen ikäkriisi minulla varmaankin on menossa, kun tuntuu että suunnilleen vollotan kaikille kultautuneille muistoille. Niitä aikoja kun ei enää takaisin voi saada.

Voisin selittää haikeista fiiliksistäni vaikka kuinka, mutta ehkä jätän niistä jauhamisen tähän. Sen sijaan voisin laittaa tähän loppuun kuvia Jurassicista.

Mitään pro-asukuvia ei ole tarjolla, koska en tajunnut niitä etukäteen ottaa. Jotenkin ei käynyt mielessä, että festareilla voi sattua ja tapahtua sen verran, ettei kuvien ottamiseen välttämättä jää aikaa. No mutta on tässä nyt jotain edes hieman valottavia! Nämä kuvat ovat siis ensimmäisen päivän otoksia.





Sitten toisen päivän kuvailuihin.




Tässä onkin aivan loistava lippumme. Nimi oli Jessen ideoima ja paras, minkä saimme pähkäiltyä yhdessä illassa. Halusimme jotain idioottimaisella tavalla hauskaa, hieman kaksimielistä ja ehkä jotain hieman fantsuhenkistä. Kääpiöviikinki on minun tuhertamani ja puhekuplan Rosa halusi lisätä muistuttamaan Hevosmiesten killasta. 

  Sitten sunnuntaihin.
Tässä on yksi uusista festaritutuistamme. Oikean naamankin onnistuimme Rosan kanssa bongaamaan lopulta!
 Rosa narunjatkeena.




Tässä minä ja ystäväni yhtä hurmaavina kuin aina. Etenkin Villen kropassa tekstit ovat sitä luokkaa, että hän on varmasti ollut aamulla ylpeä. 




Tänä viikonloppuna oli tarkoitus lähteä keskiaikamarkkinoille, mutta rahatilanne esti suunnitelmat. Nyyh. No ensi vuonna sitten.


6 kommenttia:

  1. Upea tuo viikinkiasu! Hauskaa näyttää olleen muutenkin.
    Jotenkin kaikesta tuntuu katoavan se "hohto" iän mukana, mutta pääasia ettei silti jää tuleen makaamaan vaan menee siitä huolimatta aina kun on mahdollisuus :D Sanon ma.

    Me just kirottiin tuolla Keskiaikamarkkinoilla kun sun kanssa ei tullut vaihdettua mitään yhteystietoja, mutta et ollutkaan siellä "onneksi" :D Ensi vuonna nähdään kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Oli tosiaan varsin hauskaa. :D

      Ahdistaa ikääntyminen tuonkin takia. :/ Asiat ei tunnu enää samalta. Helvetti. No, pitää vaan sinnikkäästi jaksaa silti nousta sohvan pohjalta. :D

      Löytyykö teiltä Facebookit? Voisin lisäillä teidät sitä kautta vastaisuuden varalle. Siellä voi muutenkin sitten vaihtaa numeroita tms, kun joku yhteinen tapahtuma sattuu kohdalle. :)

      Poista
  2. ai luoja noita kuvia! :D

    Mullakin on vähän tuntunut kadonneen se hohto, mikä juhlimisessa oli silloin 16-18 vuotiaana. Silloin taidettiin riehua enemmän ja jaksaakin vähän paremmin, kun nykyään meno on melko rauhallista ja tavanomaista lähes aina (paitsi niinä ihanina kertoina kun keksitään lähteä baarin jälkeen randomjatkoille tai uimaan, ne tuo vähän mieleen "nuoruusvuodet", jos niin voi jo sanoa). Mutta Jurassicissa mulla oli ehdottomasti hauskaa, monestakin syystä tämänvuotinen oli onnistuneempi kuin esimerkiksi tuo 2012 vuoden festari. Tuli pyörittyä joka puolella, tutustuttua ihmisiin ja vähän myös perseiltyä niinkuin suunnitelmissa oli. Ainoa negatiivinen asia mikä jäi festarista mieleen, on (ja edelleen valitan tästä) miten kaikki sunnuntai-iltana vaan lähtivät keskustaan ennen puoltayötä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se meno ole välttämättä kamalasti muuttunut, mutta suhtautuminen on. Ryypiskelyt, baareilut ja nyt tuo Jurassic on jo niin koettu, ettei siinä ole enää sitä viehätystä. Näin ainakin mun kohdalla. Erona aikaisempaan juhlimiskäyttäytymiseen on ehkä lähinnä se, että enää ei vedä överiksi sitä touhua.

      Mutta oli tuolla ehdottomasti hauskaa, sitä en mene kieltämään. Mutta joo, se aikaisin lähtö... Olisin mielelläni jäänyt, mutta töissä ei ole kiva olla parin tunnin yöunilla ja krapulassa. :D

      Poista
  3. millon teet postausta susta ja sun poikaystävästä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan jonkun (sinun?) heittäneen idean joskus. En osaa sanoa. Toisaalta vähän mietityttää tuollaiset postaukset, kun ne menevät jo aika henkilökohtaisiksi. En ole oikein osannut päättää miten paljon haluan täällä blogissani itsestäni kertoa. Pari kertaa olen meinannut kirjoittaa ihan kunnon avatumispostauksia erinäisistä asioista, mutta lopulta aina poistanut ne ennen julkaisua. Katsoo jos rohkeutta riittää. :)Plus että pitäisi varmaan jutella sitten asiasta tuon toisen osapuolen kanssa. Se voi olla sillekin vähän hassua, kun ei enää alkuaikojen jälkeen olla tehty itsestämme mitään numeroa sen enempää netissä kuin irlkään. :D

      Poista