lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kuvailuja

Sainpahan vihdoinkin tännekin kuvamateriaali, jossa minulla on ihana, punainen peruukkini päässä. Ostin peruukin vapuksi ja siitä asti on ollut tavoitteena päästä sen kanssa kuvailemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itse olen ihan tyytyväinen kuviinkin. ^^


 Here's some pictures which I took today with my friend. I finally had a chance to wear my lovely, red wig. I had a very good time with Elina and now, when i look at these pictures, I'm pretty pleased. 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Naiset jotka vihaavat naisia

Tuntuu, että törmään yhä useammin netissä ja muuallakin siihen, että joku naisihminen julistaa inhoavansa oman sukupuolensa edustajia. Tunteensa nämä henkilöt yleensä perustelevat naisten tyhmyydellä ja kieroudella. Miehet ovat heidän mielestään laadukkaampaa seuraa koska ovat fiksumpia, rehdimpiä ja suorempia. Jos totta puhutaan niin tämä ilmiö kuvottaa minua hieman. Minusta on ok, jos joku tykkää pyöriä lähinnä jätkäporukoissa. En sano myöskään, etteikö naisissa olisi hyvinkin kieroja ja tyhmiä yksilöitä. Mutta tällainen yleistäminen... Ihmiset, mitä ihmettä?

Ymmärrän kyllä tavallaan tuollaisia henkilöitä. Minäkin tunnen toisinaan itseni hyvin epävarmaksi uusien naisihmisten seurassa. Minulle on monesti käynyt niin, että joku tyttö on minulle todella mukava saattaen vaikka vähän kehaistakin. Myöhemmin sitten kuulenkin, että selän takana on ollut ihan eri meininki. Minulle päin naamaa perusmukavat ihmiset ovatkin puhuneet että näytän huoralta, olen ylimielinen tai outo. Herkkänä ihmisenä olen ottanut noista puheista jonkin verran itseeni ja tullut epävarmemmaksi tuntemattomien naisten seurassa. Tietyllä tapaa siis ymmärrän tuon inhon. Tuntuu varmasti turvallisemmalta rajoittaa kaveripiirinsä miehiin, jotka eivät stereotypioiden mukaan vastaavaa tee. 

Valitettavasti ne kaksilahkeisetkin kyllä jauhavat paskaa. Ehkä vähän eri sävyyn kuin naiset, mutta kyllä minä olen aika armotonta settiä kuullut heidänkin suistaan toisinaan. Tuollainen lätiseminen ja kieroilukaan eivät ole pelkästään naisten ongelmia, jonka vuoksi itsensä eristäminen omasta sukupuolestaan ei välttämättä tuota toivottua tulosta. 

Sama koskee tyhmyyttä. Sitä kyllä riittää kummassakin sukupuolessa. Mistään naistenvaivasta ei siis ole kyse, vaikka miten haluaisi vääntää sen niin. On varmaan aika mahdotonta mitata sitä, kummassa sukupuolessa olisi enemmän tyhmiä, kieroja tai julmia yksilöitä, mutta kumpikaan ei ole niistä puhdas. Ei siis ole fiksua saman tien lytätä ihmistä pelkästään sen perusteella, että hän nyt sattuu olemaan nainen. 

Harvoin nämä ihmiset kuitenkaan järkiperäisyyteen pyrkivätkään, vaan menevät lähinnä tunteidensa mukaan. Uskon taustalla olevan naisten välinen kilpailu. Miehiä naiset eivät tuomitse niin rajusti, koska kyseessä ei ole kilpailutilanne. Miestä vastaan ei tarvitse puolustaa omaa reviiriään. Erinomaisesti tuon puolustamistarpeen huomaa siitä, että erityisen rohkeat, fiksut ja hyvännäköiset naiset saavat eniten paskaa niskaansa omalta sukupuoleltaan. Eli juuri ihmiset, jotka ovat niitä suurimpia uhkia. 

Tavallaan voi olla jopa miellyttävää uppoutua ajatukseen, että on itse yksi harvoista älykkäistä, uniikeista lumihiutaleista tyhmien naikkosten massassa. Mukavaa pientä itsetuntoboostia. Miehiltäkin voi odottaa erityiskohtelua, koska on niin special. Eikä siinä sinänsä mitään, jos tuollainen toiminta ei koskettaisi muita. Saisivat lillua ihan rauhassa siellä kuplassaan, mutta siinä vaiheessa kun tuo alkaa vaikuttaa muihin, on se jo aika rasittavaa. Nämä tapaukset kun tuntuvat näkevän punaista, jos kukaan oman sukupuolen edustaja kehtaa astua heidän reviirilleen. Porukkaan saapuva toinen nainen ei ole näille ihmisille potentiaalinen keskustelukumppani, kaveri tai ystävä. Hän on saman tien joku typerä ja halpa bimbo, joka on kaikkea muuta kuin tervetullut. Senhän toki myös annetaan näkyä. 

Tuollaista käytöstä harrastaessaan naisvihaaja syyllistyy juuri siihen, mistä syyttää omaa sukupuoltaan. Julmuuteen ja tyhmyyteen. Omissa kuvitelmissaan hän voi olla vaikka mikä prinsessa, mutta todellisuudessa alentaa itsensä halveksimansa kaltaiseksi. Hyvin mahdollisesti hän menettää samalla myös potentiaalisen keskustelukumppaninen tai jopa kaverin. 


torstai 11. heinäkuuta 2013

Runopostaus

Moni lukijani varmasti tietääkin minun harrastavan kirjoittamista. Oikeastaan sitä voisi kutsua ennemminkin elämäntavaksi. Ainakin hyvin suureksi osaksi elämääni. Runojen kirjoittamista olen harrastanut noin 12-vuotiaasta asti. Ensimmäiset vuodet kirjoitin autuaan tietämättömänä, että voisin olla lahjakas. En puhunut teksteistäni juuri kellekään, kunnes yläasteella uskalsin lukaista niitä ääneen muutamalla ihmiselle. Kehujen kannustamana aloin kirjoitella enemmän. 15-vuotiaana muistan rustanneeni runoja miltei joka päivä. Noihin aikoihin postasin niitä ensimmäisen kerran myös nettiin. Positiivisen palautteen kannustamana aloin niitä lisäilemään blogiinikin ja nykyään noita löytyykin sitten vähän ympäri nettiä.

Minä en yleensä kirjoita runoja silloin kun minulla on hyvä olo. Toisinaan kyllä, mutta teksteistä harvoin tulee yhtä hyviä. Tuntuvat jäävän vähän pinnallisiksi ja sisällöttömiksi. Riippuen toki mistä kirjoittaa. Olen harkinnut loitontavani runojani jatkossa hieman itsestäni. Ulisevani vaihteeksi jostain vähän mielenkiintoisemmasta kuin omasta tunnemaailmastani. Aikaisemmin kun aiheet ovat keskittyneet enimmäkseen oman sielunmaisemani ja tunteideni ympärille.

Mutta ehkä en nyt turise enempää, vaan annan teille esimerkkejä runoistani. Kritiikkiä saa antaa ja oikeastaan toivonkin sitä. Kaikki eivät ole aivan uusimpia tuotoksia, vaan vanhimmat ovat jopa pari vuotta vanhoja. 

Jääkukka

Kasvatettu piloille 
tyttörukka
minä - niin kauniisti vääräsääri
jätettiin kainaloon kuolemanpelon
kovin yksinään hytisemään

Ja tuo kaunis pelko
niin ruma toisinaan
tarttui kädestä ja kuiskasi
mitä sinä olet
entä minä
mitä me

Tänäänkään
en vastausta löytänyt
vaikka kiveni kaikki
käänsin nurin
saasta vain
madot ja luteet
niin ivallisesti
virnistelivät minulle

Fobioissani karkuun riensin
niin nopeasti viisamman puheille
tohtori minua auttokoon
tutkikoon sairauden ilkikurisen

Apua rukoilin
mutta mitä sainkaan
sangollisen iilimatoja selkääni
Sanovat niiden auttavan
pahan olon juovan
mustaan suuhunsa kadottavan

Jälkeen tuskan ja kuvotuksen
madoista päästyäni
vain arpia löysin itsestäni
Niin keskeneräisenä
loppuunpalaneena
enkä tiedä tietä
persoonatuhostani

Siis jatkan tällä
Manalan tiellä
päämäärättömänä seilaan
Kiusaajien kanssa
korttia pelaan
mielenrippeitä panoksena
vihansa minuun
ehkä voittavat

Kuolonhuuto

Mädässä lihassa henkeni kituaa
vain matonsa seuranaan
kuskimassa korvantynkiin
uusia reikiä kaivamassa ytimiin

Eikä ruumiseen
tähän kankeaan lihaan
halua kajota
kuin sairain nekrofiili
- Ei hänkään, ei
perässä sielunkuvatuksen

Mutta ottakoon irti kielletyn ilonsa
kukapa on kuollut puhumaan
vastalauseita
tai rakkaudentunnustuksia

Avattuna 

Ikäni anoin riemuvoittoa
korkeimpia oksia itseilmaisun
leskiä itkemään tunteitani
huokailemaan kateudessaan
omaelämänkertaani

Todellisuuteen petyin karvaasti
kliseiseen prinssiini ratsullaan
pikkutyttömäisiin unelmiini
vastasin katkeroitumalla 

kuninkaan lehtolapsista
ei kasva hienoja rouvia

Vikinäkestit

Raadonsyöjiä huoneessani
salongissani herkuttelevat
syöpäläiset karmeimmat
olemuksellani juhlivat

Laulakoot tänään
ylistyslauluja tuholle
nauttikoot epäilyksistään
säälistä säälimättömän

Hetken itkuista
saan tuhannet naurut
päivänä
jolloin nautin horisonttiaarteesta
auringonlaskua vasten
heidän hirsipuunsa

Yövieras

Ikkunani syvyydessä
loppuun kulutettu harmaus
hieman rähjäinen
poltettu kaipuu

Kop kop kop
en ovea raota
en vilkaistakseni tulijaa
tuttua tai tuntematonta
sillä jos herran päästän sisään
hän voi majoittua ikuisuudeksi
viinin loppuessa vertani siemaillen

Ikkunassani
ankeus
näyttää hitusen kauniimmalta
kun sisällä rakastelen
depressiota

Ensirakkaus

Koskaan ei kynäni vaikene sinulle
viimeistä pistettä paina
vaikka suustani sanat loppuisivat
uturakkauksille
en silmillesi kolikoita laita

Ratsusi odottaa
matkalaista selkäänsä
jo kärsimättömyyspuuskassa
kultaista maata kuopii

Sen kirkkain sielu 
kehtolaulua laulaa
olemattomuussormuksille
toivomuskaivoon tipahtaneille

Minä kirjoitin sävelet selkääsi
ettet vahingossa pois pyyhkäisisi
haikeita matkaseuralaisiasi
sielujamme
kirjaimiksi särkyneitä

Hetken vielä pidän kätesi
ennen kuin varjosi katoaa
annat itsesi auringonnousulle
ja minä jään
itkemään kerran kehtolaulumme
kunnes haihdun merituuleksi

Hälinäsuojia

Kymmenen kuulaa kallossa
saan pahoinvointia puhumisesta
Kaupungin kiire
keuhkoissa paikkoja
En itke tänään
ehkä kolmatta kertaa
ehkäisen kyyneleet
huulipunalla

Aamuivaa

Radio laulaa
”Milla hei sun täytyy muuttuu”
Leikkaan siltä äänihuulet
Keitän maidot kahvilla
laitan liikaa sokeria
ja kaikki kaatuu syliini

Leipää leikatessa
käteni aukeaa
ja harjatessani hampaitani
huomaan peseväni suuni saippualla
Eikä ole yllätys
että vedän jalkaani
eriparisukat

Vielä katson ulos aurinkoon
ja vihdoin kurkistaa pieni hymy
varovasti hapuilee
mutta kun astun ovesta
liukastun
sillä yöllä satoi lunta
ja jää rakasteli maata

Saanko lisää?

Söin sen toiveen
nielaisin maniaharhani
Ahmaisin typerät sanani
ja huuhdoin ne alas
turhilla haluillani

Hei
sinä
aterioidaan tunteillani
revitään ne irti yksitellen
mässäillään viimeisillä sanoillani
näykitään sielunpalasiani
ja jätetään lautaselle vain se
mikä ei mene kurkusta alas

Mitä pidät tästä naamiostani?

Riippuvaisuus
sitä on kivuliasta tunnustaa
tyhjille seinillekään
kalvenneille valokuville
joista tuijottaa se lapsi
jolle toisinaan puhun
edelleen
vaikka kuolema korjasi
jo monta vuotta sitten

Elämä koostuu koukkusuhteista
tuolloin ja nyt
noudatamme samaa kaavaa
vaikka tänään muka olemme
niin helvetin itsenäisiä
ja yksilöllisyys pursuaa korvistamme


Perin viehättävää

Rakas keijukaiseni
näytätte kauniilta tänään
hiuksienne kukat
pikkulinnut
ja rusettihatut
korostavat suloisuuttanne
punaiset posket nuoruuttanne
mutta hetkinen
- miksi täällä löyhkää ruumiilta?

Tuomittuja säveliä tunnenarkomaniasta - blogistani löytää lisää runojani. Blogin tekstit eivät tosin rajoitu vain niihin vaan se sisältää myös mm. novelleja. 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tuska 2013

Nyt on kolme päivää kestänyt keikkaputki ohi. Olo on aika haikea. Ensimmäinen Tuskani oli tiivistettynä aivan loistava. Vastasi odotuksia varsin hyvin. Ainoa asia, joka reissustani jäi puuttumaan oli piipahtaminen Turun keskiaikamarkkinoilla. Jessellä oli töitä torstaina, joten markkinat oli pakko jättää väliin. Totta kai tuo hieman harmitti, mutta ei loppujen lopuksi häirinnyt kovin paljon. Reissu kun oli muuten loistava. Sitä paitsi, Hämeessä on omat markkinansa elokuussa.

Perjantaina saavuimme Helsinkiin aika illasta. Majoituimme eräälle Jessen kaverille ja suuntasimme hyvin nopeasti sen jälkeen festareille. Amorphiksen keikka oli juuri käynnissä saapuessamme ja jäimme Oopeen kanssa kuuntelemaan sitä hieman etäämmältä. Kuvia en tuosta keikasta saanut ja biisitkin menivät ehkä vähän ohi. Harmi sinänsä. Festarin käynnisti omalla kohdallani perjantain viimeinen esiintyjä, King Diamond. Kingin tuotantoon tutustuin alunperin Jessen kautta. Muistan hänen ihan alkuun näyttäneen minulle jonkun Youtube-videon, jossa Diamond kertoo "The Puppet Master" - levyn tarinaa. Sen jälkeen kuuntelimme levyn biisejä ja tykkäsin niistä oikeastaan saman tien. En sanoisi, että varsinaisesti rakastuin niihin, mutta tykkäsin kuitenkin.

Jessen kautta King Diamondia tuli kuunneltua jonkin verran ja lisäksi ennen keikkaa kuuntelin vielä oma-alotteisesti joukon biisejä. Pari niistä jäi soimaan päähän ja huomasin, että taidankin pitää kyseisestä musiikista enemmän kuin alunperin ajattelin.

Viimeistään keikalla tämä varmistui. King Diamond kuullosti livenä aivan uskomattomalta. Eikä saa unohtaa lavashowta! Oli nimittäin melkoinen esitys. Veikkaanpa, että lauantaina Jeesus-bussilla paikalle hurauttaneet himokristityt olisivat pyörtyneet nähdessään kaikki ne pentagrammit, väärin päin roikkuvat ristit ynnä muut saatanalliset tunnukset. (Heistä lisää kohta.) Show ei kuitenkaan ollut pelkkää saatanallista tilpehööriä, vaan bändi itse veti osuutensa aivan loistavasti myös eläytymisen suhteen. Etenkin itse kuningas. Näyttelypuolesta vastasi Kingin lisäksi myös Jodi Cachia, jonka osuus oli myös varsin huikaiseva. Ei voi muuta sanoa, kuin että täydet pisteet koko keikasta. Keikan innostamana aloitin jo tänään tarkemman tutustumisen King Diamondin tuotantoon.

Perjantain keikkojen jälkeen harkitsimme jatkoille lähtöä, mutta jäimme kuitenkin vain majapaikkaamme viettämään iltaa, jonka lisäksi pyörimme hetkisen Kalliossa. Oli huvittavaa huomata, että yhden Helsingin kaupunginosan meininki yöllä on verrattavissa koko Mikkelin menoon.

Lauantaina tarkoituksemme oli ehtiä Soilworkin keikalle, sillä Oopee olisi halunnut nähdä sen. Edellisen illan jäljiltä oli kuitenkin sen verran koomainen olo, että saavuimme paikalla hieman myöhässä. Emme itse asiassa edes jaksaneet saman tien mennä festarialueelle vaan jäimme oleskelemaan sen ulkopuolelle. Tässä vaiheessa bongasimme "Suomi Jeesukselle"-bussin. Naureskelimme, että nyt on joku festariporukka murjaissut aikamoisen läpän. Lähemmäs mentyämme huomasimme, että ei, kyseessä ei todellakaan ollut vitsi. Joosua Missio ry oli todellakin tullut levittämään ilosanomaansa Tuskaan. En voinut kuin ihmetellä miksi. Eivätköhän hekin ymmärrä sen tosiasian, että Tuska on varmasti yksi niistä paikoista joissa heidän saarnaamistaan kaivataan vähiten. Olisivat säästäneet itseään ja menneet muualle. Jos ihmisiä kiinnostaa kristinusko, niin eivätköhän he osaa itsekin hakeutua sen pariin. Tuskaan ihmiset olivat tulleet kuuntelemaan musiikkia, eivät saarnaa Jeesuksesta. En kuitenkaan jaksanut vetää asiasta hernettä nenääni. Toisaalta oli ihan huvittavaa seurata Jeesus-bussin meininkiä. Kuulin esimerkiksi, että eräs rampa uskovainen oli yllättäen tapahtuman loputtua noussutkin pyörätuolistaan pakkamaan tavaroita bussiin. Kenties Jeesus antanut voimia?

Minulle, Jesselle ja Oopeellekin tulikin muutama nuori sieltä juttelemaan. Heidän saapuessaan Oopee lähti aika vikkelään festarialueelle, mutta minä ja Jesse syvennyimme keskusteluun. Yhteistä säveltä ei saavutettu, mutta juttelu oli omalla tavallaan ihan mielenkiintoista.

Keskeytimme keskustelun, kun Stam1nan keikka alkoi. Jurassicissa bändi on tullut nähtyä parikin kertaa, joten ajattelin että sen voisi katsoa nytkin. En ole varsinainen Stam1na-fani, mutta on bändi silti katsottavan arvoinen. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Bändi veti keikkansa tasaisen hyvin ja soittivatpa he kaipaamani "Kadonneet kolme sanaa" - biisinkin.

Staminan jälkeen menimme jälleen istuksimaan omiin oloihimme ja hetkisen päästä seuraamaan Kreatoria. Koko keikkaa en tullut katsoneeksi, mutta tykkäsin siitä mitä kerkesin kuulla. Nyt on tullutkin kuunneltua muun muassa Phantom Antichristia, Enemy Of Godia ja Amok Runia, vaikkei viimeksi mainittua festareilla kuultukaan.

Testament oli tarkoitus katsoa, mutta väsymyksestä johtuen en sitten mennyt keikalle kuitenkaan. Simahdimmekin melkein heti festareilta tultuamme. Heräsimme kuitenkin vielä aamuyöstä käymään jossain kebabbilassa ja todistamassa hieman lisää Kallion öistä menoa. Nukuttua kuitenkin tuli onneksi sen verran, etten seuraavana aamuna ollut aivan koomainen.

Sunnuntai oli suuri päivä, koska vuorossa oli Nightwish. Tämä oli ensimmäinen kertani lempibändini keikalla ja täytyi myöntää, että kyllä jännitti! Ennen suosikkiani oli kuitenkin vuorossa Amaranthe ja Stratovarius. Amaranthea tykkään kuunnella fiilistelymielessä, mutten ehkä hae siitä mitään sen syvempää. Musiikki on joka tapauksessa varsin menevää ja keikka olikin mahtava. Amaranthesta näki ehkä kaikista selviten, miten iloisia he olivat eloisasta yleisöstä. Etenkin naislaulaja Elize Ryd on kyllä todella energinen ja suloinen pakkaus, oli ilo katsoa hänen esiintymistään.

Amaranthen jälkeen pyrin Nightwishin nimmarijonoon, mutta valitettavasti jäsenet lopettivat niiden kirjoittelun juuri kun alkoi näyttää siltä, että kohta on minun vuoroni. Vähän harmitti, mutta olinpahan edes nähnyt bändin ennen keikkaa vilaukselta.

Törmäsin vielä ennen Stratovariusta moniin mielenkiintoisiin ja erittäin mukaviin ihmisiin, joita olivat muunmuassa Satiinitaivas-blogin Lady Selena, Smoke and Mirrors - Nebula ja Shadow Lifen ShaDow. Oli todella mukava nähdä näitä kaikkia upeasti pukeutuneita ihmisiä ja vaihtaa muutamia sanoja. Alkoi itseä ihan harmittamaan, ettei ollut tajunnut panostaa pukeutumiseen enemmän.

Stratovariusta seurasin hetken aikaa ja harmitti vähän, että keikka jäi kesken. Minun oli kuitenkin lähdettävä varaamaan itselleni paikkaa Radio Rock - lavan edestä Nightwishin keikkaa varten. Löysinkin itselleni aivan loistavan kohdan aika lailla eturivistä. Edessäni taisi olla yksi tai korkeintaan kaksi ihmistä. Kuulihan sitä Stratovariusta onneksi sieltäkin. Ihan hyvä keikka oli heilläkin, vaikka jotenkin en Nightwish-jännityksestäni johtuen saanut fiilistä pintaan.

Odotin varmaankin about 45 minuuttia, jonka jälkeen bändi saapui lavalle. Olin aika kipsissä, sillä minun oli aika vaikea uskoa, että tulisin todellakin kuulemaan Nightwishia livenä. Oloni ei kuitenkaan ollut aivan niin epätodellinen kuin olin aiemmin kuvitellut. Olin miettinyt miten sekaisin menin bändin näkemisestä, mutta pysyin yllättävän rauhallisena. Toki olin aivan mukana jokaisessa biisissä, mutten reagoinut millään aivan överillä tavalla kuten esimerkiksi pyörtynyt.

Aivan kaikkia lempibiisejäni bändi ei tietenkään soittanut, mutta settilistalta löytyi lukuisia timantteja. Yhtään huonoa biisiä Nightwishilla ei mielestäni ole, mutta tietenkin tykkään toisista enemmän kuin toisista. Vanhoja suosikkejani settilistalla olivat Nemo, Ghost River ja Song Of Myself. Niin ja tietenkin Ghost Love Score, joka on tällä hetkellä suosikkikappaleeni Nighwishilta. Tai ainakin vaikuttavin. Hankala sanoa mitään yhtä suosikkia, edes tämänhetkistä. Joka tapauksessa, bändin alkaessa soittaa kyseistä biisiä olin jo lähempänä pyörtymispistettä. Rakastuin myös pariin biisiin, joita ennen en ole pitänyt aivan niin suuressa arvossa. She Is My Sin ja Romanticide ovat tällaisia kappaleita. En tiedä miksi ne nyt iskivät niin kovaa. Ehkä live-esiintyminen vaikutti siihen, sillä laulajan vaihtuminen ei varsinaisesti tunnu tekijältä, joka olisi saanut minut rakastumaan näihin kappaleisiin.

Flooria kuulin nyt ensimmäisen kerran Nightwishin kanssa kunnolla. Hänen suorituksensa oli aivan huikea. Keikka sai minut toivomaan, että nainen jäisi yhtyeeseen. Niin vanhat kuin uudetkin Nightwishin biisit sopivat hänelle erittäin hyvin. Lisäksi nainen oli lavalla todella eloisa ja näytti nauttivan bändin kanssa työskentelystä todella. Muutkin bändin jäsenet hoitivat osuutensa fantastisesti, eikä kukaan vaikuttanut siltä, että olisi tullut lavalle kyllästyneenä, vain pakon vuoksi. Bändiä oli ilo seurata ja lavashow ilotulitteineen, liekkeineen ja muine hienouksineen oli huikea. Pitkän keikan jälkeen lihakset olivat todella kipeinä, mutta en pistä sitä ollenkaan pahakseni. Keikka oli kaiken kivun arvoinen.

Nightwishin esiintymisen jälkeen olikin aika lähteä Mikkeliä kohti. Tuntui kieltämättä varsin hyvältä päästä kotiin, vaikka festarit olivatkin aivan upeat. Ensi vuonna menen mielelläni uudestaan, jos bändilista vaikuttaa hyvältä.