sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Asuntopostausta, asua ja meikkiä

Lupasin teille aikoja sitten postausta asunnostani. Se ei vaan ole oikein viime aikoina ollut kuvaamiskunnossa - milloin mistäkin syystä. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoinkin väsätä tämän postauksen.

Muutin poikaystäväni kanssa kämppään helmikuussa. Se oli minulle aika iso juttu, sillä asunto on ensimmäiseni. Sitä ennen olin asunut vanhemmillani ja oikeastaan vähän milloin missäkin. Muuttamista edeltävä vuosi oli aika sekavaa aikaa. Kavereiden nurkissa tuli pyörittyä ja alettuani seurustelemaan Jessen kanssa vietin melkein kaiken aikani hänen luonaan. Oli siis ihan fiksu päätös muuttaa omilleen ja ratkaisu yhdessä asumisesta tuntui aika luonnolliselta. Se oli taloudellisesti edullisempaa ja olisimme varmaan kuitenkin pyörineet jommankumman kämpillä lähes koko ajan.

Muuttaminen ei ollut helppo juttu, sillä rahatilanteeni ei ollut todellakaan hyvä. Olin aika ahdistunut siitä, miten saan kaiken maksetuksi. Luulin, etten saisi esimerkiksi opintotukea ollenkaan vanhempieni tulojen takia, mutta Kelalla laskettiinkin vain äitini tulot, joten asiat järjestyivät ihan mukavasti. Pääsimme siis muuttamaan ja kalusteitakin tuli sukulaisilta ihan mukavasti. Tietenkään emme voineet saada täydellisesti yhteen mätsääviä huonekaluja, mutta kämpästä tuli varsin kiva ensimmäiseksi asunnoksi.





Siivotessani olohuoneen yllätyin siitä, miten suuri se itse asiassa on. Täällä oli muuton jäljiltä vaikka mitä tarpeetonta tavaraa, joka söi tilaa aika paljon. Olkkari on itse asiassa varsin valoisa ja tilava. Pidän myös olohuoneen tummanpunaisista verhoista, jotka sain isältäni. Värit ovat myöskin varsin kivat, vaikka jotkut kalusteet punavalkoruskeaa teemaa vähän rikkovatkin. Inhokkikalusteita ei juuri ole, ellei lasketa Jessen tietokonetta, jonka sisälmykset näkyvät toiselta sivulta rumasti, kuten kuvassa 1 näkyy. Kirjahylly on myös vähän ikävän näköinen, sillä se on täynnä tavaraa. Minulla on ihan liikaa kaikenlaista krääsää. Pitäisi varmaan osata luopua jostakin. Pehmolelut ovat ehkä suurin päänvaiva. En osaa luopua niistä, vaikken ole tyttömäisen söpön sisustustyylin ystävä. Nuo ovat olleet minulla pienestä asti ja olen ylipäänsäkin älyttömän huono luopumaan tavaroista. Joten kai ne on hyväksyttävä osaksi sisustusta, kun en ullakon koleaan varastoonkaan niitä raaski tunkea.





Keittiö on kanssa varsin kiva. Tavallaan vähän maalaisromanttinen. Ainut mistä en keittiössä pidä on pieni seinäkaistale, jossa on maaliläikkiä ja turhia ruuveja koukkuina. Lisäksi keittiön tason alla on vieläkin kasa muuttolaatikoita, jotka pitäisi palauttaa äidilleni rumentamasta kotiamme. Tason päällä taas on ihan liikaa kaikkea muuta kaappeihin mahtumatonta roinaa. Ihanin juttu keittiössä on tällä hetkellä valkoinen orkidea, jonka sain valmistujaispäivänäni.


Makuuhuone on suuri rakkauteni. Rakastan antiikkisänkyäni ja raskasta, tummanpunaista samettiverhoa. Peilikaapit ovat kivat, mutta aivan karseassa kunnossa, kuten näkyy: täynnä sormenjälkiä. Haluaisin makuuhuoneestakin tummasävyisemmän, eivätkä jälleen myöskään ällösöpöt pehmoeläimet ole omiaan luomaan haluamaani tunnelmaa.

Mutta sitten voisimmekin siirtyä illan asuun. Menin kaveriporukalla viettämään iltaa Mikkelin Kirkkopuistoon ja ilta olikin varsin mielenkiintoinen. Ehdottomasti myös varsin hauska. Matkaan lähdin mielestäni varsin kivasti laittautuneena. Siitä tosin on vaikea sanoa mitään, miltä näytin tullessani takaisin.








Viimeisenä voisin laittaa hieman kuvaa meikistä, jonka loihdin ystävälleni Elinalle. Elina tykkää olla meikattavani, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja tein rusehtavansävyisen ehostuksen jo luonnostaan todella nätin tytön kasvoille. Tässä Elina hänen tullessaan meille:




Ja tässä minun meikkauksen jälkeen:




En ehkä ole mikään ammattimeikkaaja, mutta ihmisiä on todella kiva ehostaa. Joskus on hauska meikata kaverin kasvoja ihan vain vaihtelun vuoksi. Elina siis tuli luokseni lähinnä pohjustukset naamassa, ohuet rajat silmissä ja sipaus harmaata luomiväriä ja ripsiväriä. Kulmat hän oli myös tummentanut. Minä käytin kolmea luomivärisävyä: ruskeaa, pronssia ja beigeä, sekä lisäsin huulikiillon ja aurinkopuuterin. Piirsin Ellulle myös paksummat rajaukset ja tummensin kulmia entisestään.

Seuraavassa postauksessa saattekin kuulla lauluani jos Blogger suostuu videon lataamaan. :)

8 kommenttia:

  1. Kivan kodin olet teille rakentanut. Minulla on ihan "sama" ongelma noiden pehmolelujen kanssa. Niistä ei raaski luopua, mutta sitten toisaalta niitä on ihan liika joka paikassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo, ihan käsittämätöntä! En tiedä mitä tekisin noiden kanssa. :D

      Poista
  2. hahaha, viini- ja skumppapulloja vaan tuolla keittiön pöydällä :D mutta tosiaan, teidän olohuone näyttää ihan jumalattoman isolle, kun se oli kerrankin siistitty, normaalisti siellä pitää katsoa jalkoihin ettei astu minkään päälle ^.^

    jos sä kerran tykkäät meikata kavereita, niin saat sitten joku kerta kokeilla tehdä mullekin meikin, kiinnostais nähdä millainen siitä tulee :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten yleensä. :D Ja joo, niinhän se vähän meni. :D

      Meikkaan sut mielelläni tässä joku päivä. ^^

      Poista
  3. Kotipostaukset on aina kivoja, näitä lisää! Mulla on sulle haaste mun blogissa ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva! :) Pitää pistää postauksia jos tulee ideoita kämppään liittyen. :)

      Poista
  4. Olet hurjan kaunis!!! Erityisesti silmät sekä kasvojen malli kiinnittivät huomioni ja ihailuni. :) Vaikka eihän sinusta huonoja puolia löydä mistään suunnasta katsottuna!

    Ystäväsikin on muuten todella kaunis.

    VastaaPoista