torstai 7. helmikuuta 2013

Muutama sana misantropiasta (only in Finnish)

Misantropia eli ihmisviha on ollut aika keskeinen asia elämässäni jo useamman vuoden ajan, monessakin mielessä. Oikeastaan olin lukioaikani ensimmäiset kolme vuotta (käyn lukion siis neljässä vuodessa) aika negatiivinen kaiken mahdollisen suhteen. Olin katkera oikeastaan kaikille ja kaikelle. Kanssaeläjät tuntuivat typeriltä, mielikuvituksettomilta ja tunteettomilta. En kokenut voivani samaistuvan keneenkään ja sitä kautta koin vihaavani koko ihmisrotua.

Mutta enhän minä oikeastaan ihmisrotua vihannut. Oli minulla tuolloinkin ympärilläni ihmisiä, joista pääasiassa pidin. Suhtautumiseni oli se, missä vika oli. Aloin ymmärtää sen viimeistään silloin, kun huomasin maailmassa todella olevan myös minun kanssani samankaltaisia ihmisiä. Ihmisiä, joihin saatoin samaistua ja jotka ymmärsivät katsomuksiani maailmasta. Tulin huomanneeksi, että eivät kaikki ihmiset olekaan samaa massaa. Yllättävistäkin paikoista voi löytyä hyvin mielenkiintoista seuraa, eikä ensivaikutelma ihmisestä aina kerro kaikkea.

Vähitellen olen alkanut suhtautua positiivisemmin myös sellaisiin ihmisiin, joilla ei ole minulle välttämättä hirveästi annettavaa. Tämä muutos on oikeastaan tapahtunut vasta ihan lähiaikoina. Olen alkanut löytää sellaisistakin ihmisistä positiivisia puolia, joita ennen pidin täysinä idiootteina, epäkiinnostavina ja kylminä. Oma elämä on muuttunut tällaisten oivallusten jälkeen jonkin verran helpommaksi. En enää vierasta ihmisiä yhtä paljon kuin ennen, eikä ihmisluonto masenna enää. Tämä muutos helpotti elämääni huomattavasti.

En siltikään rupea pakkosyöttämään kellekään positiivisempaa ihmiskuvaa. En minä edes pystyisi muuttamaan kenenkään kuvaa lajistamme, vaikka haluaisinkin. Se pitää tulla oman oivalluksen kautta, jos on tullakseen. Kuitenkin, minusta olisi hienoa jos ihmiset vähän kyseenalaistaisivat ajatuksiaan enemmän. Se, että jotkut idiootit ovat joskus yläasteella sinua kiusanneet, ei tarkoita että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Pitää myös ottaa huomioon, että silloin ihmiset ovat luonnostaan epäkypsempiä, eivätkä välttämättä ymmärrä aiheuttamaansa pahaa kokonaisuudessaan. Jos ympärillä taas nykyäänkin on pelkästään ikäviä ihmisiä, niin se ei tarkoita, että kaikki olisivat sitä. On totta, että maailmassa on julmasti ja typerästi käyttäytyviä ihmisiä. En kiellä sitä. En myöskään sano, ettei ihmisluonnossa itsessään olisi negatiivisiakin puolia. Ihminen on kyllä monilta osin aika itsekäs ja häikäilemätön, se on ihan totta. Meissä on kuitenkin eroja noidenkin suhteen. Tunnen itse tapauksia, jotka ovat ihan perusluonteeltaan todella, todella empaattisia. Sellaisia henkilöitä, jotka tuntuvan aina pistävän toisen edun oman edelle. Niin empaattisia persoonia on ehkä harvassa, mutta niitä kuitenkin on. Enkä nyt sano, ettei kaikkien pitäisi olla täysin altruistisia. Pointtini on se, että kyllä niitä empaattisiakin ihmisiä löytyy, jos sellaisia vain osaa etsiä.

Itse joskus masentelin todella paljon sitä, että koin itse olevani hyvin itsekäs. Että tunnuin ajattelevan muillekin tekemäni hyvät asiat sitä kautta, että näin haluaisin itsellenikin tehtävän. Ajattelutapa tuntui varsin itsekeskeiseltä. Murehdin, että enkö voi tehdä muita kohtaan pyyteettömästi hyvää ilman, että minun pitää ajatella sitä itseni kautta. Empaattisuuttakin voi kuitenkin kehittää. Itselläni se tapahtui melkein itsestään, kun aloin tarkkailemaan enemmän muiden toimintaa ja pohtimaan, miksi joku toimii niin kuin toimii. Opin, että inhottavallekin toiminnalle on kyllä yleensä syynsä. Monesti ihmisen mulkkuilu juontaa juurensa siitä, että häntä itseään on kohdeltu paskasti. Olin kyllä kuullut muiden toistelevan tuotakin, mutten perinpohjaisesti sitä ymmärtänyt itse. Sekin piti tulla oman oivalluksen kautta. Jotenkin sitä sitten luonnostaan alkoi pitää ihmisistä enemmän ja tuntemaan aidompaa empatiaa, kun ymmärsi heidänkin olevan inhimillisiä, eikä pohjimmiltaan pahaa haluavia.

En sano nyt, että itse rakastaisin kaikkia ihmisiä, enkä inhoaisi ketään. Aina voi kuitenkin ajatella, että ehkä toisen toiminnalle on syynsä. Yksi avainasia ihmisiä kohtaan tuntemastani inhosta pääsemiselleni oli ikävästi käyttäytyvien ihmisien ignooraaminen. Sekin kävi osaltaan aika helposti sen jälkeen, kun ymmärsi, etteivät ihmiset välttämättä ole idiootteja luonnostaan. Jonkun käyttäytyessä typerästi, naiivisti tai vittumaisesti, saattoi sen vain antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puoletkaan niistä ihmisistä, jotka ärsyttivät minua ennen suunnattomasti, eivät loppujen lopuksi vaikuttaneet elämääni millään tavalla. Kun vain halusin, saatoin jättää heidän käytöksensä omaan arvoonsa. Mitenkään valmis en tällä tielläni ole ja enkä edelleenkään pysty suhtautumaan esimerkiksi minuun kohdistuneisiin haukkuihin täysin sillä tavalla, ettei niillä olisi väliä. Olen kuitenkin matkalla siihen pisteeseen ja se on pääasia.

Haluan vielä kerran painottaa, ettei tarkoitukseni ole tulla moittimaan ketään. En halua saarnata, tai sanoa kellekään että heidän täytyisi ajatella minun tapaani. Haluaisin vain ihmisten kyseenalaistavan yleensäkin asioita hieman enemmän. Se voi tehdä omasta elämästä aika paljon helpompaa. 

2 kommenttia:

  1. Eksyin sattumalta blogiisi ja yllätyin, miten tämä teksti on aivan kuin itseni kirjoittama: kaikki muut kohdat allekirjoitan paitsi lukion käymisen neljässä vuodessa. On hienoa löytää joskus netin syövereistä jollain tavalla samanlaisia ihmisiä kuin itse on. :)

    "Murehdin, että enkö voi tehdä muita kohtaan pyyteettömästi hyvää ilman, että minun pitää ajatella sitä itseni kautta." Olen kokenut tämän saman myös ongelmaksi, mutta ehkä ihminen on luontaisesti jossain määrin itsekäs. Olenkin miettinyt, voiko täysin altruistista ihmistä olla olemassa? Olisi kiinnostavaa tietää, onko sellainen mahdollista vain teoreettisesti.

    Jään ehdottomasti seuraamaan blogiasi ja täytynee tutustua myös kirjallisuusblogiisi samalla, sillä olen aikamoinen proosa-addikti :>

    http://savyjasielunmaisemasta.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kaveripiirissä yksi henkilö, joka on aika lähellä altruistista ihmistä. Tuskin hänkään täysin, mutta toisinaan hämmästyttää miten se ihminen voi pistää aina muut itsensä edelle. Että kyllä näitä hyvinkin epäitsekkäitä ihmisiä tuntuu olevan olemassa. :) Oma lukunsa on sitten nämä tekopyhät tapaukset, jotka puhuvat yhtä ja ajttelevat/tekevät toista.

      Kiva, että kiinnostuit! Tsekkaan sinun blogisi. :)

      Poista