maanantai 18. helmikuuta 2013

Ensiferumin keikasta & Unsung Heroes levystä

Pari kuukautta sitten en ollut uskoa silmiäni huomatessani yhden tuoreen bändisuosikkini tulevan tänne, Mikkeliin. Bändi on oikeastaan ensimmäinen kunnolla kuuntelemani, joka tänne pikkukaupunkiin on sattunut eksymään. Kuten olettaa saattaa, olin aika jännittynyt ennen keikkaa. Pohdiskelin muun muassa, mahtaisiko bändi olla yhtä hyvä livenä kuin levyllä ja mitäköhän he mahdollisesti soittaisivat. Jossain vaiheessa mietiskelyt kuitenkin jäivät ja tilalle vaihtui pelkästään kärsimätön odotus. Viimeiset minuutit tuntuivat hyvin pitkiltä, mutta lopulta odotukseni palkittiin ja Symbols - intro kajahti ilmoille.

Sen jälkeen keikka olikin minun osaltani armotonta letin heiluttamista, pomppimista, kiljumista, karjumista ja muuta fiilistelyä. Kaikkia suosikkejani ei tietenkään keikalla kuultu, mutta monta erittäin hyvää biisiä bändi soitti. Toisena soitettu In My Sword I Trust oli varmaankin niitä kaikista parhaita biisejä. Lisäksi fiilis oli tuon biisin aikana ehkä korkeimmalla, kun se nyt sattui olemaan biisi, joka minut kyseiseen bändiin tutustutti. Lisäksi Burning Leaves, Pohjola ja Retribution Shall Be Mine jäivät mieleen varsin hyvinä vetoina. Yhtäkään settilistan biisiä en kyllä nimittäisi huonoksi, en levyllä, enkä varsinkaan livenä. Bändi veti keikkansa täysillä ja tunteella läpi. 

Kiittelisin bändiä lisäksi siitä, miten samalta he kuullostavat keikalla kuin levyllä. Etenkin kaikenlainen örinä ja murina kuullostaa monilla muilla bändeillä hyvin erilaiselta levyllä kuin livenä, mutta Ensiferumin jätkät kyllä hoitivat homman ensiluokkaisesti. Keikka oli siis todella onnistunut. Sen huomaa myös kipeytyneistä lihaksista. Jatkuva moshaaminen ja muu pomppiminen eivät tehneet hyvää etenkään niskoille. Viimeistään tulin kolhineeksi itseni päädyttyäni moshpittiin ja jäätyäni hieman jalkoihin. Kaverini kertoivat kaatumiseni ja pyörimiseni baarin lattialla näyttäneen aika pahalta, mutta loppujen lopuksi se kuuluu asiaan. Jos fyysinen vointini ei olisi keikan jälkeen ollut väsynyt ja kolhiintunut niin olisin miettinyt, tulinko nyt sitten fiilistelleeksi täysillä. Nyt ainakin voi sanoa, että keikalla on käyty ja täysillä oltu mukana.










Voisin tässä yhteydessä puhua myös tuosta Ensiferumin uusimmasta levystä, Unsung Heroesista, yleensä. Ennen keikkaa tulin kuunnelleeksi erityisesti sitä, sillä saatoin olettaa suurimman osan soitettavista biiseistä tulevan kyseiseltä albumilta. Henkilökohtaisesti pidänkin sitä oikein hyvänä levynä. En osaa sanoa, onko se aivan bändin paras, sillä taso on ollut aika tasaista. Unsung Heroes on kuitenkin tasaisen hyvä. Aikaisemmilla levyillä on ollut myös biisejä, joista en ole ihmeemmin välittänyt, mutta uusimmalla pidän melkein kaikista. Yhtäkään huonoa biisiä sille ei ole. 

1. Symbols
Levy alkaa tällä jo aikaisemmin mainitsemallani introlla. Kyseinen kipale sopii varsin hyvin alkuun, sillä se antaa sopivasti esimakua tulevasta. Albumi ei pärähdä käyntiin liian yhtäkkisesti, vaan rauhallinen intro antaa kuuntelijan tutustua teemoihin hieman herkemmissä tunnelmissa.

 2. In My Sword I Trust 
Seuraava biisi, In My Sword I Trust, on se kappale, joka tavallaan potkaisee levyn käyntiin. Biisi on ihanan energinen ja tunnelmallinen, todellinen fiiliksen nostattaja. Sanat ovat myöskin todella innostavat ja niissä on todella vahvana se tietty taistelun henki, joka tämän tyyppisissä biiseissä on löydyttävä. Ainoa miinus tulee pituudesta. Loppuosa biisistä kuullostaa vähän irralliselta ja siitä olisi voinut tehdä vaikka oman biisinsä. 

Rise my brothers we are blessed by steel
In my sword I trust
Arm yourselves the truth shall be revealed
In my sword I trust
Tyrants and cowards for metal you will kneel
In my sword I trust
'Til justice and reason will wield
In my sword I trust

Cling your souls to your gods
Kneel, obey, follow their laws
Deceit, subjugate, cherish their greed
Disdain verity, glorify futile faith

3. Unsung Heroes
Levyn nimikkobiisiä kiittelisin eritysesti sanojen onnistuneisuudesta. Kauniin kaihoisat, oikeastaan jopa surulliset sanat käsittelevät kaikkensa antaneita, mutta kuitenkin unohdettuja sotureita. Biisi onkin kirjoitettu heille, joille ei koskaan ole laulettu lauluja. Myös kappaleen melodia on mukava ja kertsi melkeinpä eeppinen. Viuluun ihastuin tässä biisissä erityisesti.

Only shadows grow
Where the forsaken lie
Hope buried in snow

A thousand scars
Regret none
But only the dead ones
Have seen the end of war


4. Burning Leaves
Tämän kappaleen olen keikan jälkeen kuunnellut aivan puhki. Burning Leavesissa pidän ehkä eniten kitaroista. Jäävät soimaan päähän mukavasti. Biisissä on kuitenkin myös miinuksensa. Kertosäkeen laulu olisi mielestäni voinut olla kyllä hieman miehisempää. Olisi sopinut biisiin paremmin kuin vähän poikamaiseltakin kuullostava nykyinen. Suomenkielisessä pätkässä on sitä jotakin laulun suhteen. Sanoisin, että siinä on enemmän fiilis kohdallaan, vaikka kertsin laulu onkin teknisesti taidokkaampaa.

Sanoitukset ovat myös hyvin mielenkiintoiset. Ensiferumin kuolemaa käsittelevät biisit ovat minusta erityisen hienosti sanoitettuja. Burning Leaves ei suinkaan ole poikkeus. Mielestäni on myös mukavaa, että biisissä kuultiin englannin seassa myös suomea.


Liekö enää päällä maan
Ainuttakaan joka muistaa
Lehdon tuon kauniin kaukaisen
Jonne tie vie jokainen
Kun kuolemaan vartija viimeinen
Keskellä liekkien ikuinen
Puu ja maailma ihmisten
Niin loppuu aikamme

5. Celestial Bond
En tykkää tämän kappaleen vokaaleista ihmeemmin. Matalana olisi toiminut paremmin. Laura Dziadulewiczin ääni kuullostaa kovin ohuelta ja siltä kuin voisi sortua hetkenä minä hyvänsä. Matalammissa kohdissa pidän kyllä. Melodia on ihan kaunis, mutta siihen ei tule laulun vuoksi hirväesti kiinnittäneeksi huomiota. Mutta sanat ovat joka tapauksessa hyvin koskettavat, tuli melkein tippa silmään niitä kuunnellessa.


A long time ago I went to the shore
I whispered my wish to a breeze from the North
The wind took the wish high to the stars
Told them what I've missed with all my heart

I was mesmerized by the rolling tide
I lay on that shore and gazed into the skies
Like a shooting star, my dream was gone
I made up my mind
I don't want to wake up

6. Retribution Shall Be Mine
Tämäkin biisi oli hyvä livenä, varmaankin johtuen sen fiiliksestä. Levyltä kuultuna en tykkää läheskään yhtä paljon. Vokaalit ehkä pilaavat tätäkin hieman. Jotenkin Petri Lindroosin murina kuullostaa siltä kuin hänen olisi hirveän vaikea vetää sitä. Yleensä Ensiferumin biiseissä örinät kuullostavat siltä miltä pitääkin, mutta tässä biisissä ei oikein. Sanatkaan eivät ole mitenkään kovin ihmeelliset. Peruskauraa niin sanotusti. Taustalaulut ja kitarat ovat kuitenkin aika hyvin onnistuneet. 

Leniency is for the weak
I'd rather die than show you mercy
Slaughter is yet to come

Retribution shall be mine!
Oh Gods of vengeance, fill my heart!

7. Star Queen (Celestial Bond Part II)
Celestial Bond II on rutkasti parempi kuin ensimmäinen osa. Vokaalit ovat onnistuneemmat, vaikkeivät täydelliset tässäkään. Jälleen, etenkin loppupuolelta, liian poikamaiset minun makuuni. Itse kun tykkään enemmän miehisemmistä vedoista. Lisäksi ne sopisivat mielestäni paremmin tähän biisiin. Melodia on aika simppeli, mutta toimii kyllä ihan ok. Sanoitukset ovat vielä koskettavammat kuin ensimmäisessä osassa. Ei voi sanoa muuta kuin että vau.

Years go by I thought I could forget
I lived in a lie, that's all I regret
It's better for a man to die by the sword
Than wither away with undying love

I wish that the wind will play with her hair
Touch her lips, tell I'll be there
Longing for the moment for eternity
Light of a thousand stars will always comfort me

8. Pohjola
Pohjola on loistava biisi sekä livenä, että levyltä. Puhtaita lauluosuuksia olisin kaivannut tähän enemmän. Olisi käynyt biisiin hyvin. Mutta on tämä vaikuttava biisi näinkin. Vesa-Matti Loirin puheosuudet ovat varsin mukava lisä tässä kappaleessa. Etenkin, kun sanoitukset ovat näin mahtavat. Tästä menee iho kananlihalle. 

Milloin, milloin sen nähdä saan?
Talvismaailman mahti uus',
Lumitannerten ihannus,
Mustat metsät ja synkät salot,
Revontulien tummat palot,
Nekin luontoa Phojanmaan.
Eikö kaikk' ole kannallansa?
Tokko mainio Pohjan kansa
Viel' on vanhassa viomassaan? –
Milloin Pohjolan nähdä saan?

9. Last Breath
Jälleen yksi loistava, taistelussa kuolemista käsittelevä kappale. Ensiferumin kuolemaa käsittelevissä biiseissä on hyvää se, että niissä harvoin vain surkutellaan päättyvää elämää. Niissä on paljon syvyyttä ja kauneutta. Tässä tykkään näkökulmasta, kun isä puhuttelee poikaansa. Vokaalitkin ovat miellyttävät. Tässä oli sitä kaipaamaani miehisyyttä. Täytyy sanoa, että varsin toimiva biisi kokonaisuudessaan.

Don't cry for me my son
Because I'm not the only one
Where I go you can't follow
This journey I will make all alone

I've bled so many times for this land
But this wound will claim my life
Death commands me to give my hand

10. Passion, Proof and Power
Miesvokalistien äänet sointuvat tässä aika hyvin yhteen. Naislaulajakin vetää osuutensa varsin hyvin. Tykkään tässä kappaleessa myös siitä, että siinä on rutkasti vaihtelevuutta. Biisi on kuitenkin sen verran pitkä, että kaikesta vaihtelevuudesta huolimatta sitä ei oikein jaksaisi kuulla loppuun. Tässä kun ei ole oikein mitään erityistäkään mihin tarttua. Ihan mukava kipale, muttei lähelläkään Ensiferumin parhaita.

Every man's
Horizon can change
But eternal skies
Will always stay the same

10. Bamboleo
Cover Gipsy Kingin vedosta ei herättänyt minussa suurempia tunteita. Ihan hauska, muttei mitenkään erityinen veto. Poikkeavahan tämä on ja siten ihan hauska, muttei ehkä käy tälle levylle hirveän hyvin. Mutta kun kyse on bonus trackista niin irrallisuus ei ehkä haittaa hirveästi.


Keikkakuvat by Rosalia

***
A couple of months ago I could not believe my eyes to see one of my favorite band was going to come to my hometown. Ensiferum appeared in Mikkeli exactly one month ago. As one would expect, I was pretty nervous before the show. I was wondering would they be as good as on the disc. I also ponder what they would play. The last minutes before the gig seemed very long, but in the end my expectations were rewarded and Symbols - intro rang out.


After that, gig was merciless moshing, bouncing and screaming for me. The band played many of my favourite songs. Song called In My Sword I Trust was probably the best of all. Maybe because it was the song that introduced Ensiferum to me. In addition, they also played Burning Leaves, Pohjola and Retribution Shall Be Mine very well. None of the set list songs I would really appoint bad, not on the disc, and certainly not live. Band played their show as good as possible.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti